- Syksy Räsänen lienee oikeassa eli kyseessä ei ole Doppler-ilmiön määritelmän mukainen tilanne. Kosmisen punasiirtymän tapauksessa valoaallot ovat venyneet hitaasti matkan varrella avaruuden venyessä. Samalla lailla alun perin hehkuvan kaasun säteilemänä valona (3000K värilämpötila) kaikkialla syntynyt avaruuden taustasäteily on avaruuden laajenemisen myötä venynyt radioaaltojen aallonpituuksille (nykyään 2.7 K taustasäteily).
Doppler - siirtymän tapauksessa punasiirtyneiden eli meistä poispäin liikkuvien kohteiden pitäisi olla niiden toisella puolella olevan tarkkailijan mielestä sinisiirtyneitä ja tulossa kohti. Avaruuden laajenemisen vuoksi sieltäkin katsottuna sama kohde näyttää kulkevan poispäin (meitä kohti) ja olevan siksi punasiirtynyt. Laajenemisella kun ei ole keskipistettä vaan se tapahtuu joka paikasta katsottuna samalla tavalla.
Kiitos termin korjauksesta. - Vastakysymys: Miksi ääretön ei voisi laajentua? Eihän sillä ole tähän mennessäkään tullut mitään reunaa vastaan. Miksi - kysymykset ovat aina vaikeita vastata kun perimmäiset syyt eivät ole kuitenkaan tiedossa. Helpompi on vastata miten - kysymykseen eli kertoa se mitä laajenemisesta havaintojen perusteella tiedetään.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/Astro/hubble.html
Avaruuden laajeneminen näkyy siten, mihin tahansa suuntaan meistä katsottuna hyvin kaukana olevat kohteet näyttävät kiitävän meistä poispäin sitä suuremmalla nopeudella mitä kauempana ne ovat. Hyvin kaukana siis tarkoittaa miljardeja valovuosia. Etäisyydet on mahdollista määrittää tunnettujen tähtityyppien ja supernovien kirkkauksien perusteella ja nopeudet näkyvät kohteista tulevan valon voimakkaana punasiirtymänä (Doppler - ilmiö).
Laajenemisen mittakaava on sellainen, että nyt avaruudessa mitattu miljoonan valovuoden pituinen matka (9500000000000000000km) pitenee 22 kilometriä joka sekunnissa (Hubblen vakio 71 km/s/MPc). - Aloittajan kysymykseen löytyy vastauksia toisesta ketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14801023/auringon-etaisyys-maasta-#comment-89519394
Keräsin tuohon tiedot 1600 - luvulta asti, jolloin etäisyys ensimmäisen kerran määritettiin kohtuullisella tarkkuudella. Mittaukset perustuivat aluksi planeettojen näennäisten kokojen vertailuun eri kohdissa niiden rataa, sitten parallaksiin eli stereonäköön ja Venuksen ylikulun mittaamiseen Auringon edestä eri puolilta Maapalloa ja lopulta valon nopeuden määrityksen jälkeen aberraatioon eli valon nopeuden ja Maapallon ratanopeuden aiheuttamaan tähtien näennäisten suuntien siirtymään. - Ovat tarkoituksellisesti tuotettuja eli ennen juuri ydinaseen laukaisua ammuttujen rakettien savujuovia. Niiden avulla nähtiin miten ilma liikkuu räjähdyksessä.
- Tuo on netissä laskettu pariin kertaan. Jos ihminen pystyy Maapallon pinnalla maan gravitaatiokentässä hyppäämään ongelmitta 30 cm korkeuteen niin se vaatii noin 2.4 m/s lähtönopeuden. Haetaan siis kiveä, jonka pinnalla pakonopeus olisi 2.4 m/s.
Kun oletetaan että kiven tiheys olisi vaikkapa sama kuin Kuun tiheys ja lasketaan tuo lävitse niin saadaan lopputulemana, että hyppäämällä ihmisvoimin suoraan ylöspäin on mahdollista lentää ulos noin 2.5 km halkaisijaiselta kiviasteroidilta, jos se siis olisi pallon muotoinen. Sama uloslentäminen olisi lopputuloksena, jos lähtisi pintaa myöten etenemään 2.4 m/s eli 8,7 km/h vauhdilla... - Julkaisu kaikkine yksityiskohtineen on luettavissa täältä:
https://academic.oup.com/mnras/article-lookup/doi/10.1093/mnras/stx517
Punasiirtymien kannalta tässä puhutaan varsin mitättömän pienistä valon kulkureitin muutoksista, eli niihin tuloksiin tämä ei vaikuta. - Pimeää ainetta on näköjään havaittu perustuen nimenomaan hyvin heikkoon gravitaatiolinssi-ilmiöön:
https://phys.org/news/2017-04-capture-image-dark-web-galaxies.html
Kahden galaksin välinen pimeän aineen pilvi aiheuttaa pieniä mutta havaittavia muutoksia avaruuden kaarevuuteen eli vääristää lähellä olevien kohteiden kuvia. Vääristymien perusteella voidaan yrittää päätellä vääristymään tarvittava massa, joka näkymättömänä on pimeää ainetta. Tuo kuva on siis laskettu keskiarvoistamalla kymmenien tuhansien galaksiparien valokuvista vääristymien perusteella kerätty tieto. - Käypä+lukemaan+tuota+keskustelua+lävitse+niin+saat+sen+tietää.++Lisäsin+sinne+juuri+etäisyyden+historiaa+käsittelevän+viestin.+Maan+ja+Auringon+etäisyys+määritettiin+kaukoputkella+tehtyjen+havaintojen+perusteella+ensimmäisen+kerran+kohtuullisella+tarkkuudella+1600+-+luvun+puolella+ja+vuoteen+1889+mennessä+oli+jo+saavutettu+0.04%+mittaustarkkuus.
- https://en.wikipedia.org/wiki/Astronomical_unit
Tuossa artikkelissa on kerrottu lyhykäisesti Astronomisen Yksikön eli Maan keskimääräisen ratasäteen määrittämisen historia ja nykytilanne. Mainitut vuosiluvut ja menettelytavat ovat tuolta sivulta peräisin. Asiaa käsitellään laajalti tähtitieteen historiasta kertovissa teoksissa.
Tieteen historia oli pitkään astronomian historiaa, sillä se oli ensimmäinen havaintoihin perustuva eksakti tiede. Auringonpimennysten ajankohtien määrittäminen oli aikanaan monissa uskonnoissa elämän ja kuoleman kysymys. - Vuonna+1771.++Seuraavaksi+tarkempi+arvio+tapahtui+perustuen+Venuksen+ylikulkuun+Auringon+edestä,+joka+tapahtuu+kaksi+kertaa+vuosisadassa.+Mittaukset+tehtiin+vuosina+1761+ja+1769+ylikulun+hetkellä+useissa+ympäri+Maapalloa+sijaitsevissa+paikoissa.+Lalanden+koostamista+mittauksista+saatu+lopputulos+oli+sama+kuin+Huygensillä+eli+2.3%+liian+suuri+mutta+tällä+kertaa+ilman+onnekkaita+mittausvirheitä.+Tässä+vaiheessa+oli+ensimmäistä+kertaa+kohtuullisen+tarkka+Maapallon+säde+käytettävissä.+
- Vuonna+1659.+Ensimmäisen+kerran+kohtuullisen+perustellun+joskin+toisiaan+kumoavia+virheitä+sisältäneen+arvon+Maan+radan+tarkalle+etäisyydelle+Auringosta+antoi+Huygens+vuonna+1659.++Arvio+perustui+Marsin+ja+Venuksen+näennäisen+koon+vertailuun+kaukoputken+avulla+ratojen+eri+vaiheissa.+Tuo+arvio+oli+enää+2.3%+liian+suuri+nykyiseen+tiedettyyn+arvoon+verrattuna+mutta+sitä+tosiaan+on+arvostellaan+onnenkantamoisena+virhearvioiden+vuoksi.
- Maan ja Auringon välistä etäisyyttä kutsutaan nimellä AU eli Astronominen Yksikkö.
Planeettojen radat määritettiin lukemattomien pitkän ajan kuluessa kaukoputkella tehtyjen havaintojen perusteella. Kun Keplerin lait olivat tiedossa 1600 - luvun alkupuolella niin havaintojen perusteella radat voitiin laskea, jolloin mittayksikkönä oli Maan rata Auringon ympäri. Kun ratasäde AU saataisiin selville niin kaikkien planeettojen radat olisivat tiedossa absoluuttisin yksiköin ilmaistuna. - Tästä samasta oli muuten aiempikin keskustelunaloitus pari kuukautta sitten.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14679228/mitenkas-se-auringon-koko-ja-etaisyys-on-saatu
Laitoin sinne linkin näkyviin tähän nyt käytyyn keskusteluun. Ilmeisesti tämä on juuri nyt jonkinlainen toistuva teema. - Samasta aiheesta on käyty uusi keskustelu, jossa tutkamittaukset etäisyyden havainnoinnissa nostettiin esille. Auringon pintakerroksista on saatu tutkalla kaiku 38 MHz taajuudella jo vuonna 1961. Linkit artikkeleihin löytyvät tuosta uudesta keskustelusta joten en kopsaa niitä tähän.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14801023/auringon-etaisyys-maasta- - Tässä esimerkki siitä, miltä kaukaiset kohteet näyttävät kun avaruuden kaareutuminen pääsee vääristämään kuvaa:
https://www.spacetelescope.org/images/opo9514a/
Tuo on siis Hubblen ottamaa kuvaa gralaksijoukosta Abell 2218. Gravitaatiolinssien aiheuttamaa on kaukana taustalla sijaitsevien galaksien vääntyminen kuvassa kaarimaisiksi muodoiksi. - Jos valo mutkittelisi kovin paljon matkalla kaukaa tänne niin tuon mutkittelun pitäisi näkyä kaukaa saatujen kuvien vääristyneisyytenä. Gravitaatiolinssi - ilmiö aiheuttaa takanaan olevien kohteiden kuville kaikkea mielenkiintoista. Tässä esimerkki ilmiöstä eli avaruuden kaareutuminen saa massiivisen kohteen takana olevan galaksin näkymään massaa ympäröivänä renkaana.
http://www.tiedetuubi.fi/avaruus/einsteinin-rengas-paljasti-kaukaisen-galaksin-massan
Tuollaisia löytyy runsaasti, mutta ehdottomasti suurin osa havaittavista kohteista on vääristymättömiä. Siksi olisi aika perusteltua olettaa niistä tulevan valon kulkeneen halki sellaisen avaruuden, joka ei ole voimakkaasti kaareutunut. - Tieteessä käytetyistä menetelmistä perustella ja kumota väitteitä löytyy oma Wikipedia - sivunsa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiede
Tuo on tietenkin vain pintaraapaisu aihepiiriin tieteenfilosofia, mutta tyhjää parempi. - Historiaan liittyen vielä sellainen tarkennus, että pakonopeus ei ole NASA:n tiedemiesten keksintöä. Käsitteen pakonopeus esitti aikoinaan Isaac Newton ajatuskokeena kirjassa (Principia) jonka hän julkaisi vuonna 1687 Tuon ajatuskoke tunnetaan nykyään nimellä Newtonin tykinkuula. https://urly.fi/LhW lyhytlinkkinä, kun Suomi24 kuitenkin pilaa alla olevan linkin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Newton's_cannonball - Vielä suora linkki sille sivulle, jossa taulukko sijaitsee.
https://ned.ipac.caltech.edu/level5/March04/Kochanek/Kochanek5.html
Tähän pääsee sisällysluettelon kautta viidennestä kohdasta. Samat tiedot löytyvät muualtakin kun hakusanana on gravitaatiolinssi ja aika viive tieteessä yleisimmin käytetyllä kielellä kirjoitettuna. - Tässä on luettelo sellaisista gravitaatiolinsseistä, joiden aiheuttamat aikaviiveet valon kulkuun on onnistuttu mittaamaan. Niitä ei ole montaa.
https://ned.ipac.caltech.edu/level5/March04/Kochanek/frames.html
Taulukon mukaan pisin mitattu aikaero 1.1 vuotta oli kohteella, josta valo oli kulkenut tänne noin 8.8 miljardia vuotta. Vaikka avaruuden kaareutuminen aiheuttaisi tuohon 1.1 vuoden aikaviiveeseen nähden tuhatkertaisia virheitä matkan määritykseen niin virheet olisivat silti mitättömän pieniä verrattuna kohteiden arvioituun etäisyyteen ja sen muista syistä aiheutuviin virheisiin.