Rakkaani, meidän rakkaus on jo saattohoidossa, odottaa paikkaa vuodepuolelta. Arkku on jo katsottuna ja saattoväki odottelee innostuneena kirkkokäytävän molemmin puolin. Urut soivat kauniisti ja lopullisesti, seppeleide…
Minulla on pää, mutta ei sydäntä. Minulla on sydän, mutta ei käsiä. Minulla on kädet, mutta ei tahtoa. Minulla on tahto, mutta ei kohdetta. Minulla on kohde, mutta ei aikaa. tähän maisemaan kuljen, en yksin vaan kanssas…
Oi näitä kevään ensipäiviä, Ensimmäinen urhea leppäkerttu taapertaa pihakivillä, Eksyy nurmikolle, Pyörii paikalla tunteja. Minnekä sillä olisikaan kiire, Keksimään ydinpommia?
Tätä katson lapsen silmin, näen mörön lähestyvän, kädet nyrkissä, kasvoilla vihainen ilme, äänessä syvää uhkaa. Takanaan pienenä valkoinen enkeli, kasvoilla surullinen katse, poskilla kyyneleet, hento ääni kulkee mörön …
Armaani, olet tunteeton, kylmä kuin jäämeren kalat. Siltikin sinut olen onkinut rannalle, ottanut vaivoikseni. Sinut tiesin jo kalastaessani, siltikin sulattamiseesi on mennyt aikaa. Armaani, olet äänekäs, monimutkainen…
Kun kirjoittauduin sisään sairaalaan, lääkäri kirjoitti oireeksi Akuutti kaipaus-syndrooma. En muista mitään sellaista, sanon: olin vain mielenhäiriössä kiintynyt liikaan yhteen ihmiseen, mutta olin jo parantunut.
Miksi ihmisen tulisi jouda mahdollisimman paljon vettä, kysyt. Että ihminen voisi itkeä, ja ettei kyyneleet loppuisi kesken surun, vastaan.
Talvi tulee syksyn jälkeen, syksyä seuraa kevät, kevät johtaa kesään, kesä kuolee syksyyn.
Elämän juoksuhaudoissa kulkee hiljaisia miehiä, yllä viheltää luodit hellyyden etsien maalia - lihaa johon iskeytyä, rakkauden sinappikaasu etsii rakoa kaasunaamareista, perheonnen tykinkuulat takovat routaista maata. E…
Mitä olisi jos rakkautta voisi valmistaa Kuin pattereita, säilöä sitä metallisten kuorien sisään odottamaan tarvetta. Ja kun oma rakkaus ehtyisi, ottaisi vain vanhan patterin pois sydämestään ja korvaisi sen uudella.
Tuo nainenhan on miehen muotoinen, ei sitä voi rakastaa.
En ole hoikka enkä hento mies, mutta sinua en riko, en luitasi, en mieltäsi.
Et arvaa mitä - kysyi eräs työtoverini, No en arvaa, odota otan kahvia ensin. Minä tiedän naista nyt enemmän kuin koskaan, jaa miten niin - hymähdin, et ikinä arvaa mitä tein eilen, no en tosiaan – ajattelin hiljaa. Men…
En syntynyt tänne elämään, synnyin kuolemaan, en iloon, vaan perisyntiin. En rakastamaan, vaan vihaamaan. En rakkaudesta, vaan vihasta. Vain yhden sain, toivon ja periksiantamattoman mielen. Katsokaa, joukoissanne kulje…
Sinä sanot, sinua häiritsee kun nukumme aina selät vastakkain, minusta meidän katseemme välissä on vain koko maailma ja näen sinut senkin takaa yhtä selvästi kuin tunnen lämpösi ihollani.
Täällä minä elän, tynnyrissä. Milloin sieltä pistää pää, milloin käsi, jalka, jokín muu ulos vaatiakseen huomiota osakseen. Toisinaan aukoista ja halkeamista kurottuu sisään muiden tahto tulla nähdyksi ja kosketetuksi, …
Rakkaus on julmaa, ei se ole leikkiä, ei söpöä kuin kissa leikkimässä lankakerällä, ei luotettavaa kuin kultainen noutaja takapihalla. Rakkaus ottaa tilansa ja puolustaa sitä julmin aikein, se mitä se antaa sen se ottaa…
Tulet hiljaa viereeni, yö nukkuu yllämme kuin märkä huopa, kätesi hipaisee selkääni, vaeltaa vatsani kautta kaulalleni, hengityksesi koskettaan niskaani kevyesti, lämmin vartalosi painuu minua vasten. Minä rakastan sinu…
Vaimo haastoi miehen oikeuteen katteettomista lupauksista, häistä vasta päivä, oli luvannut rakastaa ikuisesti, mutta jo hääyönä katse hapuili kaason rinnoille.
Sinä tuoksut, Tolulle, Fairille Nivealle, unelle ja unelmille.
