Mak-Ris
Makriina vaihtoi nimmarin. Olisin halunnut olla Makris, mutta se oli varattu.
Kahdeksankymppisissäkin jo ikääntynyt, seuraava kategoria jo häämöttää, mikä se sitten lieneekin.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 356 kommenttia
- "ÄR-AA-KOO-AA-ÄS" ulvaisee Tapani Kansakin kuin ei muuten kehtaa sitä sanaa käyttää.
Niin se on, ja niin olkoon.
Kun mies sen sanan lausuu, on siinä tosi kysymyksessä.
Ei ole puhe suklaamuroista. :) - Herttainen video lapsien urahaaveista vuosien takaa!
Miten minusta tuntuu, että lapset olivat enemmän lapsia ennen muinoin. Vähän ujoja ja arkoja puhumaan vieraalle aikuiselle. Tietoisku sanoo, että lapsia jäi autojen alle 150 vuodessa. Se määrä on varmasti vähentynyt. Enää ei koulun alkamispäivän iltauutisissa kerrota auton alle jääneistä koululaisista.
Suomessa lapset kuitenkin osaavat kulkea tänäkin päivänä itse ja yksin koulumatkansa, mikä ihmetyttää monia ulkomaalaisia turisteja. Monissa maissa lapset viedään ja tuodaan autolla, vaikka matka olisi lyhytkin.
Ehkä meillä ei vieläkään ole niin kiire kuin suuressa maailmassa. - Tuletko sitten mukaan, kun 90 avataan?
Toivottavasti sinulla on silloin hyviä aloituksia ja ajatuksia, joita muut 90-ikäiset voivat käsitellä ja myötäillä. Toivotaan, että sille saitille siirtyy vain sivistyneitä ihmisiä, joilla ei ole halua istua nojatuolissa eikä seurata Marttojen taloudenpito-ohjeita. Moni jo onkin varmaan hoivakodissa, jossa ei huolta taloudenpidosta ole. - Lakimies tai ei, kyllä maat ja mannut herättävät tunteita, kun niitä jaetaan perillisten kesken.
Lähituntumassani on suku, jossa maanjako 1800-luvulla erotti perheen jäsenet toisistaan, eivätkä he vieläkään ole lähentyneet, vaikka useita polia on syntynyt ja kuollut sen kaukaisen perintöriidan jälkeen. - Perintöriidat tekevät monista tasaluonteisistakin ihmisistä helposti vihamielisiä ja kiivaita. Varmasti jokainen meistä on tavannut tai kuullut äärimmäisyyksistä, joita perinnön jakaminen saattaa aiheuttaa.
Usein riidan keskiössä kiivaileva perillinen ei ota kuuleviin korviinsa ehdotuksia, jotka ovat erilaiset kuin hänen kaavailemansa. Moni perijä kuvittelee perinnön paljon suuremmaksi kuin mitä se on, ja kun omaisuus on myyty ja rahat jaossa, ei ,millään uskota, että perintösumma on näin pieni. Jaon suorittaja ja kuolinpesän hoitaja joutuu usein kohtuuttomien syytösten kohteeksi ja sukuviha voi olla valmis. Se voi jatkua monta polvea, jos kyseessä on metsä tai maanviljelystila.
Vihakin voi olla perinnöllistä.
Kannattaa panna vaakaan ihmisyys, ystävyys, sukulaisuus ja toiseen vaakakuppiin perintö ja sen arvo. - Me amerikkalaistumme monella tapaa, mm. tämän "rakkaus"- sanan lisääntymisellä. Aikaisemmin rakkaus liittyi toiseen ihmiseen, isänmaahan ja johonkin muuhun ylevään, nyt "rakastamme" suklaamuroja, urheilua, vaatteita ym. Me emme enää pidä, emmekä tykkää. Rakastumme suoraa päätä.
Kieli köyhtyy, kun sanontamme muuttuvat jokapäiväisyyksiksi.
Tämä päivä on minulle vähän poikkeava muista, sillä elämänkumppanini täyttäisi tänään 90 v. jos olisi vielä tässä luonamme. Ja täyttää joka tapauksessa. Ajattelin tarjota simaa ja tippaleipiä kävijöille. kun ei kuohuviini käy autoilevalle jälkikasvulle ja kahvikaan ei maistu illalla.
Eilen valutin rhododendronille vettä puutarhaletkulla, niin että sen juuret heräävät. Lupailevat huonoa ilmaa loppuviikoksi, ja ajattelin, että rhodo jaksaisi ottaa räntäsateet paremmin vastaan, kun nesteet pääsevät kulkemaan sen varsissa häiriintymättä. Pensas on pahasti auringossa ja saa liikaa valoa koko kevättalven. Ennen sen edessä oli aita, mutta nyt se on ollut poissa jo monta vuotta. Nuppuja on tänä vuonna paljon. Toivottavasti eivät kuivu pois, kuten joskus on käynyt.
Iloista päivää kaikille. tv. Mkr. - Paikkakunnallani ollaan huolehtivaisia liikenteessä. Ilokseniolen pannut merkille, että saan aina hyvää tilaa ylittäessäni suojatien. Kiitokseksi kyllä huiskautan usein kättäni. Vaatetukseni ei ole kovinkaan räikeä. mutta vedän lähes aina perässäni ostoskärryäni, jossa on heijastimet ja samoin takissani. Päiväsaikaan uskoisin olevani näkyvissä, koska autot aina hiljentävät.
- Minä keräsin lapsieni säästyneet lelut ja sijoitin ne lasioviseen kaappiin. Siellä ne nyt nököttävät, nallet ja nuket, komea peltiauto ja moni muut puolen vuosisadan takainen aarre, jossa käytön jälki näkyy.
Muuta en tiskaamiseltani eilen ehtinyt, tämä keittiö ja taloustyöt kun ovat niin aikaa vieviä. Hammasharjalla kaakelin saumat, ja hellan kiillotus se vasta aikaa viekin! Pitää ihan ottaa yhteys Marttoihin, että saa pikaohjeita näiden äärimmäisen tärkeiden hommien oikeanlaatuiseen hoitoon. Muusta en nyt ehdi puhumaan, kun pitää mennä silittämään eilen pestyjä tiskirättejä. - Hyvä että viihdyt oman itsesi kanssa. Niinhän tässä jokainen toivoo omalla kohdallaan.
Sinulla on mahdollisuus autoilla ja soppailla.
Monella ei ole sitä mahdollisuutta, ikävä kyllä.
He sitten vain käppäilevät kotosalla ja harrastavat sitä mitä jaksavat. Miksi se niin muita harmittaa? Pitäisikö ihmisen salata elämänsä kulku? - Aloittajalle tämä ihmettelyni.
Ihmettelen jälleen myös, miten näitten ketjun suunnittelijoiden ajatus on liikkunut, kun aloittajan kirjoitukselle kirjoitettu vastaus tipahtaa alimmaksi, vaikka olin kirjoittanut aloittajan "Kommentoi" - kohtaan. - Me jauhamme jokapäiväisiä asioitamme ja olemme hyvillä mielin siitä, että saamme olla terveisiä ja kirjoituskykyisiä. Miksi moitit marttakerholaisten sivistystasoa? Se on vanha ja kunnioitettu yhdistys, joka on ajanut monia hyviä asioita suomalaisille perheenäideille. Kyllä sinunkin äitisi on varmasti niitä ohjeita opetellut js noudattanut.
Jos noja-tuolin kirjoitusasu sinua noin tympii, herää kysymys, miksi seuraat ketjua. Se on helppo sivuuttaa.
Ketjun moittijat ovat kaikki sen seuraajia. Se minua kummastuttaa. Jotkut sanovat, etteivät käy sitä lukemassa, mutta kuitenkin ovat selvillä siellä kirjoitetuista aiheista ja osaavat kommentoida niitä.
Mitä tulee 90 osastoon, niin pianhan me sen avaamme. - Muistatko Demeter, kuinka tärkeitä filmitähtien kuvat olivat kouluaikoina, Elokuva-Aitassa oli kaava, jolla saattoi pyytää valokuvaa filmitähdeltä englanniksi tai ranskaksi, ja monet lähettivät pyynnön ja saivat ihanan valokuvan. Meidänkin luokassa yksi tyttö sai Gerard Philipen valokuvan, ja olimme aivan hurmiossa.
Eihän me näitä elokuvia juurikaan nähneet, sillä paikkakunnallani oli yksi ainoa elokuvateatteri, joka sinnitteli pienellä katsojamäärällä. Joutui esittämään vuosia vanhoja filmejä, mutta kyllähän nekin meille kelpasivat.
Naapuriin tuli sanomalehden muotoon painettu "Perjantai", joka oli rakkauskertomusten aarreaitta. Samoin "Viikonloppu", kaikkien teini-ikäisten rakas viikkolehti, jota ostettiin ja lainattiin.
Aika kultaa muistot. Onko tämän päivän esiteineillä mitään vastaavaa? Internetissä vain roikkuvat ja viestittelevät toisilleen. Hah. Mistä he ottavat lääkkeet romantiikan nälkäänsä? Salatuista eläimistä? Tai muista television antimista?
Voi niitä aikoja! - Nuoruutemme päivinä ilmestyivät "Hopeapeili" ja "Eeva", jotka olivat todellisia naistenlehtiä. Jommassakummassa oli "Leelian lepotuoli", kysymys- ja vastauspalsta, joka käsitteli ihmissuhteita naisen näkökulmasta. Se antoi vastauksia rakkaudessa pettyneille nuorille naisille, lohdutti eron tullessa. Kysymys oli tunteista, eikä Leelia ottanut kantaa ihmisten arkitodellisuuteen. Pois se, että Leelia olisi kannustanut erilaisiin taloustöihin, ei toki. Eivät kysyjätkään sellaisia kysyneet, rakkaushuolet ne kysyjiä kalvoivat.
Ymmärrystä miespoloista kohtaan korostettiin, neuvottiin ottamaan aviomies iloiten ja kauniisti kammattuna ja hehkeänä vastaan, kun tämä tuli päivän työstä väsyneenä kodin helmaan.
Aina lehdessä oli artikkeli kuvineen Persian shaahista ja vaihdellen sitten artikkeleita filmitähdistä, muotia käsiteltiin myös. Jatkokertomus loppui aina jännittävään kohtaan. Uusi jatkokertomus alkoi aina marraskuussa. Lehtiä säästettiin ja lainattiin niille, joille se tullut.
Niinä aikoina kampaajalla istuttiin kuivauskoneessa pitkät ajat, ja lehden ehti sellainenkin pienituloinen lukea, jonka budjettiin ei lehti mahtunut, kuten minä. Pitihän se tukka fiinisti olla, kun Leeliakin sitä niin korosti.
Voi niitä aikoja! - Ihminen on laumaeläin, ja on siitäkin syystä hyvin tärkeää, ettei kanssakulkijoita jätetä oman onnensa nojaan.
Toiselta kantilta katsottuna on huomattava, että moni meistä pitää tarkoituksella etäisyyttä muihin. Kukin luonteensa mukaisesti, tottakai.
Ihmisen ei kuitenkaan ole hyvä jäädä yksin, sanotaan jossakin arvokkaassa teoksessa, sanasta sanaan en rupea sanailemaan, koska voinkin muistaa ja ymmärtää väärin. Kaveria ei kuitenkaan ole syytä jättää.
Sen vuoksi tämä korona-aika on aiheuttanut monissa mielenterveydellisiä ongelmia, kun kaikki kontaktit ovat katkenneet. Lääkärit ja terapeutit ovat tavoittamattomissa.
Apua ongelmiin on vaikea saada.
Luin juuri epätoivoisten vanhempien kirjoituksen lapsensa ongelmista, joihin yhteiskunta ei pysty antamaan apua. Viidellä luukulla on käyty, saatu pilleripurkki ja kehotus seurata nettipalstaa, jossa annetaan neuvoja itseään viilteleville nuorille.
Me emme viiltele itseämme, mutta yksinäisyys painaa varmasti monia, vaikka korostammekin, että läheiset pitävät yhteyttä ja käyvät pikakahvilla terassilla. Rokotukset kuitenkin tuovat valoa tilanteeseen.
On lohduttava istahtaa nojatuoliin ja jutella vaikka tiskaamisesta, pitää yhteyttä samoihin, tuttuihin ihmisiin, joista on tullut mukavia juttukavereita vuosien myötä. Yhteydenpito on näinä aikoina tärkeää. Vaikkapa vain näin virtuaalisestikin.
Lämmintä huhtikuun päivää palstalaisille. - Mikset pysy ikäistesi joukossa, kun et yhtään meistä tykkää?
Missä sinun ihmisyytesi, sympatiasi ja inhimillisyytesi näkyy? - Mistä tiedät, mitä Noja-tuolissa kirjoitetaan?
- En ole nimittänyt ikinä ketään idiootiksi.
- Kyllä sitä yli kahdeksankymppinen on moneen asiaan joutunut taipumaan, mm. jokakeväiseen huussin tyhjentämiseen kesämökillä, kun herkkävatsainen parempi puolisko ei siihen pystynyt. (No tämä tietysti on niitä kiellettyjä aiheita, jotka pakottavat paremman väen nyrpistämään nenäänsä, heh.)
Mutta sielunvaelluksesta on vähemmän kokemuksia, ja siksi on parempi pysytellä maan kamaralla ja jutustella arkipäivän asioista. Nojatuolin arvostelijoiden arjesta ei ilmeisesti löydy mitään kerrottavaa, joten odotamme niitä yleviä aloituksia voidaksemme saada häivähdyksen korkeakulttuurista. - Tiedät asiasta paremmin? Millainen kristallipallo sinulla on ja toimiiko se oikein?
Olen yksi niistä, jotka kirjoittavat Noja-tuoli-ketjuun, mutta osallistun kyllä muihinkin ketjuihin, teen jopa aloituksia silloin tällöin. Mistä on herännyt kuva, että muilla ketjuilla liikkujat eivät kävisi Skillanin ketjussa. Skillan itse on sanonut, ettei juuri osallistu muihin kirjoituksiin, joten siitäkö olet mielipiteesi vetänyt. Skillanin panos on jokapäiväinen, ja sitä ketjulaiset odottavat joka aamu. Lienet sinäkin käynyt lukemassa, kun osaat niin hyvin luetella ne monipuoliset asiat, joita Noja-tuoli.ketju käsittelee. - No kyllä mielestäni tulee auttaa myös heitä, jotka yrittävät omillaan pärjätä.
Tunnen lähipiirissäni työttömiä, joille ei suinkaan putoa kaikki nuo luettelemasi edut
Ehkä he vain eivät osaa hakea noita kaikkia, vaan tulevat toimeen työttömyyskassan maksuilla.
Avustuksilla eläminen on kuin ammatti, johon opitaan ja opetellaan. Kylmiltään ei pärjää.
Eivät kaikki vähävaraiset ole yhteiskunnan elättämiä.
Etkö soisi ruokakasseja ja Hurstin kaltaisten yhteisöjen työpanosta ja avustusta apua tarvitseville?