liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Minulla ei hiukset ole muuttuneet miksikään.Pojan syntymän jälkeen lahdekkeet suurenivat, mutta eivät ole sen jälkeen muuttuneet miksikään.
On ihan vahvat hiukset ikäisekseni.
En käytä mitään kummempia hoitoaineita, mitä kaupasta saa.
Olen antanut kasvaa ihan valtoimenaan, pidän välillä pantaa mutta kiharat ovat liian vallattomat ikäiselleni, siksi pistän niskasta poninhännälle kun lähden kylille. - Minulle tuli hiki jo lukiessa.
Nukuin puoli kymmeneen. Sitten vielä makalin ja kuuntelin äänikirjaa.
Kissalle ruokaa.
Keitin pikakahvin ja tein voileivän, lisäksi kaksi siivua vehnäpaahtoleipää omatekoisen Aprikoosihillon kanssa.
Mietin pitkään tiskaisinko vai virkkaisinko muutaman isoäidin neliön. Aloin virkkaamaan ja virkkasinkin ison neliön josta tein kirjekuoren muotoisen pienen laukun. Tuli muuten nätti.
Viikonloppuna paistoin kirjolohta, lopuista tein keiton.
Sitten kutoilim 45-minuuttia, helteillä en kuntoillut yhtään, hyvä että jaksoin olla.
Välillä vain makailen ja kuuntelen äänikirjoja.
Ihmettelin miksi nuorena tykkäsin Angelika kirjoista, otinkin yhden sellaisen kuunneltavaksi, eipä kiinnosta.
Ulos ei viitsi mennä kun on niin märkää, vähän väliä sataa, välillä sataa vaikka on aurinkoistakin.
En ole vieläkään uskaltanut ajaa kun kuntopyörällä akillesjänteen katkeamisen jälkeen.
Ei jalka vieläkään oikein tykkää kävelystä, ajattelin alkaa kävelemään pieniä lenkkejä.
Muuten olen hyvin tyytyväinen elämääni, mitä rauhallisempaa, sen mukavampaa.
Ostin halkoja, puun hinta on noussut, kaveri mätti liiteriin viikonloppuna. Lupasi maksaa osan puista, ihan sama.
Eilen lämmitin niin nyt on 26-astetta mökissä lämmintä, kyllä mummo tarkenee. - Liian paljon on viime aikoina ollut 17-vuotiaiden kuskien ajamia kuolonkolareita.
Ovat saaneet kortin erikoisluvalla. - Kyllä noin voi sattua. Ihan oikeasti niin on käynyt minullekin. Sanoin miehelle että tule oven eteen vastaan kun on paljon kantamista.
Samanlainen auto pysähtyi, puuskutin kantamusten kanssa että tule auttamaan, ei mitään kuulunut, sitten vasta katsoin tarkemmin, ihan vieras mies kuskin paikalla. - Vaihtelee.
Ainakin kevytmaitoa, Oivariinia, metvurstia, limsaa ja mehua,
Itse tekemääni Aprikoosihilloa paahtoleivälle ja Mansikkahilloa jugurtin kanssa.
Laitan kuivattujen Aprikoosien mukaan jotain muutakin, keväällä Raparperia, nyt laitoin Karviasimarjoja, tuli aika hapanta. Omenaakin olen laittanut mutta ei ole oikein mieleeni. Joitakin hedelmiä saatan säilyttää jääkapissa.
Sitten jotain mistä teen ruokaa, lihaa tai kalaa ym...
On minulla joskus valkoviini pullokin jääkaapissa.
Leivät pidän pakkasessa ja otan sen verran kun kerralla tarvitsen.
Kananmunat ja juurekset ja vihannekset pidän eteisen kylmässä komerossa mökillä. - Minulla vaihtelee. En juuri välitä puhua paitsi kissalle.
Mutta joskus kaupassa käydessäni saan puheripulin jos sattuu sopiva juttukaveri. - Ei niinkään hassua mutta yllättävää on sattunut helteillä.
Olen yliherkkä kuumuudelle, tulee oikeasti ihan kamala olo.
Ajelin selkäni takia lääkärille Joensuuhun. Nuukuuttani pysäköin autoni vähän kauemmaksi missä ei tarvinnut maksaa ja kävelin helteellä vastaanotolle.
Kun tulin ulos ei ollut aavistustakaan missä autoni on, edes ilmansuunnasta ei ollut hajuakaan.
Haahuilin edes takaisin, lähelle pysäköi pariskunta, varmaan huomasivat kuinka onnettoman näköinen olin.
Kerroin heille huoleni, muistin sentään rekisterinumeron. Läksivät etsimään autoani. Ei mennyt kauan kun tulivat kertomaan että auto on ihan lähellä.
Kiittelin vuolaasti ja läksin tyytyväisenä ajelemaan ilmastoidussa autossa kotiin.
Nytkin helteillä olin ihan voimaton, naama oli tulipunainen kuin löylystä tullella.
Sanoinkin toisessa ketjussa että kaveri naureskeli minun termostaattini olevan rikki. - Oletko 80+.
Minulta on uuma ollut kadoksissa pitkään, se hävisi kun pituudesta läksi ainakin 10cm.
Johonkin se massa asettuu, minulla siihen missä ennen oli vyötärö.
Sääreni olen mieluummin pitänyt pitkien housujen alla, nyt vanhempana pidän kotioloissa jopa leggingeja. Katselin peilistä enkä niin kamalalta näyttänyt mekossakaan, siis normaalipituisessa. Kotimekkoni ovat pitkiä.
Onkohan sitä nuorempana liiankin kriittinen ulkonäkönsä suhteen.
En kyllä vieläkään lähtisi kauppaan Leggingit pällääni.
Vähän huulipunaa ja poskipunaa kauppaan lähtiessä.
Välillä sekin jäi kun koronan aikaa oli naama piilossa. Nyt olen opetellut uudelleen. - Arvostan suuresti että käyt aikaisin aamulla lenkillä. Aamu-unisena minulle se olisi mahdottomuus. Melkein joka ilta menee yli puolen yön kunnes alan yrittää nukkumista. Olen ajatellut että eläkeläiselle on saman tekevää koska nukkuu. Kun luin aamulenkkelyn iloista aloituksessasi niin alkoi käydä kateeksi.
- Niilä eväillä mitä on elämän varrella ollt ollaan päästy kunnioitettavaan 80+ ikään.
En ole ollut mikään salaatin syöjä, Porkkanallekin olen allerginen.
Kyllä ruokatottumukset vaikuttaa, mutta vähemmän kun moni luulee. - En ole herkuttelija. En tykkää karkeista, varsinkin suklaa ei maistu. Yhteen aikaa lakritsia söin vähän mutta maha ei tykännyt.
Sokeria en syö ollenkaan, ostan maustamatonta jugurttia ja teen sokerittoman hillon itse. Tulee paremman makuistakin.
Vielä jokin aika sitten pidin jäätelöstä, jotenkin senkin maku on "muuttunut".
On minulla yksi epäterveellinen pahe, syön aamiaisella noin kolme viipaletta vehnäpaahtoleipää, päälle vimariinia ja itse tehtyä hilloa.
Nyt keitän kanakeittoa, syön ruisleivän kanssa ja juon sokeritonta limsaa juomaksi.
saatan syödä vehnäpaahtoleipää vielä päiväkahvillakin.
Ei paino ole noussut eikä laskenut, samoissa lukemissa on ollut tosi pitkään. Mutta raju lyheneminen kun selkä painui kasaan omaishoitaja aikojen muistona saa näyttämään pyöreämmältä. Eipä ulkonäkö haittaa, alkuun selkä oli tosi kipeä mutta on vähitellen asettunut joten kuten. - Olen lähes koko elämäni ajan ollut lievästi ylipainoinen, ainkin taulukoiden mukaan.
Syön kaikkea mikä sillä hetkellä maistuu, en mieti onko terveellistä.
Kuitenkin kaikki arvot ovat todella hyvät. Kun kävin verikokeessa niin ei tullut mitään huomautettavaa. Ei edes painosta vaikka itse siitä mainitsin. Lääkäri sanoi että ikäiselleni paino on ihan hyvä näin., ei pidä laihduttaa.
Olen itse miettinyt, jos kipeät jalkani tykkäisivät painonpudotuksesta.
Olen vanhemmiten tullut niin valikoivaksi ruokien suhteen, mistä tykkään, ei niinkään terveellisyyden näkökulmasta.
Ruuat mitkä nuorempana maistuivat eivät enää ole mieleen. Kuten kaali, ei edes kukkakaali. - Lawrence Block "Tanssi haudoilla".
Ihan normaali jännäri.
Kuuntelen äänikirjana. - Mitä vielä toivon?
Rauhallista elämää ja terveyttä. Toivon että ei tule sotia eikä muita mullistuksia jälkikasvun takia.
Tiedän että on vähän aikaa jäljellä, mutta en mieti sitä.
Jouduin luopumaan lapsestani syövän takia, kukaan ei tiedä paljonko aikaa vielä on.
En paljon mieti menneitä, virheitä ei voi enää saada tekemättömiksi, voi tietysti yrittää korjta mitä pystyy korjaamaan.
Talvi on tulossa, joskus mietin montako vuodenaikojen vaihtelua vielä näen. - Heti kun pääsen ihmisten ilmoilta oman kodin suojiin vaihdan jonkin väljän mekon, niitä minulla on tosi paljon erilaisia.
Kylille laitan yleensä pitkät housut ja puseron sään mukaan.
Takkeja on monenlaisia, nyt alkaa olla aika kevyelle takille jos lähtee ulos.
En viestitä mitään pukeutumisellani, tärkeintä on mukavuus. - Juteltiin tyttären kanssa sitää mikä urakka heillä on kahden täyden asunnon tyhjentämisessä.
Sekä mökki että osake asunto ovat todellakin kuolinsiivouksen tarpeessa.
Sanoin tyttärelle että sieltä pilvien päältä katselen ja naureskelen kun hikoilevat.
Oikeasti olen harkinnut aloittavani puhdistuksen, se vain siirtyy.... - Näin se menee :)
Ei aina ole puheliaalla tuulella.
Erakko olen jos vertaan itseäni vaikkapa kolmekymppisenä.
Silloin olisin ahdistunut jos eläisin samoin kun nyt.
Kirjoittelepa vaihteeksi jotain ystävällistä ja kannustavaa . - Hehh...
Sinäpä sen sanoit.
Näin vanhana saa olla vähän hullu.
Miksi asia sinua kiinnostaa, pitäisikö laittaa liitteenä lääkäriltä todistus että en ole vaaraksi muille kirjoittajille. - "minä kaiken tein minä konna ja varas, mutta toiste en tee vaikka menisi pää"
Sait Hilla minut nauramaan oikein kunnolla.
Minunkaan kädet eivät tahdo kestää virkkaamista, mutta sisukkaasti vain yritän lepuuttaen välillä.
Kirjoitin tänne pitkän litanian mutta jotenkin söhläsin sen pois. - Minä kirjoitan mitä minulle kuuluu.
En juuri kirjoittele päivän polttavista uutisista, ne jokainen näkee ja kuulee muualtakin.
Jos vaatimattomat tapahtumani eivät kiinnosta niin voi jättää väliin.
Kirjoittelen omaksi ilokseni ja onhan tämäkin tavallaan terapiaa.
On mukavia kirjoittajia, tuntuvat ihan tutuilta ja odotan heidän tekstiään.
Toisenlaistakin sanottavaa monella on, mietin johtuuko iästä että tulee kiukkuisemmaksi.
En ole kiukkuinen vielä, mikäli ei oteta huomioon melkoista arsenaalia voimasanoja jos jokin asia menee pieleen.
Ihan itsekin säikähdän äänenkäyttöäni. Kissa on tottunut, ei edes silmiään räpäytä.