- Jaa?
Mua ei kiinnosta samanlaiset mieltymykset taas...yhdentekeviä.
Mua kiinnostaisi jokin samanlainen "elämännäkemys".
Jos toinen keskittyy elämässään kitkemään oireita vaan, niin ei se mua nappase... kun mä keskityn etsii juurisyitä.
Tavallaan se, että "puhutaan samasta asiasta" vaikka kokemukset on erilaisia, ois merkitystä. - Oletko varma, että oli painajainen? Ettei ollut märkä uni? 🤭
- Minusta se on yksilöllistä ihan.
Mutta se idea millä tämä ulostulo tähän konteskiin iskee, neuvoisin aloittajaa sitten keskittymään niihin hyvinsäilyneisiin miehiin, jos ne säväyttää enempi. 😁 - Noi "tiukemmat" puhuttelut usein menee ohi...
Kun tunteet on pinnassa kummallakin, asia jää takaa-alalle ja lopulta ainoa mikä nuorelle jää, on se, että se on turu, nuhtelu....eikä se itse pointti.
Se puhuminen pitäisi tapahtua silleen, ettei nuori nouse puolustamaan ihteään, vaan kuuntrlemaan ja ymmärtämään, että kyse on hänestä ja hänen parhaastaan.
Murkkuikä on niin häilyvä...ja jokainen nuori on ainutlaatuinen. 😊
https://youtu.be/cDXwxcPqBVM?si=EgM_pVDGrNm2qGOO
Me vanhemmat nuorien kohdalla ollaan enää se kannustava ja vierellä kulkeva tyyppi, mihin uskotaan. Enää ei voida nostaa fyysisesti ylös ja puhaltaa pipiä... ottaa kaikkea vastaan puolesta, vaan antaa oppia virheistä, kokea itse...☺️ - No kyllä nenä löytää uhuen ohuetkin tupakin savut ilmasta, sen olen huomannut.
Sinäkin olet tupakkia kokeillut, vaikka sen lopetit, mutta et sinä enää saa sitä mitä siitä joskus sait...nyt tarttet nikkistyynyn...
Jostakin totutusta fiiliksestä kokonaan luopuminen tarvitseekin aikaa ja sietämistä...pitkään.
Ja houkutuksia tulee... - Sellaista voi käydä, että toinen lyö hanskat tiskiin ja suhde loppuu kuin seinään. Luultavasti se mahdollisuus on ollut tiedossa aina, mutta sitä on kumpikin peitellyt, selitellyt, työntänyt maton alle ja ties mitä, mutta se on vain fakta.
Itse elin lasten äitin ksnssa aikalailla zombiena viimeiset 5-6 vuotta. Sanoipa hän hyvää tai pahaa, ne menivät siinä arjen kestämisessä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Kunnes työn vaihdoksen myötä minulla oli kerrankin aikaa miettiä elämääni. En voinut suhteessa hyvin. Enkä ollut hyvä isä lapsilleni. Mietin lapsia ja ajattelin, että mun pitää pitää itseni edes kunnossa ja erosin.
Mä luulen, että tälläkin otannalla mitä nyt on erosta 10-11 vuotta, että pelastin mridät kaikki.
Kova tiehän tää kaikille on ollut, vaan paljon psrempaa mitä se sitä ennen oli... olen ainskin parempi idä lapsilleni nyt. 😊 - No en tiedä onko mun muksut kiitollidia itse geenipoolistaan, mutta minkäs ne sille voi?
Mä voin tietty vetää kotiinpäin heidän loistokkuudesta ja syyttää exää heille ongelmallisista piirteistä. 🤣
Siinä on sarkasmia mukana....😁 - En tarkoita nyt just sua....
Mutta tuli mieleen eräs tyyppi täällä vaikuttavakin joka varmaan sanoo, ettei hän ole ongrlma, vaan kaikki muu on.
Mutta hänellä onkin paljon ongelmia elämässään.
Mä oon ongelma aikalailla vielä vaikka mun omaan elämääni. On varmaan tunnelukkoja vielä ja vaikka sun mitä, mutta kaikkea ei saa kuntoon kerralla, jos elää arkea, mitä ihmiset tuppaa elämään. Step by step. Asia kerrallaan... 🙂 - Eipä ole tarkoituskaan.
- No eipä siinä voi oikeen olla kuin huolissaan...🙄
Mulla tytön kohdalla oli toisenlainen huoli, kun tuntui, ettei välitä omasta koulunkäynnistään mitään js sössisi elämänsä ihan kokonaan...alkumetreillä....
Mutta siihen pitää vaan puhumalla saada se ymmärrys siitä huolesta. Ettei estä elämästä, mutta että se eläminrn jatkuisikin hyvin vielä...Sitten se ehkä alkoi mennä perille oikein ja tytsy alkoi miettiä, että kyse on hänen elämästä, ei mun tai äitinsä...🤔 - N onneks noilla mun nakeroilla on jäänyt se hurjailu väliin, kummallakin... vaikka onhan ne mun selän takana jotain voineet hurjailla... :oD
- Itseasiassa katsoin just klipin, missä mummukka sanoi näin:
Rakkaus on kuin pieru.
Jos sinun pitää sitä pidätellä, se on luultavasti p.ska! 🤣 - Niin... paitsi puhuin 30 000 € tienaavasta perheestä, ei kahden verot ole 60% yteistuloista...
- Alkoholi ja alkoholismi on eri juttuja.
- Ihmiset elää eritavoin. On tässä tullut nähthä monenlsista vipeltäjää.
- Joo, mekin aloiteltiin sellaisella parkkiksella, liikkeellelähtöä ja pysäytystä. Vähän vaihteidenvaihtoa, mutta tila oli aika pieni, niin vaan kakkoselle asti siinä kerkes vaihtamaan. Siksi ajattelin, että on mentävä isommalle tielle, missä on tilaa pykältää ihan sinne vitoselle asti.
Nyt kun ajeli vähän isommalla tiellä, niin sitten onnistui vaihteidn vaihto jo ihan ok ja sitten kun se alkoi sujua, niin liikkuminen kaupunkialueillakin helpottui. Muutenkin tuli jo rentoutta. Tuosta vielä joku tunti, niin alkaa irtoomaan. Sitten peruutteluja, mäkilähtöjä, parkkeerausta ja isommilla teillä ajoa, kaistanvaihtoa jne.
Mutta auto pitää saada sen verran hyvin pysymään lapasessa, että ei tartte miettiä sen käyttöä, vaan liikennesääntöjä ja muita liikkujia. :o)
Mutta on muutens näppärä neiti. Luonnonlahjakkuus. :oD No onhan sillä huippugeenit. :oD - Tarvitseeko sitä olla rakastamatta? Mä mietin joskus niin.
Mutta ei rakkaus tarvitse välttämättä mitään reagointia. Se vaan on.
Mua ainakin ajatus helpotti. :o) - No ne ei ole edes hinnankirossa, että uutena vuotena vois pitää postilaatikoille ja muuten kuvata vaikka pupuja metsässä tai mitä tykkää. :o)
- No joo, rauhallista mestaa vaan ei tätä nykyä löydy oikein mistään, että sitä on vaan painettava jossakin muitten seassa. Otettiin me liikkeellelähtöä ja käsittelyä tuossa välipäivinä, sekä yritettiin kaupungissa eräällä pitkällä suoralla ottaa vaihteenvaihtamista, mutta häiritsevää liikennettä oli liikaa.
Joo, jotkin toiminnot autoilussa tulee niin jostain selkärangasta, että ei niitä ajattele, vaan toimii vaan. Mutta kyllä ne näkyy ja löytyy, kun itse ajaa saman tilanteen. Tuossa esimerkiksi ihmettelin, kun neiti ei saanut käännettyä rattia nopeasti paljon ja sitten palautettua sitä nopeasti, vaan jokin tiukka käännös meinas mennä pitkäksi ja sit mutkiteltiin pitkään, kun ratin kääntäminen oli hidasta...No mä itse näköjään työnnän kämmenselällä rattia ja veivaan kuin "urakkanupista" sitä rattia yhdellä kädellä. Toinen käsi saa olla vaihdekepillä ja tarvittaessa voi kaivaa pienempää pykälää... Lisäksi löytyi tapa liu'uttaa kytkintä, ettei vaikka 2- vaihteella mennä liian kovaa.... :o)
Olisitko kysynyt, että ajaako tyttö ongelmitta liikenteen seassa? - Joo, mulla onneks näytti olevan postilaatikko vielä entisen näköinen. :oD
Mutta saattaisin laitella itsekin jonkun riistakameran tms. kuvailemaan uudeksi vuodeksi postilaatikkoa, jos niitä joka vuosi alkaa turpoilemaan...
Itseasiassa vois porukalla (3 laatikkoa yhdessä) ostaa sen kameran.