- Maalla saunavesi muuripadassa on tarkoitus saada säilymään lämpöisenä seuraavalle päivälle. Paras tapa tuntuu olevan se, että pataan lisätään kylmää vettä. Jäähtyvän veden lämpökapasiteetti kasvaa, kun vettä on lisätty ja jäähtymistä aiheuttava lämpötilaero vastaavasti pienenee. Lisättävän veden määrälle on varmaan olemassa optimi. Kymmenkertainen määrä kylmää vettä jäähdyttäisi seoksen saman tien kylmäksi.
Jos on tarkoitus jäähdyttää kuumaa juomaa niin ensin antaa sen jäähtyä mahdollisimman kuumana ja vasta sitten lisää kylmää vettä. Mitä vähemmän jäähtyvää materiaalia eli pienempi lämpökapasiteetti sitä nopeammin se jäähtyy. - Sellainen+huomio+kylläkin,+että+käynnistysakut+eli+tavalliset+autonakut+eivät+tykkää+syväpurkauksesta.++Hätätilanteessa+akun+voi+tosiaan+ajaa+ihan+tyhjäksi+asti,+mutta+se+vaurioituu+siitä+joka+purkauksella+eli+seuraavalla+kerralla+ei+enää+löydykään+60+Ah+vaan+vähemmän.+Luokkaa+12+tai+enemmän+100%+syväpurkausta+tekee+jo+hyvin+rumaa+jälkeä+akun+kapasiteetille.++Jos+se+alun+perin+oli+heiveröinen+niin+hajoaa+vähemmälläkin+runttauksella.
- "Näissä luodin perä hajoaa vasta, kun laatasta takaisinpäin virtaava"
metalli työntyy vielä laattaa kohti liikkuvan materiaalin lävitse. - Tässä hieman yksityiskohtaisemmin mutta edelleen varsin perustasolla mekaanisten aaltojen etenemisestä kiinteässä aineessa.
https://www.binghamton.edu/physics/docs/lattice-waves.pdf
Jos siis aihe kiinnostaa. Yleensä ihmiset tikahtuvat jo varhaisessa vaiheessa siihen matematiikkaan, jota jo ideaalisten kiderakenteidenkin käsittelyssä tarvitaan. - Kiinteän aineen fysiikka käsittelee aineen mikroskooppista rakennetta kvanttimekaniikkaa käyttäen. Siinä tulee esille mekaanisten aaltojen eteneminen mikrotasolla. Sivusuuntaiset voimat välittyvät samalla mekanismilla kuin pituussuuntaisetkin. Jos aihe kiinnostaa niin siitä löytyy runsaasti kirjallisuutta yliopistojen fysiikan osastojen kirjastoista ja myös netistä. Täällä ei yksityiskohtiin kannata mennä varsinkaan keskustelussa, joka on väärällä palstalla.
Mekaanisen aaltoliikkeen etenemisnopeudet tulevat usein vastaan tutkittaessa ainetta ultraäänellä. Nopeudet ovat poikittaiselle liikkeelle (t r a n s v e r s e) yleensä selvästi pienempiä kuin pitkittäisellä johtuen erilaisesta voiman suunnasta.
http://www.advanced-ndt.co.uk/index_htm_files/Reference Chart - Velocity Chart.pdf
https://urly.fi/PUR
Kaikkein suurin tunnettu äänen nopeus metalleista on berylliumissa, jossa pitkittäinen aaltoliike etenee 12878 m/s ja poikittainen aaltoliike etenee nopeudella 8870 m/s. Valitaan taulukosta hitaimman äänen nopeuden tarjoava metalli eli lyijy, jolle pitkittäinen aalto etenee 2159m/s ja poikittainen aalto vain 813m/s. Lyijyssä siis pitäisi näkyä ongelmien kaikkein selvimmin. Puussa äänen nopeus on suurempi kuin lyijyssä joten katsotaan lyijyn numeroarvoilla.
Kun lähdet tikkuaskia liikuttamaan niin reaktionopeutesi on luokkaa 0.1 sekuntia. Siinä ajassa mekaaninen poikittaissuuntainen aalto ehtii lyijyssäkin kulkea noin 80 metrin matkan. Kun liikutettavan kappaleen koko pisimmässä suunnassa on 0.05 metriä niin liikkeelle tönäisystä syntyvä aalto on jo 0.001 sekunnin kuluessa kuluessa ehtinyt kulkea koko kappaleen lävitse edestakaisin päädyistä heijastuen 8 kertaa eli sivusuuntainen voima on ehtinyt välittyä hyvin koko kappaleeseen.
Mekaanisen aallon etenemistä tämäkin eli näin erisuuntaiset voimat välittyvät metallilaattaan törmäävässä luodissa. Luodin kärki tai toinen kylki räiskyy sulana metallina joka suuntaan samaan aikaan kun sen perä tai kauempana laatasta oleva kylki on vielä täysin ehjä. Näin käy kun materiaaliin kohdistuu sen lujuuteen nähden liian suuria voimia. Näissä luodin perä hajoaa vasta, kun laatasta takaisinpäin virtaava
https://www.youtube.com/watch?v=QfDoQwIAaXg - Toisesta universumista tänne vuotavat luonnonlait? Kuullostaa tutulta. Sitä on vissiin luettu Isaac Asimovin kirjaa "Itse jumalat".
https://fi.wikipedia.org/wiki/Itse_jumalat
Nettikeskustelua seuratessa tulee muuten aika usein mieleen tuo kirjan sisällysluettelon muodostava Schillerin sitaatti kokonaisuudessaan: "Tyhmyyttä vastaan itse jumalatkin taistelevat turhaan". Jokainen sitten itse valitsee mihin asti taistelua kunkin keskustelun kohdalla jatkaa ja missä kohdassa toteaa taistelun jatkamisen turhaksi. - Jäykät kappaleet suhteellisuusteoriassa tulivat esille jo varsin varhain. Ehrenfestin paradoksi on yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea kivaa päänvaivaa ne aiheuttavat. Born-jäykkyys jne. Näitä siis mietittiin jo 1900 - luvun alkuvuosina ennen 1. maailmansotaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ehrenfest_paradox
Luennoitsijat tykkäävät kiusata opiskelijoitaan tälläisillä laskutehtävillä:
"Oletetaan että hyrrä pyörii 100 kierrosta sekunnissa. Mikä pitää hyrrän säteen olla, jotta sen kehän pituus on mahdollisimman suuri?"
Suhteellisuusteoriaan ja muuhunkin fysiikkaan liittyviä kysymyksiä on käsitelty Fysiikan Usein Kysytyt Kysymykset - sivustolla
http://www.math.ucr.edu/home/baez/physics/ - Pitkä metallitanko käyttäytyy kuten jousi kun sitä puristetaan:
http://www.solitaryroad.com/c1030.html
Kuvassa 2. näkyy, miten jousen pään liikuttaminen vaikuttaa jouseen. Siinä lähtee liikkeelle muuta jousta tiheämpi alue nopeudella, joka metallissa olisi äänen nopeus kompressioaallolle.
Tässä youtube - video siitä, miten kompressioaalto etenee jousessa:
https://www.youtube.com/watch?v=y7qS6SyyrFU
Kun jousen päätä heilautetaan niin sen toisessa päässä ei heti tapahtu mitään. Tieto heilahduksesta tulee perille vasta kun aalto etenee perille asti. Sama koskee pitkää tankoa, jonka toista päätä liikautetaan. Liikautus lähtee aaltona etenemään pitkin tankoa.
Kaikki atomeista koostuva aine pysyy koossa sähkömagneettisen vuorovaikutuksen ansiosta. Kvanttimekaniikka tekee tästä paljon monimutkaisempaa mutta ei muuta vuorovakutuksen tyyppiä.
Kun metallitangon pään uloimpia atomeita liikutetaan niin ne alkavat sähkökenttänsä avulla vetämään ja työntämään seuraavan kerroksen atomeita. Nuo atomit jäävät hieman jälkeen liikkeestä oman hitautensa vuoksi mutta kun ne hiljakseen saavat vauhtia niin puolestaan liikuttavat seuraavaa atomikerrosta sähkökentän avulla jne.
Mekaaninen aalto enetee aineeseen enintään sähkömagneettisen vuorovaikutuksen nopeudella (valon nopeus tyhjiössä) mutta jokaisen atomin kohdalla se hidastuu kun atomille pitää saada vauhtia ennenkuin se puolestaan pääsee siirtymään pois tasapainoasemastaan ja vaikuttamaan seuraaviin atomeihin sähkökentällään. Tämä rajoittaa äänen etenemisnopeuden aineessa paljon valon tyhjiönopeutta pienemmäksi.
Fysiikan lakeja noudattavasta aineesta valmistetussa tangossa mekaaninen liike ei siis voi edetä edes valon tyhjiönopeudella vaan selvästi sitä hitaammin. - Tähän mennessä eli viimeisen yli sadan vuoden ajan ovat havainnot valon tyhjiönopeuden ylittämisestä osoittautuneet lähemmin tarkasteltuna mittausvirheiksi. Niin tuossakin.
Pettymys: Valoa nopeampia hiukkasia ei ehkä sittenkään
https://www.is.fi/tiede/art-2000000486668.html - Kirjoitat asiaa. Mikään fysiikan lakeja noudattava aine ei voi olla täysin jäykkää. Kysymys täysin jäykän kappaleen käyttäytymisestä suhteellisuusteorian kannalta on siis muotoa
- Miten täysin jäykkä tanko käyttäytyisi fysiikan lakien mukaan, jos fysiikan lait eivät olisi voimassa? - Mekaniikassa joskus käytetty käsite "jäykkä kappale" eli täysin kokoonpuristumaton materiaali ei ole yhteensopiva suhteellisuusteorian kanssa. Sellaisessa kappaleessa pitäisi paineaallon edetä äärettömän suurella nopeudella, mikä ei ole mahdollista.
"Meinaan että mihin se eteenpäin työnnetty alumiini katoaa sillä aikaa, jos ei toiseen päähän."
Tanko puristuu pitkältä matkalta kasaan kun työnnät sitä. Alumiinin atomit painuvat hieman tiheämpään kuin mitä ne tasapainotilassa olisivat. Tangosta tulee hieman paksumpi kun se myötää sivusuunnassa.
Pitkää metallikappaletta voi puristaa varsin paljon kasaan ilman että se menee rikki. Esimerkkinä ratakiskot ja niiden lämpölaajeneminen. Kisko voi lämpölaajenemisen takia pidentyä metrin verran muutaman kilometrin matkalla, mutta kiskon suuntainen puristus pitää sen pituuden vakiona. Miljoonan kilometrin matkalle saisi metrin verran pituuden muutosta mahtumaan ilman että sitä juurikaan huomaisi tankoa puristavana voimana.
Jos työnnät liian suurella voimalla niin tankoon tulee pysyviä muodonmuutoksia eli siitä tulee pysyvästi paksumpi ja lyhyempi, siihen tulee halkeamia, se katkeaa tai se nurjahtaa.
Tällä ei enää ole juurikaan tekemistä tähtitieteen kanssa. - Löytyy "zoomattu" kuva tähdestä. Interferometrian avulla onnistuu kulmahalkaisijaltaan kaikkein suurimpien tähtien tarkastelu muutenkin kuin pistemäisenä kohteena. Se edellyttää todella suurta ja toisaalta kokoonsa nähden lähellä olevaa tähteä.
Tässä löytyy kuva Antareksesta. Tähti näkyy Suomessa toukokuun alussa matalalla etelätaivaalla Skorpionin tähdistössä. Se on noin 550 valovuoden päässä sijaitseva punainen superjättiläinen, jonka halkaisija on melkein 900 - kertainen Aurinkoon verrattuna.
https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/vain-aurinkoa-kuvattu-tarkemmin-kuin-antaresta
Antares ei ole ainoa tähti josta on optisen interferometrian avulla saatu tarkempaa kuvaa. Kun interferometrian tekniikka kehittyy niin kuvien resoluutio paranee samassa suhteessa. Tässä siis yhdistetään satojen metrien päässä toisistaan olevien yksittäisten teleskooppien valoa valoaaltojen vaihe säilyttäen. Mitä kauempana toisistaan nuo teleskoopit ovat sitä parempi on laitteen resoluutio.
Antares kooltaan vastaisi meitä lähimpänä olevan tähdistön (Alfa Kentauri) kohdalla olevaa halkaisijaltaan Aurinkoon nähden noin 7 kertaista tähteä. Valitettavasti Alfa Centauri A on vain Auringon kokoluokkaa oleva tähti, joten siitä ei vielä saada tarkempaa kuvaa aikaan. Alfa Centaurin tähtien halkaisijat on kyllä saatu mitattua interferometrisesti jo vuonna 2003, joten kovin kaukana ei olla tarkemmista kuvista. - Aloittaja esittää hyvän kysymyksen mutta siihen on hankala vastata. Aloituksen kysymys kun on suhteellisuusteoria huomioon ottaen huonosti asetettu eli siihen ei ole yksikäsitteistä oikeaa vastausta. Samanaikaisuus on suurista etäisyyksistä puhuttaessa ongelmallista.
Syynä ongelmaan on se, että ajankohtaa "nyt" ei ole määritelty yksikäsitteisesti muualla kuin havaitsijan omassa sijainnissa. Kahdessa eri pisteessä tapahtuvat asiat eivät ole kaikkien havainnoitsijoiden mielestä samanaikaisia jos pisteiden välillä on yhtään etäisyyttä. Mitä suurempi etäisyysero sitä suurempi on mahdollinen vaihtelu ajan määrittämisessä, vaikka ei edes liikuttaisi relativistisilla nopeuksilla.
Ongelman aiheuttaa jälkimmäinen termi v*x/c² ajan Lorenzin muunnoksessa
t'=(t-v*x/c²)/sqrt(1-v²/c²),
kun liike ja etäisyys on x-akselin suuntaista. Havainnoitsijan liiketila siis vaikuttaa aikakoordinaattiin t' sitä enemmän, mitä suurempi on havaitsijan ja havaittavan välinen etäisyys x ja mitä suurempi on havaitsijan ja havaittavan välinen suhteellinen nopeus v. Vaikka etäisyys x pysyisi samana niin vaihtelemalla nopeutta v saadaan erilaisia arvoja ajalle t'.
Ilmeisesti kysyjä tarkoitti tilannetta, jossa 10000 valovuoden päässä olevan tarkkailijan "nyt" eli määritellään näin: Kello on kaukaiselle tarkkailijalle "nyt" kun meidän sijainnistamme 10000 vuotta sitten lähtenyt valo saavuttaisi heidän sijaintinsa. Lisäksi ilmeisesti oletetaan, että havaitsijan ja Aurinkokunnan nopeusero v on koko ajan ollut nolla.
Tuolla määritelmällä sikäläinen tarkkailija tänne päin katsoessaan näkisi mitä Aurinkokunnassa tapahtui 10000 vuotta sitten, jos havaintoväline olisi kulmaresoluutioltaan riittävä erottamaan planeetat Auringon säteilystä ja matkan varrella oleva pöly ja kaasu ei saisi sirotettua Auringosta tulevaa valoa esteeksi havaintojen tekemiselle.
Lorentzin muunnoksella on helppo katsoa mitä tapahtuu, jos tuon kaukaisen havaitsijan nopeus meihin nähden onkin koko ajan ollut esimerkiksi v=30km/s eli valon nopeuden kymmenestuhannesosa (0.0001c). Siitä tulee vuoden verran siirtymää aikakoordinaattiin ja siirtymän suunta riippuu nopeuden suunnasta. - Konkkien elvytys on joskus tullut ajankohtaiseksi putkilaitteiden suurjännitteisten elektrolyytien kohdalla. Nostetaan niiden jännitettä vähitellen, kunnes vuotovirta pysyy kurissa. Onnistuu säädettävällä muuntajalla tai laittamalla lyytin kanssa sarjaan riittävän iso vastus. Kun vuotovirta vakiintuu pieneksi niin jännitehäviö vastuksessa pienenee ja lyytin yli oleva jännite pääsee nousemaan nimellisarvoonsa.
Tuosta näyttäis olevan modernimman elektroniikan osalta tehty opinnäytetyö AMK:ssa vuonna 2016. Löytyy hakukoneesta näillä tiedoilla:
Saara Takku
Pitkään varastoitujen automaatiolaitteiden
elektrolyyttikondensaattoreiden elvytys
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/109421/Takku_Saara.pdf;jsessionid=72F58027E31C46A7971A88ECA89F724E?sequence=1
Tässä toinen samaan aihepiiriin liittyvä
Niko Ekholm
Taajuusmuuttajan välipiirin elektrolyyttikondensaattoreiden
elvyttäminen pitkän seisontajakson jälkeen
https://theseus.fi/bitstream/handle/10024/40730/taajuusm.pdf
Googlaamalla elektrolyyttikondensaattoreiden elvytys löydät lisää aiheesta. - Tähän ikkunaan lähettämistäni viesteistä aikaleima oli pienessä viestissä 3. ja 6. Muut viestit tulivat oikein. Lähetän vielä muutaman viestin jotta selviää onko tosiaan joka kolmas viesti pielessä.
Tämä on seitsemäs viesti, klo 23:50:30 - Viides viesti oikein, tämä on kuudes viesti. Klo on 23:48:30
- Neljäs viesti 23:46 aika oli oikein Tämä on viides viesti. lähetysaika 23:47:45
- ... ja kolmannessa lähettämässäni viestissä aikaleima on väärin. Kaksi ensimmäistä meni taas oikein ja kolmas on viisi minuuttia edellä. Nyt kello on 23:46:30
- Aikaleima tokassa viestissä oikein, nyt kello on 23:44:40
- Aikaleima ekassa viestissä oikein, nyt kello on 23:44:10