Mak-Ris
Makriina vaihtoi nimmarin. Olisin halunnut olla Makris, mutta se oli varattu.
Kahdeksankymppisissäkin jo ikääntynyt, seuraava kategoria jo häämöttää, mikä se sitten lieneekin.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 356 kommenttia
- Venäläiset eivät erotu katukuvastamme. He eivät myöskään korosta osaansa, vaan oppivat nopeasti suomen kielen. He eivät tunnu vaativan erityiskohtelua, vaikka monissa isommissa liikkeissä jo oven pielessä mainitaan, että palvellaan myös venäjäksi.
Me suomalaisetkaan emme enää suhtaudu epäluulolla heihin. Otamme vastaan kaikki muualta tulevat asiallisesti, vaikka kyllä ihmettelen, että koulumme opetussuunnitelmiin kuuluu muista maista muuttaneiden lapsien äidinkielenopetus. Se on minusta mahdoton tehtävä, eikä se mielestäni kuulu suomalaiseen koululaitokseen. Monissa kouluissa puhutaan kymmeniä kieliä. Kaikkihan tarvitsisivat suomen kielen opetusta. - No tämä oli tällainen sivuhuomautus vain!
Ilja Repin on minultakin näkemättä. Olin sen jo unohtanut, hyvä kun muistutit. Pitää ottaa selvää, jatkuuko se vielä. - Olemme sitä ikäluokkaa, että jopa lapsenlapsemme ovat jo koulunsa käyneet. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatasaista tietoa nykyajan historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta.
Mitä nykyisin käsitellään ja miten? - Sukututkimus on edellisten sukupolvien tietojen tutkimista ja tallentamista. On tutkittava kirkonkirjoja ja muita dokumentteja oikeiden tietojen tallentamiseksi. Sukukirjassa o myös lähteet mainittava.
Suvussa kulkevat tarinat ja muistelukset lisäävät sukututkimuksen kiinnostavuutta, mutta on muistettava, että tarinoiden todenperäisyys ei ole aina taattu, usein on vastuu kuulijalla. Matrikkeleista ja pitäjien historiikeista voi saada lisätietoja suvun henkilöistä, ja päiväkirjat ja kirjeet ovat jokaiselle sukututkijalle aarteita.
Henkilökohtaiset muistelmat eivät ole sukututkimusta, mutta omat muistelmansa jokainen voi antaa sukututkijan käyttöön, jos sallii niiden julkaisun sukukirjassa. - Toisten syyttäminen on helpoin tapa. Katso vaikka TLC-kanavalta Hengenvaarallisesti lihavia, jossa yli 300-kiloiset syyttävät perheenjäseniään, koska eivät pysy laihdutusdieetissään, eikä paino putoa. Kuitenkin syövät 10 000 kaloria päivässä. Siitä voidaan tietenkin syyttää perheenjäseniä, että he tuovat ruokaa lihavalle kassikaupalla, mutta kukaan ei lapioi sapuskaa lihavan suuhun väkisin.
Syy lihoamiseen on kuitenkin heidän, potilaspoloinen on olosuhteiden uhri. - Suomi kuului Venäjän Suuriruhtinaskuntaan n. 100 v. Tsaarit suhtautuivat Suomeen hyvin, saimme pitää entiset lakimme ja rahamme, postimerkkimme ja kirkkomme. Mutta vanha sanonta kuului jo silloin: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia.
Kun venäläistyttämisen aika koitti 1800-luvun lopussa, yritettiin lakkauttaa Suomen kaarti ja lähettää suomalaiset pojat armeijaan mihin tahansa Venäjän maalle. Siitä nousi se ensimmäinen todellinen vastarinta ja kutsunnoista kieltäydyttiin yleisesti.
Suomalaisen muisti on pitkä. - Matti Nykänenkö sanoi "Elämä on laiffii". ?
Niinhän se on. - Takavuosina oli naurettava mainos pestyistä jugurttipurkeista ja kysyttiin, mitä jätät perinnöksi. Eipä naurata enää. Pestä pitää, kerätä talteen ja kuljettaa matkojen päähän muovin keräyslaatikkoon.
Maailma muuttuu. Kehitys kehittyy. Kohta keksitään uusi pakkausmateriaali. - Minä lopetin kerran käymisen eräässä kaupassa, jossa tiskillä myytävien makkaransiivujen kääre painoi saman verran kuin sisältö. Puoli metriä voipaperia makkaran kilohinnalla. Kiukkuspäissäni punnitsin paperit kirjevaakalla, ja kun huomasin, että paperin koko vain tuntui kasvavan, jätin koko kaupan. Siitä on jo kauan, nythän leikkeleet ovat valmiissa muovipakkauksessa.
Mihin keräyspisteeseen se ruskea, muovitettu käärepaperi laitetaan? Sekajätteisiin? - Minusta murukahvi ei maistu kahvilta ollenkaan, ei ainakaan silloin maistunut, kun yritin siihen siirtyä työpaikalla. Joillakin työkavereilla oli vedenkeitin, ja he sekoittivat murukahviaan kuumaan veteen.
Minä en ikinä oppinut sellaista litkua juomaan. Ehkä laatu on jo nyt parempaa, olenhan ollut eläkkeellä jo viime vuosituhannelta asti. Kaikki kehittyy, miksei murukahvikin siis.
Minä juon aamukahvin joka aamu, ja päiväkahvin, jos muistan keittää sen ajoissa. Illemmalla juotuna se vie minulta yöunet.
Voi olla, että se on luuloa vain, sillä ei minun yöuneni häiriinny, jos illan suussa käy mieluisia vieraita ja juomme kahvit ja croissantit. Mielihyvä tuo kyllä unet tullessaan, enpähän edes muista, että kahvit olin juonut. - Skillan toivoi, ettei 30 astetta rikottaisi tänään, mutta pahaa pelkään, että täällä etelämmässä niin käy, sillä varjon puoleisella kuitilla on jo nyt 26 astetta, noussut parissa tunnissa neljä pykälää.
Nurmi on palanut karrelle, kaikki kasvit nuokkuvat, Pihaan ei voi mennä aikaa viettämään, sillä on niin kuumaa ja kuivaa.
Ambulanssikokemuksista kirjoititte. Minäkin jouduin kerran tilaamaan sen, kun mieheni sai sydänkohtauksen. Makuuhuoneeseen pelmahti lauma ihmisiä, sillä ambulansseja tuli kaksittain. Yksi elvyttäjä istui kahareisin mieheni päällä ja kaksi kummallakin sivulla tippapullojen ja muiden välineiden kanssa Minä tietenkin olin toisessa huoneessa nuoren opiskelijan kanssa, joka teki muistiinpanoja vihkoonsa. Mieheni kuljetettiin paareilla lanssiin, ja hän huiskautti heipat hyvästiksi. Sillä kertaa hän selvisi, tehtiin pallolaajennus, ja pian hän oli entisellään. Bravoo.
Siitä on jo kauan.
Mietin, mitä järkevää voisi sisätiloissa tehdä, kun voimia vielä näin aamurupeamalla olisi.
Taidan katsoa pyykkikoriin. Aina sieltä yksi koneellinen löytyy.
Hyvää päivänjatkoa kaikille palstalaisille. - Kahvi oli aikoinaan ylellisyysjuoma, joka jossakin vaiheessa jopa kiellettiin. Olisikohan ollut 1700-luvulla, Kerrotaan, että kaupungeissa oli palkattuja kahvipoliiseja, jotka nuuskivat kahvin tuoksua taloissa. Petomaista!
Onneksi me elämme kahvihetkien sulostuttamassa maailmassa.
Kaamea tulevaisuudenkuva, että kahvi kallistuisi liikaa!
Miten Suomen kansa selviäisi, sillä kuulemma suomalaiset ovat maailman suurin kahvinkäyttäjä henkeä kohden.
Ei ole Juhla.Mokan voittanutta!
Miltähän se vuosikymmenten takainen sota-ajan kahvi mahtoikaan maistua. Väristyksellä ajattelen lapsuuden aikoja, kun juotiin sumppikahvia. Oli meilläkin pula-aikana paahtamattomia kahvinpapuja, joita sitten rännärillä paahdettiin ja käsikäyttöisellä kahvimyllyllä jauhettiin. Ei ole tiedossani, mistä ne pavut olivat peräisin. Niitä säästettiin sota-aikana parempia juhlia varten. Arkena juotiin korviketta. Värisyttää ajatellakin, millaista se on ollut!
Ja jos kuunnon kahvia keitettiin, saatettiin siihen lisätä sikuria makua antamaan. En kyllä muista itse sellaista kahvia koskaan keittäneeni, jollei sikuri siis ollut mukana korvikkeessa. Sitä kyllä lisättiin kahvipannuun oikean kahvin lisäksi. Sitä sai ilman kortteja. Kahvi sen sijaan oli kortilla, ja myöhemmin kokonaan hävinnyt myynnistä.
Mutta myöhemmin sitten keitettiin porokahvia, eli eiliset kahvinporot jäivät pannuun, lisättiin vesi ja kiehautettiin. Sinne sitten lisättiin kahvia teelusikallinen kuppia kohden. Kiehautettiin ja annettiin sitten levätä kahvimyssyn alla. Oli myös kahvinselvikettä, jolla juoma saatiin kirkkaaksi.
Kamalaa ajatella, että noihin aikoihin palaisimme, jos kahvin hinta ponnahtaa pilviin ja on ruvettava nuukailemaan.
Ei ihme, että kahviin lisättiin sokerit ja kermat, eihän sitä olisi voinut muuten juodakaan. - "Rahalla saa yksityiseltä puolelta hoitoa kyllä".
Siis yksityinen puoli pitää meikäläisiä yhä ihmisinä.
Kannattaa siis pysyä yksityisenä itsekin,
Tästä se nähdään, vaikka olisi koko ikänsä ollut tasa-arvon kannattaja, köyhien puolustaja, yhteiseen hiileen puhaltaja, niin yhteisö jättää ja hylkää ja priorisoi ja kategorioi ja karsinoi, kun ikää tulee liikaa, eikä voimat enää riitä talkoisiin.
Rahalla saa, hyvä! Mihinkäs kahdeksankymppinen rahojaan enää säästäisikään! Ranttaliksi vaan ja lääkäriin.
Nyt ei rahat kesken lopu, kun pandemia estää kaiken rilluttelemisen ja matkustelemisen. Nyt on mahdollisuus käydä lääkärissä ja hoitaa krempat pois.
Ei ole rahasta kiinni.
Ovat kuitenkin antaneet kaksi rokotuspiikkiä tälle ikäryhmälle. Jotain arvostusta sentään. - No hei. Niin lasten sanomisten kirjaamiset kuin sukututkimuskin ovat menneen talven lumia. Pitäisi ja pitäisi!
Lasten tapahtumia ei enää ole, kuten kerroin, aikuisia ovat lastenlapsetkin, eikä jälkikasvua ole tulossa millään suunnalla. Harmi, olisin halunnut tutustua heihin, sillä uskon, että vielä sekin päivä on tulossa. - "Monet tänne tulevista" . . . jne. Varmasi vähemmistö.
Varmasti useammat ovat kouluja käyneitä, normaaleja kansalaisia omista maistaan. Ei varmaankaan enää ole sellaista valtiota, jonka asukkaat olisivat täysin oppimattomia. Jos on, hei eivät osaa ja ymmärrä lähteä kaukaiseen Suomeen elintasopakolaisiksi.
Jos ajatellaan, että on valtioita, joissa naisten asema on niin heikko, että heille ei sallita kouluopetusta eikä lukutaitoa, on mielestäni aivan oikein ja kohtuullista, että näistä maista naiset lähtevät ja ottavat opinhaluiset tyttärensä mukaan, ja tulevat maahan, jossa naisille annettiin yhtäläinen ja tasa-arvoinen äänioikeus ensimmäisenä maana maailmassa.
Toivottavasti suomalaiset vastaanottajat ovat nyt valppaampia kuin v, 2015, jolloin pakolaistulva yllätti kaikki. Nyt toivottavasti vannotetaan tulijat opettelemaan kieltä ja kotouttamaan itsensä ja perheensä. Paremminhan he selviytyvät täällä, jos tietävät, millaiseen yhteiskuntaan ovat tulleet.
Omia tapojaan ja perinteitään on kaikilla oikeus harjoittaa kotonaan, niin kauan kuin se on uuden maan lakien hyväksymää. - Kuten itsekin sanot, lapsi ei tajua rasismia. Hän vain kiusaa. Hän on huonosi kasvatettu. Häntä ei ole oikein ohjattu.
Aikuisten asia on kasvattaa jälkikasvunsa toisia kunnioittaviksi ja hyväksyviksi. Myös koululla on tärkeä tehtävä siinä.
Ihmismieli kääntyy hitaasti kuin valtamerilaiva. Vuosisatoja sitten valkoinen rotu kaappasi vallan ja alkoi pitää itseään viisaampana ja kehittyneempänä kuin muut. Valloittivat itselleen siirtomaita ja orjuuttivat kansoja.
Nyt on vihdoin nähty, että kaikki olemme tasavertaisia ja saman Aatamin ja Eevan lapsia, mutta asenteet laahaavat jäljessä. Yhä vielä ollaan eriarvoisia, ja monesti se johtuu vierauden pelosta. Emme ole tottuneet kuin oman heimomme naamatauluihin. Rasismi pohjautuu pelkoon.
Kodeissa tulisi korostaa kasvavalle polvelle, että meitä on moneksi. Jos olisimme värisokeita, ei ongelmaa olisi koskaan syntynyt. Pitäisi muistaa vanha sananlasku: "Pimeässä kaikki kissat ovat harmaita". - Sadevesi on tynnyrissä, järvivesi järvessä. Itse tiskaan kaivovedellä.Ihan vain tiedoksi, että kuten mainoskin sanoo, vesissä on eroja.
- Olipa mukava kertomus ja yllätys lopussa.
Romantiikkaa! - On varmasti kauheaa todeta, ettei ole missään tervetullut. Omasta maasta paettava ja sitten kerjättävä oleskelulupaa täysin tuntemattomalta yhteiskunnalta.
Viha ja katkeruus olosuhteita kohtaan herää varmasti helposti.
Mutta kun on päässyt asettumaan ja olosuhteet muuttuvat helpommiksi, olisi aihetta opetella maan tavat, kieli ja kulttuuri, ihan omankin viihtymisen ja elämän vuoksi.
Hyviä esimerkkejä on.
Aina on siirtolaisia ollut, aina on lähdetty hakemaan parempaa elämää muualta. Aina on jouduttu sopeutumaan. Ei siinä ole mitään uutta. Sotia on aina paettu.
Outoa, että nykyisin sopeutuminen tuntuu ylipääsemättömän vaikealta, Uudessa kotimaassa syntyneet lapsetkaan eivät opi maan kieltä, eikä koulun käynti suju.
Vanhoja tapoja noudatetaan väkisin, vaikka niitä on paettu aikanaan ja lähdetty hakemaan turvaa muualta.
Se minua kummastuttaa. - Asia on loppuun käsitelty.
Kiitoksia tuestanne ja ymmärtäväisistä mielipiteistänne.
Etiäpäin! sanoi mummo lumessa. Tässä tapauksessa helteessä kuivuneessa nurmikossa. - Lapsi omaksuu uuden kielen helposti. Hän on vielä siinä vaiheessa, että oppi tarttuu. Olen aina ihaillut pikkulapsen kielikorvaa, koska lapsi osaa alusta asti sijamuodot ja kielen erikoisuudet. Maahan tulleen lapsen kielikorva on samaa tasoa. On muistettava, että moni Suomeen lapsena muuttanut vierasmaalainen puhuu todella hyvin uutta kieltä. Kysymys on varmasti myös perheiden asennoitumisesta.
En ollenkaan väheksy niitä vaikeuksia, joita uuden kielen oppiminen aikuiselle tuo. Joillakin on "kielipää", joillakin ei. Riippuu varmaankin myös peruskoulutuksesta itse kullakin.
Kiitos ja ylistys, ettei ole itse joutunut muuttamaan uuteen maahan ja uuteen kielikulttuuriin!