ToivottomuudestaToivoon
Ps.1:1-3 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei seiso syntisten tiellä eikä istu, missä pilkkaajat istuvat, vaan Herran sanan opetus on hänen ihastuksensa, ja hän tutkistelee sitä päivät ja yöt! Hän on kuin veden ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 76 kommenttia
- Tämä oli lestadiolaisittain uskovan hyvä ja lämmin kirjoitus, jossa Lestadius on valitettavasti nostettu lähes idoliksi.
Sanoit, että "elävä usko sisältää Lestadiuksen mukaan kaksi tärkeää asiaa: Ensiksi Jumalan sanan objektiivisen opetuksen, ja toiseksi sydämen subjektiivisen tunteen siitä, että tunnen sydämeni sovitetuksi, ja tämä laista herännyt sydän puhdistetaan, eli sovitetaan karitsan verellä, muuta pesuainetta ei ole, eikä tule."
En haluaisi saivarrella, mutta tunteminen ja uskominen ovat aivan eri asioita. Sillä "sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan", sanoo Paavali.
Meille riittää paljas usko Kristuksen sovitustyöhön.
Jos saan hyviä tuntemisia, että uskon Kristuksen kautta saaneeni syntini anteeksi, niin hyvä, jos en saa hyviä tuntemisia, niin sekin on hyvä, koska usko Kristukseen riittää.
Tuntemisien määrällä emme voi mitata omaa, emmekä kenenkään toisen uskoa. Vaikka kaipaammekin hyviä sydämen tuntemisia, niin olemme iloisia ja kiitollisia, että usko riittää. - Miten rokotus tai siitä kieltäytyminen voi olla tasa-arvokysymys, kristillisessä mielessäkään?
Rokotusmahdollisuus kuuluu vakavan sairauden ennältäehkäisevään hoitoon.
Kun rokottamaton ihminen sairastuu koronaan ja joutuu sairaalahoitoon, niin tietääkö hän mitä lääkkeitä häneen pumpataan, että tulisi taas terveeksi.
Ennaltaehkäisevän rokotuksen ja taudin hoidolla on iso ero - ihan omassa olossakin. Olen saanut tietää, että olo voi olla todella kehno .- varsinkin jos joutuu (pääsee) hengityskoneeseen. Vaihtoehdot ovat silloin todella vähissä - on vain kurja olo tai vielä kurjempi olo.
Käyttäkäämme siis yhteiseksi hyväksi rokotusmahdollisuutta.
Jumala on antanut meille Sanassaan iankaikkisen elämän ja maanpäällisen elämän suhteen valittavaksi kaksi vaihtoehtoa: siunauksen ja kirouksen - elämän ja kuoleman. Haluan rukoilla, että osaisimme aina valita sen paremman vaihtoehdon - siunauksen ja elämän. - Tärkeintä on usko Kristuksen sovintotyöhön - itse asiassa se on ainoa tärkeä ja tarpeellinen asia kuolinvuoteella. Uskonystävät ja kaikki muutkin ystävät ovat bonusta. Ystävien määrä ei ratkaise vaan laatu. Laadun kriteeri on rakkaus - eli empatia ja sen kaltaiset asiat.
Muistellaanpa Jeesuksen opetusta (Luuk.16:19-31) köyhästä Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä, jotka kumpikin menivät kuolemansa jälkeen uskonsa mukaisiin paikkoihin.
Lasarus eleli yksin, köyhänä ja sairaana rikkaan miehen portilla, kuoli aikanaan ja siirtyi Abrahamin helmaan odottamaan ylösnousemuksen ihanaa aamua.
Miksi hän sinne pääsi, vaikka hän oli ja eli yksin, sairaana ja kaikkien hylkäämänä? Siksi, että hän uskoi Jeesuksen todistuksen mukaan Moosesta ja profeettoja. Ne kirjoitukset kertovat Jeesuksesta, tulevasta Vapahtajasta, niin kuin Jeesus sen toisaalla todistaa.
Jeesus on sovittanut jokaisen ihmisen synnin - kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa.
Vaikka kuoleman vuoteella olemme kaikki ihan yksin, niin sellainen ihminen, joka uskoo Kristuksen lunastustyöhön saa vierelleen enkelin, joka vie hänetkin Abrahamin helmaan odottamaan iankaikkisuuden ihanaa aamua. - Kyllä on tärkeää, että on rakkaita saattajia lähtöhetkellä, vaikka kukaan ei ole pelastunut, eikä pelastu toisen uskolla. Uskon ystävä voi kyllä vahvistaa uskoa Kristukseen. Ystävä tai läheinen voi myös antaa läheisyyden tuntua viimeisellä hetkellä. Lämmintä käden kosketusta, kun maallinen matka on päättymässä.
Uskova läheinen voi myös vahvistaa uskoa, että vastaanottamassa on, siellä toisella puolella, valtavan suuri joukko Kristuksen sovintotyön kautta pelastuneita ihmisiä, joita on kaikista kansoista kielistä jne - myös rakkaita ystäviä, jotka uskossa Kristukseen ovat nukkuneet tai nukkuvat ikiuneen.
Oma, henkiläkohtainen usko Kristuksen täydelliseen sovintotyöhön pelastaa sinut ja minut. - En ota kantaa uskoiko Einstein Jumalaan vai ei, kun en tiedä.
Jumalan olemassaoloon nähden ei ole mitään merkitystä sillä mihin minä, sinä tai Einstein uskomme. Jumala on. Jumalan olemassa oloa ei tarvitse eikä voi mitenkään todistella, koska Jumala on.
Me emme kertakaikkiaan voi sille mitään, että Hän on - ollut jo ennen aikojen alkua - on nyt - ja tulee aina olemaan. Tulee olemaan, kun meidän aikamme ja ajanlaskumme loppuvat.
Me emme todellakaan näe nenäämme pitemmälle, vaikka eri tahot yrittävät ´nähdä´, että Jumalaa ei ole. Jumalan olemassaolo ei mitenkään riipu siitä uskommeko vai emmekö usko.
Hän ei ole tästä luomakunnasta niinkuin me olemme. Me, koko luomakunta olemme samoista alkuaineista tehtyjä. Ainetta.
Raamatun luomiskertomus kertoo mikä ero on ihmisen ja muun luomakunnan välillä - ihmisestä tuli elävä sielu, elävä olento. Näin vain tapahtui.
Sitten tulee tärkeä kysymys, että uskommeko sen mitä Jumala on tehnyt ja meille luvannut?
Pääsiäisen kertomus Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan alkaa jo luomiskertomuksesta.
Jeesus, Jumalan Poika, otti ihmisen muodon, kun aika koitti, pelastaakseen ihmisen ja antaakseen meille iankaikkisen elämän.
Tämä on Jumalan totuus ja se on tosiasia - se ei ole uskon asia. Uskon asia on uskoa se omalle kohdalle syntien anteeksisaamiseksi.
Jumala on. Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta syntiemme sovitukseksi. Sovitus on tarkoitettu kaikille ihmisille, kaikkina aikoina, kaikissa paikoissa. Maailman loppuun asti.
Ihminen ei voi lopettaa maailmaa - ihminen toiminnallaan kyllä tuhoaa sitä tänäkin päivänä ja kiihtyvällä vauhdilla, mutta Jumala se on, joka tämän näkyvän, näistä materiaalista tehdyn aineellisen maailman lopettaa.
Kristus on tullut, että KAIKKI Häneen uskovat saisivat iankaikkisen elämän ikuisessa, saasteettomassa paratiisissa. - Sielunvihollinen hihkuu taas riemusta, kun kristityt yhdessä epäuskoisten kanssa ovat toistensa tukassa - repimässä ja raatelemassa toisiansa verille.
Miten ihmeessä kristitty voi säilyttää uskonsa, jos osallistuu tällaiseen joukkotappeluun? Ei mitenkään!
Nyt on mielenmuutoksen aika! Nyt on aika alkaa rukoilemaan kaikkien uskon ystävien puolesta, että he ja me emme eksyisi ja sotkeentuisi näihin tai mihinkään muihinkaan sielunvihollisen pauloihin. Niistä on vaikea päästä irti.
Meillä on kuitenkin armollinen Jumala - Hän ainoastaan voi muuttaa ihmisen mielen ja Hän haluaa antaa anteeksi Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. - Minua kohtasi suuri armo vuosia sitten. Sain uudesti syntymisen armon eli sain uskoa, että Herramme Jeesus Kristus on minun syntini maksanut. Se tuntui hyvältä ja kuljin pumpulien päällä muutaman kuukauden.
Huomasin pian, että pumpulit kantavat huonosti vaeltajaa, kun tuntemiset loppuivat - huomasin, että synnit eivät loppuneet. Aikanaan ymmärsin, että synnit ja syntisyys ovat aina läsnä, mutta ne ovat anteeksiannetut ja ne anteeksiannetaan kokoajan - jatkuvana anteeksiantamuksen virtana, niin kuin Raamattu opettaa. Ne ovat anteeksiannetut vaikka tuntisimme mitä.
Syntien anteeksiantamus ei riipu millään tavalla meidän tuntemisistamme vaan Kristuksen armosta ja anteeksiantamuksesta. Välillä onneksi saamme jotakin tunteakin matkan varrella, mutta niihin tuntemuksiin ei uskomme perustu.
Pyydän, älä sano meitä muita tyhmiksi. Rukoile meidän puolestamme - Jumala kuulee sellaiset rukoukset ja saa aikaan Jumala mielen mukaiset muutokset sinussa ja kaikissa meissä läheisissäsi. - Pitää paikkansa tämä itsekeskeisyys. Me kaikki olemme edelleen syntiturmeluksen alaisia, vaikka olemmekin siitä lunastetut ja saaneet Pyhän Hengen lahjan eli uuden syntymisen lahjan.
Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa, että 'uusi ihminen ei ole syntynyt verestä, eikä ruumiin halusta, eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta´, ja jatkaa myöhemmin, että ´mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä´.
Uusi ihminen asuu lihallisessa ruumiissamme. Siksi olemme aina erilaisten syntien piiritettävinä. Siksi tarvitsemme anteeksiantamusta itseämme ja toisiamme kohtaan. Jumalan puolelta anteeksiantamus Jeesuksen Kristuksen kautta on jatkuvaa - se ei riipu miltä meistä milloinkin tuntuu.
Meidän olisi hyvä muistaa, että myöskin hän, jota ehkä vihaamme ja halveksimme on myös Jumalan anteeksiantamuksen piirissä, koska Jeesus Kristus on Raamatun mukaan kuollut kaikkien puolesta ja sovittanut kaikkien synnit. Voisimmeko rukoilla myös sitä, että mielenmuutoksen tuulet puhaltaisivat meidän kaikkien sydämiin - minun ja sinun. - Kuinka moni onkaan saduissa etsinyt kulta-aarretta sateenkaaren päästä, mutta ei ole löytänyt.
Samanlainen etsimisongelma on hänellä, joka etsii alkuperäistä lestadiolaisuutta. Ei sellaista ole.
Lestadiolaisuudet ovat syntyneet pikkuhiljaa eriaisten kehitysvaiheiden tuloksena useiden vuosikymmenien aikana. Mistään kohdasta ei voida sanoa, että tästä alkaa oikea ja alkuperäinen lestadiolaisuus - niin alkuperäinen, että siihen voimme luottaa ja perustaa uskomme.
Rietas eli sielunvihollinen pistää uskoviakin valvomaan ihan väärissä asoissa.
Jos joku vielä haluaa tätä asiaa tutkiakin niin siitä vaan - sehän onkin tutkijoiden tehtävä, mutta jos sen perusteella aletaan laittamaan ihmisiä oikeisiin karsinoihin - kuka kuuluu mihinkin ja missä karsinassa saat luvan uskoa - niin joudutaan niin syvälle korpeen - niin syvälle, että huutavan ääni ei ehkä kuulukaan enää siihen erämaahan eli korpeen.
Silloin se, mikä meille piti olla elämäksi, nimittäin usko Kristukseen, tuleekin meille kuolemaksi, jos siirrymme Kristuksen lujasta perustasta uskomaan olemattomia ja näin seisomaan tyhjän päällä. - Kristitty tarvitsee seurakuntaa elääkseen kristityn elämää - ainakin Jeesus niin opettaa ja opettaa myös missä on seurakunta. Seurakunta on siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimeensä, siellä Hän sanoo olevansa heidän keskellään.
Näin Hän alla olevassa Matteuksen evankeliumin kohdassa opettaa. Hän näyttää opettavan myös, että seurakunta voisi olla aika pienikin - eikä sillä tarvitse olla isoja kirkkoja tai rukoushuoneita tms., koska Hän ei asu käsillä tehdyissä huoneissa.
Matt.15-22.
"Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte eli vapautatte maan päällä, on myös taivaassa päästetty eli vapautettu.
"Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa.
Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa" , vastasi Jeesus. - Näinhän sen pitäisi olla, mutta turmeluksemme tulee joka väliin.
Pienet lapset tulevat mielellään isän, äidin, mummin tai papan syliin, mutta haluaisivat sen omia vain itselleen, haluten työntää toiset pois. Siinä on vanhemmilla asenneopettamisen paikka, että syliin mahtuu kyllä muitakin.
Tämä sama ilmiö seuraa meitä vanhempia ja lapsia elämämme loppuun saakka.
Jumalan syli on tarkoitettu meille kaikille. Niin opettaa Jeesuskin Johanneksen evankeliumissa.
Kukaan ei voi viedä minun tilaani Jumalan sylistä enkä minä voi viedä muiden tilaa.
"Kaikille tilaa riittää ja kaikille tilaa on", lauletaan lasten virressäkin. - Tänne kirjoittelu ja keskustelu on joskus ihan antoisaa ja rakentavaakin.
Valitettavasti se on liian usein hyvin repivää ja toista uskovaa halveksivaa. Se ei anna meistä Jeesuksen seuraajista sellaista kuvaa, että me rakastamme toisiamme, vai antaako?
Minä itse olen myöskin välillä tulistunut ja katsellut matkaystäviä ikään kuin ylhäältä päin. Siihen minulla ei olisi syytä eikä lupaa, mutta kun olen sellainen kuin olen ja juuri siksi on välillä hyvin vaikea uskoa, että kuuluuko tällaisellekin Jumalan armo. Ilokseni kuitenkin voin todeta, kun Sanakin sen todistaa, että kuuluuhan se - armo kuuluu minullekin.
Se onkin ainoa syy miksi Jeesus on tänne tullut - että minä ja sinä pelastuisimme.
Siitä huolimatta me revimme ja raastamme toisemme täällä ihan repaleisiksi.
Ei meidän pelastumisemme perustu siihen, että saamme toisemme näyttämään surkeilta ja saastaisilta kristityiltä itseemme verrattuna.
Meidän pelastuksemme tulee siitä, että me saamme anteeksi kaikki surkeutemme ja saastaisuutemme Jeesuksen nimessä ja veressä. Myöskin kaikki ne mitä aiheutamme toisillemme.
Antakaamme toisillemme anteeksi ja rukoilkaamme toistemme puolesta. Se on Jumalamme tahto lapsiansa kohtaan.
Niinhän me, syntiset vanhemmatkin rukoilemme, että lapsemme eläisivät sovinnossa keskenään. Paljon enemmän Taivaallinen Isämme tahtoo meidän elävän sovinnossa keskenämme. Vai mitä Raamattu sanoo? - Tuota olen myös minä useasti miettinyt. Antaisiko Jeesuksen opetus Johanneksen evankeliumissa vastausta tuohon asiaan. Asiaan, että miksi me turvaudumme ihmisiin?
Joh.5: "Te tutkitte Kirjoituksia, koska luulette, että teillä on niissä iankaikkinen elämä, ja juuri ne todistavat minusta.
Silti te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän. En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä.
Minä kyllä tunnen teidät: teissä ei ole Jumalan rakkautta.
Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan. Jos joku toinen tulee omissa nimissään, hänet te otatte vastaan.
Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta? "
Niin, meillä on rakkaat sanan julistajat, mutta Sanan ja viisauden he ovat saaneet Jumalalta. Me olemme nostaneet kautta aikojen sananjulistajat idoleiksi - unohtaen ensimmäisen käskyn; Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä nosta muita jumalia rinnalleni!
Mielen muutoksen eli parannuksen paikka myös tänä aikana. - Seurakuntayhteydessäkin on varjopuolensa, niinkuin kaikessa muussakin, missä ihminen on yhtenä osapuolena. Ei sen tähden kannata heittää sitä romukoppaan. Ihminenhän on täydellisen syntiinlangennut. Jumala on antanut Jeesuksen, oman poikansa, että me pelastuisimme, siksi seurakuntayhteys on yksi tärkeä osa kristityn yhteydestä Jumalaan.
Me saamme parhaimmillaan toisistamme voimaa vaeltaa. Joku viisas on joskus sanonut, että missä me voimme parhaiten nähdä Jumalan kuin juuri läheisissämme. Läheisten kanssa me muodostamme myös seurakuntayhteyden - laajan tai suppean.
Jeesus itse sanoo, että "missä kaksi tai kolme on koossa minun nimessäni siellä minä olen heidän keskellään" ja toisessa paikassa pyytää, että "me rakkauden keskenämme pitäisimme".
Paavalikin kehoittaa Kristuksen hengessä, että "me kilpailisimme toinen toisemme kunnioittamisessa".
Siunattua viikonloppua kaikille. - Täällä lyödään toisiamme kuin vierasta sikaa. Rakkaudesta ei todellakaan ole tietoakaan.
Ehkä jollekin oman ryhmän lestadiolaiselle kuuluu rakkauden sanoma - muille kuuluu kiukku ja tuomio - myös niille lestadiolaisille, jotka eivät ole esikoislestadiolaisia.
Näin se ei saisi olla.
Näin se kuitenkin on. Se johtuu siitä, että ollemme lihalliset ja emme ole Kristuksessa.
Monet täälläkin näyttävät hakevan alkuperäistä lestadiolaisuutta jostakin - vaan eihän sitä ole olemassakaan - se on kuin sadun kultaruukku sateenkaaren päässä - harha.
Etsikäämme Jumalan valtakuntaa, kolkuttakaamme, niin meille avataan - näin voimme löytää uskon, toivon ja rakkauden. Rakkauden myös vihollisiamme kohtaan, joita täällä tuntuu paljon olevan. - Herran velipuoli ja Jaakobin veli Juuda on kirjoittanut hyvin ajankohtaisia varoituksen sanoja jo 2000v sitten:
"Rakkaani! Minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, hän pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. ...
Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille:
"Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.
Armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin." - Sanoisin tuohon, että ei esikoiset, kuten ei muutkaan, voi kasvattaa partaa.
Parta kasvaa ihan itsestään. Parran ajaminen eli poisleikkaamnen on se mitä me voimme tehdä.
Ihan sama asia se on hiuksissakin. Sekin kasvaa ihan itsestään, jos ei ole kaljuuntunut.
Hiusten pituus tai kokonaan poisleikkaaminen ja kallon kiillotus on meille annettuja tomintojen vaihtoehtoja.
Jumala on jo luomisessa on antanut karvojen kasvun päähän ja ja miehille leukaan. Miten se on voinut synniksi tulla? - Kun katson lyijylasimaalausta kirkon ulkopuolelta, niin en saa siitä selvää mitä se esittää. Mutta kun menen kirkkoon sisäpuolelle ja katson maalausta uudelleen, niin näenkin merkityksen selvästi ja kirkkaasti, kun valo tulee maalauksen läpi ja teos on katsojaan nähden oikein päin.
Ei uskoa vailla oleva voi nähdä kuin ulkokuoren ja senkin väärinpäin.
Isompi ja surullisempi kysymys on, että miksi me kristityt näemme toisen kristityn olevan oman kristillisyytemme ulkopuolella ja ikäänkuin vihollisemme?
Itse ajattelen, että silloin omaan kristillisyyteen on tullut lihallisia arviointiperusteita, jotain -laisuutta, joka muuttaa ja lisää Kristuksen valtakunnan sanomaan perinteitä ja tuo vierasta tulta alttarille.
Joosuan kirjasta eräs esimerkki meille kaikille opiksi:
Jerikon luona ollessaan Joosua näki miehen seisovan edessään paljastettu miekka kädessä. Joosua meni hänen luokseen ja kysyi: "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?"
Tämä vastasi: "En kumpaakaan. Olen Herran sotajoukon päällikkö ja olen juuri saapunut tänne." Joosua lankesi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Herran sotajoukon päällikkö sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, missä seisot, on pyhä." Joosua teki niin. - He-malle tiedoksi, kun tuntuu pitävän tiedettä jumalanaan ja itseään viisaana, että Einstein, jonka keskustelua opettajansa kanssa siteerasin aiemmin ja joka luultavasti oli älykkyydessä ja viisaudessakin vähän korkeammalla tasolla kuin he-ma, sanoi myös; "Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma." Epäilen tosin, että ei he-ma tätäkään Einsteinin siteerausta ymmärtänyt.
- Osa 2:
Student: Sir, you are working on the premise of duality. You argue there is life and then there is death, a good GOD and a bad GOD. You are viewing the concept of GOD as something finite, something we can measure. Sir, Science can’t even explain a thought. It uses electricity and magnetism but has never seen, much less fully understood either one. To view death as the opposite of life is to be ignorant of the fact that death cannot exist as a substantive thing.
Death is not the opposite of life: just the absence of it. Now tell me, Professor, do you teach your students that they evolved from a monkey?
Professor: If you referring to the natural evolutionary process, yes, of course, I do.
Student: Have you ever observed evolution with your own eyes, sir?
(The Professor shook his head with a smile, beginning to realize where the argument was going.)
Student: Since no one has ever observed the process of evolution at work and cannot even prove that this process is an on-going endeavor. Are you not a scientist but a preacher?
(The class was in an uproar.)
Student: Is there anyone in the class who has ever seen the Professor’s brain?
(The class broke out into laughter.)
Student: Is there anyone here who has ever heard the Professor’s brain, felt it, touched, or smelt it? No one appears to have done so. So, according to the established Rules of empirical, Stable, Demonstrable Protocol, Science says that you have no brain, sir. With all due respect, sir, how do we then trust your lectures, sir?
(The room was silent. The Professor stared at the student, his face unfathomable.)
Professor: I guess you’ll have to take them on faith, son.
Student: That is it, sir … Exactly! The link between man & GOD is FAITH. That is all that keeps things alive and moving.
P.S.
That Student was EINSTEIN