- En minäkään tule liikuttuneeksi. :)
- Savolainen nuorimies oli tansseissa, haki nättiä tyttöä tanssimaan ja alkoi
kohta latoa kohteliaisuuksia tytölle:
- Kyllä neeti on haaskan näkönen, että ossoohii olla!
Mitähän varten se neeti häeppäs? Ee ollu ies kunnolla piässy alakuun,
ku lähti jo livohkaan. - Minulla on yksi "huoli" noista nuorista perheistä.
Ymmärrän kyllä hyvin työssäkäyvien nuorten vanhempien paineet, sekä työssä että kotona.
Vaatii hyvää suunnittelua, että arkipäivä luistaa, varsinkin jos lapset ovat sen ikäisiä, että
harrastavat jotakin, jonne on kuskattava ja käytävä hakemassa.
Mutta sitten olen katsellut monta kertaa lenkillä ollessani, kun ulkona
on äitejä pienen lapsen kanssa, mutta näyttää että äidillä ja lapsella ei
ole keskenään mitään vuorovaikutusta.
Äiti näpyttelee kännykkäänsä, lapsi istuu vaunussa, katselee ympärilleen.
Kukaan ei puhu lapselle, että hän oppisi edes tietämään mitä hän näkee
ympärillään. Lapsi tarvitsee kielivaraston ja kuinka sen saa, jos kukaan ei
opeta? - Puhutaan sitten kuinka huono kielitaito lapsilla on kun aloittavat
koulun. En yhtään ihmettele, jos ensimmäisinä lapsuusvuosina ei aktiivi-
sesti puhuta ja kerrota lapselle. Parasta olisi, jos opettaisi lapselle myös
eri sanojen synonyymejä.
Omalla kohdallani oli tavoitteena ehtiä opettaa pojallemme riittävästi
suomea ruotsin rinnalla. Joskus meni 3-4-vuotiaalta opitut sanat sekaisin.
Kun opetin että kimalainen on "humla" ruotsiksi, niin eräänä päivänä hän
hihkaisi ulkona ollessamme: - Mamma, täällä pensaassa on humalainen!
Minä syöksyin katsomaan ja näin "humalaisen". :)
Mutta kielitaito on pojalla kiitettävä. Itsekin hän on hyvillään, että on
voinut jutella suomalaisten sukulaisten kanssa ja varsinkin kun vielä ehti
jutella isovanhempiensa kanssa. - Meillä oli tapaamisia aikaisemmin, kun vanhemmat sukulaiset olivat vielä elossa,
Tavallisesti kokoontumiset tapahtuivat jonkun vanhemman syntymäpäivien aikaan.
Sitten kun vanhat jo olivat tuonilmaisissa, jatkettiin serkkujen kesken.
Ja nyt on vanhin serkku 89, sairastaa alzheimeria ja muittenkin serkku-
jen terveydentila on sellainen, ettei kukaan enää jaksa omin neuvoin
matkustaa. Monta serkkua on myös jo joukosta poissa.
Nuorempaa polvea ei nämä tapaamiset jaksa kiinnostaa niin paljoa. etttä
tarjoutuisivat auttamaan tapaamisissa. Eli tavataan muutamia, jos on
mahdollista, joukkotapaamiset ovat jääneet.
Muistan viimeisen serkkutapaamisen Pielavedellä, joka oli ikimuistoinen.
Käytiin läpi monta lapsuusmuistoja ja naurettiin niin, että kuului varmaan
järven yli toiselle puolelle. - Jos ei ole uskonut, niin nyt uskoo Suomi24 korkeinta johtoa myöten.
Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. - Demeter 1 otti esille mm tuon yhteiskunnan tahdon siirtää
vanhusten hoitovastuun omaisille.
Se on niinkuin siirtyisi ajassa taaksepäin. Muistan 40-luvun,
kun isän äiti sairastui, eikä kukaan omaisista tarjoutunut hän-
tä hoitamaan. Äiti, joka oli miniä, teki aran tarjouksen, että jos
hänen hoitonsa ei pahalle tuntuisi, niin hän hoitaisi mummon.
Niin alkoi vuoden mittainen hoitovastuu. Ei mitään apuvälineitä,
ei pyykkikonetta, ei mitään. Kun sitten loppuaikoina meni sekä
hyvät että pahat alle muutaman kerran päivässä, niin tiesi hoita-
neensa anoppia. Siinä sivussa lapsilauma, navettatyöt ja muut
kotityöt hoidettavana. Ja se alituinen pyykinpesu.
Äiti oli laiha kuin ”luuviulu”, ei ruoka maistunut, eikä ehtinyt rau-
hassa syödäkään, kun aina piti olla kuulolla, jos mummo huusi
hänen nimeään kamaristaan. Silloin oli kiire. –
Tuo sanoihin tarttuminen pistää silmään. Varsinkin kun itse
yrittää säilyttää oman äidinkielensä ja sitten väärennetään tai
ollaan ymmärtävinään väärin, se kertoo enemmän sanojen vastaan-
ottajasta.
Juuri edellistä kappaletta kirjoittaessa olin jo jatkamassa muiste-
luani äidin raatamisesta, kun otinkin tekstin pois, juuri siitä syystä,
että sitä varmasti tultaisiin tonkimaan ”asiantuntijataholta”.
Siis olkoon kertomatta.
Onhan tässä juuri paljastunut sellainenkin asia että eräs tekstini
hävisi palstalta, ei poistettuna vaan piilotettuna oman käden oikeu-
della. Se oli sitten ”maustettu ja höystetty” ja laitettu anonyyminä
erääseen riitaketjuun ja nimetty minut persuksi, Keskisarjan kannat-
tajaksi.
Siinä oli tällainen esittely:
”Ikävä kyllä 70v palstalle on pesiytynyt täysin maaninen riidan-
lietsoja, elää omissa harhoissaan aivan täysin ja tuhoaa muuun
keskustelun loputtomilla propagandaketjuillaan hallitusta vastaan.”
+ perässä linkki 20 v vanhaan tekstiini, joka koski työttömyyttä.
En ole kirjoitellut 70+ :lla enkä lietsonut riitaa millään palstalla.
Löysin sen piilotetun tekstini ja laitoin esille uudestaan, ja suo-
eistin pahimpia mutkia väärennöksessä.
Kirjoittaminen on helppoa, jos ei joku tee sitä vaikeaksi.
Sananvapauden nimissä voi tehdä sekä hyvää että pahaa. - Tämä ei olekaan uskon asia, vaikka Tellukan sanotaan olevan uskovainen. Tämä on luottamusasia.
Hän on paholainen. Vakooja. Yhtenäkin päivänä hän oli ilmeisesti vakoillut minua koko päivän, mutta on niin pöhkö että kirjoittaa vakoiluistaan sitten viestejä, että tiedetään missä mennään. On jollakin huvit! - Aika omituista, kun tein oman aloituksen: Työttömyys 20 v sitten - onko käsitykset muuttuneet? - ja se katosi. Ei siinä mitään asiatonta ollut.
Sitten se löytyi ja sellaisen tekstin alta, jota en tunne omakseni:
Anonyyminä esiintynyt Tellukka kirjoittaa:
"Ikävä kyllä 70v palstalle on pesiytynyt täysin maaninen riidanlietsoja, elää omissa harhoissaan aivan täysin ja tuhoaa muuun keskustelun loputtomilla propagandaketjuillaan hallitusta vastaan." (En ole ikinä kirjoittanut 70+ palstalla)
Yläpuolella on "sama johdanto" kirjoitettu 27.6.25 eli sama lähettäjä.
Nimi Tellukka, tunnettu palstasabotööri, joka käyttää Suomi24:ltä saamaansa
luottamusta mielivaltaisesti hyväkseen.
Tässä tapauksessa hän varasti tekstini, piilotti aloittamani viestin, koska siinä
ei ollut mitään asiatonta, ja käytti tekstiäni hyväkseen omassa propagandassaan.
Antoi vielä väärää tietoa lukijoille, että olisin persujen kannattaja.
Tellukka itse on suoraan sanottuna p--seestä! - Kun kopioin ylläolevaa, niin viimeisten lauseitten kopioiminen ei lähtenyt liikeelle.
Tämä oli edellisen kirjoituksen lopussa:
Onneksi useimmat meistä ovat jo eläkeläisiä, eikä meidän tarvitse
hätäillä omalta kohdaltamme, mutta onhan meillä lapsia ja muita
läheisiä, jotka joutuvat kokemaan tällaisia yhteiskunnassa tapahtuvia
muutoksia.
Kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei ihme, jos ihmiset voivat huonosti.
/MdK - Ihanaa ruokaa laitat, tulee jo sienikastikkeen tuoksu nenään! Ihanat punajuuret
ja porkkanat... nami-nami! :) - Hyvän huomenen toivotukset myös täältä lahden takaa!
Heräsin, kun ulkoa kuului siivouskoneitten jyrinää.
Syyssiivoukset ovat käynnissä. Kadut jynssätään perusteellisesti.
Ehkä olisivat voineet hiukan odottaa, jos se hirmumyrsky tästäkin
ohi pyyhältää. Voi tippua puista oksia, saattaa kaatua kokonaisia
puitakin ja muuta roskaa leviää kaduille. – Mutta aikataulut on tie-
tenkin merkitty kunnan kalenteriin ja sitä ei myrskyt muuta.
Yösateita on ollut täällä meidän seuduilla, päivällä paistaa aurinko.
Sää on sellainen kuin Italiassa Garda-järven ympärillä: yöllä sataa
ja päivällä paistaa. Eilenkin oli +22º Parvekkeella kukat ovat par-
haimmillaan kun on sopiva lämpötila ja lasit suojaavat tuulen riepo-
tukselta.
Hiil-la kertoi rutiineistaan. Minulla on myös tarkat rutiinit, joista pi-
dän kiinni. Uskon, että rutiinit auttavat paljon, kun muisti alkaa pet-
tää, niin arkipäivä toimii jonkunlaisella sisäänrakennetulla automaa-
tilla.
Näin viikon alussa tuntuu, että sunnuntai vielä jatkuu. Kaikki suu-
remmat työt olen tehnyt loppuviikosta. Voisihan sitä aloittaa viikon
pesemällä pyykkejä, mutta jostakin syystä haluan että kaikki työt on
tehty, kun viikko loppuu. 😊 Sitten voi aloittaa uuden viikon uusilla
projekteilla.
Tällä viikolla tulee aamurutiineihin uusi lisä. Aamulenkiltä tullessa
poikkean p-paikan toisella puolella olevan vanhustentalon kuntosa-
lille. Olen kaivannut niitä aikoja kun kävin säännöllisesti salilla.
Naapuri kertoi tästä kuntosalista, että mekin saamme sitä käyttää.
Ja taidamme olla ainoat vanhukset, jotka sitä käyttävät. – Minun täy-
tyy vaan malttaa siirtää aamulenkkiäni muutamalla tunnilla eteen-
päin ja menen sen lämmittelykierroksen jälkeen salille.
Tarmokasta maanantaita! - Täytyy vielä todeta että Tellukka on kuin iso rotta, kun hän ottaa asiakseen
mustamaalata jonkun.
Niinkuin nyt tämäkin, että ottaa jonkun toisen (tässä tapauksessa minun)
20 v vanhan kirjoituksen, ja väittää minun tuhoavan keskustelun "loputto-
milla propagandaketjuilla"!
Onko ihminen pähkähullu? Feikkiuutisia hän kyllä levittää!
En ole kiinnostunut pätkääkään politiikasta, varsinkaan Suomen politii-
kasta, koska en edes asu maassa. Olen kiinnostunut talousalan kysymyk-
sistä, joka on yleismaailmallista. Esimerkki 20 vuotta sitten ollut työttö-
myys vs. nykyajan työttömyys ja kuinka kansainvälistä inflaatiota pyöritellään
tiettyjen periaatteiden mukaan.
Voiko Suomi24 palkata epälojaalimpaa avustajaa, kuin mitä Tellukka edustaa?
Hän sahaa poikki oksaa, jonka päällä istuu. Se asia on selvä! - Minulla on hatara muisti, että äidillä oli paperikengät sota-aikana.
Niitä ei pidetty vesisateella! :D Nätit ne kyllä oli. - Suomenkieli on niin monisävyinen, että saattaa olla vaikea erottaaa
kaikista hienoimmat sävyt, esim. mikä ero on velvoitteella ja velvollisuudella.
Mikä niistä on enemmän lakiin sidottu, mikä taas sopimusluonteinen
Leskillä on maksuasiat muuttuneet sekä velvoitteiksi että velvollisuudeksi
maksaa laskut ajoissa. Niin minä ymmärtäisin. Saatan olla väärässä, mutta
"varmuuden välttämiseksi" minun laskuni ovat suoraveloituksessa siltä
varalta, että satun olemaan sairaalassa tms mutta olen kuitenkin täyttänyt
velvoitteeni ja velvollisuuteni.
En yhtään ihmettele että ulkomaalaisten on vaikea ymmärtää suomenkielen
eri sävyjä, kun itsekin saa välillä raapia päätään ja miettiä mitähän tuokin
tarkoittaa. - Níin, eihän siihen munia tarvittukaan, mutta se lompakko,
se oli yleensä isännän takataskussa. :) - Tuosta kuumennetusta uuninkoukusta tuli mieleen että kokeilin jossakin sellaisia "piipparautoja", mutta taisin kuumentaa liikaa kun hiukset kärähtivät latvoista.
- En tiedä. mitä konsteja naiset käyttivät. Åitini ei käyttänyt mitään, mutta
hänellä oli niin upeat hiukset, ettei kyllä muuta tarvinnutkaan.
Kun sitten itse lähdin maailmalle ja ostin huulipunaa ja punaista kynsi-
lakkaa, niin isä maalaisjunttina totesi: - Tyttö on suanu suu- ja sorkkatauvin! - Huomasin tuolla ylempänä niitä tavallisia ivailuja.
Minulla on ollut mielenkiintoisia keskusteluja viimeaikaisten
tapahtumien tiimoilta vähän korleammalle tasolle. En tarkoita
Dalai Lamaa tai Ylläpitoa. - Voi olla että jonkun käsi ei kohta näy! :))
- Suloista sunnuntaita!
Aamulenkki on tehty ja oli hauskuuksia horisontissa, kun
naapuritalon pääty, 3 kerrosta korkea, oli saanut seinämaa-
lauksen. Siinä on valkoinen hirvi ja kaksi keijukaista.
Vahinko ettei voi laittaa kuvaa. Täytyy sanoa, että se piristää
vanhustentaloa mukavasti. Houkuttelee ehkä vanhoja otta-
maan rollaattorit esille ja kiertävät korttelin nähdäkseen
maalauksen.
Siinä se aamupäivä on mennyt mukavissa merkeissä ja odotte-
len tulevaa suurella mielenkiinnolla. Hauskuuksia horisontissa! 😊
Hil-la kirjoitti aikaisemmin velvotteista. Velvoitteista, jotka kauan
sitten olivat miesten velvotteita, niinkuin talousasiat, laskujen
maksamiset jne. Naiset olivat kotirouvia, tai niinkuin oma äitini,
maalaistalon emäntä. Nyt on naisten osattava tehdä kaikkea,
jopa maksaa laskuja.
Naisia yritettiin ”työllistää” kaikella tavalla kotivuosien aikana.
Oli jopa oppaita, missä neuvottiin jos ei itse älynnyt, kuinka ko-
tityöt tehdään, missä järjestyksessä, millä tavalla. Siinä oppi,
pyyhitäänkö pölyt ennenkuin lattia on siivottu. Pyykinpesusta
ja jälkikäsittelystä oli ohjeet esim. kuinka tyynyliinojen nauhat
”kruusataan”. Sitä varten oli oma työkalukin. 😊
Siisti koti oli naisen kunnia. Kun siihen vielä lisättiin hyvä ruon-
laittotaito ja leivonnaiset, niin mies oli tehnyt todellisen löydön!
Oli rumaa, jos maalla asuva perheenäiti olisi lähtenyt ”lenkille”.
Siitä olisi ollut kylän tietotoimistoilla omat mielipiteensä ”lais-
kasta” emännästä, jolla on aikaa lorvailla. Ainakin piti kävellä
topakasti ikäänkuin antaakseen vaikutelman, että nyt on kiire.
Mihinkähän sillä nyt on meno? 😊
Jopa vaatetustakin sai ajatella. Naimisissa olevan naisen mekon-
helma ei saanut nousta polven yläpuolelle. Hiuksensa maalais-
naiset peittivät huivilla. Hiukset olivat useimmiten pitkät, mutta
ei vapaasti roikkuvia niinkuin nykyajan naisilla on. Hiukset olivat
letillä, kiedottu pään ympäri tai niskassa nutturalla.
Tulihan sitten ”polkkatukka” muotiin, mutta sitä leikkausta aina-
kin tätini katui, kun mummo kuoli ja hän oli omasta mielestään
niin ”riettaan näköinen” hautajaisissa. Laittoi hatun suruharsoi-
neen päähänsä, peittääkseen kampauksensa arvostelijoitten
silmiltä.
Tällaista tuli mieleen, että naisten asema on monella tavalla
muuttunut, mutta kyllä julkkisnaisia vieläkin höyhennetään ja
tutkitaan tarkkaan, miltä he näyttävät, mitä on päällä, niinkuin
nyt Melania Trumpin keltainen mekko, joka on ollut huomion
kohteena. Mutta keltainenhan on huomioväri liikenteessäkin.
Heippa tällä kertaa!