liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- "Kaikki alkoi...
Eturivin Eetlasta ja takarivin Tyynestä"
En tykkää olla eturivissä, jos joku on samaa mieltä kanssani niin olen hyvilläni.
Takarivistä on mukava tarkkailla elämää.
Olin koulussa hirveän ujo, kiusasivat kun punastuin herkästi.
Elämä on opettanut, ei muut ole sen kummempia.
Mietin vieläkin mikä tekee lapsesta koulukiusaajan. Lapsemme olivat suosittuja koulussa, puhuin heille kiusaamisesta ja kuuntelivat. Poika joka muuten oli "kovis" ja suosittu, toi meille kotiin kiusatut kaverinsa ja puolusti heitä. Ei se vähentänyt hänen suosiotaan yhtään kavereiden keskuudessa.
Siksi olen sitä mieltä että kotonakin opitaan joitakin huonoja tapoja. - Minäkin olen miettinyt mielessäni että ilmastoaktivisteilla maassamme on suhteellisuuden taju hukassa.
Vaikka lopettaisimme kaiken ja siirtyisimme kivikaudelle se ei vaikuttaisi yhtään isossa mittakaavassa.
En silti toivo että panemme hanskat tiskiin, tehdään mekin voitavamme. - Nuorena haluaa kaikenlaista, turhaakin,
Olen huomannut jälkikasvussa vähän näitä oireita, parempi auto, parempi asunto, muodissa on oltava mukana ym....loputtomiin. Onneksi ovat hyvätuloisia.
Kun olin nuorempi en osannut vaatia paljonkaan, hyvä kun rahat riittivät tärkeimpiin.
Kun sai lapset omilleen niin alkoi rahat riittämään ja vähän säästymäänkin.
Matkustelin paljon kun viimeinkin tuli siihen mahdollisuus.
Kun reissusin tarpeeksi ei enää paljon kiinnosta.
Tasmanian reissu taitaa jäädä tekemättä, sinne on niin kamalan pitkä matka.
Olenkohan ollut Tasmanian alkuperäisasukas entisessä elämässäni kun se maailmankolkka on aina kiinnostanut tosi paljon. - Jos elän vielä vähän vajaat kymmenen vuotta olen 90-vuotias.
Näillä kymmenillä tulee miettineeksi elämän rajallisuutta, kuinka lyhyt se onkaan.
Kun muistelen kaksikymmentä vuotta taakse päin se on tosi lyhyt aika, mutta kun ajattelee tulevaisuutta niin kaukainen toive että saisi elää edes pienen ajan noista vuosista kohtalaisessa kunnossa.
Siihen asti kun pystyy elämään itsenäisesti on hienoa että saa elää vahaksi.
Mutta avuttomana kipujen uuvuttamana olisi ihanaa nukkua ikiuneen. - Olen samaa mieltä.
Kirjoitan joskus 60+-70+ sivuillekin.
Nykyisin vähemmän. Netissä oleminen on vähentynyt, kuuntelen mieluummin äänikirjoja.
Tämä 80+ on paras sivusto, aloin käydä jo ala-ikäisenä.
Nyt olen saavuttanut tämän kunnioitettavan iän. - Vastasin ylempänä Eliaanalle, mutta en huomioinut aloitusta joka kertoin vanhusten yksinäisyydestä.
Minun luonteellani ei juuri koskaan tule yksinäisyyden tunnetta.
Mutta jos on sosiaalinen niin varmaan kärsii jos joutuu olemaan yksin.
Nyt jalan takia olen ollut sidottuna asunnon sisälle, ei elämäni ole paljon muuttunut normaalista mutta eniten rasittaatunne siitä että ei pääse lähtemään mihinkään jos mieli tekee.
Olin oikeasti aika alamaissa, tuntui että ajatuskaan ei juossut, ihan kuin olisi jotain tahmeaa ainetta pään sisällä mitä ei saa pois.
Onneksi ei ollut pysyvää, kun nyt selviäisi jalan kanssa että ei tule takapakkia. - Minulla on paljon samanlainen elämäntilanne.
Olen mökillä ja keskustassa kissani kanssa mielialan mukaan.
Kuten olen kirjoitellut elämäni muuttui akillesjänteen katkeamisen myötä.
Nyt voin jo kävellä minkä kivuilta pystyn kun on koroke kantapään alla.
Autoa ei saa vieläkään ajaa, se on kuin olisi viety hyvin tärkeää. Mökille lähtö ei ole nyt helppoa, on oltava kuski.
Kaveri tuli käymään, veljensä vointi on kohentunut joten pääsi pariksi päiväksi. Käytiin mökillä laittamassa lintujen syöttöpaikalle siemeniä ja talipalloja.
Tiedän toki että ajokortista on kokonaan luovuttava ennen pitkää.
Sain kuitenkin kortin uusittua viideksi vuodeksi 80-täytettyäni.
Nyt on mieliala valoisampi kun voin liikkua ilman pyörätuolia ja sen jälkeen tullutta kamalaa kenkää. Valtavan kokoinen ja kovaa muovia oleva kenkä hiosti ja hankasi varpaan niin että tulehtui.
Odotellaan kissan kanssa malttamattoma kevättä, kun alkaa olla pälviä mökin ympärillä, istutaan ulkona, minä virkkaan kissa sylissä äänikrjaa kuunnellen, annetaan auringon lämmittää. - Aika tuttu puutoslista.
Tärkeintä että itse ymmärtää, mutta joskus voi käydä niin että ei itsekään tajua eikä ymmärrä mitä on kirjoitellut. - Minä tunnen iloa kun virkkaan isoäidin neliöitä ja kokoan niistä monenlaisia ihan käyttökelpoisia vaatteita ym...
En ole tippaakaan taiteellinen, jos olisin kärsivällisempi niin voisi makuani sanoa ihan kohatalaiseksi.
Profiilikuvassa on mekko isoäidin neliöistä, muuten ok, mutta tosi painava.
Nyt olen innostunut virkkaamaan neliöistä myssyjä, on monenlaisia, osa on ihan hyviäkin.
Tärkeintä että saan tästä harrastuksesta iloa ja ajankulua kuunnellessani samalla äänikirjoja. - En voi kertoa kuin omasta puolestani.
Olen tyhmentynyt, varmaan iälläkin on osuutta asiaan.
Ihan mietin äskettäin että miksi en opi uutta yhtä hyvin kuin ennen.
Tulin siihen tulokseen että suurin syy on kiinnostuksen puute, saattaisin oppiakin jotain mutta kun ei kiinnosta.
Kun sain tietokoneen, varsinkin internetin niin minulle avautui taivas. Opettelin kaikkea mahdollista.
Nykyisin en viitsi läppäriä avata kuin harvoin, puhelimella seuraan Facesta mitä tutuille kuuluu kun paljon asuu ulkomailla ja kotimaassakin toisella laidalla.
Kyllä nuorempi polvi onn käsitykseni mukaan vähemmän tietoinen asioista jotka meille aikaoinaan oli itsestään selvyyksiä.
Joskun ihan hämmästyn kun tulee puhetta asioista jotka mielestäni pitäisi kaikkien tietää ja nämä nuoret eivät ole moisesta kuulleetkaan. - Olen pettynyt terveydenhuoltoon.
Jos olisivat kuunnelleet minua ensimmäisellä käynnillä niin pääsisin paljon helpommalla akillesjänteen kanssa.
Oikein yllytettiin rasittamaan sitten se katkesi kokonaan.
Nuoret pojanklopit lääkärinä on omahyväisiä ja tärkeileviä, ikäisiini suhtautuvat ihan kuin vanhuus veisi aivotkin päästä. Eivät kuuntele.
Ketju on ärtyneille kirjoittajille ? - En ole posittivinen en negatiivinenkaan.
Yleisesti ottaen olen tyytyväinen mummeli.
On ollut surua, huolia ja murheita mutta eivät ole tehneet negatiiviseksi kun korkeintaan vähäksi aikaa.
Suru ei ole negatiivisuutta, se on surua.
Nyt on akillesjänteen katkeamisen takia ollut pinna kireällä mutta alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. - Yhden kirjan sain, Ulla Lena Lundbergin "Kuninkaan Anna".
En ole vielä aloittanutkaan kun kuuntelen enemmän äänikirjoja. - Jossain ketjussa kerrottiin kateellisuudesta.
En ole kateellinen kun on kaikkea mitä tarvitsen.
Mutta nyt iski pieni kateus kun luin Hillan aloitusta, en ole pystynyt tekemään juuri mitään koko Joulunaikaan.
En tiedä olisinko noin aikaansaapa edes terveellä jalallla.
Pelottaa että kunto romahtaa kun aika menee makaillessa ja äänikirjoja kuunnellessa.
Sain harjoitusohjeita akillesjänteeseen, niitä olen noudattanut uskollisesti, varovasti on aloitettava.
Mikään ei kiinnosta eikä huvita, olisi edes kesä ja saisi olla ulkona istuskelemassa.
Kunpa voisi kesää odotellessa nukkua talviunta kuten karhut.
Saan jo kävellä lyhyitä matkoja, ajattelin huomenna viedä rollaattorin kanssa roskat, Niitä on useampi pussi parvekkeella odottamassa.
Lähikauppaan on noin 300m jos sinnekin löntystelisi kunhan vähän pakkanen hellittää. Näkyvät ihmiset kulkevan pyörätiellä rollaattorin kanssa, kyllä siitä iso apu on. Autolla en saa ajaa se kyllä ottaa päähän.
Olenko muuttunut jalan myötä, en ole sosiaalinen ja tykkään olla yksin, mutta nyt olen huomannut että kyllä tuttavien vierailu virkistää.
Ai niin, teinhän minä eilen valimistaikinasta lihapiirakan, ihan hyvää tuli, mutta liikaa yksin syötäväksi.
Pitää pakastaa jos kaverikin vielä velvollisuuksiltaan pääsisi tulemaan. - Ei minua ärsytä kaupassa käydessäni juuri mikään normaalisti.
Tänään sain kyydin kauppaan kun olen vieläkin jalan takia ajokiellossa.
Huvitti kun nuori mies kantoi kassalle useita kaljatölkkejä, ei rahat riittäneet, yhden kerrallaan vähensi kunnes jäi kolme, olisi rahat riittäneet mutta myyjä huomasi että mies on humalassa, kaljaa ei herunut, vaivannäkö meni hukkaan.
Pitää tunnustaa että minäkin otan joskus takaa liha tai makkarapaketin. - Olen aina syönyt kaikkea mistä tykkään.
En mieti terveellisyyttä, joskus nuorempana laihdutin ja opettelin ruokien kalorimäärät.
Voin sanoa että en syö vieläkään terveellisesti, silti ei voi sanoa että kuolen nuorena ruokavalioni takia kun täytin syksyllä 80v.
Kävin äskettäin mittauttamassa kaikki arvot verikokeen kautta. Kaikki oli ihan hyvät.
Kolestrolia ei suvussamme ole ollut kenelläkään.
Ehkä minulla on vaistomainen tunne sisälläni että en syö liikaa makeita tai raskaita ruokia.
Joskus tekee mieli karkkeja mutta jo muutaman jälkeen on kiintiö täynnä, ei enää maistu.
Nyt on jalan takia ollut sellainen olo että ei ruokakaan maistu.
Leikkeleistä syön mielialan mukaan sellaista mikä sattuu miellyttämään.
Kanttarelli sulatejuusto on heikkouteni, sitä on oltava koko ajan ja aprikoosihilloa.
Syöpää on isän suvussa ollut paljon. Äidin puolelta ei ole mitään, muistan äidin äitiä, hän painoi toista sataa kiloa, jalat ei tahtoneet kestää, muuten oli terve, 80-vuotiaana oli ainut lääkitys puoli asreriinia! Ei ollut juuri lääkäreitä tarvinnut.
Kuoli lähes 90-vuotiaana kun napatyrä puhkesi mahan sisään, ylipainon takia?
Meni vähän itsekehumisen puolelle vaikkakin totta on joka sana.
On meissä ja minussa vikojakin, kerron niistä toisella kerralla. - Pitää selvittää asia.
Mökin läheltäkin kulkee joku taksi kerran viikossa.
Sillä mummot käy kaupassa. - En ole eliittiä, enkä edes halua olla.
Mutta valkoviiniä olen silloin tällöin ottanut ihan kohtuuden rajoissa.
Nyt on pitkä aika kun viimeksi nautin viinistä , en viitsi ottaa edes lohduksi jalan takia.
Paino on pudonnut noin 4kg, ruoka ei ole maistunut koko joulun aikaan.
Ihan hyvä se painon pudotus on, mutta en ole ennen ollut tällainen että voin olla vaikka koko päivän syömättä eikä tule yhtään nälkä.
Ei viinin nauttimisessa ole mitään pahaa, eri asia on jos tulee ongelmaksi ja alkaa kaipaamaan viini annostaan päivittäin.
Minusta on mukavaa ottaan lasillinen, pari ja kuunnella Youtubesta musiikkia.
Dean Martin, Freddie Mecury, ja muut vanhat laulajat ovat suosikkejani.
Kunhan tästä toivun niin ostankin viinipullon. - Joulu ja uusivuosi meni kuten muutkin päivät.
Olin Veljen ja veljentyttären luona yökylässä aattona, en raaskinut jättää kissaa pidemmäksi aikaa yksin.
Kaveri ei päässyt koko pyhien aikaan kun veljensä sairastui ja joutuu huolehtimaan hänestä. Saa nähdä joko tänään pääseen tulemaan.
Hyvin ollaan viihdytty kissan kanssa kahdestaankin.
Jalasta on ollut huolta ja murhetta, kamala painava kenkä jäi eilen keskussairaalalle, se on jo edistystä.
Nyt pitää varoa ja kuntouttaa, kävellessä sattui aika kovasti mutta helpotti kun laitoin korokkeen kantapään alle sisälläkin.
Pahinta on tällä hetkellä kun en saa vieläkään ajaa autoa, on aina hommattava kyyi jos haluaa apteekkiin tai kauppaan.
Välillä masensi niin että en viitsinyt edes avata nettiä, harvoin kirjoittelen tabletilla tai puhelimella.
En yleensä ole synkistelevää sorttia, mutta välillä en tehnyt mitään, makailin vain äänikirjaa kuunnellen, kun se kamala kenkä hankasi vielä varpaan rikki ja alkoi tulehtumaan. Jouluaattona yksityiselle lääkärille Joensuussa, reilut 200 euroa meni, mutta oli apua.
Pakkasta on, harmittaa kun en ole päässyt mökille laittamaan linnuille siemeniä, olen muutenkin ollut ympäri vuoden mökkeilemässä. Nyt kun ei voi ajaa autoa niin on pysyttävä kylillä.
Tästä tuli oikea valitusvirsi, jospa ensi kerralla on jotain mukavaa kirjoitettavaa.
Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille. - Nyt nousi 15 euroa, oli aikaisemmin 315 euroa.
Taloyhtiöllä on rahaan, oli kattoremontti, ei tarvinnut maksaa mitään kun ottivat entisistä.
On silloin tällöin peritty ylimääräinen vastike putkiremonttia ajatellen.
Taloyhtiöön kuuluu kaksi kolmekerroksista taloa,talot on hyvinhoidettuja mutta ei ole suositulla asuinalueella.