JustJust
Tulen aina toimeen kaikkien vähänkään järkevien ihmisten kanssa, eikä mulla tossa järkevyysvaatimuksessa ole kovinkaan tiukat kriteerit.
Ikää on 52 ja profiilikuva on vuodelta 2021, tarkkaaottaen syyskuussa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 4387 kommenttia
- Siinä tosiaan on joka lihas mukana.
Musta oli hauska kun kuulin kun Jani Sievinen (en diggaa ihmisestä, mutta tän hän sanoi hienosti) kertoi tutustumisestaan Susannaan. Kysyi häneltä et "harrastatko sä jotain urheilua". Susanna vastas et hän ratsastaa, johon Jani sitten "niin, mut jotain oikeeta urheilua".
Sitten kun gimma oli hänet, huippu-urheilijan, tietenki laittanut hevosen selkään, niin hän sen jälkeen sanoi, että se oli hänellekin fyysisesti rankkaa. Eikä hän ollut tietenkään mikään rapakuntoinen - Mä luulin et se on typo.
En usko noihin arvoteorioihin; ne on itseäänruoskivaa itsesääliroskaa, epätoivoista selittelyä sille ettei itse usko itseensä ja siks kukaan muukaan ei susta tykkää (eli on siis naisetta/meihettä). Totta se on vaikken siihen uskokaan.
Mä olen arvoteorian ulkopuolella. - Annispalloon en koskaan rohjennut osallistua. Mä en jotenkin halunnut tai osannut kuulua siihen porukkaan.
Säännöt kyllä opin katsomalla sitä joka päivä. - Kyllä mä ton joukkuehengen ymmärrän. Ja onhan dartsissakin paripelit (mies ja nainen on joukkueena toista vastaavaa vastaan).
Kyllä mäkin tikkojen nakkelusta diggaan. Mut urheiluna sitä en osaa pitää.
Tietysti olen huomannut myös, miten joukkueissa toisia tsempataan. Sehän se joukkuelajin idea onkin. Tärkeää ei ole se valovoimainen tähti, vaan yhteistyö. - Kun tutustuu itseensä, saattaa huomata että muutkin ihmiset saattavat olla kiinnostavia.
Tietysti jos pitää itse itseään epäkiinnostavana, voi kuvitella ettei kukaan muukaan ole kiinnostava. - Joo toi muuten liittyy myös täällä aikaisemmin olleeseen aloitukseen, että pitääkö parisuhteen jälkeen pitää itsetutkiskelutaukoa ennen uuteen suhteeseen syöksymistä.
- Ratsastus on muuten sellanen laji, jota sitä koittamattomat kuvittelevat, ettei se ole mitään urheilua, koska hevonenhan siinä vain työn tekee. Ihminen vain istuu.
Kannattaa käydä istumassa, niin huomaa että se se vasta vaatiikin kuntoa.
Tikanheitosta tai vaikka shakinpeluusta en voi puhua urheiluna. Tunnen kyllä lajit, eikä ne sitä ole.
Agilitykään ei nyt niin raskasta sille ihmiselle ole. Emmä sitäkään oikein urheiluna osaa pitää. - Oho, unohtu mainita mikä hänen lajinsa oli.
Se oli tikkojen viskely, virallisemmin Darts. - Agility on ainoa urheilulaji jota olen harrastanut.
Olen kyllä myös lentistä ja pesistä pelannut, ja tietysti ratsastanut, mutta en edes harrastustasolla. Ne on vaan ollut kivaa vapaa-ajan viettoa.
Mua nauratti, kun lapseni äiti piti (pitää varmaan vieläkin) itseään urheilijana. Mä en voi pitää urheiluna lajia, jossa juodaan samalla kaljaa ja virallisissa kilpailuissa miehillä vaaditaan suoria housuja (ns. puvun housut).
Sekin ihmetytti, miksi siinä on naisten ja miesten joukkueet erikseen. - En mäkään varsinaisesti eläimestä puhuhut, vaan siitä miten eläimen ulkoiluttaja tutustuu toisiin ihmisiin.
Älä käske, en ole sotilas! - Hevosta, tai vaikka koiraa, kissaa tai lasta, ei saa "toimimaan toivotulla tavalla" väkivallalla.
Hevosurheilu muuten taitaa olla niitä harvoja lajeja, jossa ei ole erikseen miesten ja naisten luokkia.
Puhuin muuten paskaa äsken. Mä tykkään katella myös rantalentistä ihan tuolla rannalla. Kai sekin urheiluksi lasketaan. Naiset on kauniita. - Idea sulla taitaa olla se ylisuuri sinkkumuna :D
Mutta missä ihminen oppisi paremmin itsestään, kuin eläimen ulkoiluttamisella? - Mulle ainakin ratsastus on ainoa urheilulaji jota joskus saatan katsoa.
Noista viisiotteluista en tiedä mitään, enkä kouluratsastustakaan katso, mutta jonkun kenttäratsastusohjelman saatan joskus jonakin vuonna katsoa.
Silloinkaan mua ei kiinnosta kuka voittaa, vaan tykkään katsella ratsukon yhteistyötä.
Miksköhän mulle on eksynyt niin monta heppatyttöä tyttöystäväksi.
Yhtään penkkiurheilijaa taas ei ole. - Mitäköhän sellaisia yksilölajeja olisi..
Ehkä ainakin koiran tai kissan ulkouluttaminen. Silloin tulee ainakin tutustuttua ja juteltua ihan ventovieraiden ihmisten kanssa. - Ihan ekana ajattelin et tietysti, siellähän ihmisiin tutustuu.
Mut sit aloinkin miettimään, että vaikka seuraahan baareista onkin löytynyt, niin en kyllä koskaan ole mitään seurustelusuhdetta aloittanut baarissa tutustumani kanssa.
Humalassa kyllä olen tutustunut; festareilla, kotibileissä, ihan vaan kaupungilla sekoilemala jne.
Ei se baarissakaan mahdotonta siis olisi.. - Mistäkö repäisin?
Sanoit " Mä nimittäin juon kahvia, vaikka se onkin musta karmeen makusta litkua. Ilman 2/3:saa maitoa oikeastaan täysin juomakelvotonta tököttiä"
Miten muuten voisi tulkita, et juot sitä kamalaa tököttiä?
Ihan vaan itseäsi kiusataksesi, vai kuuluaksesi ryhmään, tullaksesi hyväksytyksi? - Tilanteessa tilanteen mukaan.
Jos on vaihtoehtoja, valitsen mieleisimmän. - "musta tee, valkea tee, vihreä tee, oolong... Kaikista vielä monta vaihtoehtoa."
Intiassa lopetin kahvinjuonnin. Kaikki noi teet on huooja, mutta vähemmän huonoja ku huno kahvi.
Mieluummin juon jotain, joka ei yritäkään olla sitä mitä pyyän.
Seuraavaks otan kyllå mukaan oman kahvipaketin, pressopannun ja tilaan vaan kuumaa vettä.
Tietysti muuten syön paikallista ruokaa ja juon juomaa, mut hyvä aamukahvi on se minkä haluan. - Joskus olen myös hämmentynyt, kun joku leikkaa videon tai elokuvan ihan mun tavalla.
Jään ihmettelemään et enhän mä oo tuolla ollu. - Kahvia juon maun takia.
Kiljua sit ihan muusta syytä.