liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Täytän Elokuussa 80v.
Nelikymppisenä oli ikäkriisi, sitä jatkui noin seitsemänkymppiseksi, en halunnut kertoa ikääni.
Nyt ei ole minkäänlaista ikäkriisiä, olen tyytyväinen kun san herätä uuteen päivään kohtalaisessa kunnossa. Kaikkea ei enää jaksa, eikä ole tarpeenkaan.
Mutta on minussa turhamaisuutta, ottivat niin huonon kuvan ajokorttia varten että en hyväksynyt sitä.
Itseänikin huvittaa, kai se kamera on armoton, sellainen kuva kun malli.
Mutta uskokaa tai älkää, sain ajokorttiin sen kuvan mikä oli entisessä ajokortissa. Sanoivat että kyllä sinut vielä tuostakin tuntee.
Älkää tuomitko, olkaa armollisa ja naurakaa minulle kuten itsekin teen kun saan vähän aikaa ajatella. - Olen hyvilläni että on hyvät välit tyttären perheen kanssa.
Poikamme kuoli jo 14-vuotta sitten, hänellä ei ollut lapsia.
Pojan kanssa oli samanlaiset temperamentit, saatettiin huutaa kovastikin jos tuli erimielisyyttä, mutta samna tien oltiin taas kavereita.
tyttären perhe asuu kaukana joten ei nähdä usein. mutta pidetään yhteyttä monin tavoin.
Tytär ja vävy olivat käymässä alkuviikosta, voi että meillä oli mukavat juttelut.
Tyttären kanssa on vain 17-vuotta ikäeroa joten ymmärrämme hyvin toisiamme.
Olen pahoillani aloittajan puolesta, tiedän kuinka pahalta tuntusi jos en kuulisi mitään tyttärestä ja hänen perheestään.
Olokin on tänään ollut hyvä, eilen kävin Keskussairaalassa tutkimuksissa, sain uusittua ajokortin mutta aloin tullessa epäillä itseäni.
Auto menasi mennä väkisin tien sivuun, luulin että rengas on puhjennut. Pysähdyin levikkeelle mutta renkaissa oli ilmaa, sitten tajusin että oli tosi navakka sivutuuli.
Pääsin viimein kotiin onnekkaasti.
Ajoivat ohi hurjaa vauhtia, ihmettelin että eikö sivutuuli vaikuta heihin. Annoin tietä hätäsemmille, ei minulla ole kiirettä.
Ajan aika vähän, mökin ja keskustan väliä, en paljon muuta. Nyt sain kortin viideksi vuodeksi, jos alan epäillä ajotaitoani niin luovun suosiolla kortista. - Ihan yksittäinen tapaus kohtelusta sattui äskettäin. Otin sen näköjään vakavasti kun jäi kaivelemaan.
En yleensä ole kovin herkkänahkainen, onkohan Lymen taudin sivuoireita.
Borrelioosia sanotan kai Lymen taudiksikin.
Olin aloitukseen kirjoittanut että usein, annoin virheellistä tietoa, anteeksi. - On ollut vähän matalapainetta. Antibiootit väsyttää ja kai Borrelioosikin. Kyllä kai se alkaa paranemaan.
Otin Liekko nimen entisen kampaajani mukaan. Joskun 60 luvulla oli kampaaja jota kutsuttiin Liekoksi. Ei se ollut hänen oikea nimensä, varmaan Leena tai Liisa...
Ihana kesäinen päivä ja minä vain olen mökissä sisällä. Vaikka tykkään lähes kaikista elävistä olennoista niin hyttyset ja paarmat eivät ole suosikkejani.
Pitäisi lähteä käymään kylillä, samalla kastelen kukat haudoilla.
Olen miettinyt syntymäpäiviäni, poikamme, jos hän eläisi täyttäisi Joulukuussa 60-vuotta.
Viettäsimme samalla viettää hänen muisteluitaan.
Suru tulee vieläkin voimalla varsinkin jos näen telkkarissa nuoria syöpäpotilaita.
Mökki on ihanan viileä, puut varjostaa.
Tuulee, sekin viilentää oloa ulkona. - On liikaa neliöitä.
80 neliötä ja asun vain puolet vuodesta asunnossa. On pieni mökki joss viihdyn paremmin noin 45-50 neliötä.
Myisin asunnon jos joku ostaisi, meidän kulmilla ei asunnot mene kaupaksi.
Muuttaisin vuokra-asuntoon, olisi huoletonta asumista. - Minäkin teen pizzaa aika usein, ihan hyvää on vielä pakkasestakin lämmitettynä.
Pullaa en viitsi paistaa enää juuri ollenkaan, ostan valmiita pakstepullia jotka voi vielä paistaa kotona. Ei ne niin hyviä ole kuin itse tehdyt mutta niitä voi tuunata.
Tulin kissoineni mökille, täällä olisi paratiisissa jos miljoonat sääsket eivät olisi asuttaneet paikkaa.
Yritin virkata ulkona, otin käyttöön kaikki mahdolliset karkoittimet, ei mikään auttanut.
Sitten yritin trimmeröidä ruohikkoa, ei sekään tahtonut onnistua kun koko ajan piti hätistellä itikoita kimpustani.
Luovutin ja olen sisällä, olisin voinut lähteä pyöräilemään mutta en enää viitsinyt. - Että sait nauramaan. Kuvittelin itseni mummon tilalle, ei naurusta tule loppua :D
- Tyttären poika muutti jo omilleen, oltiin muutama vuosi sitten myös viidessä polvesa. Äitini kuoli 94-vuotiaana.
Saa nähdä elänkö tarpeeksi kauan.
Onnea isomummille <3 - Ukrainalainen rouva oli varattu aikaisemmin, nyt hän lupasi tulla luokseni.
On satanut niin paljon että ei tarvitse käydä haudoillakaan kastelemassa.
Mökille tekisi mieli kun siellä kukkii moni kaunis kukka juuri nyt. - "On henkisesti huonossa jamassa.
Kävelisi ulkona ja hoitaisi asuntonsa siistiksi ym. Tapaisi muita.
Pakenee yksinoloa."
Olen sen verran käynyt hoitopaikoissa että tiedän monen käyvän siellä myös siksi että näkevät muita ihmisiä, monia sellaisia jotka kaipaavat juttukaveria. Heistä on iloa ja hyötyä muillekin kuin omaiselle.
Minulla on nyt matalapaine menossa, Borrelioosin sain punkista.
Nukkuisin vaikka koko päivän, en jaksa tehdä mitään.
Tuo kävelemään ja siivoamaan patistaminen ei oikein ole mielestäni hyvä juttu.
Kaikki eivät tykkää noista kummastakaan, itsekin kuulun heihin. Kävelen kun on käveltävä ja siivoan kun on siivottava.
Ajelen kyllä sähköpyörällä, paitsi nyt en jaksa sitäkään.
Aikaisemmin kerroin että ikknan pesu siirtyi siihen kun koivun siitepölyaika loppuu. Ikkunat on vieläkin pesemättä.
Otin yhteyttä Ukrainalaiseen naiseen hän on käynyt joskus siivoamassa minulle. Hän käy pesemässä ikkunat. Oikein ihana ihminen.
Olen vähän sellainen että on vaikea myöntää sellaista että ei jaksa tai pysty. Mutta kyllä siperia opettaa, niin sanoi joku poliitikkokin. - Heillä on ollut hyvä avioliitto, näin ajattelen.
Rakkaus ei ole loppunut vaimon sairauteen.
Kävin syöttämässä mieheni joka päivä vuodeosastolla kun asun lähellä.
Hän odotti niin en raaskinut olla menemättä.
Mies oli ajan tasalla osittain, osasi seurata kelloa koska tulen.
Ennen miehen vuodeosastolle joutumista olin hänen omaishoitajansa toistakymmentä vuotta.
En tiedä, kai se oli oli huolehtimista kun näki että kumppani ei pärjää yksin ja hoitoon jouduttuaan olin ainaoa asia mitä odotti oli käyntini syöttämässä.
En viipynyt kauan, syötin ja katsoin että kaikki on hyvin ja läksin kotiin. - Voin kohtalaisesti, kiitos kysymästä.
Elokuussa tulee 80v täyteen.
Sen olen huomannut että on huonompia päiviä ja tosi huonoja.
Mutta on ihan hyviäkin, saatan kuntoilla sen 45-minuuttia ihan huilaamatta, ajaa sähköpyörällä, mutta lyhyempiä lenkkejä kuin ennen.
Tässä oli tosi huono jakso, ajattelin, kun 80-vuotispäivä lähestyy niin tällaistako tämä on loppuaika.
Nyt alkaa näkyä valoa taivaan rannassa, elämä alkaa olla ihan siedetävää.
Tänään muutin mökiltä keskustaan hyttisiä karkuun. Eipä paljon auttanut, mentiin kissan kans ulos ja istuttiin pihakeinuun, hyttysiä oli ainakin yhtä paljon kun mökilläkin.
Oltiin kissan kans mökillä Pääsiäisestä lähtien, kävin keskustassa postin ja pesin pyykkiä.
Taidan lähteä takisin mökille ensi viikolla kun ei hyttysongelmakaan parantunut.
Mutta ensin pitää pestä ikkunat keskustassa, odotin siihen asti kun koivun siitepölyn aika on ohi, se tuli ja meni, ikkunat on pesemättä!
Minulla kävi Ukrainalainen tosi mukava ja hyvä siivoja, mutta hän on estynyt auttamaan ikkunoiden kanssa.
Kai minä ne saan pestyä, neljä isoa ikkunaa ja parvekelasit.
Jos lintsaan vähän ja pesen vain sisältä ja ulkoa. - Kaveri on nuorempi, vielä työelämässä.
Meillä on todella hyvä kaveruus ja 100% luottamus puolin ja toisin.
Vaikka luulisi että ikäiseni nainen ja nuorempi mies ei voi olla samalla aaltopituudella niin meillä se on onnistunut.
Ei hänessä mitään vikaa ole, saisi varmaan ikäisensäkin kumppanin.
Tykkää minusta ja kissastani. Sanoo että tulin taas katsomaan "päivänsäteitäni".
Auttaa mökin ylläpidossa ja osaa korjata autonkin.
Vaikka hän kohtaisi nuoremman kumppanin ei se vaikuttaisi ystävyyteemme. Voisivat käydä vaikka yhdessä minun ja kissani luona.
Viihdyn ihan hyvin omissa oloissanikin, mutta onhan se mukavaa kun on joku jota odottaa käymään. - Aloitus on kuin minun mökistäni.
Mökki on talviasuttava, vietän täällä noin puolet vuodesta, on rakas paikka.
Meillä oli uudempi mökki mutta se myytiin, tästä mökistä en luovu mistään hinnasta niin kauan kun olen hengissä. - En tiedä rajasta, sen näkee viimeistään sitten kun meillä on asiat samalla tolalla kun hätää kärsivien lähtömaassa?
Ihmisiä riittää tulemaan, on pakko myöntää että kaikkeen emme pysty vaikka halua olisi.
Olisi parempi auttaa lähtömaata ja opastaa ehkäisyä.
Kyllä meidän eurooppalainen vähäinen syntyvyys vähän auttaa väestöräjähdykseen, tänne tarvitaankin työvoimaa kun emme itse tee uusia sukupolvia tarpeeksi.
Mutta rajansa kaikella. - Ilmaisin huonosti, jos meillä ole taloudellisia mahdollisuuksia ottaa vastaan enempää hätää kärsiviä. Tai sitten meistä itsestämmekin tulee hätää kärsiviä?
Miksi tätä ei voi myöntää, että jossain raja tulee vastaan. - En lukenut kuin aloituksen.
Tietysti jokainen haluaa auttaa jos ihminen on hädässä.
Miten sitten jos on suuri joukko hädänalaisia rajalla, ei meidän kantti kestä.
Kaikkein eniten apua tarvitsevat eivät edes pääse meille asti.
Turha on teeskennellä, jossain vaiheessa on ajateltava vain oman maan ja sen kansalaisten pärjäämistä. - Oma kannasta katsoin. Kirjoitin vain Kanta.fi
Ihan oikeasti, välillä tuntuu kun olisn hakattu pesäpallomailalla, niin noissa väkivalta elokuvissa aina tehdään.
Minua ei ole kohdellut väkivalloin kun punkit. - Nyt vasta näin Kanta.fi ohjelmasta että on Borrelioosi.
Siellä näkyi verikokeiden tulokset. Oli jo terkkari kiinni kun avasin netin.
Soitan terkkarille aamulla. Mutta pitää odottaa takaisinsoittoa, terkkarille on turha mennä jos ei ole puhelimella saanut aikaa.
Meidänkin "kaupungissamme" oli kaivostoiminnan aikaan puolta enemmän ihmisiä, aina pääsi lääkäriin, ei tarvinnut ajanvarusta.
Nyt ei pääse lääkäriin vaikka olisi viikatemies ovea kolkuttamassa. - Stressi sanaan tuli liian vähän kirjaimia.