transpositio
Moi!
Olin joskus nimimerkki Minea40 - pitkään pois oltuani profiilini pyyhkiytyi pois, enkä silti voi käyttää vanhaa nimimerkkiäni, joka on varattu?!
Transpositio - merkkini viittaa vaikeaan sydänvikaani, jonka yksi diagnoosi on valtasuonten transpositio Q20.5ccTGA. Olen - kumma kyllä vieläkin hengissä - kiitos erinomaisen kardiologini !
Kissat ovat edelleen rakkaat lemmikkini ja kaikki kummallinen kiinnostaa minua. Luonto ja sen ilmiöt erittäin tärkeitä myös.
Isoäiti ja onnellinen vaimo edelleen, joka toivoo avarakatseisuutta ja lämpöistä mieltä kaikille palstalaisille (kin)!
Kuvassa nuorimmaiseni Majk 8 vuotta, n. kuusiviikkoisena metsästä löytynyt hylätty mahdottoman rakas lapseni.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia35 aloitusta · 472 kommenttia
- Pyrin olemaan aina aikainen lintu ja varaamaan viimeisen vuoron - silloin löylyhuoneessa ei tarvitse olla "kellon" kanssa, kun kukaan muu ei enää samana iltana saunomaan tule.
- Hätä keinot keksii ;DDD
- Taloyhtiöissä yleensä on omat kuppikuntansa, joilla polemiikkiä keskenään ;DD Itse kaihdan niitä. Jos huomaan epäkohdan, pistän asiallista postia yhtiön puheenjohtajalle. Aina hyvin sujunut. Saunastakin kommentoinut ja saanut vastauksen siitä, että epäkohta hoidetaan ja hoidettu on!
- Minäkään en piittaa taloyhtiön lenkkisaunasta, vaikka semmoinen ilmaiseksi viikoittain on.
Työkavereitten kanssa on aikanaan kaikenmoista tehty, mutta jostain syystä saunottu ei.
Eräs monen vuoden porukka oli semmoinen "perhe" työkavereiden kanssa, että oilisi varmaan tullut mentyä. - Meillä taloyhtiössä sama ilmiö . mennessäsi mittarissa melkein sata astetta. Tällöin kyllä vaikuttaa siltä, että ainakin edellinen saunoja on jättänyt vuoronsa väliin. Silloin on pakko suihkuttaa kylmää vettä roppakaupalla lauteille ja vähän kiukaallekin ja päästää se onka vastapuolen pesuhuoneeseen, mistä nopsasti haihtuu.
Tuolla konstilla lämpö laskee lähelle 80 astetta hyvin nopsasti. Aika on rajallinen löylyhuoneessa oloon, joten, minkäs teet.
Julkisissahan tuo ei tietenkään ole edes mahdollista. - Hei vaan! Elämä muovaa meitä... Oikein hyvää syksyä sinullekin ja hyvä, että saat säännöllisesti taukoa bitti-avaruudesta (kuten osuvasti asian nimesit) ettet katoa sinne kokonaan :)
- Vielä on aikaa...toivottavasti jotain mukavaa tapahtuu tälläkin saralla. Kissa on minulle ainakin ihan huippukaveri ja niin rakas!
- Hei vaan, pitkästä aikaa!
Olin aikeissa kysäistä tuffelta, onko tompasta kuulunut! Epäröin varmaan juuri siksi, kun olet nyt eri nimellä liikenteessä. Tuossa, kun muutama minut tunnisti, olit ensimmäinen vanhalla nimmarilla, joka putkahti mieleen.
Naiseksi EN KOSKAAN ole sinua tälläkään nimmarilla mieltänyt. Naisten ja miesten kirjoitustyyleissä ja tietyissä sanavalinnoissa on eroja - ne huomaa tiedostamatta. (Nyt sitten joku keksii pistää minut arvuuttelemaan - kääk!)
Miehessäni ja minussakin suuria"kontrasteja" - erilaisia käsityksiä ja kokemuksia...varmaan osin suuren ikäerommekin takia. Ei se haittaa, kun keskeisimmät arvot ovat yhteiset ja toinen hyväksytään omana itsenään, - Höyrysaunaa en vielä ole päässyt kokeilemaan, mutta kuulostaa minullekin sopivalta!
- Katsoin melkein kokonaan (loput myöhemmin) ja huomasin kaksi asiaa. Kun ase laukeaa kuuluu pam ja sitten se phiuuuuu - vihellys, jota muun genren elokuvissa ei kuulu.
Lisäksi siihen aikaan elokuvan tapahtumia myötäili jokin laulu...tässä selkeästi (suomeksi käännettynä) "mua ethän (älä) hylkää oma rakkain... - No niin - sohaisin täällä muurahaispesää...aiheesta. Olen alkanut viihtyä toisella palstalla pikkuhiljaa. - Palataan!
- Jaa!
- Joka talvi tapahtuu ihme - autoilijat kesärenkaissaan uhmaavat säätiedotusten mahtia ja joukkoliikenne seisahtuu ;= O
- Asia selvä - kiitos, kun kuitenkin vastasit!
- Viimeinen kappale kommentissasi - ihan samaa mieltä. Aivoista ei ole tutkittu vielä murto-osaa enempää! Energian häviämättömyyden mukaan meissä jokaisessa on hippu energiaa, joka ei katoa - vaihtaa vain "paikkaa"...
- :DD
- Uskallan kysyä: miksi kokeilit? Mitä tapahtui - oliko erikoislääkäri vai joku "muka"?
- 80 -luvulla olin menossa kauppaan, kun näin laihan Irlanninsusikoiran jolkottavan jalkakäytävällä ja kaulapannastaan roikkui parimetrinen paksu köydentapainen.
Sain koiran kiinni ja otteen limaisesta köydestä. Siitä sitten puhelinkoppiin soittamaan apuja, joita luvattiin - poliisi. Puhelimessa ollessani koira kai näki jotain kiinnostavaa ja kiskaisi äkisti niin, että olin äkkiä kopin oven välissä, johon luurin johto juuri riitti. Onneksi ehdin asiani jo selittämään. Joku varmaan luuli, että piilokamerajuttuja - etenkin, kun köysi oli kovin eritteinen.
Sattumalta ohi käveli tuttuni, joka pinkaisi läheiseen kotiinsa ja haki koiralle vettä ja syötävää. Yhdessä odottelimme poliisiin tuloa. Hauva vietiin parempaan talteen ja minun henkilöllisyyteni kysyttiin.
Myöhemmin sain tietää, että kyseessä OPETTAJA, joka perheineen lähtenyt lomamatkalle ja jättänyt koiran heitteille! En kyllä vieläkään oikein juttua tajua - olisivathan voineet antaa hauvan pois tai hommata hoitajan? - Meillä naisilla on varmasti yksilöllinen sietotaso miesten konnuuksille.
Ymmärrän hyvin - kaikki miehet sitten eivät edes yritä - sitä, että herkempiä ihmisiä voi loukata ja tuottaa kovaa ahdistusta ilman mitään raiskauksia tai väkivaltaa. Katse tai hipaisu voi jo riittää - henkisestä kiusanteosta puhumattakaan.
Minut on raiskattu kerran, mutta selvisin siitä ihan itse - syyllinen katosi Ruotsiin, etäisesti työ"kaveri" - siis samassa työssä. Luotin häneen liikaa ja oli myös poikaystäväni tuttu.
Itse olen pärjännyt hyvin ja viihtynyt aina paremmin työyhteisössä, missä myös miehiä. He yleensä puhuvat asiat suoraan. Kauniiksi kehuivat, mutta koskeneet eivät- olinhan varattu.
Vieläkin ystäviä ko ajalta, jotka jo ennen häitäni tutustuivat mieheeni. - Toivottavasti erästä ketjua sain siivottua...