sa4ru5
Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.
En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.
PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.
Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.
Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.
Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.
Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.
Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.
Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:
sa4ru5@suomi24.fi
Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Messenger: sa4ru5@suomi24.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia225 aloitusta · 5833 kommenttia
- Luultavasti mehumaijalla keitettäessä mehusta tuhoutuu c-vitamiini. Monia herkkuja valmistaessa vitamiinit katoavat, ja hyvä maku lisääntyy. ;)
Katsoin marttojen sivulta ohjeita. Suosittelivat, että mehun puristuksen jälkeen jäljelle jääneistä marjoista voisi keittää hilloa. www.martat.fi
Tietoa löytyy monilta sivuilta, mutta nopeasti kurkistamalla ei tullut vastaan vastausta kysymykseesi. - Luulen tietäväni, mutta saatan käydä täällä kurkistamassa, jos löytyy tietäjiä ja faktatietoa.
Onko muutenkeittämisen kestäviä vitamiineja olemassa? - Minusta vaikutti tosi miellyttävältä ja rauhalliselta. Kuuntelin mielelläni.
Jokohan Halonen itse täyttää pian 75 vuotta? Kertoi, mitä aikoo antaa miehelleen 75-vuotislahjaksi.
Tarkistin netistä: Tarja Halonen on syntynyt 24.12.1943. Kauniisti ikääntynyt ja ihokin on tainnut muuttua sileämmäksi, kun stressi ei ehkä enää vaivaa samoin kuin työvuosinaan. - Poliisit voivat varmaankin tarkistaa, onko materiaali rikollista ja mitä asian suhteen olisi paras tehdä.
Onnea ja jaksamista sinulle, Pirremiina3! - Koen olevani vähintäänkin kohtuullisen itsevarma. Olen tottunut siihen, että minua on kuunneltu pienestä pitäen ja kysymyksiini on vastattu. Olen kokenut, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä, heitä tulee kunnioittaa ja heille tulee antaa tilaa. Apuakin voi tarjota aina, kun huomaa jonkun sellaista tarvitsevan.
Olen aikoinaan liikkunut melko usein perinteisissä miesten maailmoissa ainoana naisena, ja olen ollut mukana avaamassa ovia muillekin naisille. Meidän ikäluokkamme elinaikana naisten asema on muuttunut monella alueella Suomessa ja Euroopassa.
Mielestäni itsevarmuuden vastakohta on epävarmuus, vaikka toisaalta epävarmakin voi esiintyä itsevarmasti. Sanoilla voi olla hyvinkin erilaisia merkityksiä eri ihmisten mielissä. Itsevarma ihminen voi olla hyvä kuuntelija, eikä hänen tarvitse esiintyä ryhmässä äänekkäänä, eikä esittää kaikkien alojen asiantuntijaa. Myös itsevarma ihminen voi sanoa, ettei tiedä mitään jostain asiasta ja hän voi pyytää asiaan perehtyneempiä kertomaan siitä tai voi kysyä, mistä löytäisi asiaan liittyvää tietoa.
Ehkä voimme ihan huoletta olla jo tässä iässä itsevarmoja - ja osoittaa arvostusta myös toisia ihmisiä kohtaan. ;) - Millaisia alustuksia teette, jos käynnistätte jossain tutussa ryhmässä keskustelua jostain uudesta, tärkeästä ja/tai kiinnostavasta aiheesta?
Luulenpa, että oikeasta aiheesta oikean keskustelun virittämiseksi jokainen älykäs ihminen käyttää enemmän kuin yhden tai pari lausetta. Esitellään aihe ja oma näkemys ko. asiasta. - Keskustelupalstalla voi tietenkin heittää ilmaan myös lyhyitä kysymyksiä, joihin haluaa ehkä johonkin asiaan liittyvän faktavastauksen tai palstalaisten näkemyksiä ja mielipiteitä.
Keskustelupalstoilla me jokainen voimme toimia melko vapaasti ja oman näkemyksemme mukaan. Välillä voi olla mukava heittää ilmaan kysymys ja toisen kerran voi aika ja oma mielenkiinto viritellä laaja-alaisemman alustuksen. Joskus kirjoittaminen voi käynnistää oman pohdinnan, ja toisella kertaa voi tulla heitetyksi teksti palstalle jopa ilman, että pysähtyisi itsekään lukemaan sitä. - Nimimerkillä ja varsinkin nikittömänä kirjoittaessa omakin kritiikki saattaa joskus jäädä kokonaan pois kuviosta. - Jospa pyytäisit jonkun nuoremman polven edustajan siivoamaan pikku-korvausta vastaan, tai jos varasi sallivat, voisit palkata siivoojan. Siivooja voisi käydä viikon tai kahden välein.
Töissä käydessäni minulla kävi siivooja, joka itse ehdotti, että kävisi kahden viikon välein, koska hänellä ei mielestään ollut riittävästi tekemistä, jos kävi vain viikon välein. - Voi Pirre,
Onpa kurjaa, että tuollanen tai tuollaisia ihmisiä on sinun lähiympäristössäsi. Toivotan jaksamista sinulle.
Tiedän itsekin joutuneeni aina välillä vuosien varrella erilaisten juorujen kohteeksi. Joskus joku on tullut myös kertomaan joistain liikkeellä olevista juoruista. Silloin olen keskeyttänyt kertojan ja sanonut, ettei minua kiinnosta pätkääkään, vaan juoruilijat saavat minun puolestani puhua ihan mitä keksivät ja haluavat kertoa. Minä elän omaa elämääni rehellisesti ja omien arvojeni mukaisesti.
Monilla on todella vilkas mielikuvitus ja he keksivät mielellään monenlaisia tarinoita, varsinkin kun elävät itse ”erilaisessa maailmassa”, eivätkä kai edes voisi kuvitella todenperäisiä ”tarinoita”. Itse kunnioitan ihmisten yksityiselämää, enkä puutu niitä koskeviin keskusteluihin missään ryhmissä. Jos joku kertoo asioistaan yksityisesti ja luottamuksellisesti, kuuntelen, enkä keskustele nistä asioista kenenkään muun kanssa.
Aina välillä olen naureskellut itsekseni, kun jotkut ihmiset ovat tienneet minun seurustelevan useammankin miehen kanssa saman aikaisesti. He eivät voisi edes kuvitella, että naisella voi olla miehiä myös ystävinä ja kavereina. Työelämän kuvioissa olen useinkin ollut ainoa nainen useampien miesten joukossa sekä Suomessa että ulkomailla. - Onneksi läheisiäni ei ole mustasukkaisuus vaivannut.
Onhan niitä monenlaisia juoruja, joita kerrotaan ihmisistä jatkuvasti erilaisissa ympyröissä, sekä yksityisissä että julkisissa. Sellaiset eivät minua kiinnosta. - Olen kokeillut monenlaisia konsteja, ja kaapissa on vieläkin kahta eri kokoa paperisuodattimia. - Kahvin valmistumisen jälkeen annan porojen kuivua rauhassa kestosuodattimessa ja kaadan ne sitten lusikalla kopauttaen bioroskapussiin, ja vien sitten aikanaan pihalla olevaan kompostilaatikkoon.
Onkohan minulla jossain vielä tallella vanha muovinen kahvisuodatin, jota voisi käyttää ilman kahvipannua tai -keitintä. Kahvisuodatintelineeseen laitetaan suodatinpaperi ja asetetaan teline vaikkapa kauniin posliinisen kahviastiastoon kuuluvan kannun päälle. Kannu on lämmitetty kuumalla vedellä, jotta kahvi säilyy lämpimänä. Kahvia voi tietysti suodattaa muihinkin astioihin tai vaikkapa kahvi- tai teekuppiin.
Espresso- / lattekeittimen käytetyn kahvin kopistan myös bioroskapussiin. Keittimessä en ole käyttänyt koskaan mitään paperisuodattimia ja käytän hienoksi jauhettuja espressokahvilaatuja. - Omia mietteitäni: Tulikohan lopetetuksi tupakanpoltto turhan varhain? Milloin minun vanhenemiseni alkoi? - Elävätkö naiset keskimäärin vanhemmiksi kuin miehet?
Lainaus HeSarin artikkelista 19.8.:
”Kun vanheneminen alkaa, kehon suorituskyky laskee noin prosentin vuodessa. Rapistuminen etenee eri ihmisillä eri tahtia, mutta viimeistään 120 vuoden tienoilla ihmisen voimat loppuvat ja hän kuolee.
Vaikka keskimääräinen elinikä kasvaa ja hurjimpien ennusteiden mukaan joka toinen nyt syntyvistä tyttövauvoista elää yli satavuotiaaksi, ihmisen maksimielinikä ei näytä nousevan. Ennätystä on jo yli 20 vuotta pitänyt hallussaan ranskalainen Jeanne Calment, joka kuoli vuonna 1997 elettyään 122 vuotta ja 164 päivää.
Terveet elintavat tuskin ovat tämän ennätyksen takana, sillä Calment lopetti tupakanpolton – terveyssyistä toki – vasta 117-vuotiaana.” - Onhan kai jokaisella aina välillä tilaisuuksia, jolloin kännykkään ei voi vastata ja se on äänettömänä tai suljettu. Jos soittajalla on tärkeää ja kiireellistä asiaa, voi lähettää viestin ja halutessaan voi yrittää tavoitella myöhemmin puhelimitse uudelleen.
Miltä tuntuisi, jos useammakin puhelimet alkaisivat soida kesken jotain tärkeätä tapahtumaa?
Jos puhelin häiritsee keskittymistä työntekoon tai tärkeään asiaan, sen voi laittaa äänettömälle. Halutessaan jokainen voi määritellä ajat, jolloin vastaa tai ei vastaa puhelimeensa. - Jos olen hereillä puolen yön jälkeen, eikä ole ihan hirveän pilvistä, menen kattoterassille katsomaan tähdenlentoja. Kameraa en viitsi ottaa mukaan, vaan tyydyn katselemaan tähdenlentoja vain reaaliajassa. - Toivottavasti näkyy.
- Ehkä tuollaisiakin suomalaisia voi olla jossain, mutta onneksi en ole joutunut juurikaan tekemisiin heidän kaltaisten joukkojen kanssa.
Onneksi olen saanut pienestä pitäen elää ympäristössä, jossa suhtaudutaan ihmisiin ja ympäristöön positiivisesti. Jotkut tekevät paljonkin töitä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka ja apua olisi saatavissa sitä tarvittaessa niin ihmisille, eläimille kuin ympäristössä ja maailmalla laajemmaltikin.
Iloitsen, että saan elää yhteisöllisissä ympyröissä, jossa jokaiselle on tarvittaessa apua tarjolla. Esim. tietyissä What’s up -ryhmissä kestää yleensä noin minuutin tai kaksi, kun avun pyytäjä saa positiivisen vastauksen. Ehkä monikin ajattelee enemmän muita kuin itseään.
Jokainen voi halutessaan pysähtyä miettimään omaa rooliaan, haluaako parantaa omaa elinympäristöään vai haluaako vaikuttaa siihen negatiivisesti ja nostaa negatiivisia vaihtoehtoja pintaan. Kiroaako mielessään naapureiden tekemisiä ja haluaa viedä tilaa heiltä, vai haluaako avustaa ja ilahduttaa itseään ja muita.
Millaiset asiat tuottavat iloa sinun omaan elämääsi?
Koska viimeksi olet pysähtynyt pohtimaan, miten voisit ilahduttaa muita ihmisiä lähellä tai kaukana tai miten voisit parantaa maailmaa?
PS: Luulen, että kaikkein eniten negatiivista arvostelua yhteiskunnassamme tuovat esille ihmiset, joiden oma panos on jäänyt likimain olemattomaksi. He, jotka haluaisivat saada kaiken hyvän vastikkeetta ja täysin ilmaiseksi, itse mitään tekemättä. - Onhan niitä suomalaisia palomiehiä ryhmä jo Ruotsissaja ovat saaneet paljon kiitostakin.
- Miten niin, vihreät muka mokasivat, jos yksi vihreäksi ilmoittautunut toimii niin kuin itse parhaaksi näkee ja kuvittelee siten parantavansa maailmaa jollain tapaa?
- Mistä peräkylän uunipankolta sinä olet asioita ja ihmisten ulkonäköä tarkastellut?
Itse olen kiinniittänyt viime aikoina huomiota siihen, että ainakin täällä pääkaupunginseudulla näyttää olevan aina vaan enemmän hämmästyttävän eri-ikäisiä pitkiä, todella hoikkia ja viehättäviä ihmisiä, jotka puhuvat suomea.
Tähän ikäluokkaan kuuluvana voin itse kertoa, että olen täsmälleen yhtä pitkä kuin 178 sentin pituinen äitini, ja sääreni ovat ihan yhtä pitkät kuin 192 sentin pituisella aviomiehelläni oli. Persjalkaisia ei ihan lähiympäristössä taida olla yhtään, vaikka tietysti joitakin lyhyitä pönäköitä ihmisiä voi välillä jossain nähdä ja tavata. Pienen pieni vähemmistö taitavat olla Suomessa.
PS: Yleiskuva ihmisistä Pariisissa näyttää minusta likimain samanlaiselta kuin Helsingissä. Muistan, miten pettynyt olin ensimmäisellä matkallani Pariisissa, kun niitä huipputyylikkäitä ihastuttavia ihmisiä ei arkisessa katukuvassa enemmälti näkynyt. - Ihailen tyylikästä paria, jotka elävät yhdessä, eikä rouvan tarvitse edes harkita mitään nahankiristysoperaatioita tms. Elämässä on monia muitakin tärkeitä asioita kuin ulkonäköön liittyvät ikäelementit.
Mitkä asiat ovat teidän omassa parisuhteessanne tärkeitä ja mitkä olivat nuorilla päivillä?
Millaisia ikääntymismerkkejä näette julkisuudessa esiintyvien miesten ulkonäössä.
(Katselen uutisia nurkkasilmällä kirjoittaessani.) - Olemme viettämässä hyvän ystäväni kanssa vapaa-aikaa luontopoluilla kävellen, välillä pysähtyen ja rentoutuneena luontoa tarkkaillen. Jatkamme kulkemista kotiani kohti, jonne ystäväni useimmiten saattaa minut ja eroamme yleensä pihalla. Hän jatkaa matkaansa opiskelija-asuntolaan ja minä kotiini.
Olen vielä vähän aikaa 17-vuotias ja erityisesti isäni on harmistunut siitä, että saatan liikkua isojen poikien kanssa välillä kahdestaankin.
Luontopolku päättyy väljään luonnonpuisto-alueeseen, jonka poikki kulkiessa askeleemme usein hidastuvat. Niin tälläkin kertaa. Ystäväni siirtyy suurehkon koivun runkoa hyväillen sen toiselle puolelle ja katsoo minua silmiin. Hän on hetken ihan hiljaa ja näyttää pohtivan jotain. Hieman erikoinen ilme saa minut pysähtymään ja ihmettelemään mitä kummaa ystävällä mahtaa olla mielessä, onkohan hän lähdössä matkoille tai aikooko hän kertoa jotain muuta vähemmän mukavaa.
Hetken päästä ystäväni sanoo nimeni ääneen ja kertoo pohtineensa tärkeää asiaa...
Voisinko minä ja haluaisinko minä...
Molempien vakaviin katseisiin nousee vähitellen pilke silmäkulmaan ja hymy huulille. Toteamme, että avioidumme vasta miehen opintojakson päättymisen aikoihin, mutta kihloihin menemme pikapuoliin. En ole varma, haluanko kertoa kihloista kotona, vai olisiko mukavampaa, jos ostaisimme vain sormukset ja pitäisimme muun omana tietonamme.
Tiedämme, että kuulumme yhteen ja perustamme aikanaan oman perheen. Hämmästyttää, miten nopeasti asia selviää ja miten varmoja olemme. - Kenellä on kirnu? Mistä sellaisen voisi saada?
Ehdotan, että kaataa isoon muovipulloon 3-4 desiä (tai 8 dl) paksua piimää tai jugurttia, halutessaan voisi laittaa puolet maustamatonta ja puolet mieleistä maustettua ja lisätä lopuksi desilitran kuplavettä. Kunnon ravistus ja nautinnollinen juoma/välipalahetki on tarjolla, ehkä useitakin. Hikipisaroita ei tarvita ja juoma säilyy hyvin jääkaapissa vaikka useampiakin päiviä. On kevyt, halpa ja hyvä välipalaherkku. - Nopeusko on kriteerio laadusta?
Jos kampaaja on osallistunut kansainvälisiin huipputason kilpailuihin, hänen tekniikkansa on taatusti kehittynyt nopeaksi. Itse kyllästyin paikallisten kampaajien nysväämiseen, kun muutimme aikoinaan nuoren perheemme kanssa Helsingistä pienempään lähikaupunkiin, ja etsin siellä uutta kampaajaa.
Totesin, että oli helpompaa ja mukavampaa käydä oman kampaajan luona Helsingissä. Hän hoiti hommansa nopeasti ja hyvin. Kun pidin hiukset lyhyinä, piti käydä neljän tai viimeistään viiden viikon välein leikkauttamassa hiukset oikeaan muotoonsa. Pitempien hiusten kanssa leikkausväli voi olla pitempi, mutta silloin tuli käydyksi kampaajalla useammin teettämässä tarpeen tullen edustavia kampauksia. - Pääkaupungin seudulla paistaa aurinko ja sinitaivaalla leijuu muutamia pieniä, kevyitä pilvenhattaroita. Saapa nähdä, nähdäänkö. ;)