- Hieno homma, liityin. Hyvää vaihtoehtoa onkin kaivattu.
- Ei noista tämän palstan paremmintietäjistä kannata piitata. Vanhoilla äijillä pitää kai olla joku paikka missä päteä. Täällä sen voi tehdä helposti ja anonyymisti ilman vaaraa joutua omalla naamallaan naurunalaiseksi.
Purjehduskurssilla käyminen ei ole lainkaan hassumpi idea aloittaessa, eikä välttämättä myöhemminkään. Olisi jäänyt todennäköisesti itselläkin moni typeryys tekemättä, ellei niitä olisi välttämättä pitänyt alkaa oppimaan kantapään kautta. - Tätä ketjua lukiessa onnittelen itseäni siitä viisaasta päätöksestä, että heivasin veneen ostettuani lähes kaiken vanhan elektroniikan menemään. Aika paljon helpompaa lähteä rakentamaan uutta niin, että kaikki liikennöivät NMEA2K:n kautta kuin koittaa sovittaa uutta ja vanhaa ja eri väylätyyppejä.
- Ainakin Vulcanissa se on kapasitiivinen ja toimii silti märkänä.
- Garmin osti Navionicsin viime vuonna. Mielenkiintoista nähdä aikooko Garmin sallia jatkossakin vain Garminin kartat omiin plottereihinsa, vai kelpaako myös Navionicsin kartat. Tai sitten Navionics yksinkertaisesti sulautetaan samaan Garminin karttabisneksen kanssa.
- Kosketusnäyttö on toiminut hyvin märällä kelillä, tosin plotteri on kohtalaisen suojassa sprayhoodin alla, joten aivan läpimäräksi se ei ole joutunut. Sen sijaan kovassa kelissä näppäinten ja nuppien käyttö on varmasti helpompaa kuin kosketusnäytön sohiminen.
- Oli aika lailla sama tilanne pari vuotta sitten ja valintani oli silloin Vulcan 7 FS. Vähän arvelutti ottaa plotteri ilman ulkoista gps-antennia ja pelkästään kosketusnäytöllä, mutta hyvin on pelittänyt. Tällä hetkellä siinä on kiinni NMEA2K:n kautta VHF/AIS, jonka kanssa yhteispeli sujuu mainiosti. AIS-kohteet näkyvät selkeästi plotterilla ja niistä saa näpäyttämällä lisätietoja tai ottaa vaikkapa yhteyttä.
Tulevana keväänä olisi tarkoitus laajentaa systeemiä kaiku/loki/lämpöanturilla ja tuulimittarilla. Molemmat samaan NMEA2K-väylään. Forwardscan-kaikua harkitsin, mutta pohjan muoto on sellainen, ettei sitä saa sopivaan kulmaan ilman laminointia. Ei taida olla sen väärti.
Yksi aika mukava ominaisuus Vulcanissa on se, että sitä voi ohjata tabletilla. Puhelimellakin voi peilata plotterin näyttöä, mutta ohjaus tosiaan vaatii tabletin. Tulee tarpeeseen, kun pinnalta ei aivan ylety käyttämään ruffin takaseinässä olevaa plotteria.
Jos jostain pitää antaa pyyhkeitä, niin yhteispeli Navionicsin Gold-kartan kanssa ei ole aivan aukotonta. Kokeilin viime kesänä satamasta satamaan autoplottausta, mikä kaatoi plotterin kokonaan Helsingin lähiseuduilla. Itäisellä Suomenlahdella toimi oikein. Navionicsilla lupasivat korjata bugin päivityksessä, mutta ainakaan viime kaudella ei sellaista tullut.
Jos olisin nyt ostamassa, saattaisin harkita myös kalliimpia Zeus-sarjan plottereita lähinnä fyysisten namiskojen takia. Niitä on vähän jäänyt Vulcanin kanssa kaipaamaan. - Kiitos tyhjentävästä ja harvinaisen selväsanaisesta vastauksesta. Opin kerralla paljon purjeiden valmistuksesta!
- Millaisia kokemuksia Hartikista?
- Se on tismalleen näin. Messut edustavat mennyttä maailmaa, mikä näkyy myös monen muun alan messujen hiipumisena. En yhtään ihmettele myöskään sen takia, että nämä suomalaiset messut ovat aina olleet aika köykäisiä sisällöltään. Kaikenlaista turhaa, varsinaiseen aiheeseen liittymätöntä krääsää (metrilakua anyone?). Kuka haluaa maksaa lipusta, jolla pääsee lähinnä tavallista isompaan ja ruuhkaisempaan kauppaan?
- Itselläni suurin motivaattori oli halu tietää missä kunnossa myrkkyjen alla oleva pinta on edellisen omistajien jäljiltä. Maksoi vaivan, koska epoksia oli käytetty joskus kauan sitten ja turhan säästeliäästi. Tieto lisäsi tavallaan tuskaa, mutta vielä ikävämpää on epätietoisuus.
- Itse asiassa suurin osa meikäläisen tekemistä kunnostuksista ja uusimisista on sellaisia, että ilmankin olisi pärjännyt. Istumalaatikon auki repiminen ja uudelleen laminointi, pohjaremppa ja köysien uusiminen taisivat olla ainoita jotka oli käytännössä pakko tehdä. Mutta kun tavoitteena on purjehtia samalla veneellä vielä pitkään, tekee siitä mielellään mahdollisimman hyvin itselle sopivan.
- Tismalleen näin. Kaikki on hyvin niin kauan kun suhtautuu kunnostukseen ja nikkarointiin vain yhtenä osana harrastusta. Surkeaksi homma muuttu siinä vaiheessa, jos on pistänyt kaikki rahat vanhaan veneeseen eikä ole huomioinut lainkaan tulevaa huollon tarvetta. Vielä pahempi jos ei ole halua/aikaa/kykyä opetella tekemään asioita itse. Ja ehkä vielä tärkeämpi tajuta milloin tulee halvemmaksi antaa ammattilaisen tehdä.
- Kalleus on aika epämääräinen käsite. Eka purkkarini Jon 30 on nyt ollut käytössä neljä kautta ja sinä aikana on tullut tehtyä seuraavat ylläpidot/huollot:
- Uudet patjat
- Uusi plotteri
- Uusi VHF/DSC/AIS
- Rakennettu NMEA2K-verkko
- Istumalaatikon sandwich-rakenteet kuorittu auki, korvattu balsa divinycellillä ja laminoitu uudestaan
- Uudet tiikkilevyt istumalaatikkoon
- Genoan läpikäynti ja kunnostus sekä uudet skuuttiköydet
- Uusi puomipussi
- Uusi sprayhood
- Uudet akut
- Pohjan hiominen gelcoatiin, uudet epoksiprimerit ja myrkyt
- Johdotus sisältä uusiksi
- Pentterin lavuaarien venttiilien ja letkujen uusiminen
- Vessanpönttoon uusi pumppu
- Lämppärin perushuolto
- Kaikki kiinnitysköydet ja joustimet uusiksi
Kaikkia en edes muista mutta onhan tuossakin. Olisikohan noihin mennyt lähes puolet siitä, mitä veneestä maksoin neljä vuotta sitten. - Erittäin hyvä kysymys. Tein pohjarempan viime vuonna hiomalla gelkkariin asti. Uusiksi pohjiksi neljä kerrosta epoksiprimeria (Gelshield 200), joista ensimmäisen kerroksen jälkeen kittaus ja hionta. Niiden päälle kerros Hempelin Hard Racingia. Aika näyttää miten toimi, mutta ekan kesän jälkeen pohja niin siisti, että syksyllä kyseltiin olenko laittanut uudet myrkyt talviteloille :)
- Olen ajatellut moottori- ja purjeveneilyn eron niin, että moottorilla ollaan perillä kun päästään määränpäähän. Purjehtiessa ollaan perillä kun köydet irtoavat laiturista.
Ja tämä vailla mitään vastakkainasettelua tai pilkkaa. - Meillä kävi viime kesänä niin päin, että pyrittiin tieten tahtoen pienentämään reviiriä. Aaiempina kesinä päivämatkat olivat juuri 20-50 mailin luokkaa ja satamassa oltiin yleensä vain yksi yö. Oli kova kiire päästä eteenpäin.
Viime kesänä turattiin kolme viikkoa Sipoosta Ulko-Tammioon ja takaisin. Sovittiin ennen reissua ettei päivämatkat ylittäisi 20 mailia ilman erityisen hyvää syytä. Samoin sovittiin, että satamissa yövyttäisiin aina vähintään kaksi yötä, paitsi jos ei kertakaikkiaan viihdytä.
Oli erinomaisen hyvä päätös. Perhe viihtyi reissussa paljon paremmin, vaikka säät ei suosineet. - Pyörän selkään tulee varmaan palattua vuoden parin sisällä, kun en koskaan raaskinut myydä Intruderia. Sen sijaan on tosi vaikea kuvitella, että siirtyisin purjehduksesta moottoriveneilyyn. Ei mitään ideologista syytä, mutta vielä tuntuu siltä että purjehduksessa on vaikka kuinka paljon opittavaa, ja se jos mikä kiehtoo. Samalla tulee varmaan kasvatettua reviiriä ensin Itämeren alueella ja jos kunto riittää, sitten kauemmas. Pikemminkin tuntuu, että purjehtien reviiriä on helpompi kasvattaa kuin moottoriveneellä.
- Voi se mennä päinvastoinkin. Ehdin ajelemaan kymmenisen vuotta prätkällä pitkin Suomea, kunnes samojen teiden komppaaminen alkoi tuntua tylsältä. Samoihin aikoihin muutettiin veden äärelle ja päätin opetella melomaan. Sitä tuli tehtyä toiset kymmenen vuotta ja nyt viimeiset neljä vuotta on purjehdittu ja välillä edellleen käytyä melontareissuilla. Kaikkia kolmea yhdistää vapauden kaipuu. Mahdollisuus vain ottaa ja lähteä kohti horisonttia, tulematta ehkä koskaan takaisin. Ei ole kovin mielekästä laittaa venettä ja moottoripyörää samalle viivalle.
- Mitäpä jos uhraisit hetken sen miettimiseen oliko nimittely ja kuittailu tarpeellista? Vielä parempi, jos mietit sitä ennen kuin kirjoitat.