- Iha justiisa niin! Eikö olluhhii mahtavoo!
Voe tokkiisa, minä annon yhen varotuksen sille Koljatille, vaen oltiin kuultu että Tuavetti
voetti Koljatin, niin minähän piätin kokkeilla ja sanon , että tiältä pessöö!
Sanon sitte piälle, että "passoo siinä nyt sössöttee!" ja pistin lapasturvakot tuas kätteen.
No, nyt kipin-kapin ilimottamaan ylläpiolle, että tiällä tappelua jaahaa yks väkivaltanen
80+! Kaet sinä nyt pelekeet henkes puolesta? - Kirjoittamasi on feikki.
Näinhän se meni:
Onneksi en asu Suomessa, kovin näyttää taantuneen isänmaan sivistys-
taso ja lapsenkasvatus, Pierulla on monta nimeä, meillä se on "fis",
Englannissa "fart" ja englantilaiset luulevat Ruotsissa käydessään, että
nyt pitää pierua pidätellä kun lähestyvät kylttiä: Fartkontroll.
Hauskaa päivän jatkoa! - Joku syy kai tuommoiseen käytökseen pitää olla. Vaikuttaa ihan joukkopsykoosilta.
Huonosti on asiat, jos häiriköinti vuorokaudet ympäriinsä antaa ihmisen elämälle
tarkoituksen. - Nyt taisimme saada Junttilain kytän paikalle? Onko huomautettavaa?
- Aika jännää, että täällä on ihmisiä kaikista yhteiskuntakerroksista,
Joskus 2009 ryöpytettiin erästä herraa ja hän ihmetteli, oliko hän
joutunut hullujenhuoneelle. Ehdotin että tulisi meidän ikinörttien
tupaan. Oli todella mielenkiintoisia keskusteluja hänen erikoistai-
tojensa takia. - Tarkoitus oli kokeilla, miten ironinen teksti otetaan vastaan, siltä varalta
että lähtee lapasesta... - Minä epäilen kanssa että eräs "kansanryhmä" seuraa tätä lakia sokeasti.
- Niinhä se opetti minunnii isä. Jo mukulana se sano että riijellä sua, mutta ei tulla kottiin
rolloomaan. Piä puoles, kuka sitä muuten tekis, jos et ite.
Oon kokkeillu tapella kakskertoo pitemmän pojan kansa, ku olin ekaluokkalainen ja metrin mittanen. Uhkasin vettee sitä turpaan jos ee lakkoo sotkemasta meijän leikkiä. Sitäkös alako naarattoo ja sano että tuommonen riäpäle! Ajattele - sano riäpäleeks!
Vaen mulla olj tuurin tynkee: kanto siinä meijän välissä. Minähän hypätä ropsautin kannon nokkaan ja tärräätin poejalta etuhampaat poes! Verta lumessa! - Kaekki siinä ympärillä ringissä. Kukkaan ee kuullu, että kello soe sissään. - Opettaja tulloo kahtommaan, mitä on tekkeillä. -
M. (siis minä ) löe Lassilta hampaat poes. - M. on niin pikkunen, että eihän se ies yletä...
Mutta sepä hyppäs kannon nokkaan, niin yletti!
No ee siitä mittää rankasuva tulla, opettaja kiänty poespäen ja minä näin että sen posket levisivät. Sitä taes naarattoo.
Sanoen illalla isälle, että minä sitä oon tapellu tänä päevänä ja voetin. - - Mahtavaa, kommenttini lisää näkökulmaa keskusteluun, sanoo S24.
- Vaan kun nuo palstakytät näyttävät että tuo Junttilaki on voimassa,
käsittää koko S24 keskustelupalstat.
Mulle tehtiin testi tuolla toisaalla kun käytin sanontaa "ryppylanka
löysällä". Mutta kyttä itse jäi kiinni, kun en suostunut sanomaan
"falskaava persläpi", olin fiksumpi kuin kyttä. - En, mulla on itselläni parempia. Mr Bean ei voi olla parempi.
- Opettelenkin kirjoittamaan satuja Hina Pulkasta ja Husi Sukkasesta,
että pysyisin raameissani. - Minä aloitin 60- palstalla, sitten vuosikymmenien mukana tänne 80 +.
Välillä (2009-2016) Ikinörteissä, joka oli kuin "suojattu verstas"
verrattuna näihin palstoihin. Moni kirjoittajista on jo tuonilmaisissa. - Jossakin uskonlahkossa sanotaan lapsia Herranlahjoiksi.
Noissa piireissä ei käytetty mitään ehkäisyä, ehkä ei vieläkään. - Ymmärrän tunteet hyvin, kun tajuaa että auto onkin 200 km:n päässä!
Itselläni oli stressiä riittävästi, kun olin viisikymppinen. Kerran tulin
töistä mukana nippu firman kirjeitä, jotka lupasin heittää postilaatikkoon.
Pysäytin auton ja heitin auton avaimet laatikkoon, kirjeet edelleen
kädessä. Onneksi tuli juuri postin keltainen auto laatikolle sitä tyhjen-
tämään ja sai mukaansa kirjeet kädestäni ja minä sain autonavaimet.
Ei kulunut kauankaan tästä tapauksesta, kun olin lähdössä viikonloppuna
450 km:n päähän ystävien luo. Olin ajatellut ostaa kukkasia emännälle,
parkkeerasin auton kukkakaupan eteen, kädessä taas kirjenippu, joka minun
piti heittää kukkakaupan ulkosenällä olevaan postilaatikkoon, Tällä
kertaa meni laatikkoon ensin lompakko ja kirjenippu edelleen kädessä,
kun taivastelin ääneen mitä taas tein. Heitin kirjeet laatikkoon ja kävin tilaamassa
kukat. Myyjä kysyi, maksaisinko heti vai sitten kun haen ne. Vastasin,
etten voi maksaa nyt, kun heitin juuri lompakkoni postilaatikkoon!
Menin seuraavaksi postiin ja sanoin että kun menevät tyhjentämään kyseistä
postilaatikkoa, niin siellä oleva lompakko on minun. :) - Olen huomannut, että täällä on porukoita, jotka nimenomaan ovat
vaan huvikseen sabotoimassa. Tyhjäksi käy elämä, jos ammattini-
mikkeeksi voisi kirjoittaa: tyhjäntoimittaja Kepuli. - Sen takia minäkin olen taas yrittänyt sopeutua palstan arkeen, että
saisi keskustella ikäistensä kanssa iän mukanaan tuomista ongelmista
ja ilonaiheistakin. Täällä on todellakin mielenkiintoisia ihmisiä, joitten
kanssa olisi kiva vaihtaa mielipiteitä.
Olen ollut mukana v:sta 2002. Kun sitten palstoilla alkoi liikkua "täys-
tuholaisia", niin meitä oli porukka, joka sai aikaan oman saitn. Sitten
se ilo loppui, Facebook tuli ja se oli uutta. Nyt olen taas täällä kokeile-
massa. Hurjalta näyttää! Sen takia rupesin ajattelemaan, että voiko
sota-aika patouttaa ihmisten vihaa niin, että nyt kun on aikaa, niin sen
vihan on purkauduttava vaikka ventovieraaseen ihmiseen. - Ajattelin samaa, että onko meillä eläkeläisinä nyt aikaa käydä
läpi eri vaiheita ja vertailla omaa laosuutta ja nuoruutta tähän
päivään, kun kehitys on mennyt niin paljon eteenpäin, että ote-
taan huomioon ihmisen psyykkinenkin puoli, ei ainoastaan
kehollinen terveys.
Nythän ollaan alettu tehdä tutkimuksia, kuinka sota voi vaikuttaa
seuraaviin sukupolviin. Neljäs sukupolvi alkaisi tutkimusten mukaan
olla tervettä sukupolvea, joka ei enää siirrä taakkaa eteenpäin.
Olen ajatellut paljon tuota sotaa, missä Ukraina on toisena osapuolena,
kuinka kauan sodan uhrit kantavat muistojen taakkaa ja mitä ne tekevät
heidän psyykelleen. Toivottavasti annetaan terapia-apua kaikille tarvitseville.
Terapiastahan ei tiedetty mitään meidän lapsuudessamme. Ei ollut kriisi-
apua sotilaille, jos eivät jo seinillä kiipeilleet. Ainoa terapia oli, että miehet
keskustelivat keskenään muistoistaan. Meillä kotona eivät veteraanit saa-
neet jutella, koska äiti ei halunnut, että me lapset saamme kuulla kaikista
raakuuksista.
Asuimme maalla ja meillä ei ollut puutetta mistään, oltiin omavaraisia.
Sodasta ei meillä lapsilla ollut mitään pahoja muistoja. Kaikki oli turvallista.
Sota alkoi sitten, kun isä tuli muuttuneena miehenä kotiin. Hänkin joutui
suoraan armeijasta rintamalle. Kotiutettiin 1945. Hänen sotansa rintamalla
kesti n 6 vuotta. Kotona lopun elämänsä. - Kiitos! Vastasin sinne viestisi perään!
- Kiitos tiedosta! Jospa orkideat heräävät henkiin kevätpuolella.
Vahinko, ettei ole enää tonttia, että voisi keväällä piilottaa orkideat
jonnekin pensaan suojaan. Jotkut ovat sanoneet senkin olevan
hyvän keinon piristää niitä, jos "unohtaa" ne sopivaan paikkaan!
Nyt ne saavat nukkua rauhassa verhon takana.