taruolento
Lisää vapaa kuvaus.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia125 aloitusta · 1614 kommenttia
- Paljonhan noita, itse käytän puhekielessä. Eli siis pojasta polvi paranee, niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, terve sanoi köyhät toisilleenn ja kymmeniä muita. Mainioita juuri siksi että nykypolvi ei välttämättä ole kuullut.
- Rikkaita on ollut aina. Ennen vanhanajan patruunat ja tehtaanomistajat olivat rikkaita.
He kuitenkin rakennuttivat työntekijöilleen asuntoja ja pitivät muutenkin huolta.
Perustivat kouluja ja auttoivat sairaita.
Vanhoissa historiallisissa romaaneissa nämä sen ajan rikkaat ovat isossa osassa ja uskon että siihen aikaan sen ajan rikkaan ja tämän päivän rikkaan välillä on jäävuoren kokoinen ero, siis sen vuoren johon Titanic törmäsi.
Tämän päivän rikkaat eivät köyhien asioihin kajoa pitkällä kepilläkään.
Monet tämän päivän rikkaat ovat perineet eivätkä itse ansainneet työllään. Kaiken voi myös laittaa firman piikkiin jolloin heidän maksamansa alv. esimerkiksi tulee takaisin pienen viiveen jälkeen.
Arvostan ihmistä joka on omilla avuillaan rikastunut. Kyllä sellaisiakin on. Eli ei ole ollut mamma eller pappa betalar. - Niinpä mutta millainen tyyppi tällainen ihminen on. Ikävä ihminen sanoisin minä ja toisaalta tunneherkä.
vaikea ymmärtää. - Ja unohdin laittaa että joka laittaa vanhemmilleen tekstiviestin jossa kertoo " tapahtuipa mitä tahansa, rakastavansa heitä".
Henkilö kuoli noin pari-kolme kuukautta em. tekstivietin lähettämisen jälkeen sydänkohtaukseen. - Juuri näin mutta ennen häitä.
- No toihan on kuin ojasta allikkoon. Kyllä on alku vaikea ja jatko vielä vaikeampi, sulhasmiehen pitäisi ehdottomasti selvittää päänsä ja asiansa ennen muuta mitään.
Askelmerkit eivät ole positiivisia missään mielessä. Moni nainen ajattelee parantavansa miehensä kyllä mutta näin ei tapahdu.
Kyllä kannattaisi vaatia mieheltä rauhoittumista ko. asioista ennen kuin mietit mitään.
Tuo oli kuin joku kauhukertomus eli älä mene, joudut katumaan ja katkerasti.
Kaikki on niin kuin mies haluaa. Missä on sinun halusi? Ei missään. Samanlaisena liittosi jatkuu ehkä vähän eri selityksin.
En toivota onnea!! - Itse otin riskin ja ostin pienen sekarotuisen koiran joka on tuotu Virosta. Sattui vaan netissä silmään ja hain koiran pois. Onnistunut ostos, syyskuussa 4 vuotta täyttävä kamu on ollut täysin terve.
Aiemmin omistanut sakuja vuosikymmenien aikana useita. Viimeinen sakumme kuoli sairauteen , se halvaantui. En jaksanut enää uutta sakua ja olinkin päättänyt että koirat oli nyt tässä kun niitä oli aina ollut, välillä kaksittain ja välillä yksittäin.
Ikä alkoi painaa, 70 v. häämöttää ja ajattelin että ei tämä koiratonkaan elämä ole mistään kotoisin. Päädyin sitten tähän pieneen koiraan kun kuva tuli netissä vastaan.
En suosi Viroa ostosmaana mutta koira oli jo tuotu Suomeen. Tiesin ottavani riskin. Niin kuin aina se oli sirutettu, rokotettu jne. Kuitenkin vein sen täällä heti lääkärintarkastukseen ja lääkärin mukaan kaikki oli ok ja toivoi että saamani paperit ovat aitoja.
Ainakaan tähän päivään mennessä ei ole ilmennyt mitään. Ainoa että se oli mielettömän arka, pelkäsi ihan kaikkea.
Kun kapeammalla polulla joku tuli vastaan niin painui metsän puolelle ja sieltä se sitten katseli.
Nykyään enää miehet ovat sellaisia pelonaiheita. Ei nyt painu puskiin mutta ottaa etäisyyttä enemmän.
Paljon on 4 vuodessa päästy eteenpäin ja varmaan jossain vaiheessa se luottamus miehiinkin löytyy.
Luonne on aivan ihana, rakastaa periaatteessa kaikkia muita paitsi niitä miehiä. Tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, myös kissat eivät aiheuta hysteeriaa.
Nyt keväällä kuljettiin metsätietä ja koira äkkiä ottikin pakkia kolmisen metriä ja haisteli jotain kiinnostuneena. Odotin aikani ja kun lähtöön ei ollut halukkuutta menin katsomaan mikä on mielenkiinnon kohde.
Se oli tulitikkuaskin kokoinen tintinpoikanen joka läähätti nokka auki.
Onneksi halusi vain haistaa eikä maistaa. Toivottavasti emo tuli pian opastamaan jälkeläistään. - Hei mutta koirasi on vasta 5 kk vanha. Itselläni pian 4 vuotias pieni serobikoira joka suhtautuu nameihin esim. juuri kuin oma pentusi.
Fleksissä unohtaa kaikki säännöt mutta kun laitan 3 metrisen nahkahihnan niin mm. seuraaminen sujuu hyvin. Tottelee kyllä sen sisällä kuin ulkonakin mutta hajumaailma on se mikä eniten vetää.
Välillä en anna sen haistella vaan kuljetaan vierellä joku matka kunnes taas saa aloittaa haistelemisen.
On kyllä pirun itsepäinen. Jos se jotain ei halua niin sitten vaan pakolla mutta se ei ole mielekästä- usein neuvottelen sen kanssa esim. tien risteyksessä. Minä haluan mennä vasempaan ja koira oikeaan. Se saattaa harata neljällä tassulla vastaan. Voisin tietty napata sen syliin mutta yleensä "keskustelemme" asian selväksi.
Ihana koira ja kiltti ihmisille kuin , myös muille eläimille. On vaan hiukka liikaa terrieriä jolla tuo itsepäisyys selittyy.
Hajumaailma oli meilläkin nuorempana määräävä tekijä. Nyt en anna haistella jotain paikkaa 10 min. jonka se voisi kyllä toteuttaa. Hetki ja mennään ja sitten matkaa jolloin ei saa haistella ollankaan.
Sinulla on tyttö ja minulla poika, silti tuntuu kotkotukset olevan samansuuntaiset. - Minulla on kilon verran kevyempi sekarotuinen koira. Aikaisempi pilleri joka otettiin vain 3 kuukauden välein sopi yhden kesän ja sitten ei enää. Oli reseptilääke niin kuin nyt tämä mitä nyt syö.
Söi viime kesän ja tähän asti punkkilääkettä nimeltä Simparica. Tähän asti on sopinut todella hyvin. Koira ei reagoi siihen millään lailla.
Tehokas myös, ei ole ollut punkin punkkia vaikka alueellamme on runsaan koirakannan vuoksi myös paljon punkkeja. Lisäksi puput, linnut ym. pieneläimet viihtyvät täällä.
Yhden tabletin sanotaan vaikuttavan 4 viikkoa. Tein testin. En antanutkaan pilleriä heti kun aika oli täysi vaan vahdin ja tarkistin koiran joka ilta. Oli kulunut 6 viikkoa ja 3 päivää kun ensimmäinen punkki oli kiinni. Ehkä huomioon pitää ottaa se että koira oli syönyt tätä lääketta jo 2x4 viikkoa eli kahdeksan viikon ajan.
Ennen olin päiväntarkka mutta hyvin voi ajatella pilleriväliksi kuukauden eikä päivälleen 4 viikkoa.
Olen erittäin tyytyväinen tähän ja hinnaltaankin on edullinen mielestäni.
Aikaisemmin kokeilin niitä niskaan laitettavia mutta koirani tiheän turkin vuoksi en
saanut sitä nahkaan vaan osa oli karvoissa. - Meillä vuosikymmeniä kaksi saksanpaimenkoiraa kerrallaan. Ikäväli oli noin 5vuotta. Koskaan ei mitään rähinää keskenään. Söivät noin metrin päässä toisistaan. Se joka söi nopeammin kupin tyhjäksi istuii ja odotti että toinenkin kerkiää. Sitten nuolivat toistensa kupit ja jos toiselta jäi ruokaa, sai toinen syödä.
Vaanhempi oli selvästi johtaja. Ainoa "kisapaikka" oli meillä sänky jonka toisen puolen olin vallannut minä kirjani kanssa. Vanhemmalle kuului tyynypää. Joskus nuorempi oli sinne mennyt ja vanhempi joutui käyttämään kurinpitomenettelyä. Se tuli siihen sängynn viereen ja tuijotti intensiisivisesti nuorempaa.. Yleensä tämä riitti ja ne vaihtoivat paikkaa. Jos tuijotus ei heti tehonnut niin vanhempi otti askeleen taakse, tuijotti ja päästi pienen äänen. Se ei ollut ininää eikä murinaa vaan jonkun sortin puhahdus. Silloin viimeistään nuorempi ymmärsi että hää on väärällä paikalla.
Ihania, kilttejä, joukossa yksi ylisuojeleva mutta hyvin pärjättiin.
Ikävä on vieläkin mutta nyt iäkkäänä sakut on paikannut yksi pienikokoinen monirotu. Kiltti ja kiva tämäkin mutta ei ole tarkoituksenmukaistakaan verrata tätä saksanpaimenkoiraan. - Jotain tohon tapaan.Usean saksanpaimenen jälkeen ja nuorimmaisen halvaantuminen ja kuolema oli sellainen että en ota enää koiraa lainkkan.
Kuitenkin sen tyhjän tilan ja ulkoilukavarin puuttuminen saivat minut harkitsemaan uudestaan.
Meni neljä kuukautta ja mietin että ehkä vielä yksi. Olen kuitenkin parin vuoden kuluttua 70 vuotias ja ajattelin että en jaksa aloittaa alusta sakun kanssa.
Niinpä otin sekarotuisen pienen koiran jossa myös aimoannos terrieriä. Vaikka saku oli iso koira ja tämä pieni, nyt kylläkin keskikokoinen, ei tämänkään kanssa helpolla pääse .
Se miellyttämisen halu sakussa puuttuu tältä kokonaan.. Kun ei jotain halua tehdä niin ei myöskään tee.
Tämä on superkiltti niin ihmisille kuin muillekin eläimille, kissat ja linnut mukaanlukien.
Sillä ei ole ns. metsästysvaistoa joka helpottaa paljon.
Se palvoo yhtä ihmistä ja se olen minä. Välillä kun lähdemme lenkille se tökkii kuonolla esim eteisessä olevia kumisaappaita. Laita nämä. Kerran kun tökkiminen osui oikeisiin kenkiin ja se kelpasi minulle se meni olohuoneeseen jossa oli tietokoneemme ja tuoli. Nyt tuolin päällä oli villatakki jota en nyt kuitenkaan halunnut.
Mielissään oikeasta kenkävalinnasta se siirtyi repimään villatakiani tuolin nojalta että ota tämä myös.
Erittäin kiva koira mutta sakun luotettavuuta ym. siitä ei saa-. En tosin sitä koskaan odottanutkaan. Jokainen sakun omistaja tajuaa sen.
Mutta nyt on hyvä näin. Kiva kun on nyt tämä joka täyttää syyskuussa neljä vuotta. - Varikset ja harakat ovat kanahaukan ruokaa. Muusta en osaa sanoa.
- Hullu kysymys, että onko haittaa. Joko ne tulevat ulos luonnollista tietä tai tukkeuttavat suoliston jolloin voit koirasi hyvästellä.
Älytön kysymys. Luulisi että jokainen koiranomistaja tietää mitä pitää tehdä. - Moikka. Sakuille annoin ruoan mausteeksi jonkin määrän kerrallaan. Eihän siinä muuta ole kuin se suola rasva. Itse syön sitä joskus ja nyt pienelle koiralleni tarjoan mutta se sanoo kiitos ei.
Sakut pitivät siitä eikä se niiden elopainossa ollutkaan kummoinenkaan määrä.
Kai se paljonko /kg on merkitsevä. Suolaa siinä on kuitenkn reippaasti. - Jos vastasit minulle niin meni metsään. Olen ihan tavallinen suomalainen, en siis romani.
Voivathan romanitkin olla rasistisia, en tiedä kun en tunne heitä sen paremmin kuin mitä nyt samassa taloyhtiössä asun. - Valkolaiset miehet ovat tappaneet toisiaan yhden kaljapullon tähden. Kyllä meikäläisiltäkin tapahtuu. Alibin lukijana saa hyvän käsityksen siitä mikä on se joka saa ihmisen vahingoittamaan toista ja tappamaan.
Kyllä välillä ei vaan käsitä jotain tapon syytä. - Poikkeuksiakin on. Totuuden nimessä kaikki eivät ole samaa sorttia. Nykyisessä taloyhtiössä asuu mustalaisnainen joka on aivan tavallinen ihminen. Hänellä käy joskus sukua tai tuttavia kylässä mutta mitään harmia ei koskaan. Hän käy myös töissä. Eli just niin kuin mekin.
Edellisessä asuinpaikassa asui perhe joka sai siellä lyhyen asumisemme aikana tyttären. Heillä oli myös pieni koira. Usein ulkoilivat perheenä, en tiedä heidän työnteostaan mutta mitään harmia eivät koskaan aiheuttaneet.
On ilo tuntea näitä ihmisiä. Mutta tähän kokemukseni sitten jääkin, muista en tiedä. - Me suomalaiset emme moista rikkautta tarvitse. Eikö voisi Venäjän kanssa sopia näiden pahantekijöiden sijoittamisesta leirille joka on Siperiassa. Maksamme kyllä leirikulut.
Eivätköhän olisi jotain oppineet vaikka vain puoli vuotta siellä oleskelun jälkeen.
Leiriolot voisivat olla samanlaiset kuin sotien aikaan, ei siellä janoon kuole, vettä saa ja kuravellin kera.
Paskaa ovat saaneet aikaiseksi ja eikun lisää haalitaan. - Joo se eukko ulos firmasta, firman maine mennyt jo. Jos siellä on edustajatkin sählännyt niin nekin ulos samoin tein.
Ajatelkaa jos kyseessä olisi joku samantasoinen "pomo" jostain pikkufirmasta niin vieläkö olisi kirjoilla ko.yrityksessä. - Tuo lapsuusajan siilijuttu ei pitänyt olla anonyymi vaan sen krjoitti nimimerkki taruolento.