sa4ru5
Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.
En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.
PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.
Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.
Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.
Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.
Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.
Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.
Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:
sa4ru5@suomi24.fi
Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Messenger: sa4ru5@suomi24.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia225 aloitusta · 5833 kommenttia
- Ihastuttavat pienet naapurit, jotka kävivät virpomassa ja antoivat kauniisti koristeltuja oksia, ilahduttivat ja nostivat iloisen hymyn kasvoille.
Rakkaiden ihmisten yhteydenotot, tapaamiset ja yhteiset puuhat ilahduttavat aina.
Mukavien ihmisten tapaaminen, kiehtovien yksityiskohtien tarkasteleminen retkillä ja matkoilla, kauniit yllättävät luontoäänet, kevään ensimmäiset lintujen lauluesitykset, suloiset pienet ihmiset, joilla on jotain hauskaa kerrottavaa.
Hyvät elokuvat, näytelmät ja kulttuuritapahtumat.
Herkutteleminen naapureiden kanssa yhteisöllisillä päivällisillä,
Kevään herääminen, aurinkoinen aamu ja kaunis auringonlasku,
puhtaan valkoinen lumimaisema,
hassut ja ihmisystävälliset lemmikit.
Puiston penkillä istuminen ja ohi kulkevan elämän tarkasteleminen.
Terassilla levähtämnen tai hyvässä seurassa herkutteleminen.
Uusien makujen maisteleminen tai muiden uusien asioiden testaaminen.
Hupsuttelu ja hyvä palvelu ilahduttaa myös.
Oli ilo huomata, että elämässä on paljon iloa tuottavia asioita.
En tosin voi kieltää, etteikö välillä joutuisi kohtaamaan harmejakin.
Iloa toivotan teille kaikille! - Olet oikeassa. Työmatkoilla ei aamulla voinut oikeastaan ottaa yhtään, eikä tehnyt mielikään. Kotimatkalla tuli joskus otettua drinkki tai pari, mutta korkean lentomatkahinnan vuoksi tuli niille ”ilmaisille” juomille kai melkoinen hinta.
Tilan väljyyden vuoksi lensin kuitenkin ihan mielelläni kalliimmassa luokassa, eikä siellä juurikaan päihtyneitä näkynyt. - Surullista, että sinä tunnet noin, etkä edes kuvittele, että voisit vaikuttaa asioihin.
Iloitsen niiden ihmisten puolesta, jotka ovat saaneet elää hyvässä rakastavassa parisuhteessa useampia vuosikymmeniä. Iloitsen myös heidän puolestaan, jotka ovat löytäneet uuden rakkauden vanhoilla päivillään, jopa yli 90-vuotiaina, ja jotkut heistä ovat avioituneetkin ja osanneet nauttia elämästään loppuun asti.
Itse en olisi yhtään pahoillani, jos kohtaisin vielä vanhoilla päivilläni ihmisen, jonka kanssa voisimme harrastaa yhtä sun toista yhdessä ja jakaa monenlaista hyvää - myös ihokosketuksessa. - Haluatko elämääsi lisää hyvää vai harmistuksia?
Kun kiinnität huomiosi ja jäät pohtimaan jotain päivän tapahtumaa, onko se jokin iloa tuottanut vai harmittava? Normaalioloissa valitset itse, kumpia tapahtumia tulee enemmän. - Kun huomaat ilon aiheita, niitä näyttää usein tulevan lisää. Jos harmittelet ja valitat jotain tapahtunutta, harmeja saattaa ilmetä lisääkin. Sanonta, sitä saa, mitä tilaa, näyttää yllättävän usein pitävän paikkansa. Mitä tilaisimme tälle päivälle tai huomiselle? ;) - Tämä on kaikenlaisille ikäihmisille avoin keskustelukanava.
Yhtä heterogeenista joukkoa en kai ole muualla kohdannutkaan, en ainakaan sellaista, jossa kaikki osallistuisivat aktiivisesti myös keskustelemalla.
Iloitsen mahdollisuudesta poikea täällä aina välillä - ja siitäkin, ettei palstalla vierailemiseen liity mitään velvollisuuksia.
Olen joskus kysynyt täällä jotain omiin tarpeisiin ja yleistietoihin liittyvää ja saanut oikein asiallisia ja hyviä vastauksia - herja-höpötysten ohessa.
Välillä tulee luettua viestejä, joista on vaikea päätellä, onko kirjoittaja hassutellut vai onko kirjoittanut tosissaan. Tilaa näkyy löytyvän kaikille. Rasistiset ja henkilöön kohdistuvat vihamieliset viestit näkyvät katoavan melko pian. Valvojakin näkyy hoitavan hommansa.
Olisi kiva kuulla, mistä aiheista täällä on käyty - tai voitaisiin käydä - kaikkein kiinnostavimpia ja viestejä runsaasti kerryttäviä keskusteluja.
Haluaisitko sinä tehdä ehdotuksia tai onko sinulla yleistä kiinnostusta herättävistä ketjuista hauskoja muistoja? - Kun pyrittiin ja mentiin oppikouluun 10-vuotiaina, 18-vuotiaat abiturientit olivat meidän mielestämme vanhoja. ;)
- Onko 65-vuotias vanhus, jos elinikä pitenee vähitellen jopa yli sadan vuoden?
Olen tavannut ihastuttavan, aktiivisen, yksin omassa omakotitalossaan asuvan 101-vuotiaan naisen, joka tarjosi kahvit vierailijoille ja muisteli monenlaisia asioita elämänsä varrelta.
Itse toivoisin, että oma elämäni päättyisi silloin, kun en enää pystyisi itse toimimaan aktiivisesti ja ”elämään normaalisti”. Kammottaa ajatus, että voisi joutua makoilemaan vuosia toisten palveltavana, eikä kykenisi enää elämään oikeasti. Toivoisin, että eutanaasia sallittaisi ihmisille, jotka ovat allekirjoittaneet toivomuksen, kun ovat olleet vielä täysissä ruumiin ja sielunvoimissaan.
Olen vanha, mutta toivottavasti minusta ei tule vanhusta vielä muutaman vuosikymmenen aikana. Minusta vanhus ei pärjää itsekseen, vaan tarvitsee ulkopuolista apua, hoivaa ja hoitoa - Työvuosina koti pysyi siistinä ja hyvässä järjestyksessäkin, kun siivooja kävi kerran viikossa. Jos tavarat eivät olleet oikeilla paikoillaan, siivooja saattoi keksiä niille uusia paikkoja. Joten yritimme palauttaa tavarat käytön jälkeen omille paikoilleen.
Kun asukkaat vähenivät, siivooja totesi, ettei töitä riitä joka viikolle, ja hän alkoi käydä kahden viikon välein. - Luulenpa, että sanat ja kielet valloittavat uusia alueita ihmisten mukana.
Pitäisikö testata, miten hyvin uudissanat leviävät omassa ympäristössämme?
Luulen, että lasten ja nuorten joukossa syntyy aina enemmän uudissanoja kuin aikuisten seuroissa. Tosin hauskan kuuloiset murresanat ja asioiden tai tavaroiden erityisnimitykset saattavat myös lähteä leviämään helpostikin eri harrastus- tms. ryhmissä.
Kokeillaanko?
Jospa keksitään jokin ihan uusi hauska nimitys 60-vuotiaille tai useampiakin?
Mikä sana tai sanonta voisi sinun mielestäsi kuulostaa hyvältä?
Onko tällä palstalla paljon varttuneita komistuksia?
entä ... kypsyneitä viehkoja?
Vai.... ?
;) ;D
Mitä uudissanoja sinä ehdottaisit aktivoitavaksi? - On parit silmälasit ja muistaakseni yhdet aurinkolasit. Luulen, että heijastamattomuus vaikuttaa enemmän kanssaihmiin, joiden kanssa keskustelee ja valokuvissa näkyvät silmät paremmin eikä vain peilaavia linssejä.
Laatulinssit olivat mielestäni todella kalliita, varsinkin kun nykyään saa ihan käyttökelpoisia moniteholinsseillä varustettuja silmälaseja mainosten mukaan välillä jopa alle satasella. Ostin viimeksi muutamat laadukkaat silmälasit juuri ennen eläkkeelle jäämistä, kun tulovirta ei ollut vielä pienentynyt. - Ymmärrän stadin kieltä / slangia, mutta en ole kai koskaan oppinut sitä ihan sujuvasti puhumaan. Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja osallistuin aikoinaan pikkupanoksella myös yhden sanakirjan työstämiseen.
Paunosen pariskunta on tehnyt muutamia kirjoja ja sanakirjoja stadin slangilla, myös kolmiosaisen Stadin mestat -kirjasarjan, joka löytyy minunkin hyllystäni. Slangisanakirjani ovat saattaneet päästä kierrätykseen tai ainakin kellarikomeroon.
Jos aihe kiinnostaa, luulen, että niitä voisi tilata lainattavaksi omasta lähikirjastosta.
Tässä pari linkkiä kirjoista, ja lisää löytyy varmasti hakukoneiden avulla.
https://urbaanisanakirja.com/search/?q=Juntti
ja seuraavasta pitää itse etsiskellä mieleisiä.
http://stadinslangi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2014/11/suomi_slangi1.
Testejä, ymmärrätkö:
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201710302200495084_u0.shtml
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/oletko-stadin-kingi-testaa-kuinka-hyvin-osaat-slangia/5930780#gs.UDK4k8I
https://alypaa.com/pelit/murre/helsinki
Stadin kingistä puhutaan näköjään yhdessä linkissä, mutta mikähän mahtaisi olla stadin valtiatar slangiksi?
- - =
Slangi muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa. Olen huomannut, että nuoriso käyttä paljon omia tuoreita slangisanoja, joiden merkitystä varttuneemmat voivat vain arvailla. Ja sehän on tietysti tarkoituskin. - Aikoinaan käytin aurinkolaseja piilolinssien kanssa. Jossain vaiheessa totesin, etten olisi tarvinnut monitehoja ollenkaan, jos olisin käyttänyt vain toisessa silmässä piilolinssiä. Nykyisin käytän mielelläni moniteholinsseillä varustettuja polaroid-aurinkolaseja.
Koska näössäni ei oletettavasti tule tapahtumaan suuria muutoksia, hankin kahdet aurinkolasit, joista toiset ovat yleensä aina autossa. Suosittelen. Ei tule kalliiksikaan, kun valitsee sopivia ja suhteellisen ajattomia kehyksiä, joiden kanssa tohtii vilkaista välillä peiliinkin. - Miksi liität vanhuuteen ja vanhuksiin negatiivisia mielleyhtymiä?
Ennen vanhuksia arvostettiin, heitä kohtaan käyttäydyttiin kohteliaasti ja heille tarjottiin monenlaista hyvää. - Vanhusten ei tarvinnut seistä julkista liikennettä käyttäessään, kun aina joku luovutti heille istumapaikkansa kohteliaasti kumartaen.
Vanhukset päästettiin menemään edellä ja heille avattiin ovia.
Tervehdittäessä varsinkin nuoret miehet ottivat aina hatun päästään.
Jos vanhalla ihmisellä oli rastaan näköisiä kantamuksia, nuoremmat tarjoutuivat kantamaan niitä.
Olen vanha, mutta toistaiseksi minua ei ole vielä kohdeltu vanhuksena. Toivottavasti sekin aika vielä tulee. - Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.
Kiusa se on pienikin kiusa.
Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.
Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
(tai). ........, joka toiselle ei.
Muistaako joku sen ”kissalla pöytää pyyhkii” -jutun ? - Kiitos kohteliaisuudesta. Hallitsen siis sinun mielestäsi myös suomalaisen miehen ajattelu- ja kirjoitustyylin.
Toista ei voi muuttaa, mutta omaa käyttäytymistään voi, ja sen kautta saattaa myös kanssakulkijoiden käyttäytyminen muuttua. Oletko kokeillut?
Kannattaisiko ehkä... ? - Kokemukseni on, ettei suomalaista miestä parempaa missään olekaan. Ovat komeita, luotettavia, huumorintajuisia, hauskojakin ja monella tapaa parhaita. ;)
Kulje silmät ja mieli avoimena. Katso peliin ja mieti, voisitko ehkä muuttaa omaa asennettasi ja/tai käyttäytymistäsi. Hän voi olla lähempänä kuin arvaatkaan, ja ihmetellä, mikset huomaa häntä. - Lopetin tenniksen pelaamisen ja annoin käden levätä, en kantanut enkä rasittanut muutenkaan kyynärpäätä pitkään aikaan. Parani, eikä ole enää moniin vuosiin vaivannut. Ylirasittamista vältän edelleen, mutta käytän kättä muuten ihan normaalisti. Kävelen ja hiihdän myös sauvojen kanssa välillä useinkin, eikä kyynärpää ole kipeytynyt.
- Ja minä pelästyin kai eniten äitini huutamista, kun hän jätti minut vauvaikäisenä nukkumaan lastenvaunuihin pihalle viedessään vain pikaisesti kauppakassit kotiin. Sillä välin oli naapuri laskenut kolme koiraansa vapaana pihalle. Yksi koirista oli hypännyt vaunujeni päälle ja haisteli minua kuomun sisäpuolella. Äiti kiljui kovasti ja komensi koiraa, kun näki mitä oli tapahtunut.
Koirat olivat ihan kilttejä, eikä niistä sen kummempaa vaaraa olisi ollut. Siitä alkoi minun koirakammoni, joka kesti liki 20 vuotta. Rakkaus sai aikanaan toipumaan nelijalkaisten pelosta, kun mieheni oli innokas metsästäjä, ja halusi mielellään hankkia myös oman ajokoiran. Yritin tutustua koiriin, joita oli siihen mennessä vain pari tuttua, joita en pelännyt.
Kun ostimme oman koiran, muistan, miten kannoin pienen pennun kerrostalomme toisesta kerroksesta ulkoilemaan nahkahanskat kädessä ja päällystakki päällä. Viimeisenä pääsiäispäivänä, kun tiesin, että minun piti kyetä itsekseni hoitamaan koiraakin mammalomani aikana kotona, kun mieheni lähtee töihin. Laitoin etusormeni koiran suuhun, ja totesin, etteivät sen pienen pienet terävät hampaat pystyneetkään vahingoittamaan minua. Siihen loppui pahin koirapelkoni ja rohkaistuin vähitellen myös suurempien vieraiden koirien suhteen pieneen pentuumme kohdistuvan suojelutarpeen vuoksi. - Voitettuani koirapelon toivuin myös muihin nelijalkaisiin liittyneistä peloista. Pelkojen voittaminen tarjoaa monenlaisia positiivisia tunteita ja helpottaakin elämää joskus. - Olen voittanut kaikki pelkoni. Joidenkin kanssa piti tehdä vuosikymmeniä töitä, ennen kuin onnistuin selättämään. Sitkeys on nyt palkittu.
Viimeisin oli vasta aikuisena käynnistynyt korkean paikan kammo. Hyvä kumppanini auttoi voittamaan sen. Kuljimme lomamatkalla perätysten korkeilla, kaiteettomilla kävelyreiteillä vuoristossa, mies kulki rauhallisesti edellä, minä kuljin perässä ja pidin kättä hänen olkapäällään. Oli hauska huomata, että toisena päivänä olin jo huomattavasti reippaampi, kun kuljimme kerran useamman kerran samaa alkureittiä. Nykyisin voin kulkea kohtuullisen hyvin sekä kävellen että myös autoa ajaen.
Olen huomannut, että pelon voi voittaa, kun on valmis kohtaamaan sen ja etenee pienin turvallisin askelin. - Ehkä kannattaa kokeilla, jos asia kiinnostaa ja haluaa voittaa jonkin pelkonsa. - Toistaiseksi positiivisimmat kokemukset Afrikan mantereella olen saanut joskus viime vuosisadan puolella Tunisiassa, jossa ihmiset olivat hämmästyttävän ystävällisiä, kohteliaita ja vieraanvaraisia.
Saharan autiomaan hiekkadyyneille ratsastimme kerran aamulla auringonnousua katsomaan. Istuin yksin kamelin selässä, kyttyröiden välissä, pienessä nahkaisessa satulassa. Paluumatkalla nautin elämyksestä enemmän, kun olin jo ehtinyt tottua kamelin askelrytmiin, joka on erilainen kuin hevosilla ratsastettaessa. Kamelin selässä istutaan myös varsin korkealla ja hiekkadyynien korkeus vaihtelee kuin kävelisi korkeiden aaltojen päällä, eikä rentoutuminen ja rytmiin sopeutuminen onnistunut ihan ensi metreillä.