laila.pesonen
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia31 aloitusta · 523 kommenttia
- Minulle tämän kysymyksen asettelu on yllättävä.
Olen ollut kahdessa eri koulukunnan psykoanalyysissä. Freudilaisessa analyysissä terapeutti oli hyvin passiivinen, mikä kuului menetelmään. Asiakas sai kehotuksen puhua kaiken mitä tuli mieleen. Tämä oli usein ahdistavaa, koska oma vastus oli suuri. Kyllä uskalsin sanoa mielipiteeni. Pari kertaa suutuin analyytikkoon tosissaani. Koen saaneeni tästä terapiasta paljon.
Integraalinen psykoanalyysi oli toinen terapiani.
Siihen kuului myös ryhmäanalyysi kerran viikossa. Usein oli paikalla kaksi analyytikkoa. Siellä käsiteltiin yhtä henkilöä kerrallaan. Asiakas itse sai ehdottaa haluavansa analyysiä.
Tässä analyysissä asiakas antoi myös analyytikolle palautetta. Kerran analyytikko ei ottanut ryhmämaksua, koska sanoi saaneensa niin paljon ryhmältä. Asetan tämän analyysin freudilaisen edelle. - Ihmiskäsitys
Kirjoittanut: Lette 3.1.2008 klo 15.27
On vaikeata puhua henkilökohtaisesta ihmiskäsityksestä. Tuntuu, ettei se johda mihinkään. Tavaksi on tullut kätkeytyä jonkin auktoriteetin taakse. Tästä ei kannata syyttää ketään, sillä koko yhteiskunta on pitkälle institutionalisoitunut.
Sokrateella ja kristinuskolla on sama ihmiskuva. Ihminen on perusolemukseltaan hyvä (rakkaudellinen). Pahuus (patologia) tulee, kun ihminen kääntää (invertoi) hyvää pahaksi. Ihminen on vahvasti sitoutunut rakkauteen. Pahinkaan ihminen ei pääse siitä kokonaan irti. Sokrateen lause ”tunne itsesi ” on myös psykologian perusta. Sokrates tarkoitti tiedon tasoa. Jotta ihminen hyötyisi siitä , sen tulisi tapahtua myös tunteen tasolla.
Tällä hetkellä on suosiossa Platonin filosofiaan perustuva ihmiskäsitys. Siinä hyvä ja paha ovat alkuperältään riippumattomia, siis samanarvoisia. Ihminen itse tekee vertailun.
Tällainen näkemys on mielestäni vaarallinen, koska se hyväksyy pahuuden (patologian).
Helsingin Sanomat otsikoi Jokelan ampumistapauksen yhteydessä kirjoituksen ”Platon sekoitti pään”.
Näyttää, että pahuus hallitsee maailmaa, koska se pitää kovaa meteliä. Tämä on kuitenkin harhaa, sillä pahan ei ole pakko ollla olemassa. Mutta, jos ei olisi hyvyyttä, ei olisi elämääkään - Jeesus oli juutalainen ja jälleensyntyminen kuuluu vieläkin juutalaisuuten. Jeesus ei tulut kumoamaan mitään. Jälleensyntyminen kuuluu kaikkin uskontoihin
kristinuskoa lukuun ottamatta Asia oli kirkolle häpeällinen, siksi siitä ei puhuta. Ota www.google.fi Konstantinopolin kirkolliskokous. - Jumalan voi kieltää vain teoreettisella tasolla.
Jokainen mielikuva Jumalasta on mielen luomus, fantasia. Yhteys Jumalaan on rakkaus, mikä on puhdasta toimintaa, toimintaa: totuudessa, kauneudessa ja hyvyydessä.
Rakkautta ei voi kieltää - Platonin ja Sokrateen perusajatukset ovat kuten sanoin. Pidä sinä vaan omat mielipiteesi, en yritäkään käännyttää sinua.
Olen muuten viime vuoden puolella kirjoittamut aiheesta alotuksen "Ihmiskäsitys". Silloin et sanonut tällaista, vaikka osallistuit ketjuuni. - Jumala on ihmisessä, Jumalaa ei tule etsiä vaan nähdä. Kun ihminen toteuttaa rakkautta, hän on yhteydessä Jumalaan. Eräs pappi sanoi: ihmisellä ei ole rakkautta. Vastasin ettei pidä paikkaansa, Jumala ei jätä ihmistä ilman rakkautta, ihminen ei vaan käytä sitä. Terapeuttini sanoi eräässä koulutustilaisuudesa: ihminen pitää rakkauttaan paketissa sen sijaan, että kayttäisi sitä.
- Puhut nyt kirkon näkemyksestä. Kirkko ja Raamattu ovat ihmisten luoma systeemi, jossa on kaikki ihmisten virheet kuten viha, kateus, vallanhalu, teomania jne.
Pelastus Jeesuksessa (lunastus) on kirkon luoma teoria sen jälkeen kun jälleensyntyminen poistettiin kristinuskosta v.553 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa Rooman keisarin, silloisen maailman valtiaan painostuksesta. Pelastusoppi tarvittiin, koska ihminen itse ei pääsyt korjamaan virheitään, kehittymään rakkaudessa maan päällä. Kannattaa tutustua kirkon historiaan, se ei ole kiltien poikien historiaa.
Jumala enemmän kuin uskonnot ja vaikuttaa niiden ulkopuolella. - Filosofia ei koskaan ole "kielipeliä". Sokrateen ja Platonin filosofian keskeiset erot ovat juuri kuten sanoin. He eivät ole samma mieltä, olen perehtynyt asiaan.
- Annat yhden ihmisen vaikuttaa kohtuuttoman paljon näkemykseesi. Tällä ihmisellä kuten sinullakin oli vapaa tahto, jota hän käytti omaksi ja toisten vahingoksi. Olen varma, että hän ei syntynyt narsistiksi, kyllä sekin on hänen monien valintojensa tulos. Olet mennyt mukaan hänen patologiaansa. Täytyy luovuttaa, jos toinen ei ota vastaan.
Jos paha olisi hyvää voimakkaampi, olisimme aikoja sitten tappaneet toisemme. Kyllä maailmasa tälläkin hetkellä tehdään työtä ihmisten ja planeetan hyväksi eli käytetään rakautta. - Tämä on filosofian ja todellisuuden keinotekoista yhdistämistä ja jää omaan arvoonsa.
Sokrateeta pidetään ensimmäisenä todellisena filosofina, jonka filosofialle löytyi sovellutus.
Sokrateella ja Kristuksella on sama dialektiikka, joka on vieläkin vallitseva. Hyvä on alkuperäistä ihmisessä, paha seuraa, kun ihminen kääntää hyvää (invertoi) pahaksi.
Tällä hetkellä on kyllä muodissa Platonin filosofia, jossa hyvä ja paha ovat riippumattomia toisistaan, siis samanarvoisia, mikä tekee siitä vaarallisen filosofian. - Olen viimeksi ollut ei freudilaisessa psykoanalyysissä. Minä pääasiassa puhuin, analyytikko keskeytti sopivassa kohdassa ja kehoitti esim. assosioimaan.
Joskus analyytikkoni kehoiti assosioimaan niin aikaisessa vaiheessa, etten ehtinyt sanoa kaikkea mitä mielesäni oli, luulen että hän innostui liikaa. Koin myös etten saanut sanoa omaa näkemystäni asiasta, sanoin tästä hänelle. Meillä oli hyvä kontakti, hän kuunteli minua, vaikkei aina sanonut sitä. - Lapset idealisoivat vanhempiaan ja opettajiaan.
Eräs isä kertoi vanhempainillassa, että hänen tyttärensä uskoo oikeaksi kaiken mitä opettajan kädestä lähtee, vaikka laskutehtävässä olisi selvä virhe.
Idealisointiaan huomaa vasta jälkeenpäin: olin noin 11-vuotias, kun meillä kävi usein kylässä eräs äitini ystävä. Kerran huomasin, että asia jonka hän sanoi, ei pitänytkään paikkaansa. Havainto tuli silmänräpäyksessä, näin oman idealisointini. En kuitenkaan pettynyt häneen vaan itseeni, koska olin pitänyt itseäni harhassa. - Hienosti ilmaistu. On rikkautta ottaa filosofia mukaan.
- "Hyväitsetuntoinen ihminen ei takerru kaikkiin
vikoihinsa ja mokiinsa vaan unohtaa ne"
Kun ihmisellä on terve itsetunto, niin hän hyväksyy itsensä virheellisenä virheellisten joukossa.
Hyvistä ominaisuuksistaan ei tarvitse puhua, sillä hyvä puhuu itse puolestaan.
"masentunut ihminen se vasta realisti on"
Masentunut ihminen on sairaassa fantasiamaailmassa,
masennus ei kuulu elämään vaikka, sitä on ihmisisä. - Pidän itseäni henkisesti suhteellisen terveeenä ihmisenä. Kun kuuntelin suosikkikirkossani Johanneksen kirkossa Helsingissä Matteus- tai Johannespassiota ja suljin kevyesti silmäluomeni, näin kauniin sinistä väriä. Uskon, että musiikki aikaansaa korket positiiviset energiat. Musiikin jälkivaikutus on pitkäaikainen.
- Idealisoinnin yksi muoto on teomania: ei hyväksy todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan muuttaa sen itselleen sopivaksi. Kun terapeutti tuo tätä esille, voi mennä lukkoon, jähmettyä. Minulla on itselläni kokemuksia siitä. Se on kuitenkin merkki terapian toimivuudesta.
Mielestäni suvaitsevaisuus hyväksyä idealisointia on ainoa, mikä auttaa. - Ihmisen tappamisesta on jo puhuttu aikaisemmin. Periaatteessa se on väärin, mutta kun ajattelee Saddam Husseinia, joka tappoi jokaisen, josta ei "tykännyt", niin eihän tällainen ihminen voi elää toisten kanssa. Hyvä, että hän kuoli itse säätämiensä lakien mukaan.
Tällä hetkellä hetkellä maailmassa käydään sosiaalista vallankumousta, ehkä diktaattorien nousua kyetään estämään paremmin.
Syyn ja seurauken lakia pidetään luonnonlakina. Eräs ilmaisu: mitä kylvää, sitä niittää.
Ajattelen myös tämän ketjun tapahtumia. Sanot minun herjanneen ja solvanneen sinua, minkä molemmat tiedämme vääräksi. Ilmeisesti uskot auttavasi ystävääsi alentamalla minua. Tämä koituu teidän molempien vahingoksi - Mene itse katsomaan ja tule sitten vasta puhumaan.
Mielenkintoista tietää kokemuksesi.
Raamattu on ihmisten tekemä kirja, JOSSA ON KAIKKI IHMSEN VIRHEET esim (viha, kateus,vallanhalu teomania )jne..
Usko tule vain kokemuksesta, jos sinulla on suvaitsevaisuuta katsoa asiaa. - En ole lukenut keskustelujasi. Olen vaan itse alkanut ottaa selvää asioista, sillä kirkon historia ei ole kilttien poikien historiaa. Luulen, että kirkot eivät kovin pitkään säilytä uskottavuuttaan
- Kyllä ihminen näkee jo täällä maan päälläkin Karman lain toteutumisen. Se toteutuu pikuasioita myöten, jos vaan havannoi. Olen itse huomannut sen monta kertaa.