- Kyllä se peikko löytyy täältä etsimättä. Jos sinulla ei ole mitään muistoja
sota-ajalta, tai sinulla ei ole sukulaisten kertomuksia, niin olet ilmeisesti
väärässä seurassa tässä ketjussa. Tarkoitukseni ei ole jakaa pommeja,
päinvastoin olisi kiva puhdistaa kaikki "polkumiinatkin" huitsin nevadaan.
Tuleeko sinulle hyvä mieli, kun luet kaikkia älyttömyyksiä? Siinä tapauksessa
kysyisin "onko kaikki hepat kotona"? Tämä on vakava asia. Jos olet nuori,
niin menepä takaisin leikkikehääsi! - Kiitos osallistumisestasi! - Taitaa sinulla olla samat ongelmat kuin minullakin, että jos jotakin on hellalla tai uunissa,
niin keittiöstä ei saisi poistua. Kun minulta paloi perunat pohjaan ja munat (kanan) räjähtivät, niin soitin kunnan dementiavastuullisille ja pyysin APUVA.
Kävivät asentamassa sellaisen hellavahdin. Jos se rupeaa pitämään ääntä, niin painan
punaista nappia mikä siinä on, niin se hiljenee (ja kokki toivon mukaan jää paikalle).
Onhan minulla tietenkin palohälyttimet eteisessä ja makuukamarissa, johon
sain smaisilta virkamiehiltä pitkävartisen kenkälusikan, jonka toisessa päässä on tappi, joka sopii palohälyttimen sammutusnappiin. Ei tarvitse mennä tikapuita varastosta hakemaan.
Minäkin ostin vehnäjauhoja viime kauppareissulla, sainkin inspiraation sinulta, leipoa
pullia vieraan varalle! Porkkanakakkukin on sellainen kakku, joka onnistuu aina. Päällimäisen kerroksen teen niin paksuksi, ettei se sula pois, kun antaa kakun ensin
jäähtyä, täytyy malttaa odottaa. Sitä paitsi nopea tehdä. Vanhalla kun ei ole aikaa! - Uusi yritys, kun se ensimmäinen sepustus hävisi taivaan
tuuliin, perään tuli vaan viesti, että vessareissuni on nyt
netin historiassa. No, siellä pysyköön kuin p---a Junttilan
seinässä!
Hil-la kertoi jo aamutuimaan pullataikinan tekopuuhista.
Sinulla sattuu olemaan melkein samat ainekset täytteenä
kuin minullakin. Sekoitan pehmeäksi voita, tomusokeria,
jauhettua mantelia ja hiukan vaniljasokeria.
Nättejäkin niistä tulee, kun leikkaan ne ikivanhoilla, ”ruuvi
löysällä” olevilla Fiskarsin saksilla kielekkeille. Kolmannesta
”kielekkeestä” poikki niin kauan kuin rullaa riittää.
Olen huomannut itsessäni saman asian kuin Hil-lakin, että
joku päivä olen kuin ”turbomoottorilla” käyvä ja teen kaikki
mahdolliset työt, mielellään samana päivänä. Sen takia, että
jos tulee huono päivä, eikä jaksa! Eipä tule ajateltua, että se
huono päivä onkin heti huomenna, kun on rasittanut itseään
liikaa. Pitäisi oppia, että riittää aivan hyvin, jos tekee vähem-
män kerrallaan.
Tässä puhun ”järkeviä” vaikka tiedänkin, että omassa pääs-
säni liikkuu jo monenmoiset ajatukset, kuinka parhaalla tavalla
otan vastaan pikkuveljeni, joka on varmaan alkuviikosta paluu-
matkalla Eurooppa-reissultaan. Hän on perheemme”pahnan-
pohjimmainen”, ikäeromme on suuri, isoista siskoista hän
valitsi minut jo kaksivuotiaana aamuherättelijäksi. Muut ei saa-
neet tulla sängyn lähelle kuin minä. 😊
Jos joku muu meni makuukamariin, jos oli syömässä aamiaista
ja kouluun lähdössä, niin hän huusi: - Ei, kun M…!
Kun sitten menin sängyn viereen, niin hän oli nukkuvinaan, tuup-
pasin hänta varovasti, niin hän alkoi siristellä silmiään ja haukot-
teli, ojensi käsiään kohti ja hymy levisi kasvoille kun isosisko
nosti ylös ja toi keittiöön äidin polvelle.
Kun hän aloitti koulun, olin jo Pohjois-Karjalassa Venäjän rajan
tuntumassa ala-asteen opettajana. Siihen aikaan kirjoitettiin
kirjeitä, kerran viikossa tuli kotoa kirje ja mukana oli aina pikku-
veljen piirroksia, sitten sanoja ja sitä mukaa kuin kirjoitustaito
kehittyi, sain kuulla vähän juoruja kotirintamalta.
Vanhin siskomme oli alkanut seurustella ja pikkuveli kertoi
kirjeissä, miten seurustelu kehittyy pikkuveljen näkökulmasta
katsottuna! - Kaikki kirjeet ovat vieläkin tallessa ja kun niitä
joskus luen, niin siirryn ajassa lähes 70 vuotta ajassa taaksepäin
ja nauran itseni kipeäksi veljen kertomuksille ja voin eläytyä noi-
hin tunnelmiin, kun koirammekin oli ollut ihastunut uuteen su-
kulaiseen ja piilottanut hänen kenkänsä!
Aamulenkki on tehty. Takanani kuului musiikkia, laite oli isolla:
”Don´t worry, be happy” ja mustapartainen nuori mies polki pyö-
rää vingurtelemalla sinne tänne. Musiikki piti mielen korkealla.
Mutta suomeksi sanottuna: Elä hättäile, oo onnellinen! - Tuli vastaus juuri: tarinasi in nyt netin historiaa! :))
- Viesti hävisi vessareissun aikana! Onko minun kämpässäni rosvo?
- Onneksi en asu Suomessa, kovin näyttää taantuneen isänmaan sivistys-
taso ja lapsenkasvatus, Pierulla on monta nimeä, meillä se on "fis",
Englannissa "fart" ja englantilaiset luulevat Ruotsissa käydessään, että
nyt pitää pierua pidätellä kun lähestyvät kylttiä: Fartkontroll.
Hauskaa päivän jatkoa! - No voi, voi! ”Aiheen löytäminen” pieneen matsiin vaikeaa?
Oletko mennyt pahasti ummelle, ja kateellinen kun mum-
melilla "pelittää"? 😊
No, minä väännän rautalangasta:
Kuka on sanonut että mummeli olisi ollut sairas vanhus?
Mummeli oli juuri köpöttelevä mummeli, taatusti terve.
(Äitini oli mummeli jo 42-vuotiaana).
Ryppylanka on hienompi nimitys kuin falskaava persläpi.
Lapselle selitetään lapsen ymmärrystasolla, joskus saa
näköjään selittää riitelyhaluiselle aikaihmisellekin. 😉 - Useimmiten nuo pierutapaukset herättävät hilpeyttä, jos eivät satu
"väärissä paikoissa". Esimerkiksi lentokoneessa, jos edessä istuu joku,
jolla on "ilmalaivoja" vatsa pullollaan!
Kerran ihmettelin, kun poikani (silloin 4-5 v) kulki tavaratalossa erään
mummelin perässä, hymy huulilla, ja piteli nenästänsä kiinni koko ajan.
Huusin häntä tulemaan luokseni ja kysyin, mitä hän oikein tekee.
Hän vastasi, että kun tuo mummeli kävellä köpöttelee ja paukuttelee
ja höpöttää itsekseen koko ajan! Miksi hän tekee niin?
Mitäpä siihen vastaisi? Sanoin, että mummolla on ryppylanka löysällä
ja nyt hän etsii uutta ryppylankaa, mutta ei ole vielä löytänyt. Etsii,
etsii... :) - Hyvät aamupäivän toivotukset kirjoittajille!
Yöllä oli satanut, muttä jättänyt jälkeensä haalean aamun,
+ 17º. Aamulenkillä tuli aivan hiki, kun olin pukenut pitkä-
hihaisen puseron hupparin alle, enkä katsonut lämpömit-
taria ennenkuin takaisin tultuani. Vilkaisin vaan ulos ja näin
asfaltin kiiltävän, muuten vielä hämärää, kun kävelin usvan
sekaan.
Palaan tuohon Hil-lan muisteluun maalaismiehen mukana-
olosta Kahvipirtissä ja monessa muussakin jutussa. Hän oli
todella hieno nettikaveri. Sattumoisin tunnistin hänet täällä
Suomi24:llä ja moikkasin iloisesti. Hän on 94 v, ”still going
strong”, seuraa palstoja edelleen. Mitähän hän mahtaa aja-
tella, jos seuraa kaikkia anonyymejä vendettoja, joissa lop-
pua ei näytä häämöttävän.
Minä jouduin eilen avaamaan sanaisen arkkuni, kun joku
Tallukka, vai mikähän hänen nikkinsä oli, no olipa vaikka
tollukka, oli ”tietäjän” paikalla jossakin kahinassa. Siinä tuli
hänen tuekseen eräs palstan vanhimpia kirjoittajia, anonyy-
minä tietenkin, mutta kirjoitustyyli erehtymätön. Hän, se jolla
oli se kauhea lapsuus, mutta sitten onnisti ja hänestä tuli ex-
pertti asiassa kuin asiassa. Joskus jäi ryyppy päälle ja silloin-
han ei pitäisi koneen ääreen istua.
Oli kysymys Ikinörteistä, joka perustettiin niihin aikoihin kun
Hajumies (Ajomies, Peer Gynt, Seni-Ori, Pilimari ym..) alkoi
häiriköidä ja normaali kirjoittelu muuttui sellaiseksi, kuin se
on näköjään tänäkin päivänä.
Saimme oman alustan, Ikinörtit, jossa oli kirjautumispakko,
nimet ja osoitteet arkistossa. – No, oikaisin tämän Tallukan
tietoja. Hänen tuekseen tuli tämä ex-ikinörttiläinen, jonka
tunnistin ja kävin vielä tarkistamassa Ikinörttien sivustolta.
Hän oli nimittäin ainoa henkilö, joka sai kenkää ”nörteistä”.
Tällaista keskustelua käytiin:
"Kl 16:36:23 (Anonyymi)
Hyvä Tellukka.
Palautusta joskus hyvä antaa noille "parempaapiiriäedustaville!
Ikionörtit sortui omiin erikoisiinsa.
Olin siellä minäkin.
Ei ole muistamisen arvoinen.
Tämä olikin riittävä johtolanka, tarkistin vielä Ikinörttien arkistoista
ja vastasin:
Minä voin verestää muistiasi...
Mukana Ikinörteissä oli mm. saara.dma, joka iloisena kertoi saamastaan
huomionosoituksesta kotikunnassaan tehdystä kulttuurityöstä laulajana,
runonlausujana, soittajana ja oli saanut nimityksen Vuoden Signe 2009.
Tämä nimitys oli hänelle tärkeä juuri silloin, kun hän odotti vaaralliseen
leikkaukseen pääsyä.
Sinä kirjoitit pilkkaavan viestin "parempaapiiriäedustavalle" saaralle.
Et todella ole muistamisen arvoinen, mutta sait saaran sortumaan.
Hän luotti, että leikkaus menisi hyvin ja että hänen lääkäri-tyttärensä
olisi hänen sänkynsä vieressä kun hän herää. Saara kuoli leikkauspöydällä.
R.I.P Saara.
Palautusta on joskus hyvä antaa, aiheesta."
Tuo vuoden Signe-plakaatti oli saaralle yhtä tärkeä siinä tilanteessa,
kuin lapselle Nallekarhu, kun joutuu kohtaamaan jotakin vaarallista.
Kyllä itketti.
Yritetään olla ihmisiä! Hyvää viikonloppua! - Olitkin "One and only", joka sai kenkää "nörteistä"
törkeän käyttäytymisen vuoksi. Mutta juovuspäissään ei
pitäisi istua koneen äärellä, silloin voi lähteä ns. lapasesta. - Mikä oli Ikinörttien "erikoisuus"? Et ole varmaan ollut pitkäikäinen jäsen, jos ei
kirjoittelemiäsi tekstejä näy. Kaikki jutut ja jäsenten nimet ovat tallessa.
Jokaisen mukana olleen muistan. Hyvä arvaus tuli mieleen tässä... mutta
sinähän valitat, missä sitten oletkin, että jatka samaan tyyliin, minkäs sille voit! :) - Haluaisin tietää, onko Suomi24:lle tulo kiellettyä, jos on ollut tai on vielä aktiivi
jollakin muulla foorumilla? Minusta näyttää siltä, että koolla ei ole väliä, onko
"piiri pieni pyörii" vai Suomen suurin foorumi. Ei tämä vedä vertoja pikkuruiselle
Ikinörtti-palstalle, tällaisena kuin se on tänä päivänä.
Olen ehdottanut YLElle tulla tekemään seurantaohjelma sille ohjelmalle, jonka
YLE teki 10 vuotta sitten: Suomi24 - vihaa kellon ympäri. Karmaiseva ohjelma.
Ei taida olla asiat sen paremmin tänä päivänä. - Tellukka! On kulunut 20 vuotta siitä kun Ikinörtit avattiin.
20 vuodessa ehtii moni kuolla kuukahtaa, niistä ilkeilijöistäkin.
Koska Ikinörttien "ylläpitäjän" tehtävää hoitavalla oli muita kiireitä,
eikä meillä muilla vanhoilla tekniset taidot riittäneet, päätettiin
lopettaa kirjoittelut.
Jotkut kokeilivat onneaan täällä Suomi24:llä. Itse menin Facebookiin.
Nyt olen ollut ehkä kuukauden ajan "kokeilemassa kepillä jäätä" täällä
palstalla, mutta pahalta näyttää, jos vanhat ihmiset eivät saa viimeisiä
vuosiaan edes rauhassa kirjoitella!
Mikä teitä vaivaa? Mie kysyn vaan! - Erikoismaininta tulikin juuri maalaismieheltä. Maalaismies ei ollut poliitikko,
kiinnostunut kyllä yhteiskunnallisista asioista. Hänen alaansa oli kulttuuri,
kansainvälisellä tasolla oleva taiteilija. - Omalla kohdallani olisi uran valinta selvä, jos olisin vielä 30-40 vuotta
nuorempi, en yrittäisi vaan takuulla pääsisin poliitikoksi! Oma kehu
haisee, mutta kirjoitin näillä sivuilla 2005, mitä tapahtuu EU-kulissien
takana, mistä me tavalliset tallaajat emme saa tietää mitään.
Siitä kirjoituksesta sain kehuja vielä toistakymmentä vuotta jälkeen-
päinkin, koska kaikki oli tapahtunut siinä järjestyksessä ja siitä syystä
kuin kerroin. Tavallinen maalaisjärki ei ole pahe. - Sellaista toivoisin
enemmän politiikassa(kin).
Mutta on myöhäistä pyyhkiä takapuolta, kun on p housussa ja itse on
"lähellä-kuolemaa-elämys"!
Niin, mikä olikaan päivän polttava aihe? :) - Joskus on onnea! Minun muutossani meni kaikki pieleen, alusta loppuun.
Alkoi, ennenkuin "muuttomiehet" olivat paikalla. :) Mutta loppu hyvin,
kaikki hyvin! - "Jos jättää nuo tylsät viestit huomiotta, eikä ainakaan niistä provosoidu, niin ne vähenevät."
Olen samaa mieltä. Täällä pitäisi olla sama funktio kuin Facebookissa:
jos joku kommentti on vastenmielinen, niin sen voi klikata piiloon, eikä
enää häiritse tai saa kiihtymään! - Koska en tunne sinua kirjoittajana, niin kysyisin sinulta, oletko "highly sensitive person"?
Tätä kysyn sen vuoksi, että informaatiota voi netiltä lukea ja yrittää välttää kolareita,
jos hitusenkaan ymmärtää, mistä on kysymys. - Tuo heikkokuntoinen vanhus oli varmaan musiikkialan ihminen!
Tuolla takapään "vellihuilulla" jotkut osaavat soittaa. Meidän kylällä
oli mies joka osasi soittaa Porilaisten marssia aika pitkälle, mutta sa-
noi sitten "tärrän haljenneen" kun piti jatkaa soittamista!
Taitaa olla yhteinen hiljainen sopimus useimpien ihmisten kesken:
Älä pieraise hississä tai saunassa!
Hauskaa perjantaita! - Unohdin mainita noista muuttoautoista ja firmasta.
Firman piti olla tamperelainen, luotettava suomalainen firma. Heidän
piti tulla hakemaan kamani isolla muuttoautolla. Kokeneet ammatti-
miehet apuna.
Toisin kävi. Autoa ei näkynyt eikä kuulunut. 4 tuntia myöhässä, siinä ja
tässä että laivalle ehdittäisiin ajoissa ja saada asunto siivotuksi.
Jatko on kerrottu tuossa ylempänä olevassa "jorinassa".
Mutta sitten, kun tuli maksun aika, niin minulle annettiinkin espanjalainen
tilinumero, jolle maksaisin muuton. "Rehellinen suomalaisfirma"? Ajattelin,
kuinkahan pimeätä touhua nuo ulkomaanmuutot ovat ja kuinka paljon nuo
hikipäässä raataneet muuttomiehet saivat noista rahoista? Teki mieli antaa
vihje verokarhulle, mutta olin itse niin nääntynyt koko muutosta, että annoin
olla, kun oli muuta "puuhoo" aivan tarpeeksi.