le-pardi
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia19 aloitusta · 78 kommenttia
- Olen törmännyt tuollaisiin pareihin, joissa samaan tahtiset temperamentit tuntuvat käyvän loistavasti yhteen. Ja sitten sellaisiin, jossa erilaisuudet tekevät suhteesta mielekiintoisen ja ajan myötä hyvin tasapainoisen, vastapuolet kasvavat ihmisinä oppiessaan ymmärtämään toisen näkökulmaa.
- Ainoa suhteeni on tämä, jossa mies on minua yhdeksän vuotta vanhempi, ja loistavasti on toiminut vaikka olinkin hyvin nuori tavatessamme.
Mitään max. ikäeroa en oikein osaa sanoa, koska jos nyt hypoteettisesti oletetaan että joskus joutuisin asiaa pohtimaan, niin uskon persoonallisiin eroihin niin paljon, että ikä on aika sivuseikka siinä hommassa. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin että ainakin toistaiseksi nuorempi mies olisi aika kaamea ajatus :) Ja ylöspäinkin niin se maksimi mene varmaan jossain tuolla 7-10 vuoden kikkaroissa, mieheni on ikäisekseen nuorekas. - Lauantaina kun mentiin naimisiin niin neljäntenä arkipäivänä, eli torstaina, nimi oli päivittynyt väestörekisteriin. Minkä jälkeen ei pitäisi olla mitään asiaa vanhalla passilla reissata, esim. palata matkalta Suomeen. Käytännössä en tiedä miten sujuu, tuskin sitä mualmialle tuon takia ikuisiksi ajoiksi jää :) Mutta kun itse asiaa vuosi sitten selvittelin, vaihtoehdot oli nämä
A) Reissusta pitää palata ennen kuin uudet tiedot on päivittyneet järjestelmään
B) Reissuun pitää lähteä jonkin todistenivaskan ja pikapassin kanssa vasta maanantaina
Näin sanottiin mulle poliisissa. Mutta niin, miten sitten todellisuudessa... en tiedä. Tärkeintä kuitenkin että passi ja matkaliput on samalla nimellä! - Kenen takia se lapsi syntyy, siksi että äiti/isä halusi lapsia, vai siksi että se lapsi itse halusi tulla tähän maailmaan? Ei ne muna- ja siittiösolut ihmeitä toivo, kyllä se on vanhempien halu. MINÄ HALUAN saada lapsen.
Kuulun itsekin siihen joukkoon joka haluaa. Ihan itsekkäistä syistä. Kenenkäs takia muuten? - Ei ne minulle yleensä tule itseään tyrkyttämään. En todellakaan jaksa vaivata mieltäni jonkun baarissa ohi kulkevan naisen sielunelämällä. Mies torjuu tyrkyt, ei minun tarvitse siihen mitenkään "suhtautua".
- En odota. Jos kysyn kolme viikkoa synnytyksen jälkeen olenko yhtä viehättävä mieheni silmissä kuin tavatessamme, hänen ei tarvitse vastata rehellisesti - hänen tulee vastata niin, että se vastaus kertoo hänen rakastavan minua ja välittävän minusta juuri nyt ja juuri tällaisena :)
Mutta odotan kyllä että hän kertoo minulle suoraan jos esimerkiksi kaverin vaimo on flirttaillut tai jos takapuoleni todella näyttää paremmalta niissä edellisissä farkuissa tai jos synttärilahja ei ollutkaan mieluisin mahdollinen. Hankala keksiä tähän järkeviä esimerkkejä koska en ole tietoinen yhdestäkään tilanteesta jossa mieheni olisi minulle valehdellut tai jättänyt kertomatta asioita joita minun mielestäni sopisi tietää. - Naimisissa olo se on tärkeintä, mutta antamistasi vaihtoehdoista naimisiinmeno. Ei ollut "upeat häät", vaan ihanat meidännäköiset, paikalla vain sisarukseni todistajina. Muille ilmoiteltiin jälkikäteen, ilmoituskortit haluttiin kyllä valokuvallisiksi, maksoi pari kymppiä.
- Vaihtoehtoja kuulostellaan koko ajan, ja CV lähtee joka rakoon minne missä mahdollisuus edes vilahtaa, mutta asuntolainan vuoksi ei viitsi lähteä lätkimään ennen kuin jotain on tiedossa. Ja uusia työntekijöitä ei tällä hetkellä urakkavoimin palkata...
- Oma sauhuttelu loppui kolmisen vuotta sitten, joten henkilökohtaisesti ei tupakkataukojen lopettaminen liikuta. Itse asiassa kannattaisin että koko myrkyn maahantuonti lopetettaisiin kokonaan, marijuanakin on terveellisempi tökötti. MUTTA en ymmärrä millä jumalan oikeudella työntekijältä kielletään tupakalla käynti tauolla, kun toiset saa sitä kahvia lipittää antaumuksella joka hikirakosessa ja juosta sitten kusella vähän väliä... Olen itse töissä hoitoalalla ja muutamat työyhteisössämme kipaisee tupakalle sellaisina hetkinä kun se on mahdollista. Ikinä en ole joutunut tilanteeseen, jossa hommat seisoo tai jää hoitamatta jonkun tupakkatauon takia. Mutta kahvitauon kyllä! Se leivän tai jogurtin syöminen on eri asia kuin se kelloriippuvainen jatkuva kahvinkeitto ja -juonti, jossa kupillisen tyhjentämiseen tuntuu menevän aina vähintään vartti. Monta kertaa vuorossa!
- Ihminen rakentaa ja ylläpitää minäkuvaansa aina vuorovaikutussuhteessa toiseen, ja jos se toinen sinua rakastaa niin se auttaa kummasti psyykkisen eheyden säilyttämisessä.
- Meidätkin vihki tuomari (perhetuttu) siellä kirkon pihalla, ja pappi siunasi kaupan päälle. Rinta rinnan seisoivat "alttarin" takana. Mies ei kuulu kirkkoon, ja minulle taas avioliiton siunaaminen oli tärkeää, siksi tämä ratkaisu. Mutta todellakin, pappi voi vihkiä kirkossa tai muualla ihan samoin vaatimuksin kuin virkamies maistraatissa, ei siihen tarvita vieraita, pukuja, juhlia tms. jos ei halua.
- Kyllä, kaikki joilla on erilaisia kokemuksia kuin sinulla, valehtelevat. Totta kai. Huokaus.
- Niin, ja tuotteet on joka kerta toimitettu aiemmin sovittuun aikaan (toimitusajat olleet 1-8 vkoa) ja ongelmitta.
- Sänky, ruokailuryhmä ja puutarhakalusteet on Suomi-Soffasta.
Sänky on hyvä ja ehdottomasti hintansa väärti, mutta myyjä oli erittäin niljakas tyrkky joka yritti väkisin ujuttaa jotain luottoa ja maksuaikaa ja sivulauseessa jonkun ketun luottokortinkin kysymättä ostotilanteessa. Seuraavalla käynnillä sama myyjä meitä lähestyi, ja sanoin ihan suoraan että sori, viimeksi koimme olomme niin painostetuiksi että siltä sedältä ei enää mitään osteta.
Ruokailuryhmä ostettiinkin sitten toiselta myyjältä, joka oli huomattavasti asiallisempi ja myös rehellisemmän oloinen. Myönsi myös huokean tuotteen viat ennen kauppaa kysymättä. Päädyimme 400 euron kahdeksan hengen ruokailuryhmään, jonka tuoleista jotkut vaativat yhteen jalkaan kaksi huopatassua lakatakseen keikkumasta, pieni vaiva tuohon hintaan.
Puutarhakalusteet ovat myös Suomi-Soffasta, kuuden hengen kalusto kahteen sataan euroon, ainoa moite epäselvät kasausohjeet mutta se ei ole Suomi-Soffan yksinoikeus, ja saihan nuo kasaan askarreltua :)
Suomi-Soffasta tulen ostamaan jatkossakin, mutta sen ensimmäisen myyjän kierrän kaukaa... yöh. - On reilua, että sinä maksat lainan koska asunto on sinun. Mutta jos mies haluaa asua sinun asunnossasi, niin tervetuloa alivuokralaiseksi... jolloin sinä maksat myös vastikkeen ja mies vuokraa.
- Meillä käyn useinkin vieraita viettämässä vain päivää tai iltaa, jolloin jotakin tulee aina tarjottua, kellonajasta riippuen kahvit tai monesti päivällinen. Vaikkei yöksi oltaisikaan jäämässä.
Kiitos kannanotostasi! - Ei kun minä aattelin että lisää pitäisi sille lapselle Buranaa tarjota!
Ihme porukkaa täällä välillä. Negatiivista. - Kuten sanoin, leikillään hän sen syöttötuolikommentin heitti, sen verran itsekin ymmärsin :)
- Rapiat kolmekymmentä banaanilaatikkoa haettiin Prisman lastauslavalta, neljän hakureissun takana taisivat olla, viikossa oli muutto tehty ja nyt banaanilaatikot odottavat lytyssä syksyn takkakauden avajaisia... Ihanaa, minulla on takka!! :) Astioita varten lainasin vanhemmiltani vaatekaapissa käytettyjä rautalankakoreja, muille tavaroille banaanilaatikot sopivat, tavaroiden peitteeksi pyyhe/pahvi/paperi niin ettei kannessa olevasta aukosta mene roskia niin paljoa laatikkoon.
Kiitos kaikille vastanneille! - Itsellä ei ole lapsia, mutta sukulaislapsia on sen verran paljon hoidossa että meiltä löytyy potta, muutamaa kokoa vaippoja, puhtaita pyyhkeitä pyllypyyhkeiksi tarkoitettuna, aina paria ruoka- ja hedelmäsosetta, petivaatteita päiväunipedin tekemiseksi, pari lasten kirjaa, värikyniä, pehmoleluja, sisätiloihin sopiva pehmopallo... ja niin edelleen. Lääkkeet, sakset ja palavat kynttilät ovat lasten läsnäollessa riittävän korkealla, ja huonekalut tavanomaiset kulutusta kestävät (telkkaria ei tartte kaataa, mutta ihan perusturvallinen koti tämä on). Astioiksi katan lapsen käteen sopivat ja sellaiset, joiden perään ei tarvitse itkeä jos menee rikki (itse asiassa aikuisillekin) - ei ole kiva jos toinen joutuu koko ajan olemaan varuillaan ettei kallisarvoiset Villeroy&Boch -lautaseni putoa lattialle. Ruokaa laittaessa huomioin kaikki yli vuosikkaat "normiruokaa" syövät, en siis kokkaa suolattomia soseita mutta jos vierailla on pieniä lapsia mukana niin maustan tavanomaisen varovasti ja säästän chili-valkosipuliherkut toiseen iltaan.
Sitten eräs "lapsellinen" ystäväni täräytti LEIKILLÄÄN kyläillessään, että "arvaa mitä teiltä puuttuu, voisitte ihan hyvin hankkia syöttötuolin kun teillä näitä muksuja pyörii". En siis ottanut hänen kommenttiaan tosissaan, mutta se sai minut miettimään, millaisia odotuksia oikeasti äideillä on. Vilkas 1v2kk on nimittäin todella hankala vieraassa paikassa aikuisten ruokaillessa jos ei syöttötuolia ole, mutta eihän kukaan äiti silti oikeasti sellaista odota löytyvän. Ja samaa voisi kysyä tietysti toisin päin, mitä lapseton perhe odottaa lapsiperheen vierailulta, jos yleensä kuivana pysyvältä reilu kolmivuotiaalta lirahtaa pissi sohvalle niin menikö välit ystäviin pysyvästi? :D Niin monta asiaa jää ajattelematta jos ei ole kokenut millaista on olla äiti tai jos on unohtanut millaista oli olla ilman lapsia.