sa4ru5
Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.
En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.
PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.
Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.
Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.
Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.
Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.
Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.
Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:
sa4ru5@suomi24.fi
Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Messenger: sa4ru5@suomi24.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia225 aloitusta · 5833 kommenttia
- Venetsiaa on tai oli viime vuosisadalla kiehtovaa matkustaa laivalla ja rantautua likimain Markuksen torin maisemiin. Ihan lämpimien kesähelteiden aikaan en poistuisi Suomesta ja pohjoismaista.
- Ja Pamela.se.co kuulostaa siltä kuin hän olisi itse alkanut epäkohteliaasti sekoilemaan, ja se ihmetyttää minua. En ole ennen moista huomannut yleensä asiallisen ja kohteliaan henkilön teksteissä. Pamela.se.co (tai joku muu) olisi myös voinut kertoa enemmän linkin sisällöstä, koska se ei aukea kaikille luettavaksi. Ei ainakaan minulle, kun en jaksanut kaivaa nettilehtien avauskoodeja esille, kun luen yleensä vain muutamaa paperista.
En usko, että meidän ikäluokastammekaan mitään yhtenäistä, samoin ajattelevaa ryhmää muodostuu. Joku voi varmaan kuljeskella kaupungillakin ihan mielellään (kalliisti) revityissä farkuissa ja enemmän tai vähemmän kauniin rintavaon paljastavassa, vartalon mutkia myötäilevässä tiukassa trikoopaidassa ja hiukset vapaana hulmuten tai joustavalla hiuslenkillä kiinnitettynä. Joku toinen kampaa hiuksensa huolellisesti ja pukeutuu kauniiseen, hyvin hoidettuun asuunsa ennen kuin tohtii poistua kotiovesta, tai kukaties pitää huolta viehättävästä ulkoisesta olemuksestaan kaikkialla koko valveilla olo aikansa. On tosi tyylikkäitä leidejä, ja kaltaisiani huolettomia naisia, jotka toimivat tilanteen mukaan joskus huoliteltuina, useasti myös varsin huolettomina.
Legginsien kanssa pitänee vetäistä vähintään minihame päälle, etteivät muut mummot harmistu. Farkkuja en ostanut - ainakaan vielä - revittyinä, enkä ole ryhtynyt itse niitä repimään. Alkusyksystä huomasin, että miesten flanellipaita toimii hyvin jakkunakin. On miellyttävä, peittää ja lämmittää sopivasti. Ehkä pitäisi tarttua itseä niskasta kiinni, ja ottaa enemmän ympäristöä huomioon, ettei kenenkään tarvitsisi harmitella mielessään ajoittain varsin huoletoman näköistä ikäihmistä, jonka saattavat joutua kohtaamaan jossain lähiympäristössä. - Seurustelimme yli 20 vuotta tutustuttuamme nettideitin kautta yhden miehen kanssa. Emme koskaan muuttaneet virallisesti yhteen, vaikka meillä oli toistemme avaimet. Sovimme aina etukäteen kumman kodissa olimme, ja ainakin minä kaipasin välillä myös ihan omaa tilaa itsekseni. Mies oli varsin vahva persoona ja oli tottunut käyttämään omaa valtaansa elämän eri osa-alueilla. Vaikka hän omasta mielestään pitikin suhdettamme tasa-arvoisena, hän tuntui ottavan välillä paljon tilaa.
Oli useampia erilaisia syitä, miksi olimme myös välillä itseksemme omissa kodeissamme. Suhde toimi erittäin hyvin, kunnes eläkkeelle jäätyään mies rupesi käyttämään alkoholia enemmän. Hän saattoi olla päihdyksissä jo silloin, kun minä tulin töistä, vaikka meillä olisi ollut jotain yhteistä ohjelmaa sovittuna. Mies vaihtoi minut viskipulloon. Surullista.
Jonkin ajan kuluttua mies luopui alkoholin käytöstä kokonaan, mutta se tapahtui suhteemme kannalta liian myöhään. Olin tehnyt jo ero- ja surutyöni, enkä tuntenut enää kiinnostusta parisuhteeseen hänen kanssaan. Jonkinlaisia tuttavia ja kavereita olemme edelleen, mutta ei enempää. Se jokin ehti kuitenkin kadota, eikä näytä palaavan, vaikka yhteydenpitomme on jatkunut ja olen esimerkiksi taas tänä viikonloppuna menossa kutsuttuna vieraana hänen syntymäpäiväkutsuilleen.
Uutta kumppania ei ole tullut vastaan, vaikka saattaisin ihan mielelläni aloittaa uuden suhteen, jos sopiva osuisi kohdalle. Pituuteni saattaa myös olla yksi rajoittavista tekijöistä. Meidän ikäluokkamme taitaa yleisesti ottaen olla nuorempia lyhyempi, ja useimmat ikäisemme miehet haluavat seurustella itseään lyhyemmän naisen kanssa.
Nuorten miesten kiinnostus jaksaa hämmästyttää minua ja olen kokeillutkin kerran yhden kanssa suhteen aloittamista. Huomasin, että me olimme eläneet hieman erilaisessa maailmassa, eivätkä yhteiset keskustelut ja pohdinnat kulkeneet saman suuntaisia latuja. Sopivaa ikäeroa on mielestäni vaikea määritellä, koska ihmiset voivat olla hyvin erilaisia. Ehkä /- 20 vuoden alueelta voisi löytyä se oikeakin. Pelkkää ihotason suhdetta en ole koskaan halunnut, vaan toivoisin sitoutunutta parisuhdetta, jossa voisimme jakaa mahdollisimman paljon muutakin. (Aikoinaan nuorina aikuisina avioiduimme parhaan ystäväni kanssa.)
Välillä on mieleeni tullut erilaisissa ympyröissä ihmisiä kohdatessani, että pitäisiköhän alkaa mainostaa omaa vapautta tai alkaa kysellä kiinnostavalta vaikuttavilta miehiltä, ovatko he vapaita vai varattuja. - No, oikeastaan luotan siihen, että joku oikeanlainen kumppaniehdokas saattaa vielä jonain kauniina päivänä - tai sateisenakin - tulla vastaani, jos on tullakseen.
Odottelen kiinnostuneena, mihin elämä kuljettaa. Kaikissa kuvioissa on omat hyvät ja myös joitain vähemmän hyviä puolia.
Toivotan kiinnostavia kohtaamisia kaikille sellaisista kiinnostuneille!
Älkää turhaan aristelko ja kulkeko oman onnenne ohi!
;) :D
. - Kesällä Porvoossa voi tehdä monenlaisia retkiä vesilläkin. Luonnonystäville ja linnuista kiinnostuneille siellä löytyy myös monia kiinnostavia kohteita. Tietysti kaupungilla on paljon kiinnostavaa ja historiallista nähtävää. Olen aina valmis lähtemään pikavisiitille Porvooseen, vanhassa kaupungissa on monenlaisia hyviä ruokapaikkojakin.
- Viroon ja Latviaan voi mielestäni hyvin lähteä kiertelemään vaikka omalla autollakin. Mielenkiintoisia ja kauniita maisemia, eikä tarvitse ajella tuhansia kilometriä niitä nähdäkseen. Viro on tullut tutuksi melko tarkkaan, vaikka maisemat ja kaupungit muuttuvat siellä kaiken aikaa nykyaikaisemmiksi. 90-luvulla opiskelin kieltäkin, ja varmaan osin siksi oli helppo saada hyviä kontakteja ja ystävällistä palvelua. Koillis-Virossa venäjän kielen hallitsemisesta olisi ollut melkein enemmän hyötyä. (Onneksi matkakumppani hallitsi, kun itse olen jo ehtinyt unohtaa kyrillisiä kirjaimia lukuun ottamatta likimain kaiken aikoinaan opitun.)
- Helsingissäkin rakennetaan jatkuvasti niin, että ikäisemme kaupunkilaiset voisivat vaikka kiertää lopun ikäänsä turisteina ja ihmetellä uusia kohteita.
Jaa-a, mihinpäin sitä pitäisi lähteä seuraavaksi. ;) - Itävallassa ihmiset ovat ystävällisiä, huomaavaisia ja kohteliaita. Muistan vieläkin, miten hämmästynyt olin, kun esim. kauppiaat tervehtivät jokaista sisään tulijaa, vaikka palvelivat samaan aikaan jo sisällä olevia asiakkaita.
Saksan kieli kuulostaa Itävallassa hieman erilaiselta kuin Saksassa. Itseltäni kesti ensi vierailulla varmaan ainakin viikon, ennenkuin kieli alkoi kuulostaa ymmärrettävältä.
Wienin yliopiston kesäkursseja voin suositella kaikille saksan kielen opiskelusta kiinnostuneille. Olen viime vuosina miettinyt pari kertaa itsekin sinne lähtemistä, mutta saksan opiskelulle ei ole enää löytynyt erityisempää motivaatiota, vaikka olisihan siellä ihan mukava tavata kymmenistä eri maista tulleita eri-ikäisiä opiskelijoita. Itävallassa olen aina viihtynyt paremmin kuin missään päin Saksassa, vaikken ole sielläkään mihinkään erityisempiin valittamisen aiheisiin törmännyt. - Hämmästyin, että monien mielestä Tunisia ja Marokko kuulostavat samankaltaisilta turistikohteilta. Itse olen eri mieltä.
Tunisiassa ihmiset ovat mielestäni todella ystävällisiä, avuliaita ja vieraanvaraisia. Suuremmissa kaupungeissa monet paikalliset ihmiset pukeutuvatkin liki samoin kuin eurooppalaiset, varsinkin toimistoissa työskentelevät. Monilla naisilla näkyi olevan johonkin noin polven kohdalle ulottuva kapea hame ja siisti pikkutakki, likimain samanlainen kuin oma liituraitainen pukuni.
Marokossa erityisesti miesten katseet olivat vähemmän ystävällisiä. Osittain vähäpukeiset turistinaiset ovat itse syyllisiä siihen, että ulkoinen olemuksensa vangitsee vähemmän arvostavia katseita. - Omaa tilannettani näytti helpottaneen, kun pukeuduin perillä ostamaani kaftaaniin ja kiedoin sideharsokankaisen valkean huivin päähäni. Huivi suojasi auringolta ja väljä kaftaani tuntui mukavalta helteisessä maisemassa liikkuessa. Minusta vaikutti siltä, että minuun suhtauduttiin kohteliaammin,kun liikuin enemmän paikalliselta näyttävään asuun pukeutuneena.
Varkailta kannattaa suojautua kaikkialla. Huonolla tuurilla sellaisia voi tulla vastaan lähikaupassa kotinurkillakin. Ehkä lompakkoa on parempi kuljettaa lähempänä omaa vartaloa ja käsilaukkua niin, ettei kenenkään ole ihan helppo napata sitä ohikulkiessa tai mopolla ohi ajaessa mukaansa. Itse roikutan nyörinauhaan ripustettua raha- ja passipussiani toisella olkapäällä ja kuljetan sitä kyljen kohdalla vaatteen sisäpuolella. Välillä minulla on ollut vyötäröllä kuminauhassa ihon värinen, vetoketjulla varustettu trikoopussi, jossa pidin varalta seteleitä mukana ennen korttimaksamisten yleistymistä.
Toistaiseksi ei tule mieleen mitään kammokohteita, joihin en voisi matkustaa uudelleenkin. Voisin kuitenkin todeta, että ehkä ei Marokko, eikä Bulgarian aurinkorannikko kutsu minua mitenkään erityisemmin, ei ehkä Narvakaan, ellei joku kertoisi sen tulleen kunnostetuksi ja muuttuneen enemmän länsimaisen kaltaiseksi. - No, ehkä voisin vielä mainita, että pohjois-Norja ei kalleutensa vuoksi houkuttele uusintavierailuille, kun on jo nähtykin. - Vain keskustelijoiden parjaukseen tarkoitettu ketju on aina hyvä poistaa. Ei sellaisia pitäisi täällä aloittaakaan, vaikka 60 ikäluokka vaikuttaa aina välillä käsittämättömän epäkohteliaalta ja sivistymättömältä. - Onneksi näkyy ilmestyvän jatkuvasti myös lisää fiksuja ajattelu- ja kirjoitustaitoisia.
- Kuka kummassa haluaisi vastaanottaa tai lahjoittaa moista varttuneelle aikuiselle ihmiselle? Minusta olisi todella typerää ja epäkohteliasta tarjota moista. Nuoriso voisi ehkä leikitellä noinkin.
En tiedä viitsisinkö jäädä paikalle, jos joku olisi tarjonnut minulle, eivätkä suostuisi muuttamaan tyyliä ravintolassa. Ehkä voisin katsella varttitunnin, jos olisi jokin liiketuttavajuttu, sitten sanoisin, että meni vatsa sekaisin tai alkoi särkeä päätä ihan hurjasti ja lähtisin kotiin. Jos ravintolan vastuuhenkilöt pyytäisivät konsultoimaan kuvioita ja maksaisivat hyvän palkan, saattaisin ehkä osallistua asiakkaan roolissa.
Ei ole minun juttuni. Yök! - Toisten ihmisten tulo- ja verotiedot eivät ole koskaan erityisemmin kiinnostaneet minua. En jaksa lukea julkaistuja listoja tuttujen tai julkkisten tulotiedoista. Tiedän myös, että monet kykenevät virittelemään tulojaan niin, ettei verottaja pääse osille kaikkiin. Julkaistut listat eivät läheskään aina kerro koko totuutta.
Lapsesta pitäen sukulaisten, ystävien, kavereiden ja tuttujen joukossa on aina ollut ihmisiä kaikista tulo- ja varallisuusryhmistä. Kotona opetettiin suhtautumaan kaikkiin ihmisiin kohteliaasti ja noudattamaan hyviä tapoja. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ikään, sukupuoleen, tulotasoon, varallisuuteen ja valtaan katsomatta.
Ainoa kuvio, joka saa minut välillä pohtimaan tulotasojen eroa ja kysymään itseltäni, pitäisikö pidättäytyä tai poistua jostain ryhmästä on se, kun huomaan, ettei minulla ole varaa osallistua joihinkin yhteisiin kuvioihin tai osallistua kuin pienen pienellä panoksella johonkin hyvään keräykseen. - Nykyisin olen sanonut välillä, ettei minulla ole varaa lahjoittaa rahaa, mutta voin lahjoittaa aikaani sen sijaan.
Jokainen vastaa omasta taloudestaan, eivätkä julkaistut verotustiedot todellakaan paljasta koko totuutta monenkaan suurituloisen ihmisen kohdalla. - Enpä ole kai koskaan ihmeemmin yrittänyt hankkia tuollaisia taitoja. Olen vain rauhallisesti hieronut päätä, ylävartaloa ja joskus jalkojakin. Käsi on vaan pysähtynyt jonkin kipeän paikan kohdalle vähän pitemmäksi aikaa, ja joskus jokin ihonalainen muhkura on pienentynyt ja kadonnut parin päivän ”hoidon” jälkeen.
En ole halunnutkaan perehtyä asiaan ja ryhtyä kouluttautumaan tai hankkimaan siltä suunnalta jotain ”ammattia” ja laajempaa mainetta. Jossain vaiheessa tuon alan asioista keskusteltiin ja kirjoiteltiin paljon julkisuudessakin. Haastatteluja en ole oikeastaan muutenkaan ole koskaan antanut vapaaehtoisesti. Joskus on työhön, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai järjestökuvioihin liittyen ollut likimain pakko, mutta yksityishenkilönä en ole paria pikkupoikkeusta lukuunottamatta suostunut koskaan kertomaan asioistani julkisesti. - Toivottavasti säilyy tasapaino eikä ala pyörryttää, vaikka pyörteitä täyttääkin. ;)
On vaikea keksiä ideoita, kun ei ole tietoa saajasta. Huitasen kuitenkin jotain.
Miten olisi lahjakortti kotisiivouksesta, hieronnasta, kuumailmapallolento, tapaaminen jonkun todella kiinnostavan henkilön, kirjailijan, näyttelijän, tiedemiehen tms. kanssa jossain ravintolassa päivällisellä,
teatteriliput avecin kanssa,
joku upea yllätysesiintyjä kutsuille,
jokin erikoinen sade- tms. asu ja veneretki heti jäiden lähdettyä,
joku kuvaaja tekemään filmi sankarin elämästä ja harrastuksista,
museokortti ja lupaus lähteä mukaan joihinkin paikkoihin,
päivä Korkeasaaressa tms. paikassa, jos voisi saada puhuttua sinne ”lahjakortin”, johon sisältyisi opas ja joitain erilaisia työtehtäviä, eläinten ruokintaa,
lahjakortti jonkin uuden taidon opiskelemiseen asiantuntijan ohjauksessa,
Kerrotko meille, mitä päätit hankkia ja miten saaja suhtautui lahjaasi.
Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksista sekä lahjan antajana että vastaanottajana. Mikä on ollut sinun hauskin, mieleisin, kamalin lahjadi?
. - Olen antanut lämpimän luonnonvalon värisillä pikkulampuilla varustetun valoverhokapan roikkua koko vuoden parvekelasien yläpuolella. Kun illat alkavat hämärtyä, laitan pistokkeen ja ajastimen pistorasiaan. Sitä mukaa, kun pimeä alkaa varhemmin, säädän ajastinta.
Uuteen kotiin muutettuani en ole laittanut parvekkeelle muita verhoja ollenkaan. Totesin, ettei minua häiritse, jos joku haluaisi katsella parvekkeelleni, kun ei ole naapuritalojen ikkunoita liian lähellä.
Toistaiseksi en ole hankkinut parvekkeelle minkäänlaista lämmitintä, eikä ole tuntunut olleen tarpeen. Edellisen kodin parvekkeella oli sähkökäyttöinen lämmitin, joka tuli hankituksi ennen parvekkeen lasitusta. Yhteisöllisen talomme kattoterassilla ja pihalla on grillejä ja tarpeeksi suojaisia tiloja, joten omalle parvekkeelle en taidakaan enää hankkia. - Kiitos kiinnostavasta linkistä.
Enpä tiedä, yleensä kyse on ollut kai kivun helpottamisesta. Joskus joku on kertonut omasta toipumisestaan. En ole itse kiinnostunut tekemään numeroa ”parantamisistani”: koska en koe olevani mikään sen kummempi tekijä. Autan avaamaan kanavia, jotta energiat tms. pääsevät virtaamaan.
Äsken juuri totesin, että pelästyn, jos huomaan mielessäni ajattelevani negatiivisesti jostain tutusta, joka toimii ilkeästi jossain tutuissa ympyröissä. Pelottaa, etten vain voisi sattumaltakaan olla mukana tapahtumaketjussa, josta voisi seurata jotain vähemmän hyvää tai jopa pahaa ko. henkilön elämään.
Olen aina välillä miettinyt, voinko ehkä vaikuttaa omaan paranemiseen tai jonkin vaivan karkoittamiseen. Esim. lääkäri totesi muutama vuosi sitten, että kämmeneni jänteissä tapahtuu muutoksia ja erityisesti yksi jänne lyhenee jatkuvasti lisää niin, etten saa kämmentä enää jonkin ajan kuluttua ollenkaan avatuksi ja sormetkin käpertyvät kämmeneen niin, että kynnetkin painuvat ihoon. Hoitoa leikkaamalla jokin tai joitain jänteitä luvattiin tehdä vasta sitten, kun käsi on täysin toimintakyvytön. Vaiva kehittyi melko pitkälle, vaikka yritin parhaani mukaan jumpata kättä avoimeksi ja sormia suoremmiksi.
Nyt käsi on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja vaivasta on näkyvissä vain jänteiden kohoamia kämmenellä ja toisiaan huomattavasti lähestyneet kämmenviivat. Huomasin asian hieman yllättäen ja ilahduin, kun sormet taipuvat melkein yhtä paljon ”takakenoonkin” kuin vasemman käden sormet.
Muista, miten lapsesta lähtien on aina välillä laitettu kämmenet pöytää vasten ja kokeiltu, kuka saa sormet nousemaan korkeammalle samalla kuin kämmenet ovat pöytää vasten kiinni tai laitettiin sormet yhteen, työnnettiin kämmeniä erilleen niin, että omat sormeni kääntyivät lähes 90 asteen kulmaan. Nykyisin vasemman käden sormet kääntyvät lähes 90 asteen kulmaan, mutta oikea korkeintaan 45:een. ;) - Minulla ei ole mitään käsitystä, mistä ”voima” tuli / tulee. Asian havaittuani pelästyin ja olin ensin vähän tai oikeastaan vähän enemmänkin huolissani, mitä siitä voisi seurata. Lähinnä pelkäsin, että voisiko jotain pahaakin tapahtua. Kun sain sen puolen asiasta selvitetyksi, en enää edes yrittänyt ottaa sen enempää selvää asioista, kun ei siihen aikaan ollut paljonkaan ylimääräistä joutoaikaa. Mitä, miksi ja miten, on minulle edelleen epäselvää, mutta en kuitenkaan pelkää käyttää käsiäni.
- Silloin murkkuikäisenä ehdin kuulla yliopiston hammasklinikalla
monenmoista, mm. että valkoinen (posliini?)pinnoite oli kultaa kalliimpi vaihtoehto, vaikka kultahampaista monet puhuivatkin vielä siihen aikaan jonkinlaisena hienona asiana. - Nuorilla päivilläni minulle laitettiin Helsingissä yliopiston hammasklinikalla muutamia kultapaikkoja. Kulta valettiin poralla muotoillun reiän muotoiseksi ja kiinnitettiin puruhampaaseen. En tiedä tehdäänkö sellaisia enää nykyisin.
- Kuulostaa siltä, että olemme kulkeneet samanlaisia polkuja sinun kanssasi, demeter1.
Jossain vaiheessa syntyi käsitys, että käsieni avulla saatiin joitain tukossa olleita kanavia avautumaan ja energiat (?) alkoivat / pääsivät virtaamaan. Mieleen on jäänyt myös joitain erikoisia kokemuksia.
Kerran hoidin tyttäreni silloisen poikaystävän, nykyisen miehen, päätä pitämällä käsiäni avoimena, molemmilla puolilla hänen päätään, vähän matkan päässä ja fyysisesti koskettamatta sitä.
Tyttäreni tuli viereen, ja pyysi naureskellen hoitamaan häntäkin, vaikkei hänellä mitään kipuja ollutkaan. Mielenkiintoinen ja kai ainutkertaiseksi jäänyt tapahtuma seurasi ihan yllättäen. Tyttären ylähuulen ja nenän välinen alue peittyi kokonaan pienen pienillä hikipisaroilla, kun olin seissyt jonkin aikaa hänen takanaan ja pitänyt kämmeniä avoimena molemmilla puolilla hänen päätään. Hikipisarat säilyivät pitkään pieninä pisaroina, jotka eivät alkaneet valua, eivätkä edes yhtyneet.
Itse tunsin olevani vain jonkinlainen välikappale, enkä oikeastaan kokenut toimivani aktiivisesti mitenkään. Keskityin vain olemaan avoin, enkä ajatellut yhtään mitään, niin kanavat avautuivat itsekseen tai jonkin suuremman voiman avulla.
Alkuun vähän pelästyinkin, kunnes sain vahvistuksen sille, etten voisi tehdä käsieni kanssa kenellekään mitään pahaa, ”vaikka olisin itse halunnut”. Hoitokokemuksia kertyi melkoisesti kunnes muutin toisiin ympyröihin, eikä juuri kukaan enää osannut pyytää apua vaivoihinsa minulta. Luulen, että käteni saattavat toimia edelleen, vaikken olekaan taas pitkiin aikoihin kokeillut. - Nuorempana selkä vaivasi minua aina välillä. Olen liian suoraselkäinen ja rasituksella oli myös omat kipuvaikutuksensa. Rentoutumista kokeilin ennenkuin otin muuta lääkettä, ensin kipuvoiteita ja sitten pillereitäkin, ellei muu auttanut..
Fyysiseen kipuun sain viimeksi 1g Panadol- ja 800 mg Ibuprofeeni-tabletteja, joita kumpiakin sain ottaa maksimiannoksen, vuorotellen yksi tabletti kerrallaan kumpiakin yhteensä kolme tai neljä tablettia vuorokaudessa. Kipu helpottui melkoisesti, vaikkei kadonnutkaan kokonaan.
Yleensä en mielelläni ota särkylääkkeitä, vaan yritän voittaa kivut muuten - jos mahdollista. Asetun (sänkyyn) pitkäkseni ja yritän rentoutua silmät suljettuina. Välillä joudun rentouttamaan koko kehon osa kerrallaan useampaan kertaan ennenkuin onnistun, välillä on pakko turvautua pillereihin.
Rentoutumista olen harjoitellut jo muutamia vuosikymmeniä sitten ensimmäisiä kertoja. Sillä voi olla tosi tehokas vaikutus monissa kuvioissa. Jos pitää tehdä jotain tai lähteä tietyn ajan päästä jonnekin, voi olla hyvä laittaa kello hälyyttämään oikeaan aikaan. Uni voi yllättää, varsinkin, jos on univelkaa tai pitkään kiusanneita kipuja takana.
Joskus olen onnistunut karkottamaan kivut rentoutumalla ja ihan ilman lääkkeitä.
Päänsäryn olen joskus saanut siedettävälle tasolle, kun olen rentoutunut ja painelen sormella ja välillä useammallakin sormella tiettyjä pisteitä ja välillä hieron yhden käden kaikilla sormilla hiljakseltaan päätä ja niskaa. Joskus onnistun hoitamaan omilla hoitavilla käsilläni myös itseäni.
.
.