liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Joudun syömään särkylääkkeitä joka päivä. Ei siitä ole haittaa ollut elämääni, kivuista olisi enemmän.
- Epäilen että voivat olla osin käsikirjoitettuja.
Mutta on siellä monia liikuttavia tapauksia. Ja niin eritasoisia ihmisiä yrittää tulla yhteen että on tuhoon tuomittu jos vielä on köyhä niin sitä varmemmin. Amerikan kansallisuuden perässä sietävät aika paljon.
Suomalainenkin oli, mutta ei ollut kunniaksi suomalaisille. - Minulle kissani on tosi tärkeä.
Se on elävä olento, sillä on tunteet ja tarpeet kuten muillakin elollisilla.
Kun vietetään suurin osa ajasta kahdestaan kissani kanssa niin aletaan vaistota toisen ajatukset.
Kissa ymmärtää puhetta tosi hyvin, ei tietenkään kaikkea mutta tärkeimmät.
En varmaan ole mikään älykkö, mutta ihan hyvin olen pärjäillyt olosuhteisiin nähden.
Kuten olen kertonut, en ole sosiaalinen mutta tulen silti hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Saatetaan olla mökillä viikko kissan kanssa niin että en tapaa ketään ihmistä, en tykkää puhua puhelimessakaan, soitan jos on asiaa.
Minusta Pekan koira on mahtava, saisivat laittaa sen takaisin. - Harmittaa puolestasi.
Sinullakin on ollut ihan tarpeeksi harmia liikkumisen kanssa.
Voin kuvitella, jos tämän jalkani kanssa vielä kaatuisin niin tuntuisi että on jo liikaa.
Parane pian. - Ostoskärry on minullakin rollaattorina. Varsinkin se korkeampi malli on hyvä.
Sosiaalisia suhteita hoitelen myös kauppareissulla jos sattuu kohdalle sopiva henkilö.
Nyt on alkanut virkkaaminen äänikirjaa kuunnellen tökkimään.
Olen virkannut niin paljon että kädet alkavat sanoa vastalauseen.
Mitähän keksisi tilalle, olen virkannut kaikki jämälangat, villatakin verran olisi yhtä lajia lankaa, olen jo aloittanut, koskahan valmistuu.
Siirsin mökille lähtöä kun eilen oli pakkanen ja tänään sataa lunta.
Viikonloppuna viimeistään pakkaan kissan autoon ja mennään.
Kaveri tulee niin saa kantaa tavaroita kun en voi vielä paljon rasittaa jalkaa.
On tylsistynyt olo, mikään ei huvita.
Mikä ihme minuun on tullut kun herään joka yö noin 3-4 välillä eikä nukuta yhtään.
Ei kai Melatoniini vaikuta noin kun olen ottanut 1,9mg tabletin tuntia ennen nukkumaan menoa.
Jalan takia nukuin huonosti ja siksi olen kokeillut melatoniinia.
Siivotakin pitäisi, imuroin sieltä täältä varsi-imurilla kun se on helpompi ottaa käyttöön kun tavallinen imuri.
Ukrainalainenkaan ei enää siivoa joten pitää etsiä siivojakin jos en itse jaksa enkä pysty.
Mutta jos lähdetään mökille niin ei täällä kukaan ole katsomassa asunnon siisteyttä.
Ei täällä mikään kaaos ole, villakoirien kanssa olen tehnyt kompromissin. Hätistelen niitä jos alkavat olla liian röyhkeitä. - Aloitin kuunnella "Erään kissan tutkimuksia."
Kyllä nauratti, kirjassa neuvottiin kaveria intiimissä kanssakäymisessä samoin kun minuakin aikoinaan, vuotta vanhempi tyttökaveri jutteli lähes sanasta sanaan samoin kuin kirjassa.
Häntä oli valistanut naimisiin mennyt iso-sisko. Oli kertonut että lapsia tehdään sillä tavalla. Meitä oli neljä lasta, kauhistuin että vanhempani olisivat tehneet tuollaista neljä kertaa!
Minä suutuin sa sanoin että älä valehtele. Että isä ja äitikin olisi tehneet tuollaista.
Kielenkäyttö oli hänelläkin hyvin suoraviivaista.
Mutta tuli minulle väärinkäsityksiäkin jotka myöhemmin tajusin. - Olen viimeisen päälle kissaihminen mutta en ole kirjailija.
Se vaatisi pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä joka ei ole parhaita puoliani. Tietysti myös lahjakkuutta.
Minulla on tämä Katja Ketun Kissakirja, en ole vielä alkanut kuuntelemaan. - Kuinka jalkasi voi? Tiedän että ei ole helppoa, mutta on vain otettava vastaan mitä tuleman pitää.
On vähän vaikea sisäistää että on 80+ oikeasti. Kun katsoo peiliin niin kyllä sen näkee naamasta. Mutta viis rypyistä, kun jalat ja pää toimisivat jotenkin edes elinajan.
Taidan olla pihi kun en raaski ajaa taksilla kun sairaalareissut, siinä ei tarvitse maksaa kuin omavastuu. Korvaan kyllä kuskeille kun ajeluttavat minua. On veli ja toisen veljen leski lähellä ja mitakin ollut auttamassa.
Olen enimmäkseen S-ryhmän asiakas, ei ole kotiinkuljetusta. K-kaupassa saattaisi olla.
On lähikauppakin, siihen olen rollaattorin kanssa mennyt pari kertaa.
Lähikaupassa on huomattavasti kalliimpaa, mutta jos ei ole vaihtoehtoa niin käyn siellä.
Kun olen tottunut tekemään melkein mitä haluan on tämä ramapautuminen ollut opettelua. Kyllä tämä on opettanut ja tehnyt nöyräksi.
Nyt pääsen jo mihin kauppaan haluan kun sain ajoluvan.
En vielä lähtenyt kokeilemaan ajamista kun on pakkasta.
Tulee mamma mieleen, hänkin oli nuuka "valikoivasti" kuten minäkin. En sentään enää säästä jokaisesta eläkkeestä määrättyä summaa kuten mamma. Pärjään kyllä vaikka kaikki menisi mikä tulee.
Annan aika paljon nuoremmalle jälkikasvulle, tytär ei tarvitse, kysyy minultakin usein että voisiko hän ostaa jotain.
Kai se nuukuus on jäännettä siitä kun olen syntynyt sodan jälkeen oli puutetta kaikesta. Vaikka ei sitä lapsena huomannut kun melkein kaikilla muillakin oli samanlaista. Tai olen syntynyt Elokuussa 44 ja sota taisi loppua vähän myöhemmin.
Taitaa aika käydä pitkäksi kun istun koneella höpöttämässä. - Minulle alkaa käydä myös noin, viime aikoina on pahentunut.
Varsinkin nimet ei tule mieleen.
Koskee kaikkia nimiä, esineiden ja ihmisten.... - Eikö se olisi imartelevaa jos kulttuuriin kuuluvat asiat kelpaisivat muillekin?
- Nyt täällä kirjoittelee tyytyväinen mummeli. Saan ajaa autoa!
Kunhan pakkanen vähän hellittää niin lähdemme kissan kans mökille.
Eikä tarvitse pyytää kuskia kauppareissuille. - Pitää tilata Katja Ketun kirjoja äänikirjanan.
- Olen oppinut arvostamaan huonoakin liikkumista kun jouduin olemaan muutaman viikon pyörätuolissa ja sitten raskaan saappaan kanssa yötä päivää.
Kyllä minulla oli kipuja ennen akillesjänteen katkeamistakin.
En näe mitään pahaa siinä että otan särkylääkkeen että saisi nukuttua.
Minulla on Buranaa600mg, Panadol 1g, ja kovempaan särkyyn Panacord 50mg.
En tietysti ota kaikkia yhtä aikaa, Burana ja Panadol yhdessä otettuna on tehokas, lääkäri suositteli, en muuten olisi uskaltanut ottaa yhtä aikaa molempia.
Joillekin Panacord aiheuttaa riippuvuutta, minulla on ollut sitä varmaan kymmenen vuotta, ei ole tullut minkäänlaista mielitekoa. Kai kirjoittavat resptin kun en syö lääkettä paljon.
Ei minulla ole muita vakituisia lääkkeitä kun beetasalpaaja sydämen nopealyöntisyyteen ja lihaksia rentouttava Sirdalurd kun tahtoo olla suonenvetoa.
Poikamme kuoleman jälkeen söin unilääkkeitä pari vuotta, vei jonkin aikaa että sain lopetettua. On minulla vieläkin unilääkkeitä, mutta hyvin harvoin otan.
Kyllä monelle lääkitys on elintärkeää. Kieltämättä on myös väärinkäyttäjiä. - Tulihan ne Tammikuun pakkaskelit.
Lunta ei ole juuri nimeksikään. Käytiin viikonloppuna mökillä, pääsi ihan hyvin menemään mökkiin vaikka ei oltu lumitöitä tehty.
Pitää viedä linnuille siemeniä ja rasvapalloja kun ovat tottuneet käymään.
Kunhan saan ajoluvan niin sitten mennään kissan kans mökille.
Jalka on vähän parempi, mutta kipeytyy jos rasittaa vähänkään enemmän.
Olen ohjeiden mukaan yrittänyt kuntouttaa mutta jos tekee kaikki mitä ohjeessa lukee päivittäin niin yöunet jää vhiin kun ei särkylääkkeetkään auta.
Pelottaa jos jään loppuikäkseni klenkaksi, yritän kävellä normaalisti mutta ei tahdo onnistua millään.
Yleensä nukun koko yön, viime aikoina olen herännyt aamuyöstä pirteänä, äänikirjaa kuunnellessa nukahdan viimein uudelleen.
Kesää odottelen, en juuri käy ulkoilemassa talvisin, nyt en varsinkaan jalan takia. - Ymmärrän jos siltä tuntuu.
Itse olen onnekas vastoinkäymisistä huolimatta että elämänhalua on vielä.
Mutta äkillinen pysähtyminen vamman takia sai ajattelemaan.
Olin hetkellisesti oikeasti masentunut, halusin vain nukkua, pää ei toiminut, ihan kuin olisi ollut siirappia tai jotain tahmeaa päässä. Onneksi se meni ohi, vaikka en ennallaan ole vieläkään.
Turha minun on tsempata, mutta voin toivoa sinulle kaikkea hyvää. <3
Jos joku olisi sanonut minulle kun olin pahimmillani että ajattele positiivisesti, olisin pitänyt keljuiluna. - Oletko itse vanha?
Kyllä nuoremmatkin valittaa.
Lääkkeitä on syötävä jos meinaa selvitä päivästä toiseen jos niitä on määrätty.
Pitää kertoa että on meillä elämässä paljon hyvääkin. Eläke juoksee, ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua. On kyllä aikoinaan työkin tullut tutuksi.
Monella on pieni eläke, mutta kun on tottunut niukkuuteen sekin tuntuu olevan ylellisyyttä.
Tiedän että maailmassa on paljon olosuhteita joiden rinnalla meidän olomme vaikuttavat loistavilta.
Jos joku tietäisi keinon miten me voidaan muuttaa tätä todellista epäoikeudenmukaisuutta niin hän olisi kunnioituksen arvoinen. Niin kauan kun ihminen on tällainen kun on, ei ole paljonkaan toivoa, vai onko? - En vielä puutu aloitukseen muuten, tänään vain juttelin erään tuttavan kanssa ja hän lyttäsi kokonaan kun kerroin tykkääväni kirjoitella tänne.
Ei se minua juuri hetkauta, tykkään kun voin käydä täällä lukemassa ja kertomassa millaista elämäni on 80+ mummona.
Täällä on monia kirjoittajia joista pidän, jos heitä ei näy niin tulee ihan ikävä.
Oikeastaan voin sanoa että tykkään kaikista, ei kanssani tarvitse olla samaa mieltä, anonyymisyyskään ei muuten ole esteenä, mutta olisi kiva vaikka laittaisi yhden kirjaimen loppuun että tietää kuka vastaa mihinkin. Anonyymeissa on monia mahtavaia kirjoittajia. - Minulle on ollut vaikeaa myöntää että tarvitsen apua.
Tuli niin äkkiä kun Akillesjänne katkesi.
Ensin olin pyörätuolissa muutaman viikon kun oli kipsi ja ei saanut varata yhtään jalalla. Sitten iso kovasta muovista tehty saapas monta viikkoa.
Nyt on oltava koroke kantapään alla mutta voin kävellä "normaalisti". ¨Kävelisin ihan normaalisti mutta tulee kovat kivut.
Eilen kävin terkkarilla muun asian takia, kysyin jalastakin, sanoivat että hyvä jos vuodessa paranee.
Kun saan ajaa autolla niin paljon helpottaa. Ei minulta korttia viety, mutta sanoivat että ei pitäisi ajaa.
En ole ajanut kun en halua aloittaa uudelleen tätä vastoinkäymistä.
Olen ollut liiankin itsenäinen, siksi on vaikeaa sopeutua.
Mutta onhan nyt jo paljon helpottanut ei pyörätuolia, eikä saapasta. Mutta kovat kivut tulee jos kävelen vähänkään enemmän.
Kaveri pääsee taas viikonloppuisin, ajattelin lähteä kissan kanssa mökille, hän veisi ja ensi viikonloppuna pääsisin kauppaan hänen kanssaan .
Saan kyllä kyydin jos ruoka loppuu ennemmin, ei minusta ole niin väliä, mutta jos kissalta loppuu ruoka niin on etsittävä kyyti.
Katti on hemmoteltu, mutta paras kaverini. Ymmärtää puhettanikin paremmin kuin mikään aikaisempi lemmikkini.
Toisaalta, ei pitäisi valittaa, tänäänkin tapasin kaupassa käydessämme nuoremman tuttavan joka joutuu käyttämään pyörätuolia loppuelämänsä.
Ei sitä osaa ajatella kunnolla asiaa kunnes tulee omalle kohdalle. Eikä ollut kuin tilapäinen vaihe, oven pielet ym... ovat aika pahassa kunnossa kun opettelin pyörätuolilla pärjäämistä. - Täytin Elokuussa 80v.
Sain ajokortin uusittua viideksi vuodeksi. Siinä on ainakin yksi viisivuotis kausi.
Nyt on tullut takapakkia kun akillesjänteen takia en ole pitkään aikaan voinut ajaa autoa, nyt huomaan kuinka tärkeä auto on. Käyn yleensä mökkeilemässä talvisinkin, en viitsi lähteä kun en voi ajaa. Jokainen kauppareissu pitää suunnitella tarkkaan kun on hommattava kuskin. - Onkohan vastaukseni ihan aloitukseen sopiva, mutta kerron kuitenkin.
Kuuntelin eilen ja tänään Jackie Kennedyn elämästä kertovan äänikirjan.
Värikäs elämä on hänelläkin ollut. Rahasta ei ollut puutetta mutta melko nuorena joutui jättämään maallisen vaelluksen.
Ei elämä rikkailla ole hirveän paljon erilaista, voi olla yksinäisyyttä, rakkauden puutetta ja pettämistä.