sa4ru5
Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.
En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.
PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.
Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.
Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.
Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.
Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.
Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.
Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:
sa4ru5@suomi24.fi
Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Messenger: sa4ru5@suomi24.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia225 aloitusta · 5833 kommenttia
- Ja mitä kumman haittaa tai vahinkoa teille negatiivisesti aiheeseen suhtautuville on siitä, että kauraa jalostetaan ja muokataan erilaisiksi ruokatarvikkeiksi monella tapaa? - En ole vielä maistanut yhtää sellaista kauratuotetta, joka ei ole maistunut minulle.
Rääkättyjen ja koko elämänsä kärsineiden eläinten lihaa en suostu syömään vapaaehtoisesti, jos tiedän sellaista olevan tarjolla. Lampaasta ja riistalihasta saa helposti monenlaista herkkua. - Söimme juuri peuraa, joka oli pilkottu pieniksi ohuiksi paloiksi, paistettu ensin pannulla ja maustettu, laitettu sen jälkeen uuniin ja paistettu kypsäksi. Syötiin perunamuhennoksen ja puolukkasurvoksen kanssa. Oli suurta herkkua.
- Jos joku typerä sukulainen tai kuka tahansa arvostelisi rumasti ulkonäköäni tai nimittelisi minua, saattaisin nostaa toista kulmakarvaani ja katsoa puhujaa hetken pitkään. En kommentoisi, enkä alkaisi puhua rumasti. - Nousisin henkisesti tuon höpöpuhujan yläpuolelle.
- Mieheni oli syntynyt sunnuntaina ja molemmat vanhempani torstaina.
Tyttäreni olisi syntynyt sunnuntaina, elleivät kätilöopistolla olisi kieltäneet lähtemästä sinne, kun kysyin puhelimessa neuvoja ja kerroin jo pitkään kestäneistä sipistuksista. Lapsiparalla oli pää muotoutunut synnytyskanavassa vähän pitkulaiseksi, mutta onneksiksi muovautui kauniimmaksi oikeaan muotoonsa jo parissa viikossa. - Mietin välillä olisiko hän kuitenkin sunnuntailapsi. ;) - Tässä on toisella hakukoneella hankittu toinen linkki, joka antoi saman tuloksen.
Tämä linkki tarjoaa tiedon useamman vuosisadan kalentereista, jos haluaisi vaikka tarkistaa edellisten vuosisatojen sukulaisten syntymäpäiviä. ;)
http://gamma.nic.fi/~jsr/edu/03_kal_iki.html - Katsopa alla olevasta linkistä, minä viikonpäivänä synnyit, jos kiinnostaa.
En muista olenko kuullut aikaisemmin, että olen syntynyt perjantaina. Katsoin ensimmäiseksi googlaamalla esiin nousseesta linkistä. En siis anna takuuta. ;)
http://www.netikka.net/hans.backman/birthdate.html - Minä seurustelen useinkin erilaisissa ryhmissä ystävien, tuttujen ja kavereiden kanssa. Välillä kokoonnumme virallisemmissa merkeissä kokouksiin yms. Silloin jää seurusteleminen vähemmälle, vaikka välillä saatammekin poiketa kokouksen jälkeen vähäksi aikaan kahvilaan tai ravintolaan seurustelemaan pienemmän ryhmän kanssa.
Välillä voin seurustella jonkin aikaa myös lasten kanssa, kun on isompi joukko perheitä paikalla. - Ja vielä enemmän taitaa olla itsekkäitä mieshurjastelijoita, jotka eivät piittaa muista liikkujista ollenkaan.
Luulen, että nykyaikaan ei sukupuoli vaikuta ajamisen asenteisiin tai ajotaitoihin yhtään mitään. - Rekkakuskeinakin näkyy olevan naisia ja moni mies istuu vapaa-aikana erittäin mielellään kartanlukijan paikalla vaimon tai naispuolisen kumppaninsa kyydissä.
PS: olisivatkohan nuo naisia kirjoituksissaan väheksyvät miehet ehkä vielä enemmän munattomia? - Eppu2:n mainitsemat kurssit olen käynyt minäkin. Olivat mielestäni sekä mukavia että hyödyllisiä.
Joskus oli upea, mäkinen ja mutkainen jäärata tehty jonnekin keskisen uudenmaan seudulle. Siellä oli tosi kiva käydä harjoittelemassa.
Meren ja järven jäällä on myös hyvä harjoitella, mutta mäet puuttuvat.
Liukkaan kelin kursseja ja/tai harjoittelua suositellaan erityisesti aina auton vaihdon jälkeen. Etu-ja takavetoiset autot käyttäytyvät myös eri tavalla niin, ettei kokemattoman kannata ryhtyä ajelemaan kovin vauhdikkaasti ennen kunnon tutustumista. - Suosittelen Autoliiton kursseja, ovat hauskoja ja virkistäviä. Erityisesti liukkaan kelin kursseilla on kiva hurjastella ja kokeilla rajoja. Maantiellä ei sitten toivottavasti tarvitsekaan hurjastella tai luistella, kun hallitsee tilanteet paremmin ja tietää milloin pitää kääntää ja milloin olla kääntämättä ohjauspyörää.
Sähköautoakin oli kiva ajaa, kun kävin vuokra-autolla kokeilemassa. Ei muuten ollut hiljainen, kun talvirenkaat pitivät moottoritiellä ääntä. Toistaiseksi yhdellä latauksella ei vielä pitkälle pötkitä. - Onko 10 vuoden ikäerolla oikeasti jotain merkitystä?
Aiheena oli NUORTEN miesten seurustelu mummojen kanssa, eli ikäeron pitäisi olla vähintään 20 - 50 vuotta!!! - Voisiko joku tuttavasi valokuvata noita seurailijoitasi eri ympäristöissä?
- Ovatko samat miehet muuttaneet sinun perässäsi toiselle puolelle Suomea?
Siis ihan samat? Millaisissa oloissa asuvat nykyisin?
Vai ovatko he vain ihmisiä, jotka katselevat mielellään kauniita naisia? - WAU!
Upea juttu.
Hienoksi hierottu runoteksti!
Osaat kirjoittaa!
Osaat myös ajatella!
On ilo saada tavata täällä.
Etkä sinäkään ole enää pahalla päällä!
WAU!
Paljon kiitoksia sinulle!
Oikealle osaajalle.
Väärien virkkeiden vääntäjälle.
Vaan etpä osaakaan,
Olla väärässä!
Hah, hah, hah, haa!
Minuva huuvattaa.
Aletaanko petkuttaa?
Kenelle?
Mille?
Mitä?
;) ;D ;) :D - Nuorilla päivilläni, teini-iässä, olin tosi hyvilläni, kun näytin ikäisiäni vanhemmalta. Pääsin moneen paikkaan, minne ikäisiltäni oli pääsy kielletty. Mieleeni on jäänyt, että joihinkin ravintoloihin oli ikärajana 24 vuotta, niin sinne mennessämme kysyttiin minultakin papereita, ainakin vielä 17-vuotiaana. ;)
Missimittainen (177cm/56kg), käyttäytymisetiketin hallitseva ja kohtuullisen sujuvasti vieraitakin kieliä puhuva teinityttö ei pahastunut ollenkaan, vaikka häntä luultiin huomattavasti itseään vanhemmaksi.
Nykyisin ”hieman suurempi” ikä saattaa joissain kuvioissa saada nuoremmat kaverit hämmentymään. Esimerkiksi kerran, kun olimme muutaman päivän retkimelontamatkalla, osa seurakavereista meni vähäksi aikaa ihan kipsiin, kun keskustelussa nousi ikäkysymys esille, ja paljastin kuinka ”kamalan vanha” olin jo silloin.
Luulen, että ihmiset alkavat vähitellen tottua siihen, että myös yli 80-vuotiaat kanssakulkijat voivat olla vielä varsin altiivisia ja reippaita, eikä enää yleisemmin ihmetellä vanhusten ikää ja vertailla ulkonäköä. Olen tavannut ihmisiä, joiden iän voisin arvella olevan jossain 50 ja 90 ikävuoden välillä.
Viron vanhimman asukkaan sain kerran tavata hänen kotonaan, jossa hän asui itsekseen vielä 100-vuotiaana. Hetken muisteltuaan, rouva sai palautettua mieleensä muutamia suomen kielisiä sanoja. Kun vierailin Muhun saarella, eräs lauttamatkalla tapaamani virolainen kesäasukas esitteli minulle saarta, nuoruusvuosiensa kotiympäristöä, sekä ihastuttavan ikääntyneen naapurinsa.
###
Onko muuten pakko kertoa julkisesti, että on vanhuuseläkkeellä, ellei halua?
Jospa perustaisit yrityksen, voisit kutsua itseäsi yrittäjäksi, vaikka lopun ikääsi. ;) - Luulen, että lausuma saattaa liittyä viime vuosisadan puolelle, jolloin osa juhlivasta joukosta saattoi käyttää varsin reippaasti alkoholia, ja juhlien alkuun liittyi usein monenlaisia virallisia osuuksia, puheita yms. Virallisemmat edustajat, vähemmän tutut ja puolipakollisesti osallistuneet voivat poistua kohtuullisen ajan kuluttua. Kun he olivat poistuneet, tunnelma muuttui vapautuneemmaksi.
Osa vieraista alkoi vähitellen päihtyä, vapautua ja heittäytyä rentoutuneesti iloitsemaan. Moni aikuinenkin saattoi ujostella vieraitten edessä, mutta alkoholi vapautti oloa sekä nosti rentoutunutta iloa pintaan.
Yritysten juhlissa tuo kuvio toteutui varmaan usein. Ehkä vain oman firman henkilökunta jäi lopulla juhlimaan pitempään joko huvikseen tai alkoholin ja työkavereiden, tai vain jomman kumman houkuttamana. Ylin johto poistui varmaankin useimmiten kohtuullisen ajan kuluttua, ja silloin vastuu juhlatilaisuudesta siirtyi seuraavaksi alemmalle organisaatiotasolle. - Olen tuntenut olevani aina välillä pitkän eletyn matkan aikana.
Muistan, miten ikävöimme toisiamme, kun aviomieheni joutui pari kertaa vuodessa pariksi viikoksi työmatkalle. Kirjoitimme ensimmäisen viikon ajan joka päivä kirjeitä toisillemme, kun soitteleminen olisi ollut hieman vaikeaa. Kun mies palasi kotiin, kohtasimme yllättäviä ongelmia, kun kasvot jäykistyivät jatkuvasta hymyilemisestä ja oli ihan ”pakko” saada olla koko ajan lähellä toisiamme.
Myöhemmin myös koira ja jälkikasvu toivat oman hauskuutensa kuvioihin, kun pörräsimme kaikki mahdollisimman lähellä toisiamme. Taisimme kaikki tosissaan tuntea suurta iloa ja rakkautta.
Joskus olen kokenut suuria onnen hetkiä, kun elämässä on ollut raskaita haasteita ja kaikki on tuntunut kaatuvan päälle. Kun sitten on yhtäkkiä löytynyt jokin yllättävä positiivinen ratkaisu, ja uhat ovat poistuneet, onni ja minä itse olemme hymyilleet yhdessä.
Joskus aiheena on ollut juuri tarpeellisen summan tarjonnut lottovoitto, joskus uusi työpaikkatarjous, läheisten menestys tms.
Joskus suuri onnen tunne valtaa sekä fyysisesti että henkisesti, kun rakas ihminen halaa ja jakaa tunteet kanssani. Sanoja ei siinä tilanteessa tarvitakaan. Muutamia elämyksiä nousee mieleen. - Kun olin sopivaan aikaan keväällä työmatkalla Duesseldorfissa, ostin kerran viikonloppun bussimatkan Hollantiin tulppaaneja katselemaan. Pelloilla oli todella laajoja alueita eri värisiä hehkuvia tulppaaniviljelmiä ja Keukenhoffissa oli monenlaista muutakin kaunista nähtävää. Suosittelen tulppaanien kukinta-aikaan sinne matkustamista minäkin.
”Keukenhof on puisto Lissen kunnassa Alankomaissa. Se on 32 hehtaarin suuruinen, ja siellä on 15 kilometriä polkuja. Puisto on erikoistunut tulppaaneihin ja muihin sipulikukkiin, joita siellä onkin seitsemän miljoonaa yli 1 600 lajikkeesta. ”
Wikipedia
Avattu: 1950 - Oletko+kokeillut+ohuita+”kertakäyttöhanskoja”,+joita+voi+käyttää+vähän+useamminkin?+Kun+ne+istuvat+hyvin+käteen,+ei+tunnu+yhtään+hassummalta+käyttää+niitä.+Olen+ostanut+yleensä+laatikollisen+hanskoja+ja+niitä+riittää+todella+pitkäksi+aikaa.+Suosittelen+kokeilemista,+ehkä+emme+ole+vielä+liian+vanhoja+oppimaan+uusiakin+asioita.+;)
- Minä olen käyttänyt aina välillä, kun on ollut tarjolla edullisia matkoja ja viimehetken lähtöjä. Olemme usein asuneet ensimmäisen viimeisen yön hotellissa ja ehkä jättäneet sinne matkalaukun ja osan tavaroista. En tiedä, myydäänkö edelleen edullisia pakettimatkoja.
Hintataso on ehkä muutunut, kun monet ovat alkaneet käyttää halpoja lentoja ja buukata itse majoituskuvioitaan. Kotimajoitukset näyttävät myös kiinnostavilta.
Berliinissä majoituimme Suomi-seuran tiloihin, kun kävimme aikoinaan tulevien naapureiden kanssa tutustumassa yhteisöllisiin asumiskuvioihin. Muutamissa ruotsalaisissa kohteissa yövyimme myösvyhteisötalojen tiloissa.