MiesJokaTietääMitäHaluaa
Kirjoitin 30 viikossa n. 2200 kertaa. Oma suosikkini:
● Odotus = Jokin tapahtuma, jonka odottaa tapahtuvan joskus tulevaisuudessa varsin suurella todennäköisyydellä, jopa tietyllä kellonlyömällä. Toisin sanoen, olet jollain tasolla etukäteen varautunut siihen, että tuo tapahtuma tulee tapahtumaan - ellei juuri "silloin", niin jossain vaiheessa ainakin. Saatat olla jopa "varma" siitä. Tässä on myös asenteellisia eroja. Jotkut ihmiset odottavat että tapahtuu hyviä asioita. Heitä kutsutaan optimisteiksi. Vastaavasti ihmisiä, joilla on tapana odottaa huonoja asioita tapahtuvan, kutsutaan pessimisteiksi.
Vertailun vuoksi: Aiemmin olin itse suuri optimisti, mutta nykyään en ole kumpaakaan, koska olen saanut huomata, että molemmat piirteet, sekä optimistisuus että etenkin pessimistisyys ovat pidemmän päälle haitallisia. Optimismin vuoksi saa toisinaan pettyä, joskus todella pahastikin, mutta pessimismi tarpeeksi laajalti omaksuttuna voi itse asiassa tuhota koko maailman! Usein pessimistit puolustavat asennettaan sanomalla "pessimisti ei pety". Tuo on totta, mutta parasta olisi silloin lakata kokonaan luomasta odotuksia itselleen, niinkuin minä olen tehnyt. Tämä onnistuu niin, että elää elämäänsä hetkessä, eikä edes yritä varautua etukäteen johonkin tulevaan tapahtumaan. Tulee reagoida tapahtumaan vasta sitten, kun se todella tapahtuu. Ainoa asia mitä voi tehdä tulevaisuuden arvioinnin kannalta, on osata asettaa todennäköisyyksiä eri tapahtumille. Mitä paremmin pystyt näitä todennäköisyyksiä arvioimaan, sitä vähemmän tulet tekemään virheitä elämässäsi ja saatat välttyä onnettomuuksilta sekä vaaroilta.
Esim, jos tiedät, että jollain epäedullisella tai muuten jotenkin huonolla tapahtumalla on kohtuullisen suuri todennäköisyys toteutua, silloin voi olla viisasta perääntyä ajoissa. Et ole varma, tapahtuuko tuo huono asia, mutta et halua ottaa riskiä että niin tapahtuisi, koska sinulla ei ole varaa siihen - sinulle saattaa käydä todella huonosti mikäli kokeilet onneasi. Tarpeeksi monta kertaa kun hakeutuu tilanteisiin joissa on korkeahko riski saada nenilleen, niin siten yleensä tulee lopulta myöskin käymään.
Hyvissä tapahtumissa on se mukava puoli, että niiden tapahtuminen ei haittaa ☺ Siksi elämässä kannattaa tehdä mahdollisimman paljon sellaisia valintoja, jotka johtavat jollakin todennäköisyydellä johonkin hyvään. Tuon tod.näköisyyden ei tarvitse olla edes kovin suuri, kunhan sinulla on riittävästi aikaa käytettävissäsi. Mitä enemmän on aikaa, sitä todennäköisemmin hyvin epätodennäköinen tapahtuma tapahtuu - oli se sitten huono tai hyvä asia. Esimerkiksi rakkauden löytäminen voi olla vaikeaa, mutta sen löytää sitä todennäköisemmin, mitä enemmän käyttää aikaansa sillä tavoin, että sen voisi jonain päivänä löytää. Vastaavasti liikenteessä tulee sitä todennäköisemmin käymään jonkinlainen onnettomuus, mitä enemmän ja useammin siellä ottaa riskejä. Se ei todennäköisesti tapahdu aivan heti, mutta riippuen riskienoton vakavuuden tasosta, onnettomuus tulee luultavasti tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, mikäli riskien ottamista vain jatkaa ja jatkaa.
● Haave, unelma = Jokin tapahtuma tulevaisuudessa, jonka toivoo vielä joskus toteutuvan, muttei ole varma siitä, milloin se toteutuu, tai toteutuuko lainkaan. Suurin ero "odotukseen" on se, että on TÄYSIN pystynyt hyväksymään sen, että ne eivät ehkä koskaan toteudu. Eivät ehkä KOSKAAN. Että EHKÄ vielä jonain päivänä... Kun haave/unelma toteutuu, se tulee yleensä jossain määrin yllätyksenä. Näin siksi, koska et osannut ODOTTAA sitä tapahtuvan juuri silloin kun se enemmän tai vähemmän yllättäen tapahtui.
Elämässä kannattaa olla runsaasti erilaisia haaveita/unelmia. Sillä mitä enemmän niitä on, sitä todennäköisemmin ainakin jokin niistä ehtii toteutua omana elinaikanasi. Sitä parempi toki mitä realistisempia nuo ovat (eli niiden toteutumisprosentti on suhteellisen korkea), mutta myös epätodennäköisiä unelmia ja haaveita on hyvä elätellä... sillä eihän sitä koskaan tiedä miten käy, eikö niin? 😉 Riippumatta siitä, kuinka paljon unelmia tai haaveita on, kannattaisi yleensä tehdä KAIKKENSA sen eteen, että edes jotkut niistä tai se yksi ainokainen vielä jonain päivänä toteutuisi - vaikka vielä senkin jälkeen, kun olet jo kuollut pois. Jotta tämä olisi mahdollista, tulee TIETÄÄ MITÄ HALUAA. Niin... mikä olikaan muuten nimimerkkini?
Kärsivällisyys on ihmisen yksi suurimmista hyveistä. Hyvää kannattaa odottaa. Hyviä asioita tapahtuu niille jotka odottavat. Muuten, tässä kappaleessa nämä molemmat sanat "odottaa" viittaavat nimenomaan KÄRSIVÄLLISYYTEEN. Eivät siihen, että olisi jotenkin etukäteen valmistautunut tulevaan tapahtumaan. Kyky odottaa voidaan mieltää eri tavoin - sekä kärsivällisyytenä ETTÄ taipumuksena valmistautua johonkin tulevaan tapahtumaan, vaikka ei voi täysin varmuudella tietää, toteutuuko tuo tapahtuma vaiko ei. En missään tapauksessa suosittele kenellekään tätä jälkimmäistä lähestymistapaa.
t:
MJTMH ;)
miesjokatietaamitahaluaa@suomi24.fi ◄▬► mjtmh@suomi24.fi
- Älä jauha paskaa.
- Viinamies on väärässä. Krapula on merkki ainoastaan siitä että on juonut liikaa. Ja jos on juonut liikaa, juomisesta saatavat hyödyt neutralisoituvat tai siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä yrittäessään vikitellä naisia. Alkoholin juomisesta saatavat hyödyt tavoitellessaan naisseuraa perustuu vain ja ainoastaa siihen, että sen käyttäjän kyky tuntea pelkoa laskee humalatilan aikana. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, jo hyvin kohtuullisilla annoksilla ja juomistahdilla. Nimittäin, jos pelkää liikaa, naisten pokaaminen on lähes kaikille miehille äärimmäisen vaikeaa ellei mahdotonta. Tähän perustuu viinamiehen neuvot - juo, niin pelkäät vähemmän. Jostain syystä hän aina jättää mainitsematta, että nimenomaan pelottomuus on jutun juju.
Alkoholia voi siis olla hyväkin ottaa jonkun verran ja se voi palvella merkittävästi etuasi, sitä suuremmalla syyllä mitä enemmän pelkää lähestyä naisia, jutella heille jne. Mutta rajansa kaikella! Jos pelkää niin paljon että vapisee ja on kauhuissaan, tulisi ensin ratkaista pelon taustalla olevia todellisia syitä ennen kuin edes yrittää mennä iskemään naisia kohtuullisessa humalassa, koska kohtuullinen määrä alkoa ei riitä. Sinun tulisi silloin juoda niin suuret määrät että sinusta tulee toimitakyvytön joka tapauksessa - hyötysuhde nolla tai negatiivinen. Toisaalta, jos ei pelkää lainkaan tai korkeitaan ihan vähän hermostuttaa, alkoholista ei ole käyttäjälleen silloinkaan juuri mitään hyötyä, eikä missään tapauksessa pidemmällä tähtäimellä.
Mikäli koet että "lasi kädessä" antaa sinulle jonkin sortin itsevarmuutta tai turvallisuudentunnetta tai tunnet olevasi jotenkin "parempi" ihminen vaikka et oikeastaan pelkää, sinun tulisi olla huolissasi ja tarkkailla tilannetta, sillä se on selkeä signaali orastavan alkoholiriippuvuuden suuntaan, josta saattaa myöhemmin kasvaa todellinen ongelma mikäli totut säännöllisesti luottamaan tuohon nestemäiseen ystävääsi aivan arkisissakin tilanteissa.
Sitten eräs nyrkkisääntö kaikille: Mitä useammin koet pelkoa jossakin muodossa ja mitä todennäköisempää on ettei olosi tule helpottumaan kovinkaan nopeasti, sitä huonommin alkoholi sopii elämäntilanteeseesi. Näin on yksinkertaisesti siksi, koska alkoholi helpottaa hetkellisesti oloa kun pelkää, mutta se ei KOSKAAN poista syytä josta pelkosi johtuu - näin ollen pelko palaa AINA takaisin, kunnes pelon aiheuttajan syyt on nujerrettu. Alkoholin ottaminen on kovin kiehtovaa, koska sen avulla on niin helppoa lykätä ongelmiaan hieman tuonnemmaksi. Mutta jos sinulla on edes hitusen itsearvostusta jäljellä, älä ryhdy hukuttamaan pelkoasi viinaan useita kertoja viikossa äläkä ainakaan joka päivä, vaan yritä hankkiutua peloistasi eroon siinä määrin että pystyt elämään arkeasi ilman jatkuvia nousuhumalia. Kuinka pääset pelostasi eroon? Siten että ensin ymmärrät mistä se johtuu, jonka jälkeen selvität, onko pelko aiheellinen vaiko ei. Nykyään on monesti niin, että se ei ole. Aiheellinen pelko ei ole tavallista, mikäli sitä joutuu kokemaan usein. Yleensä pelko on jotakin kuviteltua, paisuteltua mielikuvituksen tuotetta. Silloin tulee totuttautua ajatukseen, että mitään pelättävää ei ole. Tässä onnistuminen voi vaatia aikaa, joten varaudu siihen. Mutta onnistut kyllä, jos oikeasti haluat. Apua ja tukea jossain muodossa voi aina tavoitella ja saada, jolloin onnistuminen mahdollisesti suoraviivaistuu.
Miettikääpä, minkälainen pelko nykyään voisi olla aiheellinen (=oikeasti vaarallinen)? Sellainen, jota joutuu sietämään päivittäin tai lähes päivittäin, ja josta poispääsy on hyvin hankalaa ja pelon aiheuttajan eliminointi myös? Eläminen jatkuvassa vaaratilanteessa, jossa alkoholia on saatavilla.
- Onko läheisesi erittäin väkivaltainen ja uhkaillut sinua väkivallalla jos teet sitä tai tätä?
- Onko oltava sota?
Sitten vastapainoksi miettikää, miksi mies saattaisi pelätä lähestyä naisia.
- Onko kokemus torjutuksi tulemisesta aivan sietämätöntä? Eikö riitä että edes yksi nainen haluaa sinut juuri sellaisena kuin olet? Miksi kumppanin löytäminen pitäisi olla helppoa?
- Pelkääkö kuollakseen saavansa liikaa todistusaineistoa sen puolesta, että naiset eivät koskaan kiinnostu itsestä ja saa siten tietää etukäteen joutuvansa elämään yksin loppuelämänsä? Onko siis aina parempi olla edes yrittämättä, koska niin kauan kun ei "varmuudella" tiedä, voi ainakin unelmoida ja elätellä toivon liekkiä? Joka sammuessaan olisi yhtä kuin kuolema?
Voiko mies ratkaista näitä pelkoja siten ettei tarvitsisi enää pelätä mikäli kohtaa ne?
Kyllä.
Mikäli ei omin neuvoin onnistu, se edellyttää sitä, että hän haluaa ja uskaltaa avautua tilanteestaan jollekulle joka haluaa ja osaa auttaa. Mutta jos pelkää tai häpeää sitäkin niin paljon että ei pysty, silloin ei ole paljoakaan tehtävissä. Sillä jos miehen peloilla lähestyä naisia sekä näillä hänen salaisuuksillaan (joista kukaan ei saa tietää) on jokin merkittävä yhteys, ei häntä voi auttaa, koska hän ei halua avautua ongelmastaan kenellekään.
Kiitän kaikkia jotka jaksoivat lukea 5000 merkkiäni! - Tai vaihtoehtoisesti aloittaja voisi kysyä naiselta jotakin vähemmän rivoa:
"Ennen kuin ryhdyn hommiin, voisitko ensin halata minua muutaman minuutin? Haluasin vain pidellä sinua hetken ja nauttia, miten ihanalta tuoksut..."
Jos/kun hän halaa, älä puhu sen aikana mitään, ellei nainen kysy sinulta jotakin. Silloin vain vastaat pienellä viiveellä mahdollisimman lyhyesti ja rauhallisella äänellä. Jos/kun on kulunut jo noin 10 minuuttia ja edelleen halaatte eikä hänellä vaikuta olevan mitään tilannetta vastaan, jatkat vain etkä edelleenkään sano yhtikäs mitään. Haalaat häntä ja olet hiljaa niin kauan kunnes nainen itse tekee jonkin siirron, kuten lopettaa - tai jotakin muuta mistä saattaisit ehkä pitää... jotakin, mistä aluksi ei ollut mitään puhetta :) - Mitenkä Tallinnan laivat? Yhtä tylsiä?
- Talkkariksikelpaava: "... en tiedä muutakaan tapaa kun yrittämällä olemalla mahdollismman hyvä, reilu, rehellinen , avulias ja yksinkertaisesti hyvä ihminen sellaista naista kohtaan josta olen kiinnostunut."
Voisin koittaa auttaa sua. Jos haluat apua, en voi auttaa sinua millään muulla tavalla kuin siten että sinä laitat mulle aluksi sähköpostia. Tuskin kukaan muukaan palstalainen voi.
Joten ole rohkea nyt. Vai onko sulla jotakin menettävää? Sinkkuus? :) - Niin minäkin toivon.
- ".. Itse kärsin aiemmin Aikast pahasta SiniSilmäSyndroomasta, eli luulin SuurimmanOsan IhmisApinoista olevan AikaLailla SamanLaisia, kuin itsekin ja sitä sitten Yksi, jos Toinen NarsuMarsuLandian Asukki (SukuPuolestaRiippuMati) käytti enemmän tai vähemmän hyväkseen.. Tavalla tai toisella.. En siis pyrkinyt mielistelemään, enkä odottanut palkkiota.. Toimin vain Oman Vereni Mukaisesti (Persoonan/Luonteen).. ;P"
Mä olin ehkä kahdeksan vuoden ajan todistamassa vierestä, kuinka eräs täsmälleen tähän kuvaukseesi sopiva nainen oli käytännössä muiden armoilla. Heidän mielipiteensä ja toiveensa vaikuttivat hyvin usein menevän tuon naisen edelle, jolta tuskin koskaan edes kysyttiin, että haluaisiko hän tehdä jotakin muuta sen lisäksi kuin roikkua muiden mukana tekemässä jotakin mitä muut halusivat tehdä. Hänen kiltteyttään ja hyvyyttään oli todella helppoa käyttää hyväksi. Ja niin myöskin tehtiin. Ainoastaan armeliaisuuden taso vaihteli tilanteesta riippuen. Minusta tuntui siltä, kuin oltaisiin koko ajan yritetty hakea sellaista ihanteellista kipurajaa, jota tämä nainen sietäisi siinä määrin että hänen mielipiteitään ja toiveitaan voisi vielä jatkossakin aivan huoletta sivuutella. Sellaista muka-suvaitsevaisuutta oli jatkuvasti ilmassa. Toisinaan hän sai osakseen positiivista huomiota, mutta joskus niistäkin haistoin palaneen käryä - huomionosoittajalta saattoi uupua aitoutta tai vilpittömyyttä siinä määrin etten voinut kuin ihmetellä, miksi. Sinisilmäisyyttäkö? Käteni on ylhäällä.
Mitä minä tein asialle? Yleensä en mitään. Annoin kaiken tapahtua - korkeintaan jollain tavoin passiivisesti annoin tukea näiden muiden ihmisten toiminnalle. Toisin sanoen, olen tapahtumiin syyllinen myös, luultavasti suuremmassa vastuussa niihin kuin kukaan muu. Sillä jos joku olisi voinut tämän kierteen aikoinaan katkaista, niin minä. En tehnyt niin, koska mulla ei ollut silloin tarpeeksi elämänhalua alkaa "sekoittaa pakkaa". Sen sijaan yritin aina kaikesta huolimatta koittaa uskoa, että tuo nainen saisi elää onnellisen elämän siten ettei mulla olisi siihen kummoistakaan osaa eikä arpaa. Voit vain arvailla, kuinka paljon olen katunut jälkeenpäin kun en tehnyt mitään, vaikka yhtä lailla tuskallista oli silloin niiden lukemattomien tapahtumien katsominen läpi sormien. Toiset enemmän kuin toiset.
Muutin omaa käytöstäni aktiiviseksi vasta sitten, kun kaikki paha oli nähdäkseni jo tapahtunut. Siinä kohtaa itse olin edelleen sinisilmäinen mutta myöskin yltiöpositiivinen. Kuvittelin, että menneillä tapahtumilla ei olisi ollut läheskään niin merkittäviä seurauksia kuin käytännössä kävi ilmi. Vasta tämän vuoden aikana olen saanut kunnollisen käsityksen siitä, miten pahoja vaikutuksia sillä oli etten aikoinaan asettunut hänen puolelleen.
Pyydän sinulta NuuskaMuikkune anteeksi seuraavia asioita:
- Mikäli satut olemaan (toistuvista vastaväitteistäsi huolimatta) tuo sama nainen johon viittasin, pyydän anteeksi passiivisuuttani, sitä etten tukenut sinua ja ollut ystäväsi kun muut eivät osoittaneet olevansa. Olen tähän mennessä saanut kärsiä monilla tavoin yrittäessäni korjata tilannetta, ja siinä sivussa sinäkin olet saanut kärsiä lisää. Anteeksi. Kaikki mitä minä olen saanut kokea, on mielestäni ollut täysin ansaittua. Jos et halua antaa tekojani/tekemättömyyttäni minulle koskaan anteeksi, ymmärrän kyllä.
- Mikäli et ole tämä nainen vaikka niin olen uskonut, pyydän jälleen anteeksi tästä aiheutunutta häiriötä. Uskoni ei perustu harhakuvitelmiin vaan silkkaan toiveajatteluun sekä jossain määrin valistuneisiin arvauksiin. Mä haluan uskoa että olisit hän. Yksinkertaisesti siksi, koska mulla ei ole yhtikäs mitään hävittävää mikäli kävisi ilmi, että olenkin koko ajan höpissyt täällä pelkästään ventovieraille. Jos siis et oikeasti tiedä kuka mä olen oikeassa elämässä, niin odotan nyt sinulta sen verran ymmärrystä ettet taas ala riehumaan mulle. - Itse suhtaudun sinkkuuteen varsin neutraalisti. Toki olis upeaa rakastaa suhteessa jotakuta erityistä (etenkin yhtä tiettyä) mutta osaan iloita siitä, että sinkkuna oleminen on mulle oikeastaan aika helppoa. Kai siinä on taustalla se, että olen aina tiedostanut oikean rakkauden olevan yhtä lailla muistakin kiinni, ei vain itsestäni. Eli jos/kun olen sinkku, en voi vaatia keneltäkään rakkautta minua kohtaan. Ainoa mitä voin tehdä, on rakastaa muita parhaani mukaan. Tämä rakkaus voi ilmetä lukemattomilla eri tavoilla, täysin tilanteesta riippuen - joskus sitenkin että muut eivät ymmärrä minun tehneen jotakin vain rakkaudesta heihin. Vahinkoa en toivo kenellekään, mutta toisinaan rakkauskin sattuu, eikä sille vaan voi mitään. Rakkauden varjopuolilta ei voi välttyä edes kuolemalla pois, mikäli menehtynyttä jää kaipaamaan yksikin toinen ihminen.
Pysyn mielelläni sinkkuna niin kauan kunnes käy ilmi että joku nainen, jota olen oppinut tuntemaan ja alkanut jossain vaiheessa rakastamaan jollain erityisellä tavalla ja jonka kanssa haluaisin suhteeseen, tuntee samoin minua kohtaan. - Tuskin hän tietääkään susta mitään.
Mutta on tällä palstalla ainakin yks osanottaja joka uskoo tietävänsä.
Ja on siitä varmempi kuin koskaan aiemmin. - "Minä elän elämäni yksin. En aio naista etsiä. Koska en jaksa kahta työtä tehdä. Palkkatyöstäni saan sen pienen palkan, jolla saan maksettua vuokrani tästä kaksiosta, maksettua laskuni ja jääpä jotain säästöönkin.
Yksin mennään siis loppuun asti ja hyvä niin."
Jos olisit jättänyt toisen kappaleen kokonaan kirjoittamatta (kuten minä tein malliksi), olisit myöskin jättänyt oven auki mahdollisuudelle, että sinulla voisi kaikesta huolimatta olla järkeä päässäsi. Mutta nyt paljastit kaikille että näin ei voi olla.
Kunhan tosiaan jaksat pitää lujasti kiinni periaatteistasi, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. - Oletetaan että laukeat alle viidessä minuutissa. Mitä ajattelit tehdä sen jälkeen?
- Yleisesti ottaen on niin, että mikäli nainen ei osoita sinulle huomiotaan eikä kiinnostustaan millään tasolla, tulisi jättää hänet rauhaan aika nopeasti. Poikkeustapauksia on tai voi olla olemassa, mutta ne ovat erittäin harvinaisia! Suurin osa miehistä ei taatusti tule ikinä kohtaamaan sellaista tilannetta jossa olisi jollain tavoin perusteltua ja ehkä jopa järkevää myös naisen itsensä kannalta jatkaa huomionosoittamista ja "yrittämistä", vaikka ei saakkaan häneltä aluksi vastakaikua. Joka tapauksessa, näissä on aina merkittävän suuri erehdyksen mahdollisuus, joten en suosittele kenellekään, ellei tiedä täsmälleen mihin on ryhtynyt ja mitä on tekemässä. Tulee olla valmis kantamaan vastuu teoistaan, tapahtui mitä tahansa.
Johtopäätös: Mies, luovuta suosiolla, jos ventovieras nainen ei ole sinusta kiinnostunut. - Tilannekohtaista.
- On kaksi nyrkkisääntöä jotka mun mielestä pätee aina:
1.) Kiinnitä huomiosi juuri siihen naiseen jolta itsekin kaipaat huomiota. Tee se siten, että nainen ei voi olla huomaamatta sitä, mutta ole silti tarpeeksi hienovarainen tilanteeseen sopivalla tavalla. Moni nainen voi kokea nolostuttavana jonkun ylitseampuvan esityksesi joka vetää puoleensa kaikkien paikallaolijoiden huomion.
Toisin sanoen, osoita jollakin tavoin, että olet kiinnostunut juuri tuosta naisesta etkä kenestäkään muusta.
Äläkä lopeta tätä koskaan, jos toivot pitkää suhdetta hänen kanssaan.
2.) Et saa pelätä yhtikäs mitään, mikä edes jollain tavoin liittyy sinuun tai tähän naiseen jolle huomiota osoitat.
Pelko on ehdottomasti suurin syy, miksi useimmilla miehillä on vaikeuksia saada naisilta suosiota. Pelkojen voittaminen voi olla todella haastavaa, ja niiden selättäminen voi vaatia paljon pohjatyötä. Mutta älä koskaan unohda, että ne ovat vain pelkoja. Pelontunne on vain varoitus jostakin. Monesti ihminen pelkää jotakin vaikka siihen ei olisi oikeasti syytä. Kun ymmärtää täysin miksi pelkää, pelko katoaa, mikäli ymmärtää myös sen, ettei pelon aiheuttajasta koidu sellaista harmia mitä aiemmin vain luuli (=pelkäsi).
Kaikki muu on täysin tilanne- ja tapaussidonnaista. Jotta voisi menestyä tilanteessa kuin tilanteessa, tarvitaan tilannetajun, kekseliäisyyden ja kokemuksen jonkinlaista yhdistelmää. Vähintään kahta näistä kolmesta tulisi omata merkittävissä määrin. Esimerkiksi, jos tilannetajusi on heikko, voit kompensoida sitä kekseliäisyydellä ja kokemuksella. Tai kekseliäsyyden puutteen voi korvata hyvällä tilannetajulla sekä kokemuksella. Kokemuksen puutteen voi korvata hyvällä tilannetajulla sekä kekseliäisyydellä.
Tutkiskele itseäsi ja mieti, mikä yhdistelmä toimii parhaiten juuri sinulle! - Miksi juuri tämän viikon? Eihän näitä viikon pareja olla tietääkseni ennenkään määritelty :/
- Tiesitkö, että lainausmerkkejä käytetään aina pareittain?
- Mä en nyt ymmärrä.
Miksi tuo miehiä varten tehty toivelista on paljon, paljon pidempi ja vaativampi kuin lista tarpeista joita miehen itse väitetään tarvitsevan? - Mitä jos ollaan molemmat hiljaa?
Alkaa... NYT. - Niin, kyllä on varmasti helvetti irti silloin kun kunnolla avaat sanaisen arkkusi.
- Arvoisa 3454345434543;
Olen täysin samaa mieltä siinä että kaikkien kannalta olisi parempi että olet hiljaa. Kykenetkö siihen?