- Työpaikka-asia.
Ps. 27:14
Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa
Asiasi on rukouksissani, kun Herra uutta ilmoittaa, saat sen tietää. - Sinä kuljet vangittuna paholaisen palvelijana. Rukoile Jeesusta, Hän voi sinut vapauttaa.
- Jumalan luomispäivät eivät olleet ihmisen päiviä.
Nuo päivät eivät olleet ihmisen päiviä, vaan Jumalan päiviä.
Niinpä tuo Jumalan sapatti oli myös Jumalan päivä, ei ihmisen päivä.
Jumala ei Adamille määrännyt sapattia? Miksi ei?
Eedenissä ei ollut työn raskautta. Paratiisissa kaikki tehtiin levosta - Jumalan antamasta levosta käsin. Vai kuvitteletko, että iankaikkisuudessa on raskasta työtä tehtävä ja sielläkin sapattia vietettävä, kun näännytään, kun päiviä ei edes ole.
Vasta Jumalan kirottua maan, tuli ihmiselle 'otsasi hiessä' työn vaiva ja elämisen vaikeus. Mutta Adamille ei annettu käskyä lepopäivästä paratiisista karkoittamisenkaan yhteydessä. Syntiä tekevälle Jumala ei anna lepoa, hänen syntinsä vaivaavat häntä kaikkina elämänsä päivinä ja tuo omantunnon tuska ajaa ihmisen Jumalan tykö, etsimään todellista lepoa ja vapautusta synnin orjuudesta. Ei sitä käskyä annettu Nooallekaan, joka aloitti vedenpaisumuksen jälkeen elämän.
Tuo käsky annettiin vasta Israelille Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhlaksi. Tuon sapatin tuli muistuttaa Israelin kansaa orjuudesta vapautumisesta ja Jumalan ihmeellisestä asioihin puuttumisesta ja todellisesta vapautumisesta synnin orjuudesta. Tuohon Egyptin orjuudesta vapautumiseen liittyi myös pääsiäisjuhla, joka viittasi jo Jumalan todelliseen uhrikaritsaan ja uhriveren suojaan eli Kristukseen, joka on Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.
Jos sinä Kristuksen kunniaksi ja hänen uhrinsa muistoksi sapattia vietät, et sinä siinä pahaa tai väärin tee. Raskaan työn raatajat tarvitsevat lepoa, eikä vain sapattina, vaan muinakin päivinä, emme me jaksa 24 tuntia vuorokaudessa työtä tehdä. Meille uskoville on tärkeää, että me jokaisena päivänä muistamme, että Kristus vapautti meidät synnin orjuudesta ja synnin ja valheen kahleista ja että me jokaisen päivämme elämme Kristukselle kiitokseksi ja kunniaksi ja hänelle iloa tuottaen. Meidän sapattimme ei ole nimetty päivä, vaan me saamme valita lepopäivämme sen oman työmme mukaan ja elämän tilanteemme mukaan - eihän ole tarkoitus, että kukaan nääntyy, vaan että me annamme itsellemme mahdollisuuden lepoon ja virkistykseen ja uusiutumiseen, silloin kuin se on mahdollista. Me emme enää tee sitä lain alla, vaan Kristuksen vapaudesta käsin, hänen kirkkaudekseen ja kiitoksekseen.
Älä siis sälytä taakkoja lähimmäisesi kannettavaksi, kunkin on kannettava omat taakkansa ja mene sinä lähimmäisesi avuksi kantamaan hänen taakkojaan, jotta hän kokisi, ettei ole yksin, vaan joku tulee avuksi, kun apua tarvitaan.
Jos vaadit muilta jotakin, sinä rikot Kristuksen 'lähimmäisen rakastamisen' käskyä vastaan. Kristuksen kanssa jokainen uskoaan elää todeksi - älä siihen väliin mene asettumaan ja ehtoja ja käskyjä ja määräyksiä antamaan. Sinulla ei ole lupaa mennä ihmisen ja Kristuksen väliin!
Kristus käskee 'kantakaa toistenne kuormia'; älä siis aseta kuormia lisää lähimmäisesi kannettavaksi, vaan ota niitä omille harteillesi!
Gal. 6:2
Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain - Vapaakirkossa ei ole kirkollisveroa.
- Mooseksen laki määräsi kaikki lain rikkojat kivitettäväksi. Meidät olisi jo kaikki kivitetty, jos olisimme noudattaneet tuota määräystä ja viimeinen kivittäjä joutuisi kivittämään itsensäkin hengiltä.. hänen pitäisi siis kai hypätä kiviin, jotta tuo kivittämisen määräys toteutuisi.
Perkele haluaa tappaa kaikki ihmiset, ei Jumala. Jumala haluaa armahtaa kaikki! - Rukoilkaa tuon kärsivän kansan puolesta, rukoilkaa, että he saisivat kuulla evankeliumin sanoman; minä haluan armahtaa tuota kansaa, en tuhota; minä haluan ruokkia tuota kansaa, en näännyttää nälkään.
- Sopii vähän katsoa tosiasioita silmiin!
Raamattu satua vai totta?
Sinulle uskomattomuus Raamattuun on itsestään selvyys, niin kuin minulle taas usko Raamatun Sanaan. Sinulle Raamattu on valhetta ja satua. Lähestytäänpäs asiaa ensin ymmärryksen ja järjen tasolta, koska sinun on varmaan helpompi siten lähestyä esimerkiksi maailmankaikkeuden suurta mysteeriä. Minä luulen, että uskot, että maailmankaikkeus sai alkunsa erittäin kuumasta ja tiheästä pisteestä, joka räjähtäessään synnytti maailmankaikkeuden. Sinä olet myös varmasti pohtinut kysymystä siitä, että mitä oli ennen alkuräjähdystä? Oliko esim. 100 miljardia vuotta sitten olemassa olemattomuus, jolloin ei ollut mitään, vai oliko kenties alkeishiukkasten joukko levällään aiemmassa universumissa? Tällaisia kysymyksiä tiedeihmiset ainakin tutkailevat ja pohtivat, että mistä tulivat ne alkeishiukkaset, jotka pakkautuivat erittäin kuumaksi ja tiheäksi pisteeksi. Jos uskot, että olemattomuudesta itsekseen syntyi jotain, sinulla on suuri usko – suurempi kuin minulla - onnittelen.
Mitä minä sitten uskon maailmankaikkeuden alusta? Tuo tiedeihmisten kuvailema alkuräjähdys kuvaa vallan hienosti sitä hetkeä, kun minun Jumalani sanoi: ’Tulkoon maailmankaikkeus.’ Tuon Jumalan sanan jälkeen alkoi aivan järisyttävällä tavalla, räjähdysmäisesti ja äärimmäisellä nopeudella tapahtua asioita. Tuo alun tapahtumien nopeus on tiedeihmistenkin mielestä aivan käsittämätön, koska se ylittää nykytieteen fysiikan lakien mukaiset nopeuden lait aivan käsittämättömän monikertaisesti. Minulle tuo Jumalan alun luomisen kuvaus kertoo Jumalan suuruudesta, kaikkivaltiudesta, ylivertaisesta viisaudesta ja älystä ja luovuudesta vailla vertaa. Tuon valtaisan alkutapahtuman seurauksena ei syntynytkään alkeishiukkasten valtaisaa kaaosta laajenevaan maailmankaikkeuteen, vaan syntyi alkuaineiden jaksollinen järjestelmä, jota tarvittiin Jumalan tulevien suunnitelmien rakennusaineiksi ja alkoi muotoutua galaksien valtaisa mittaamaton joukko aurinkoineen ja planeettoineen ja kuineen ja vieläpä humoristisen Jumalan pyrstötähtineen, jotka kaikki kuitenkin alkoivat pyöriä omien lakiensa mukaan ja valmistaa maailmankaikkeutta johonkin uuteen, joka oli jo Jumalan unelmissa. Näin minä uskon. Tiedeihmisten mukaan alussa oli ehkä pienempi piste, kuin Sotkan muna, ehkä puolukkaakin pienempi, Aika hyviä vertauksia, joten voimme sanoa, että elämme ihmeessä. Se, että noin pienestä pisteestä voi syntyä jotain niin valtaisaa, kertoo minulle ylivertaisen Jumalan luomiskyvystä.
Mutta se, että sanot minun Jumalani Sanaa valheeksi ja saduiksi loukkaa minua. Ehkä loukkasit minua tahattomasti, ajattelematta asiaa, saat silloin sen anteeksi. Ehkä et ole kunnolla perehtynyt edes puheena olevaan kirjaan - Raamattuun, siitä huolimatta annoit siitä kovin vakuuttavasti asiantuntijalausuntosi . Jos loukkasit minua tahallisesti, saat senkin anteeksi, sillä se Jeesus, jonka sinäkin sentään tunnustit eläneen, kehoittaa minua elämään anteeksiantamisen prosessissa. Toivottavasti et kuitenkaan tee matkaasi tällä kiviplaneetalla satuttaen ja loukaten kanssakulkijoita, vaan kuljet jakaen ympärillesi iloa ja rakkautta ja hyväksyntää. Täällä on nimittäin liian paljon jo pahuutta, jota saamme katsoa, kuulla ja lukea päivittäin tiedotusvälineistä. Ehkä siihenkin aiheeseen palaamme tulevissa kirjeissäni, niin kuin uskon todelliseen sisältöönkin ja elämän mysteeriin. - Ihmiset veivät nuo ihmiset keskitysleireihin.. ihmiset panivat heidät kaasukammioihin.. ihmisten pahuus .. juuri niiden ihmisten pahuu ylitti kaikki karmeimmatkin kuvitelmat, jotka olivat hyljänneet Jumalan tien ja lähimmäisen rakastamisen, Juuri ateistit perkeleen valtaan antautuneet ihmiset surmasivat yli 6 miljoonaa juutalaista.. juuri nuo, jotka kielsivät Kristuksen rakkauden itseltään ja siksi tulivat täyteen vihaa ja surmasivat nuo viattomat ..
- On tärkeää pysyä Kristuksen rakkaudessa. Seurakunta on Kristuksen morsian ja tuo rakkaus on se, joka saa meidät etsimään sitä Jeesuksen kutsumusta omaan elämäämme. Me siis toimimme tuon kutsumuksen mukaan. Me emme etsi laista sitä, miten Kristusta tulee palvella, vaan etsimme Kristuksen rakkauteen hullaantuneina sitä, mitä Kristus haluaa meidän tekevän ja miten hän haluaa meitä käyttää.
- Jeesus anna seurakunnille rukousohjelma, päämäärätietoinen rukousohjelma, jotta seurakunnat löytäisivät ne täsmärukousaiheet, joiden puolesta tulisi rukoilla ja että seurakunnat löytäisivät ne evankeliumin esteet, jotta voisi rukouksin voittaa ne ja saada voittoja taivasten valtakuntaan.
Samoin seurakunnat tarvitsevat rukouksia, jotta työntekijät ja muut työssä mukana olevat voisivat tehdä työtään Pyhän Hengen voimassa ja viisaudessa.
Jeesus herätä omasi rukoilemaan. - tätä uusjudaismia ja tooraoppia on liikkeellä.
- Pitää saarnata sitä, joka pelastaa synnin kirouksesta.
- Toistetaan tässä 101 nen kerran, että Jeesus kumosi Mooseksen lain.
Syntinen nainen joka tuotiin Jeesuksen eteen, niin Jeesus ei sanonut: 'Viekää hänet tuomittavaksi niinkuin Mooseksen laki määrää.' Ei sanonut.
Kun laista poistetaan yksi pykälä eli tuomio, laki on sen jälkeen täysin viraton. Mitä arvoa on lailla, jos sen rikkomuksesta ei seuraa rangaistusta? Laki on täysin voimaton ja hyödytön! Jumalattomille se tosin edelleen on voimassa, he eivät armoa tunne, he tuntevat vain syyllisyyden, häpeän ja tuomion.
Jeesus asetti voimaan toisen 'uuden lain', joka on armon laki - syntinen ja rikkonut saa syntinsä anteeksi, jos hän tunnustaa ja hylkäää syntisen elämänsä eli menee Jeesuksen tykö ja uskoo, että Jeesus on sovittanut hänen rikkomuksensa ja syntinsä.
Sananl. 28:13
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Joh. 8:11
Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"
Kuinka monta kertaa Jumala antaa meidän syntimme anteeksi: yhden kerran vainko; vai loputtomasti?
Jumala antaa meidän syntimme anteeksi, niin monta kertaa, kuin me menemme Jeesuksen tykö niitä anteeksi pyytämään.
Mikä on sitten vaarana niillä, jotka yhä uudelleen rientävät synnin tekoon? Eräänä päivänä he eivät enää tule Jeesuksen tykö syntejään anteeksi pyytämään. He eivät enää haluakkaan tehdä parannusta synneistään, vaan tahtovat elää synneissään ja nauttia synnin tuomaa hetkellistä nautintoa.
Gal 6:
7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
8 Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää
Tämä nyt on niille kirjoitettu, jotka jotkut Raamattua vähän tuntevat ovat saattaneet hämmennyksiin.
Sinut Jumala on tarkoittanut iankaikkiseen elämään, mene siis Jeesuksen tykö, niin saat varmuuden häneltä, että syntisi annetaan anteeksi ja sinä synnyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. - Room. 8:14
Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Room. 8:16
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
Room. 8:17
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Gal. 3:26
Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Gal. 4:6
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
1. Tess. 5:8
Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
1. Joh. 3:2
Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.
Jumalan lapseudesta käsin me voimme aina mennä Isän eteen, koska Isä näkee meidät Jeesuksen täytetyn työn kautta lapsinaan, täydellisinä, ihanina ja rakastettuina. Isälle voimme kertoa kaikki, mitä on tapahtunut päivän aikana, onko kaaduttu ja vaatteet ovat kuraantuneet ja myös kaikki ilomme ja onnelliset hetkemme. Se on jotain niin ihmeellistä, että sitä ei edes ymmärrä täysin. - Harmi kun perkele poistatti ihan kohtuullisen hyvän kirjoituksen. Ei niitä foorumin ylläpitäjä poista, ellei tule poistopyyntöä.
On pakka tallentaa juttunsa, että saa ne tarvittaessa takaisin. - kristitty net on monesti sanonut, että jos hänellä ei olisi Tooraa, niin hänhän saisi tappaa, varastaa ja tehdä huorin.
Millainen ihminen on tuollaisen kysymyksen esittäjä?
Hän on valinnut uskonnokseen kristinuskon, mutta hän ei ole koskaan kokenut Kristuksen rakkautta. Uskonnon harjoittajalla ei ole muuta tietä, kuin yrittää selvittää miten uskontoa tulisi harjoittaa - siinä kristitty net on kyllä pitkälle edistynytkin.
Ei sellainen, joka ei ole koskaan Kristuksen rakkautta omakohtaisesti kokenut, ei hän voi ymmärtää, vaikka miten selittäisi; että Kristuksen rakkauden kokenut toimii rakkaudesta Kristukseen oikein ja siitä rakkaudesta johtuen hän ei tapa, ei varasta eikä tee huorin.
Ulkopuolelta katsottuna kummankin elämä näyttää samanlaiselta noissa suhteissa; kumpikaan ei tapa, kumpikaan ei varasta, eikä kumpikaan tee huorin.
Ero on heidän sisäisessä maailmassaan. Uskonnon harjoittaja noudattaa nimenomaan käskyjä, hän siis tekee käskyjen mukaan; muutoin hän saisi tehdä mitä ikinä hänen mieleensä tulee. Kristuksen rakkauden kokenut etsii sitä, mitä hänen rakkautensa kohde Kristus haluaisi hänen tekevän, hän ei ole siis riippuvainen laista, vaan hän on riippuvainen Kristuksen rakkaudesta ja haluaa osoittaa Kristukselle vastarakkautta ja siksi hän etsii, mitä hyvää hän voisi tehdä, miten hän voisi palvella rakastamaansa Kristusta ja hän pyrkii yhä kasvamaan enemmän käyttökelpoisemmaksi Kristukselle. Hän siis antautuu siihen kasvuprosessiin, jossa Kristuksen Henki saa tehdä hänessä työtä ja valmistaa häntä niihin tehtäviin, johon Kristus on hänet tarkoittanut.
Heidän loppunsa on myös erilainen: uskonnon harjoittaja ei peri iankaikkista elämää, vaikka eläisi parhaan mahdollisen elämän, mutta Kristuksen rakkauden kokenut ja sen vastaanottanut perii iankaikkisen elämän. - Voi voi sentään. Kun ihmisen sisimmässä ei asu Jeesus, ihminen etsii ulkonaisia tapoja ja muotomenoja, jotta hän voisi omalla elämällä todentaa jotenkin itselleen, että hän on Jumalalle kelvollinen. Sellainen uskonnollisuus on hyvin yleistä, ihminen ajautuu siihen helposti, koska silloin kokee että hän oikeasti tekee Jumalan tahtoa ja eihän Jumala voi sellaista ihmistä kadotukseen tuomita joka tekee Jumalan tahtoa.
Vasta kun ihminen pelastuu ja Kristus saa tulla asumaan hänen sydämeesä, ihminen tajuaa ja alkaa vähitellen ymmärtää, että synti ei häntä jätä koskaan tämän elämän aikana, vaikka hän mitä ulkonaisia menoja noudattaisi. Hänen lihansa ns. vanha ihminen ei lakkaa himoitsemasta, ei lakkaa haluamasta asioita ja juuri se tekee meistä syntisiä alati. Siitä emme tämän elämän aikana pääse eroon.
Meissä oleva Kristuksen uusi luomus, jonka silloin uudestisyntymisen kautta saimme, kun Jeesus sai luvan tulla asumaan meidän sydämeemme, haluaa sitä vastoin tehdä Herralle mieliksi eli elää pyhää elämää.
Meissä on siis alati tämä taistelu, josta Paavali aika monessa kohtaa puhuu. Tähän taisteluun on hyvä saada ymmärrys ja tieto, joka tuo levon meidän sisimpäämme, jotta emme ajautuisi kuvittelemaan, että jollakin ulkonaisilla muotomenoilla, Israelin juhlien tai sapatin tai muun sellaisen kautta meistä tulee kokonaan synnittömiä. Meistä ei tule synnittömiä, mutta me voimme elää levossa ja ilossa ja rauhassa siinä luottamuksessa, että meidän syntimme on anteeksi annettu ja me Jeesuksen kanssa pääsemme usein voittoon siinäkin, ettemme toteuta noita lihamme himoja ja haluja syntiä tekemällä.
Jumalan mitta pyhyyteen on kertakaikkiaan ihmiselle mahdoton täyttää, koska meidät on luotu lihaan, jossa on kaikki ne tarpeet ja halut Jumalan luomistekoina. Me olemme siis yhtäaikaa syntisiä ja pyhiä.
Tämä asia on kertakaikkiaan mahdoton käsittää sen, joka ei ole sisäisesti Kristusta löytänyt elämänsä Vapahtajaksi ja Herraksi, vaan toteuttaa uskonnon ulkonaisia vaatimuksia. Tämä siis puuttuu ystävältämme, joka epätoivoisesti jankkaa lakia täyttämällä olevansa täydellinen Jumalan ihminen. Voi voi sentään.. ei siihen muuta voi sanoa..
Eksyneen voi löytää vain Jeesus ja vain Jeesus voi eksyneen luoksensa palauttaa.. paatunutta sydäntä ei voi enää Jeesuskaan palauttaa, koska paatunut sydän ajaa Jeesuksen pois oman uhrialttarinsa ääreltä, jolla hän uhraa Jumalalle omia uhrejaan sapatteja, viitan tupsuja, Israelin kansalle määrättyjä juhlia viettämällä ja kerskaamalla käskyjen täyttämisellä, eihän täydellinen enää armoa tarvitse - hän on täydellinen! - Samaan aikaan pyhä ja syntinen.
Meissä oleva liha himoitsee ja haluaa kaikenlaista..
Meissä oleva Jumalan uusi luomus haluaa elää Herralle mieliksi..
Tämä taistelu meissä on ja siihen on hyvä löytää lepo ja ymmärrys.
Muistan, kun jo edesmennyt alkoholisti palavasti rukoili Jumalaa, että ota pois tämä himo .. ei Jumala ottanut himoa pois .. samoin Jumala ei ota pois meidän seksuaalisia halujammekaan .. eikä muitakaan mielitekojamme ..
Me joudumme itse kamppailemaan, ettemme lähde toteuttamaan niitä asioita syntiä tekemällä oikeasti, mutta niistä mieliteoista emme pääse tässä lihassa ollessamme eroon.
Jeesukselle voimme viedä mielitekomme ja koko olemuksemma kaikkinensa, elää siis totuudessa Herramme edessä, jolloin hän pääsee meitä auttamaan ja voittamaan synnin kiusaukset.
Se että Jeesus saa asua meidän sydämessämme ja me olemme alati matkaa tekemässä hänen kanssaan, antaa meille levon ja luottamuksen, siitä, että me pääsemme perille asti voittajina eli Jumalan lapsina.
Ellei koe tuota Jeesuksen läsnäoloa, on vaikea elää levossa ja tuntea syvää rauhaa ja luottamusta, että kaikki on sovitettu ja anteeksi annettu ja syvä kiitollisuus vallitsee sydämessä. Tuo Jeesuksen kokeminen ei tarvitse olla tunnetila, vaan se riittää, että saamme sen Jumalan Sanan kautta vahvistetuksi, että näin on. - 'Tuntuu hurjalta ihmisen väitös, että Jumalan Henki johtaa häntä rakkauden käskyn kumoajaksi ja rikkojaksi.'
Näin kirjoitta perkele. Kukaan ei ole väittänyt, että Kristus johtaisi omiaan syntiä tekemään. Kristus tulee asumaan omiensa sydämeen ja silloin ei elä ihminen enää itselleen, vaan Kristus elää hänessä ja vaikuttaa, että uusi ihminen vihaa syntiä ja kaikkea pahuutta ja tekee hyviä tekoja Kristuksen kunniaksi ja Jumalan ylistykseksi.
Ilman lakia Kristuksen omat elävät ja toimivat Jumalan tahdon mukaan, koska Kristuksen laki on rakkauden laki, joka johtaa Kristuken omat tekemään hyviä tekoja ja rakastamaan lähimmäistä ja rakastamaan Kristusta ja Jumalaa.
Kristus ei johda omiaan syntiin, vaikka Mooseksen lakia ei enää ole - heidän sydämissään on uusi rakkauden laki, jossa kaikki se hyvä täyttyy, joka Mooseksen laistakin löytyy, mutta siinä täyttyy paljon enemmän, kuin tuossa vanhassa laissa, joka oli lihan teoiksi säädetty, eikä voinut ketään pelastaa iankaikkiseen elämään, eikä voinut syntejä anteeksi antaa.
Väisty perkele Jeesuksen nimessä. - 'Ja uudessa liitossa Jeremian mukaan Toora kirjoitetaan meidän sydämiimme, eli uudessa liitossa laki on edelleen voimassa'
Tämä on täyttä perkeleen tulkintaa. Mooseksen lakia kivittämisineen ja orjien ottamisineen ja tyttärien orjiksi myymisineen ei todellakaan kirjoiteta uudestisyntyneen ihmisen sydämeen. Kyllä ne kivittämiset jäivät Jeesuksen, Herra tullessa kertomaan, että lain kirous on Hänessä poistettu. Hän on ainoa, joka voi pelastaa lain kirouksesta ja synnin ja perkeleen ja kuoleman vallasta.
Kiitos Jeesus.
Väisty perkele Jeesuksen nimessä.
Meidän on kerrottava valheet valheiksi, ettei Jeesuksen omat eksy totuudesta!