Mak-Ris
Makriina vaihtoi nimmarin. Olisin halunnut olla Makris, mutta se oli varattu.
Kahdeksankymppisissäkin jo ikääntynyt, seuraava kategoria jo häämöttää, mikä se sitten lieneekin.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 356 kommenttia
- Maailmassa on on monta ihmeellistä asiaa, sanoo joku. Minustakin.
Esimerkiksi, nyt kun ollaan oltu niin onnellisia lämpimästä kesän alusta, niin huvitti, kun luin kaukaisessa maassa elelevän ihmisen blogista, että hän oli käynyt eräänä vuonna Suomessa. Kaunis maa, mutta ilma viileä: 80 Fahrenheittia. Katsoin laskurista, lähes 27 C, mikäli ymmärsin oikein kertoimen. Oikaiskaa, jos käsitin väärin.
Viileä mikä viileä. Katselin tosi-tv.ohjelmaa, missä perhe uurasti muutossa ja kantoi tavaroita autoon. Meikäisiltä olisi varmasti jäänyt homma kesken, kun kävi jossakin kohtaa ilmi, että lämpöä oli yli 33 C. Kyllä viileäverinen suomalainen olisi tikahtunut.
Lämpimän jakson jälkeen on taas sää kuten pitääkin, sateinen ja 12:ssa plusasteessa. Tähän suomalainen ihan mielellään tyytyy, antaa kasvien kasvaa ja nauttii vihreydestä. Ei korvennu nurmikko. Villatakki päälle, jos uskaltautuu ulkoilmaan.
Päivän ohjelmassa ei ole mitään kerrottavaa. Voikaa hyvin ja iloitkaa kauniista suvesta. Pian se on parhaimmillaan. - Herraijjumala sentään.
- Minulla on pihassani lehtokotiloita ja siili. Hyvä yhdistelmä. Kotilot ovat jo aika harvassa. Vielä vuosipari sitten niitä mönki kiveyksellä ja kaikkien lehtien alla. Isot lehdet reikiä täynnä.
Niiden tappaminen oli minulle ylivoimaista. Minusta ei ole kaatamaan niiden päälle kiehuvaa vettä. En vaan voi.
Olen kiitollinen siilistä. Annan sille vettä, mutta en muuten ruoki.
Tänään klo 21 oli Kristillisten Sari Essaijah tentissä. Selväsanainen ja ammattitaitoinen ihminen.
Haastattelija yritti saada hänet lankaan Päivi Räsäsen asiassa. Liian fiksu oli Sari lankeamaan siihen kuoppaan. :)) - Niin minäkin. Mutta kuten kerroin, meillä oli kommunikaatiovaikeuksia. Kurdin kieli ei ole hallussani.
No se siitä. Työ oli hyvin tehty joka tapauksessa. - Tänään on päivä kuiva sisätiloissa, kun vesi on huoltotöiden vuoksi katkaistu työpäivän ajaksi. Ulkona sataa, mutta eipä siitä taloudenpidossa ole hyötyä. Muistin kyllä ottaa illalla vettä vateihin ja kattiloihin, niin että en pulaan joudu.
Eilen olin kampaajalla saamassa permanentin. Vanha tuttu kampaaja olikin myynyt lafkansa pois ja tilalla oli innokas, ja iloinen maahanmuuttajarouva, joka puhuu äidinkielenään kurdia. Suomeksi hän ei puhunut juuri mitään, ja tytär toimi apuna keskustelussa. No huolellisempaa käsittelyä en ole koskaan kokenut, ei mitään valittamista, mutta lopputulos oli erilainen kuin odotin. Rouva jätti hiukset siihen kiharapilveen, mikä permanentin jälkeen kutreissa vallitsee.
Nuorempana se ei olisi haitannut, mutta en näin vanhana tervaskantona tarvitse moppia pääni koristeeksi, ja siksi yritin neuvotella. Yritin selittää, että tukka pitää kammata ja föönata kampaukselle, mutta hän levitteli käsiään ja sai selitetyksi, että oli pannut hiuksiin muotoiluvaahtoa, ja silloin kampaus muotoillaan käsin. Föönaus oli poissuljettu!
Mikäs siinä auttoi.
Onneksi ei tullut tuttuja vastaan, kun palasin kotiin. Harjakiharrin kouraan ja onneksi tukka taipuu haluamaani suuntaan.
Sitkeältä vaikuttava sade on niin tuttua kesäilmaa, että täsät ihan nauttii. Lämmin ja sataa. Voiko olla parempaa Suomen suvessa! - Minä uskon etiäisiin ja ymmärrän varsin hyvin Lapin asukkaiden uskon luonnon ilmiöihin.
Minulla on nuoruudestani useitakin kokemuksia etiäisistä. Iän mukana varmaan luontoni sitten kovertui kun en enää niitä tunnista.
Uskon kyllä että ympärillämme on asioita, jotka on meiltä salattu. Toiset nimittävät tätä uskomusta mielikuvitukseksi. Uskokoon ken tahtoo.
Uskontoon liitetään kaikkialla ehtoja ja käskyjä, joiden on tarkoitus pitää seuraajat sääntöjen sallimalla tiellä. Vapaaehtojen sääntöjen noudattaminen on ollut siunaus monille valtaapitäville.
Uskonpuhdistukset sitten ravisuttavat näitä säännöksiä, kun niistä on tullut koko elämää ahdistavia esteitä. Tuuletus on aina tarpeellista. - Sukututkimuksen yhtenä osana on innostuminen paikallishistorioihin. Yllättävän monista pitäjistä ja alueista on kirjoitettu historiikkeja ja isompiakin tutkimuksia. Olen ilokseni löytänyt niistä tutkimieni sukujen henkilöitä, joiden tekoja on kunnan tai seurakunnan kirjoihin merkattu.
Yksi esi-isä oli lahjoittanut puutavaraa ja osallistunut kirkon rakentamiseen 1700-luvulla. Samoihin aikoihin toisaalla erään esi-isän vaimo oli joutunut kiivaasta sanasodasta käräjille ja tuomittu maksamaan sakkoa kirosanojen viljelystä. Saman perheen lapsi oli kuollut vauvaikäisenä ja hänen hautauksensa yhteydessä soitetuista kuolinkelloista oli maksettu seurakunnalle palkkio, en jaksa muistaa, paljonko se oli. 1800-luvun nälkävuosina oli eräs esi-isä lahjoittanut seurakunnalle ruista jaettavaksi nälkäänäkeville.
Eipä tällaisia tarinoita sukupolvesta toiseen kerrota. Kyllä ne unohtuvat, joten kiitoksen sana niille tahoille, jotka jaksavat historiikkeja kirjoittaa kotipaikkakuntansa elämästä. - Katselin pari päivää sitten jotain ruokaohjelmaa, jossa annoksen päälle ripoteltiin kukkia. Kuulemma voikukka on maukas, samoin orvokki.
Lapsuudessani muistan maistaneeni voikukkaa, mutta karmealta se maistui ainakin silloin. Mikä on sen maun muuttanut?
Ei minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, että asiasta innostuneet syövät kukkansa, mutta mieltäni askarruttaa, onko niissä vitamiinit vai kalorit, ja mitkä, jos on, ja ovatko ne painonpudottajille terveellisiä, täyttävätkö ne vatsan,. Millainen on niiden terveysvaikutus?
Millaisia perusteluja kukkien syömiseen on olemassa.
Kuka takaa, ettei vahingossa popsi myrkyllistä kasvia, kuten sormustinkukkaa tai ukonhattua? Ne ovat näyttäviä kukkiessaan, ja innostunut, mutta tietämätön kaupunkilainen luonnonystävä saattaisi poimia ne ruokapöytäänsä.
Nyt on muuten korvasienten aika. Ovatko kollegat löytäneet tätä keväistä herkkua? Meidän mökillä on muutama kohta, johon niitä nousee, keskellä hiekkatietä, klapipinojen tuntumassa ja hiekkaisessa rinteessä saunan nurkalla. Ei niinkään monta, mutta yhden soosillisen verran joka kevät. Nyt ne jäävät sinne, en ole edes korvasienten kutsua noudattamassa. - Kyllä me toivottavasti rakennamme suvaitsevampaa yhteiskuntaa, muita kansoja ja kulttuureja ymmärtäviä.
Entisinä aikoina valkoiseen väestöön kuuluvat pitivät ilman muuta omaa elämänkatsomustaan ainoana oikeana, olimme kristittyinä ainoa jumalaapelkäävä ja valittu joukko, joka halusi elää ainoan oikean jumalansanan mukaisesti.
Tämä jumalan seuraaminen meni melko tavalla päin honkia, kuten tiedämme ristiretkien ja inkvisition ajoista. Mutta uskonnoilla on taito todistaa pahakin hyväksi, kunhan se on tehty jumalan nimeen.
Ihmettelin jo lapsena, miten niin vanhaa kulttuuria kuin Kiinan ja Japanin tuhatvuotiset tavat ja perinteet voivat olla pakanmaiden ala-arvoista elämää, josta heidät olisi pikimiten pelastettava kristinuskoon lähetyssaarnaajien avulla. Nämä kohdemaastaan mitään tietämättömät saarnamiehet sitten tekivät myyräntyötään yhteiskunnissa, joka ei heitä todellakaan kaivannut.
Tämän päivän lähetysyön tarkoitus on auttaa ja kouluttaa kotimaissaan eläviä, vauraudesta sivuun jääneitä kansoja. Yksi näistä eturivin valistajista on Martti Ahtisaari, jonka työ mm. Namibiassa oli Nobelin arvoinen.
"Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty."
Tämän päivän lähetystyö on avunantoa, katastrofiapua, pelastustoimia. Toivottavasti nykyajan lähetystyötä tekevät muistavat neuvon: Sitä Jumala auttaa, joka auttaa itse itseään. Siihen kehitysapumme tähdätköön.
Onnistutaanko?
Toivottavasti tulevat vuosikymmenet muistavat nämä ajat hyvistä tarkoituksistaan ja unohtavat jatkuvat sodat. - Seurapiirit olivat tärkeitä esivanhempiemme aikaan. Englantilaiset sarjafilmit antavat hyvän katsauksen siihen aikakauteen, jolloin "parempi väki" eli koroillaan ja täytti elämänsä seurustelulla ja seurapiirillä.
Pitihän jotain velvollisuuksia ja ohjeita ihmisillä olla, ja siksi seurustelusäännöistä tuli elämän keskipiste. Oli tiedettävä miten olla kuin eleä.
Kyllä kaukaiseen Suomeenkin joitakin vivahteita siirtyi, ja sen huomaa 1800-luvun valokuvista, joissa perhekunnat jäykistelevät parhaansa mukaan.
Nuoruudenaikainen ystäväni oli kotoisin keskisuomalaisesta kartanosta, jonka palveluksessa oli ollut torppareita ja joukko renkejä ja piikoja. Heidän vaunuvajassaan oli yhä trillat, joilla ystäväni äiti oli matkustanut kirkolle ja vierailuille. Itse hän ei muistanut niissä istuneensa. Mutta heillä oli pitäjän ensimmäinen auto, jolla sitten käytiin vierailuilla naapurikartanoissa. Käyttäytymissäännöt olivat tärkeät.
Se oli minusta tosi outoa elämää, sillä arkinen työ ei talossa loppunut. Palveluskunta oli supistunut yhteen kotiapulaiseen, ja talous oli perheen naisten hoteissa. Ystäväni siivosi, keitti ruokaa, oli harventamassa sokerijuurikasta, porsittamassa possuja, haravoimassa heinäpellolla. Kauheaa raadantaa, eipä kateeksi käynyt herrasväen elämä. - Huomenta kaikille, uusi viikko, uudet asenteet.
Pystypäin kohti kesää.
Poika leikkasi eilen nurmikon ja tänä aamuna se on ihan sen näköinen, että pitäisi leikata uudestaan. Niin nopeaa on nyt kasvu. Voikukkaa pukkaa, tulppaanit ovat auki.
Kaipailen siiliä, jonka havaitsin eräänä päivänä pihalla. Toivottavasti se jaksaa pitää lehtokotilot loitolla. Panin sille juomavettä, mutta ei ole tainnut tuntea janoa, koska vesi on koskemattomana.
Kamppailen lehtikompostorini kanssa. Minulle ei ole selvinnyt, miten saisin sen tuottamaan multaa. Kyllä se jollakin lailla on hajoittanut kasvijätteet, paitsi ne kamalat tammen lehdet, joita tulin sinne kipanneeksi syksyllä. Ne vain kuivuvat muotoaan muuttamatta. Yritän pitää massan märkänä, lisään vettä ja olen peittänyt kasan kevyesti muovilla, kansi on kiinni ja aurinko lämmittää kompostorin kuumaksi. Silti massasta yrittää kasvaa rikkaruohoa, sitkeää elämänhalua niilläkin.
Tein ekan raparperikiiselin eilen. Maistui kyllä. - Hyvää maanantaita. - Tuskinpa Räsänen voi tehdä "mitä vaan" Raamattuun vedoten, mutta mielipiteen vapaus hänellä on, vai haluatko ottaa sen pois Räsäseltä? Onhan sinulla itselläsikin oikeus sanoa ja kirjoittaa mielipide, jota kaikki eivät hyväksy. Miksi sinä saat sanoa, mutta Räsänen ei.
Kerro se. - Yksi riemunaihe perässä laahaaville on kirjoitusvirheet.
Onnittelut anolle, joka 16.5. klo 13.38 sai selville, mikä on siirtolana.
Kyllähän minä pari päivää sitten suunnittelin, että en vastaile perässälaahustajien sanomisiin. Mutta olisikohan mielekästä ruveta kielipuolipoliisiksi. - Ikääntyneiden murheita!
Itse huomaan, että monet sanat unhtuvat mielestä. Ihan jutustelun lomassa on yht¨äkkiä keksittävä uusi sana unohtuneen tilalle. "Nurmikkoni pitää leikata, kun se on nyt ihan täynnä . . . keltakukkaa!" Vasta hetken päästä muistan, että voikukkahan se siellä loistaa.
Usein tällaisia lipsahduksia tulee, toivottavasti kuulijat ymmärtävät.
Itsekseni ajattelen, että pienihän tuo murhe vielä on. Muistan kuitenkin avaimet. lääkkeet ja kellonajat. Viikonpäivistä en aina ole varma, jokainen päivä matkii edellistä, mitä väliä sillä on, miksi päivää kutsutaan. - Pitääkö joku pahana, jos keskustellaan ruuasta? Oudolta tuntuu, vaikka itse en juuri siihen keskusteluun osallistu. En ole kovinkaan taitava keittiön töissä.
Mielenkiintoinen tuo asenne, että keskustellaan vain asioista, joita muut keskustelijat ovat aloittaneet. Mielestäni jokaisella on mahdollisuus avata mieleisensä ketju. Siihen sitten osallistuvat ne joita asia kiinnostaa. Ei tarvitse odotella muiden aloituksia.
Mikä ihme muuten on se kristallipallo, jota nämä perässäkulkijat kaiken aikaa kantavat palstalle?
Jos se on joku vitsikäs ilmaisu, niin on muistettava, että vitsi ei naurata jos sen kuulee usein, tai jos ei ole sitä ymmärtänyt.
On muuten väärässä paikassa sanonta "niin metsä vastaa j.n.e." sillä täällä nimenomaan vastataan, mutta usein kaiku on muuttanut muotoaan ikävällä tavalla
Kirjoittajille nämä palstat ovat tärkeitä, ja muuttuneet korona-aikana vielä tärkeämmiksi yhteydenpidoiksi muuhun maailmaan. Sen huomaa siitäkin, että palstalle yhä kirjoitellaan, vaikka moni on tullut häirityksi ja hyökkäysten kohteeksi. Hyökkääjilläkin on tarve pysyä palstalla. Millaisena he mahtavat roolinsa nähdä? - Elämäni varrella mieleeni on jäänyt muutama sanonta. josta on minulle ollut apua maailman myrskyissä. Yksi on: "Ei oteta turhii huolii." Ja toinen, jota olen mielelläni siteerannut koko ikäni: "Ei kukaan ole parempi kuin toinen, eikä aina niinkään hyvä."
Ehkä se olisi hyvä ohje. Nämä kirjoittelut eivät ole niin tärkeitä, että niistä tulisi huolestua.
Hyvähän meidän on, kun jokainen voi edelleen näpytellä tietsikkaansa ja sanoa sanottavansa.
Olen ajatellut, että meidän aikanamme on maailma muuttunut ällistyttävällä tavalla. Jokainen meistä muistaa sen ajan, jolloin tv oli ihmeellinen laite, jota ihan kutsuttuna käytiin katsomassa naapurissa. Muistamme 90-luvun ihmeelliset autopuhelimet, isot tiiliskiven kokoiset mötikät. Saimme tutustua tietokoneisiin ehkä jo työelämässä, kursseille kutsuttiin 10 ummikkoa, jotka saivat katsoa, kuinka ohjaaja naputti konetta. Itse emme tietenkään kalliiseen koneeseen koskeneet. On opeteltu vaikka mitä sellaista, jota omat vanhemmat eivät olisi voineet edes kuvitella. Maailmaa on nähty, ihan Tenerihvaa myöten.
Olemmeko itse muuttuneet miksikään? Taidamme olla samaa sakkia kuin edelliset sukupolvet. - Hyvä huomio, ettei kielto ole ollut lakiin kirjoitettu. Sitä aika kuitenkaan ole virallisena kielenä pidetty.
Saamen kieliä ei saanut kouluissa puhua. Lapin lapset joutuivat käymään koulunsa sisäoppilaitoksissa pitkien koulumatkojen vuoksi, ja niissä äidinkielen käyttö oli ehdottomasti kielletty. Sitkeästi on saamen kieliä kuitenkin pidetty hengissä, ja nyt lapset jo voivat saada kouluopetustakin äidinkielellään.
Netissä on asiasta useita artikkeleita ja niissä tulee esiin, että monet saamelaisetkin luopuivat omasta kielestään, koska sitä on pidetty häpeällisenä.
Tietenkin on oikein, että valtaväestön kieli on hallussa, mutta omien juurien ja perinteiden kunnioittaminen ja vaaliminen tulisi olla valtaapitävien suojeluksessa, eikä katoavia kieliä pidä unohtaa. - Pitääkö minun hankkia kassit? Minulla on muuton jäljiltä Claes Ohlssonin kasseja. Kelpaavatko ne?
- Luin juuri uutisen, että PerusÄssien puheripuli on parantunut. Täytyy ihan hattua nostaa Sebastian Tynkkyselle, joka puhui taukoamatta yli 8 tuntia.
Politiikassa tarvitaan paljon erillisosaamista.
Mutta suomeksi puhuivat. Kauniilla suomen kielellä. Tuskin sitä olisi muilla kielillä pystytty kuuntelemaankaan.
Suomen kieli näytti voimansa. - Sinulta saa aina käytännön neuvoja. Mitä suosittelet pihlajantaimien hävittämiseksi, kun niitä on levinnyt maastoon tuhansittain. Kun hyvin tunnet sossun mahdollisuudet avun antoon, niin luuletko, että saisin sieltä risusavottaan ilmaiset miehet?
Hauska ehdotus muuten, että sossun miehet tulisivat metsäkoneineen ja pilkkoisivat sen klapeiksi vajan seinustalle.