- Ettekö te vielä ole tajunnut että Tellukka on se poistaja? Hitsi, herätkää jo!
Hänen arviointinsa viestien sisällön asiattomuudesta tai asiallisuudesta
selvitettiin lauantaiyönä 6.9, kun moderaattori katseli poistettuja viestejä
ja ihmetteli miksi aivan asiallisia viestejä katoaa.
Tellukka ei katso kirjoitusten sisältöä, hän ei edes ymmärrä kirjoitettua
tekstiä. Hän tuomtsee ihmisen kirjoituksen takana, tuntematta ihmistä.
Sellainen apulainen Suomi24:llä on.
Jos hänen pilkkoihinsa vastaa, niin hän kasvattaa ketjua, poistaa sitten
omat pilkkansa, jäljelle jää yksi rimssu vastapuolen tekstiä, ja on jäljellä
kuin yksinpuhelu. Voihan se olla niinkinm että jäljellä oleva on ainoa
asiallinen teksti. - On kunnia olla tunkion ulkopuolella!
- Jos on lisääntynyt, niin tunkiokukkonne hermostui. Hän se nyt
kaakattaa ympäriinsä ja saa kaaosta aikaan. - Kirjelmäsi ei ole vastauksen arvoinen.
- Ei ole minuakaan ikinä kiusattu. Kerran olen 7-vuotiaana vetänyt
koulun pisimmältä kaverilta etuhampaat pois, kun tuli sotkemaan
leikkejä välitunnilla. Eipä ole sen jälkeen meikäläistä kiusattu.
Sitten tulen tänne vanhusten palstoille ja täällä on valittu kuulemma
kukko tunkion vahdiksi, joka ilmeisesti alkoi jo pelätä että tuo voi
viedä kukon paikan, mutta voit Tellukka olla aivan huoleti! Minua ei
sinun kukkoilusi hetkauta puoleen eikä toiseen.
Voi ottaa hieman rennosti. Elä ja anna toistenkin elää! - Olette kirjoitelleet paskatunkionne vahdista. Kysykääpä häneltä!
- Meinaatko että 90 ei ole ikä eikä mikään?
Menisit itsekin lenkille. Saattaisi tehdä hyvää niille pienille harmaille... - Miksi ihmeessä ei tähän saa liittää tietoja oireyhtymästä, joka vaivaa häirikköjä?
Viestini on poistettu jo kaksi kertaa ja oli varmasti asiallinen. - Minulla on päämääränä saavuttaa 100 v. Mutta minulla on ikätovereita
täällä sivustolla, jotka eivät jaksa asettaa toivoa niin pitkän ajan päähän.
Jollekin se voi olla huomiseen, ensi viikkoon, jouluun tai toivoa että vielä
näkisi kesän.
Kaikki toivovat, että saisivat kirjoittaa riidattomalla palstalla. Oli se sitten
lyhyen tai pitemmän ajan mittaan. - Kirjoitan tähän jatkoa "muuttotarinaan".
Yksi juttu näissä muutoissa on kielitaito ja sopeutumiskyky
eri olosuhteisiin. Kun on nuori, voi oppia vieraan kielen no-
peasti ja sopeutuu uusiin oloihin, sulautuu kulttuurielämään
ja sosiaaliseen kanssakäyntiin.
Joskus haaveena on, ainakin alkuvuosina, muuttaa takaisin
kotimaahan.
Siihenkin taitaa olla "parasta ennen"-päivä. Jos on asunut
ulkomailla pitkään, on samalla myös alkanut irtaantua omis-
ta juuristaan. Jossakin vaiheessa alkaa tuntua, että toinen
jalka on toisessa maassa ja tuntee molempien maitten veto-
voiman yhtä vahvana.
Jossain vaiheessa on päätettävä, mihin jää kun vanhuus tulee.
Ensimmäinen päätös oli tehtävä: Käykö lapsi suomalaista vai
ruotsalaista koulua. Se vuosi oli 1972. Silloin tuntui kuin olisi
kasvi, joka on kaivettu juuriltaan, viety vieraaseen maaperään,
jossa se pysyy hengissä mutta kukoistaisi ehkä paremmin alku-
peräisessä kasvuympäristössään.
Sitten tuli vuosi 2015.
Itselläni oli naiivi usko, että kun osaa kielen, kaikki muu on vaan
pelkkää huvia: jäljellä olevien sukulaisten tapaamiset, vanhat
työkaverit.
En ajatellut että oli kaikki käytännön asiat omalla vastuullani:
talon myynti, oli päästävä eroon kaikesta, mikä ei rivitaloasun-
toon mahtuisi, siivous, tontin siistiminen. Ei sekään, että olin
kaihin takia puolisokea. Tai että kaiken ruumiillisen rasituksen
takia alkoi artrosiset polvet, lonkkanivelet ja nilkat pettää.
Kaikki muuttuisi hyväksi, jos vaan pysyisin hengissä muuton yli.
Tuli arkipäivä muuton jälkeen.
Ajoin kylille ostoksille, mutta olisin tarvinnut joka asialle op-
paan mukaani. Suomi elää yltäkylläisyydessä ja kun meni esim.
meijerituoteosastolle, niin maitotuotteita oli tarjolla kattoon asti,
enkä nähnyt lukea kaihin turmelemilla silmilläni, mitä purkeissa
oli.
Eräänä pivänä etsin kananmunia, enkä löytänyt. Uskaltauduin
häiritsemään henkilökuntaa ja sain vastaukseksi ärähdyksen:
"Siinähän niitä on ihan selkäsi takana"! Hämäläiset eivät ole
tunnettuja ystävällisyydestään vieraita kohtaan.
Toinen juttu oli tutustuminen mediaan tv:n ja lehtien kautta.
Kaikki nimet olivat tietenkin vuosikymmenien aikana menneet
uusiksi, toki joitakin vanhoja nimiä vielä näki. Yhteiskunta oli
muuttunut täydellisesti. Siitä olin nähnyt vain vilahduksen työ-
reissuilla tai lomilla käydessäni. Yksinkertaisinkaan sanaristikon
ratkaisu ei onnistunut. On tiedettävä niin paljon suomalaisista
muusikoista, poliitikoista, julkkiksista, paikoista ym.
Ainoa, mikä on yleismaailmallista on kulttuuri.
Musiikkia ymmärretään kaikilla kielillä, samoin taidetta - olipa
se sitten maalauksia tai veistoksia tai jotain muuta.
Suomi on myös luentojen luvattu maa. Monta mielenkiintoista
luentoa ehdin kuunnella.
Olin parantunut fyysisistä vaivoistani ja mietiskelin, olisinko
tyytyväinen eläessäni tietyllä tavalla henkisessä tyhjiössä. Jos
olisin vielä nuori, niin tarmoa olisi opettaa "vanha koira istumaan
uudella tavalla", mutta nyt en enää jaksaisi. Vanhimmat sukulai-
set ovat kuolleet, serkut ja sisarukset + minä itse ja vanhat työ-
kaverit ovat vuorossa. Ja nuori sukupolvi eroaa omasta ikäluo-
kastani sillä tavalla, että heillä on omat kaveripiirinsä, eivätkä pidä
yhteyttä vanhempiin sukulaisiinsa, tuskin tietävät nimiä.
Päätin palata takaisin Ruotsiin missä olen asunut suurimman osan
elämästäni. En ole päätöstäni katua. Eikä tarvitse voivotella vuosien
päästä, mitä olisi tapahtunut jos olisin muuttanut kotiin.
Sitä ei tiedä ennenkuin kokeilee! Vuosi oli 2019. - Se on tyylikäs kukka. Vaatiiko paljon kastelua? Sehän on trooppinen
kasvi, ajattelin että se varmaan vaatii suihkutusta tms. - Oikein tehty!
Vanha sanonta: Ei kannata tuhlata ruutia variksiin, pitää paikkansa!
Energiansa voi käyttää parempiin asioihin. - The sky is the limit.
Mutta eiköhän järkikin jo sano tavalliselle kuolevaiselle, että Suomi24:llä
alkaa 80+ olla se "limit" ja tulevaisuus on takanapäin. Ikäihmisillä ei ole
enää fyysisiä mahdollisuuksia harrastaa mitään, mutta on vielä halua
osallistua keskustelemaan toisten ikäihmisten kanssa.
Sekin mahdollisuus alkaa olla poissuljettu, jos riidanhaluiset eivät suostu
antamaan vanhuksille kirjoitusrauhaa.
Onhan täällä miljoonia mahdollisuuksia avata aivan oma riitelypalsta. - Hipaisu riitti.
- Asiaa puhut DW. - Mielestäni pitäisi kuitenkin asettaa sen verran rajoja, että kaikista vanhimmat ja hauraimmat kirjoittelijat, jotka eivät arvosta sitä kirjoitustyyliä, mikä
täällä vallitsee, eivätkä jaksa puolustautua alituisesti suunpieksäjiä vastaan, pitäisi
jollakin tavalla saada turvaan. Vanhat ihmiset eivät enää omaksu tapaa "asiat riitelee,
ei ihmiset". Jos saa todella ilkeitä kommentteja, niin niitten takana on riitelynhaluinen
ihminen.
Vanhat ihmiset haluaisivat nimimerkit palstalla käyttöön, niin että tietävät kenen
kanssa keskustelevat. Eivät he halua kuulua johonkin AA-kerhoon, jossa huudellaan
ja pilkataan toisiaan. - Nuorten palstoilla on toinen meininki, vanhat tyytyvät rauhalli-
sempaan menoon.
Ylläpito voisi ainakin kokeilla nimimerkkipakkoa kaikista vanhimpien palstalla.
/MdK - Funtsin tässä että onko meillä myöskin keskustelussa "leikkaaja keskellämme"?
Leikkaaja, joka näpsäyttää viestejä mielensä mukaan poikki, lisää vähän omiansa
mausteeksi ja soppa on valmis. Bon appétit! :) - Tuli muuten mieleen parvekekukistani, että laitoin pelargonoita
korkeaan koriin keväällä joskus toukokuussa. Joulukukista oli
sipuleita jäljellä ja otin kolme hyasintin sipulia ja piilotin ne pelar-
gonioitten lehtien suojaan "keräämään voimaa" kesän aikana.
Mutta hämmästykseni oli suuri kun juhannuksen aikaan pilkisti
jotakin valkoista pelargonian lehtien välistä - hyasintit kukkivat!
Kuinka se voi olla mahdollista, että ne kuivat sipulivat, jotka istutin
toukokuussa, alkoivat kukkia niin lyhyessä ajassa?
Nyt olen pttanut sipulit talteen ja ajattelin yrittää istuttaa ne joskus
loka-marraskuussa täällä sisätiloissa. Käytän samaa K-raudasta osta-
maani kukka-alustaa, jossa se salaisuus piilee. Hauskuuksia horisontissa!
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Orkideani ovat nyt uhmaiässä, eivät
kuki, mutta lykkäävät ilmajuuria niin maan vietävästi, että niistä saa pian
virkata verkon ympärille. :) Olen saanut neuvon, että odotellaan vaan, niin
kyllä ne kohta haluavat kukkia. - Hyvät huomenet!
Nyt meinasi käydä köpelösti, kun nukutti niin makeasti, että kello oli jo
yli puoli kahdeksan, kun heräsin. Minulla on makuukamari aivan pimeä:
sälekaihtimet kiinni ja sen päällä vielä pimentävä rullaverho, Silmien
päällä vielä unisuoja. En voi nukkua valoisassa huoneessa, paitsi päikkärit,
jolloin voi nukahtaa vaikka nojatuoliin, jos sitä on kallistanut vähän taak-
sepäin. Viime yö oli poikkeuksellisen hyväuninen yö.
Sängystä ja aamupesuista selvittyä vilkaisin lämpömittariin, joka näyttää
pikkuhiljaa muuttuvan kylmämittariksi. Näytti vaan +6º klo 8.
Vaatetta sen mukaan päälle ja päätin, että tänä päivänä on se päivä kun
lämpimät takit ja jakut on otettava tuuletettavaksi. Niitä voi tarvita pian.
Oli epätavallisen paljon ihmisiä liikkeellä (niin tietenkin kun olin itse "myö-
hässä"); opiskelijoita isoissa laumoissa pyörineen yliopistolle menossa,
muita koululaisia odottelemassa bussejaan, pienemmät vanhemman
saattelemana ala-asteen kouluille ja sitten kaikista pienimmät vaunussa
menossa "tarhaan" eli esikouluun, niinkuin niitä vanhoja lastentarhoja
tänään kutsutaan. Koko tulevaisuuden kirjo siinä silmien edessä.
Mutta minä - mennyttä sukupolvea edustavana - kävelin vielä ripeästi,
salaiset varustukset (polvi- ja säärituet) piilossa, nautin kirpeästä syys-
aamusta, joka antaa hyvän alkusysäyksen tällekin päivälle.
Kun tulin takaisin ja laitoin aamu-tv päälle, niin sattui sopivasti tv-tohtori
kertomaan lenkkien positiivisesta vaikutuksesta pidentää ikää. Hän
sanoi, että jokainen lenkillä oltu tunti pidentää ihmisen ikää vastaavasti
tunnilla.
Siinä onkin tällaiselle numeronörtille nyt laskutehtävä, kuinka paljon olen
mahdollisesti vuoden sisällä säästänyt "elämänpankkiin"...
Jaksetaan elää! - Minulla on kokemusta muutoista, maastamuutosta, takaisinmuutosta.
Juuri nyt taitaa olla 35. osoite. Ei ole ollut vaikeata sopeutua, siihen
on vaikuttanut paljon oma asenne. Mutta en enää sopeutunut Suomessa
asumiseen kun muutin 50 vuoden jälkeen takaisin. 4 v 2 kk myöhemmin
olin takaisin vanhassa kotiläänissä.
Filosofiani: Kotini on siellä, minne olen levittänyt kamani. Älä kiinny
maallisiin asioihin. Ole tyytyväinen, tässä ja nyt!
Noista eri murrosvaiheista tulisi pitkä tarina, mutta juuri nyt en jaksa tämän
enempää. - Kuulin juuri, että Tellukka saa nyt levätä. Lepää rauhassa.