Mak-Ris
Makriina vaihtoi nimmarin. Olisin halunnut olla Makris, mutta se oli varattu.
Kahdeksankymppisissäkin jo ikääntynyt, seuraava kategoria jo häämöttää, mikä se sitten lieneekin.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia13 aloitusta · 356 kommenttia
- Raamatun jakeet eivät voi olla lain vastaisia, ja nehän Päivi Räsänen on esittänyt sanojensa tueksi.
Oikeusistuin on kyllä ongelmissa, kun alkaa setviä tätä tapausta. - Aika vaikea on osoittaa Räsäsen tekstit kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.
Kyllä sananvapaus Suomessa antaa hänelle oikeuden lausua mielipiteensä.
En hänen mielipiteitään kannata, mutta en myöskään kiihotu hänen sanoistaan pennin vertaa.
Kukahan siihen on sortunut muu kuin valtakunnansyyttäjä.
No en ole tuomitsemassa häntä, jaksan odottaa lainoppineiden päätöstä.
Vaikea on kuitenkin kieltää meitä ajattelemasta ja muodostamasta mielipiteitämme. Kaikissa uskonnoissa on eriloisia piirteitä, sananjulistajia ja auktoriteetteja. joiden sanaa ei tule epäillä, vaikka se tuntuisikin korvissamme oudolta. - Sukutukija kyllä ilahtuu kaikista tarinoista, jotka esipolviin liittyvät. Ei väliä, onko sairautta, rikkautta tai rakkautta esivanhempien elämän suolana. Kaikki kertomukset entisistä ajoista otetaan kiitollisuudella vastaan.
- Minä kävin äänestämässä viikolla, kun oli asiaa ostarille, kirjasto on siinä vieressä ja pääsin jonottamatta äänestämään.
Kyllähän äänen antaminen ennen vanhaan oli arvokas tilaisuus, on sekin arkipäiväistynyt ennakkoäänestyksen myötä.
Nuoruuden päivinä äänestyspäiviä oli 2 ja jonot aikamoiset.
Kunnallisvaaleissa ei minusta niin tärkeää ole puolue, mieluummin henkilö, joka on omasta lähiöstä. Jotenkin voi ainakin toivoa, että sellainen ihminen yrittäisi pitää meidän puolia asioiden hoidossa.
Mutta aika hajanaista tämä vaalitaisto on ollut. Ennen koronaa oli puolueiden teltat kylki kyljessä ostareiden parkkipaikoilla, hernesoppaa jaettiin ja haitari soi.
Nyt ei mittää! Kaikki kutistuu koronan puristukseen. - Räsänen kannattaa vanhoillista ja syrjivää asennetta homouteen, mutta hän korostaa vastustavansa ainoastaan homoseksuaalisia tekoja eli tälläkin palstalla sanottua "homostelua" - ei ihmistä. Hän sanoo tuntemansa monia homoja ja ymmärtävänsä heidän vaikeuksiaan. Ihmisinä he ovat lähimmäisiä siinä kuin heterotkin.
Minusta on outoa - näin sivumennen sanoen - että homoja vastustavat ihmiset tuntevat usein useita homoja. Mistä he ovat oikein liikkuneet, kun ovat näihin tutustuneet, ihmettelee moni maatiainen. Harva homo ilmoittaa suuntauksestaan tuosta vaan. - Ja jollekin julkivastustajalleen erityisesti!
Mutta Räsänen siis vastustaa tekoja, ei ihmistä. Vastustuksensa tueksi hän sitten löytää Raamatusta jakeita, joita siteeraa.
Ihmisellä on Suomessa oikeus olla mitä mieltä tahansa. Suomessa ei pidätetä ketään pelkän mielipiteen vuoksi, vaikka uskonkin, että esim. ääri-islamisteja seurataan poliisin toimesta, varmuuden vuoksi. Muitakin lakia ja turvallisuutta uhkaavia henkilöitä ja tahoja seurataan yhteiskuntarauhan nimissä.
Päivi Räsäsen mielipiteet eivät aiheuta vaaraa kenellekään, joten poliisi ei ollut hänen mielipiteistään löytänyt aihetta oikeustoimiin.
Valtakunnansyyttäjä on alkanut pelätä Räsäsen ajatuksia ja ajaa nyt Suomeen ajatuspoliisin tehtäviä, niin että väärin ajattelevat voidaan ottaa kiinni ja tuomita. Se tulee olemaan mielenkiintoinen oikeusprosessi. - A) sama. B) 2 täysjyväleivän palaa, muuten sama C) leikkeleenä kinkkuviipaleet molempiin voileipiin.
Näillä jaksaa. - Moron. Heräsinpä ihmisten aikaan. Illalla seuraamani puolueiden puheenjohtajien keskustelu vei niin voimat, että nukuin kuin tukki. Pitkästä aikaa.
Nyt vauhtia masiinaan, perjantaisiivous edessä.
Sää on kaunis, varmaan iltap. on hellelukemat.
Hyvää perjantaita porukalle! - Tämä päivä oli suorastaan tukala. Vei voimat wanhalta. Nyt pitää vain toivoa, että pian näkee tyynynsä läheltä.
Äsken tuli vihoviimeinen vaalikeskustelu tv ykköseltä. En voi mitään sille, että se päälle puhuminen ja huuto ei ole minun mielestäni valtiomiehiltä ja -naisilta tyylikästä. Minun on vaikea ajatella, että nuoruuteni aikaiset poliitikot olisivat huutaneet tuolla tavalla. Silloin meillä oli asioista päättämässä arvokkaita herroja ja rouvia, jotka pitivät kiinni hyvistä tavoista.
Vaikea kuvitella heitä huutamassa toistensa puheen päälle.
Viimeisetkin voimat meni tämän illan keskustelun kuuntelijalta.
Hyvää yötä. nojatuoli. - Olen kertonut. Olen kirjoitellut historiikkejä, olen tehnyt sukututkimusta, olen kirjoittanut valokuviin nimiä ja syntymäaikoja, ja olen koonnut kesämökille aittaan museon perheen vanhoista hylkäämistä esineistä.
Muistojen kokoaminen on siirtynyt seuraavallekin sukupolvelle, joka kerää vanhaa arabiaa ja kiertelee kirpputoreilla ja messuilla.
Luen mielelläni historiallisia romaaneja ja elämäkertoja, mutta kovin järjestelmällinen en historiantuntemuksessani ole. - Minulla on ns. älypuhelin, jonka älyä kyllä eppäilen.
Se on ainakin päivän myöhässä Suomi24-ketjusta. Välillä innostun lukemaan tätä palstaa sen kautta ja vastaamaan johonkin viestiin, mutta ei minun puhelimeni viestit juuri koskaan tule tänne perille. Joskus harvoin, eikä nimmari toimi, joten anona vain sitten.
Toinen harmi on, että näytölle ilmaantuu ikoneita, joita en tarvitse, enkä koskaan käytä niitä toimintoja, mutta en keksi milläään, kuinka saisin ne poistetuksi.
Tietysti voidaan sanoa, että meistä vain toisella on älyä, ja valita sitten, kummalla.
Huoh.
Äsken otin osaa keskusteluun pukeutumisesta, mutta koska viestini ei tullut perille, en periaatteesta kirjoita sitä uudelleen. Katson, että kohtalo ei salli minun miettiä muoti-ilmiöitä. Pysyttelen mustassa kirkkohuivissa, jolla juhlistan asuni paremmissa tilaisuuksissa. Sen tyyli ei koskaan petä! - Luin jostakin, että rusakot ovat lisääntyneet kuluvan vuoden aikana, ja kyllähän se niin on, että omassa pihassakin niitä loikkii jatkuvasti. Tänään portaiden edestä pelästytin yhden, joka nousi takajaloilleen ja siirtyi sitten sivummalle vastahakoisesti. Usutin sitä syömään voikukat, kun niitä tuntuu olevan mahdottomasti ponnistuksistani huolimatta, mutta en tiedä, maistuvatko ne pupuille. Pois loikki.
Pojanpoika on menossa kavereiden kanssa mökille Hiukan huolestuttaa, miten siellä asiat luistavat, kun heitä on kaikkiaan 6, joista yksikään ei ole maaseudun rauhassa kasvanut. Mahtavatko ymmärtää varoa avotulta, kun grillaavat pallogrillillä ja saunovat. Lupaavat siivota jälkensä. Sopii toivoa.
Jokainen voi kuvitella, millainen on huusholli, jossa lomailee 6 poikamiestä. Ihan kivoja ovat, olivat siellä viime vuonnakin, enkä pahemmin valita, tosin naapurimökistä tytär kävi siivoamassa jälkiä ennen kuin minä sinne menin, joten minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana..
Raparperi on voimissaan. Harmittelen, että mehumaija on mökillä, sillä olisi voinut muutaman litran mehua tehdä. Mietin, miten toimisin, Voin tietenkin keittää mehun ja siivilöidä. Ei kai se niin paljon työläänpää ole kuin mehustaminen maijalla.
Kaunis päivä hyvässä vauhdissa. Iloitkaamme. - Muutama vuosikymmen, ja kukat ovat kadonneet ihon veltostumiseen, ryppyihin ja luomiin. Kuihtuneet ja kuivuneet.
Vielä emme juuri tapaa ikäihmisiä, joiden kaulaan on tatuoitu liehuva lippu, nyt retkottamassa laskoksilla, mutta sekin aika on edessä. - Kun kaupan kassalla on ylt-ympäriinsä tatuoitu kassaneiti, jolla on nenärengas, niin kyllä seuraava ostoskäynti suuntautuu naapurikauppaan.
- Minua ei hämää kertomukset tatuoinnin tärkeydestä ja muistosta, joka kuvioon liittyy.
Jos haluaa muistaa elämänsä tärkeimmän tapahtuman tai suurimman surun, niin kyllä se mielessä pysyy ilman järkyttävää kuviointia olkapäässä. Ja on huono muisti, jos ei pysy! - Tänään:
A) ja B) kts.aloitus
C) Pieni pyöreä ruisnäkkileipä 2 kpl. juustoa ja tomaattia päällä. - Kauheeta, kuinka kauas on tänään harhauduttu Skillanin aloituksesta!
Äkkiä ne sivupolut vaan löytyvät.
Pian pian nojatuoliin takaisin ja kertomaan, että se iso tummanpunainen pioni on avannut ensimmäisen nuppunsa ja pari isoa on aukeamaisillaan. Minulle se pioni on myyty "talonpojan pionin" nimellä. Se on aina ensimmäisenä kukassa, matala ja uppoaa heinikkoon. Muiden pionien nuput ovat vielä pienet. Tietysti ne avautuvat juuri juhannukseksi, kun menen mökille.
Olen kitkenyt pois vuodenputkea pihasta. se leviää mokoma ihan joka paikkaan. Eilen tv:ssä nuoret tyttöset ihailivat vuohenputkea ja kertoivat, kuinka maukas se on salaattina . Saisivat tulla tänne hakemaan hyvät sapuskat, kyllä tulisivat kylläisiksi näistä. Minä en rupea niitä syömään vaan kompostoin.
Eilen luin lehtokotiloista, joita nykyisin on kovin laajalti pihoissa ja puutarhoissa. Niistä ei ole mitään iloa millekään. Ne syövät salaatit ja muuta lehdet, ne eivät kelpaa ruuaksi millekään elikolle. Turhakkeista turhakkeinen olio. Kuulemma ei siilit syö, eikä harakat, ei varikset. Joku terävä lukija kyllä suositteli paistamaan ne öljyssä ja syömään herkkuna, ettei tarvitse kalliita etanoita appeeksi ostaa. En innostu.
Kaunis pöivä. - . . . mutta aina niitä vain kaivataan. Se on ihan ymmärrettävää, jos asia on läheinen ja kotoisa.
- Ei nyt sitten ymmärretä Mak-Risia väärin, eihän!
Uskoisin, että kukaan ei pitkästy näiden ruokajuttujen lukemisesta, vaan siitä, että joidenkin mielestä on reposteltava toisten ruokailuja ja niiden syöjiä, maksujen maksajia, ja ivailtava kaikin puolin asiallisia kirjoituksia. Palstalla on useita hyvän ruuan ystäviä ja taitavia ruuanlaittajia, joiden tarjoiluja ei tarvitse ujostella! Hyviltä ne aina kuulostavat.
Joillekin niistä on tullut ongelma.
On ilmeistä, että perään huutelijoilla ei ole taitoa eikä viitseliäisyyttä valmistaa itse monipuolisia aterioita, ja se pitää tiedottaa kaikelle kansalle aina ja jatkuvasti.
En jaksaisi lukea enää näitä rääpimisiä, ja uskon, etten ole ainoa. Joskus kärsivällisyys katkeaa.
Avasin aamiaispalaketjun. - Alkaa karvastella tämä muitten ihmisten asioiden järsiminen. Hittojako kenellekään kuuluu, kuka taloudessa maksaa brunssinsa?
Ottaa aivoon, kun huomaa, että jotkut istuvat koneelle oikein suunnittelemaan ja laatimaan sepustusta kuvitelmistaan.
Miten te jaksatte!
Miksi te kuvittelette, että muut palstalaiset jaksavat tätä seurata!
Nyt varmaan suuntaatte jäkätyksenne tänne päin. Minun brunssistani ette ainakaan juttua onnistu tekemään. - Kun siirryin eläkkeelle yli 30 v. sitten, minulla oli ne tiedot ja taidot, mitä työelämässä olin oppinut näyttöpäätteellä. Työpaikallani oli yksi keskustietokone, joka sijaitsi omassa kerroksessaan, 18 asteen lämpötilassa, monta laitetta hurisemassa. Tulosteet raksutettiin omilla laitteillaan. Kaikki tietokoneen tuntijat olivat korkeasti palkattuja ja äärettömän olevinaan tiedoistaan. Lävistäjiä oli toistakymmentä, ja he naputtivat aamusta iltaan tietoja korteille joilta tietokone sitten ne poimi.
Pöytäkoneiden tulo mullisti koko tietokonetyöskentelyn.
Eläkkeellä ostin sitten itselleni käytetyn tietsikan ja veli opetti sen käyttöä. Vähitellen opin lisää, hankin uudemman koneen, ja kävin kursseja. Ennen tätä läppäriäni minulla oli ainakin 4 konetta, vanhoja ja natisevia, käytettyinä hankittuja.
On tämä ollut kivinen tie, kun yksikseen on sitä taivaltanut, ja sen vuoksi jokainen uusi asia aiheuttaa hikisen otsan, joko sitä TAAAS joutuu taistelemaan!
Helppo on nykyihmisen, jolle nämä laitteet ovat itsestään selviä apuvälineitä.
Sen vuoksi ymmärrän niin hyvin ikäisiäni, joilla ei ole mahdollisuutta hoitaa asioitaan pankeissa ja muualla tietokoneen kautta. Monille älypuhelimen käyttö on majdotonta, kun on nivelrikkoa ja muuta jäykkyyttä, huono näkö. Sen vuoksi pankit voisivat suunnitella vanhuksille suunnatun palvelun, jossa maksut ja muut pankkiasiat hoituisivat virkailijan avulla ilmaiseksi tai puoleen hintaan.