- Opiskelijalehti Jylkkäri kertoi muutama vuosi sitten, että Puolimatkan opiskelijoiden keskuudessa on syntynyt jupinaa siitä, että Puolimatka käyttää mielellään lähteinään uskonollista tai muuta sellaista materiaalia. Tämä on täysin linjassa sen Puolimatkan näkemyksen kanssa, että virantäytön yhteydessä on syytä salata uskonsa ja sitten kun on saanut viran, virkaa voi käyttää evankelioimiseen.
Pervonormatiivisuus on vain yksi Puolimatkan rakentamista "uudiskäsitteistä", joka ei vastaa lainkaan anglo-amerikkalaista alkuperäistä käsitettä. Yhdessä muinaisessa ketjussa esitin, kuinka Puolimatkan ja Ahvion suomenkieleen lanseeraamat käsitteet ovat aina "ladattuja" käsitteitä, ts. käsite sisältää aina arvoasetelman, joka perustuu lausujansa preferensseihin, arvoihin, tapoihin ja tottumksiin jne. Tieteessä nämä "ladatut" käsitteet aiheuttavat pelkästään huvittuneisuutta, mutta ei Puolimatka ole enää aikoihin piitannnut tieteestä. Kun on lukenut pari Puolimatkan kirjoittamaa "asiantuntijalausuntoa", niin homma on sillä tapauteltu valmiiksi: tieteen muotoseikat täyttävät, mutta siihen se sitten jääkin. - Miten Puolimatka liittyy ketjun aiheeseen? Toisaalta: Keitä kuuluu "kansan syviin riveihin"? Mistä heidät tunnistaa? Miten selvitetään, mitä mieltä nämä syvät rivit ovat, jos heitä ylipäänsä on olemassa? Mitä miletä sinä, Kokomatka, olet asiasta? Mitä mieltä sinä, Kokomatka, olet Ahvion retoriikan marxilaisesta alkuperästä?
- ”Tuo oli aika huolestuttava tieto, että historian tuntemus on noin vähäistä! Ellei tunne mm. alansa historiaa kunnolla, on varmasti vaarana alkaa toistaa virheitä aina vain uudestaan. Tai hämärtyy jopa sekin mihin ollaan menossa kun ei edes tiedetä mistä ollaan tulossa.”
Oikeastaan tämä kuuluisi tiede ja tiedepolitiikka palstalle, mutta sanotaan nyt hyvin lyhyesti.
Historiattomuus ei ole ihan niin paha humanistien ja teologien joukossa. Siitä sakista löytyy hyvinkin laajasti oppineita ja sivistyneitä ihmisiä. Kyllä Ahvio ja Puolimatkakin ovat erittäin oppineita ja arvelen heidän olevan perillä oman tieteenalansa historiasta. Se että he ovat hirttäneet itsensä uskonnollisen oikeiston agendaan, johtuu jostain ihan muusta kuin historiattomuudesta.
Yhteiskuntatieteissä tuli 1960-luvulta alkaen ideaaliksi jonkinlainen metodologinen monismi. Yhteiskuntatieteissä tahdottiin kehittää eksakteja metodeja luonnontieteiden ja lääketieteen malliin. Tästä on seurannut tilastollisten menetelmien ylivalta: kaikki uskottavaksi katsottava tutkimus on lähes pelkkää numeroiden murskaamista. Yhteiskuntatieteiden tarkoitukseksi on vähän kärjistetysti sanottuna muodostunut tilastollisen aineiston tuottaminen julkisen vallan ja yritysten tarkoituksiin. Siinä touhussa yhteiskuntatieteiden humanistinen perinne on joutunut sivuraiteelle.
Usein kunkin tieteenalan perusopintoihin kuuluu yksi tuon tieteenalan historian kurssi ja yksi tieteenfilosofian kurssi. Myöhemmin vapaavalintaisissa opinnoissa on sitten mahdollista suorittaa kirjatentteinä esim. sosiologian historiaa ja vastaavaa. Kunkin tieteenalan historian harrastus jää opiskelijan omatoimisuuden varaan, eivätkä professoritkaan mitenkään motivoi sellaiseen suuntautumiseen. Yhdysvalloissa ei ole mitenkään harvinaista, että yhteiskuntatieteilijät opiskelevat sivuaineena tilastotiedettä, koska se edistää uramahdollisuuksia. Humanistit ovat melkeinpä uhanalainen laji. Tiedä sitten miten asiat ovat Suomessa? Sen mitä minä olen seurannut suomalaisten yliopistojen opinto-oppaita, niin kehitys on kulkemassa samaan suuntaan, valitettavasti.
Olen myös havainnut, että eri alojen opiskelijat eivät enää harrasta keskenään tieteidenvälistä spekulointia. Jokainen kuppikunta on linnoittautunut omiin bunkkereihinsa. Opiskelijakapakoissa kai vieläkin kinataan äänekkäästi, mutta yhä harvemmin tieteellisistä saati sitten yhteiskunnallista kysymyksistä.
Sivistysyliopistosta ei ole jäljellä kuin rippeet. Yliopistot ovat muuttumassa yhä enemmän ammatillisten oppilaitosten suuntaan. Valistuksen ajan ideaalit eivät ole enää kovaa valuuttaa akateemisessa maailmassa. - "Oikeastaan suomessa he eivät koskaan ole olleetkaan hegemonia-asemassa, mutta kovasti siihen haluaisivat. "
Täsmennän vähän mitä tarkoitan hegemonialla tuossa yllä: Hegemonia ei tarkoita määräenemmistöä vaan sitä, että joku/jotkut ovat siinä asemassa, että heidän mielipiteensä otetaan huomioon julkisen vallan toiminnassa, esim. lainsäädännössä. Tämä riippumatta siitä, montako henkilöä kannattaa tuota ideologiaa. Toisessa ketjussa käsiteltiin Simojoen fasismia ja hänenkin monet ajatukset otettiin lainsäädänössä huomioon, vaikka tuskin hänellä oli määräenemmistöön perustuvaa kannatusta. Täten ne ajat ovat menneet, joissa Puolimatkan, Ahvion ja Simojoen mielipiteitten hegemonia oli mahdollista. Siis tuon joukon hegemonia asema on murtunut. - Mahtavaa, Puolimatka on herännyt talvihorroksestaan! Minusta on aina ilahduttavaa lukea uudestisyntyneen professorin tuotoksia: joka ainut kerta Puolimatka onnistuu aiheuttamaan ilmiön, joka tunnetaan nimellä ”weapons-grade-face-palm”.
Kun suomalaisen uskonnollisen oikeiston intelligentsian näkyvimpien hahmojen, Puolimatkan ja Ahvion, juttujen taso on sitä mitä on, niin kovin korkeaa käsitystä se ei suo suomalaisen uskonnollisen älymystön kognitiivisesta kapasiteetista.
Toisessa ketjussa käsiteltiin Ahvion retoristen keinojen marxilaista alkuperää. Kaikki mitä siellä sanottiin Ahviosta, pätee myös Puolimatkaan. Nyt vain pitäisi selvittää, kumman kognitiivinen dissonanssi on kattavampi? Kumpi on häijympi, oikeastaan vittumaisempi, ihminen? Pitkäkestoinen kognitiivinen dissonanssi ei voi olla terveellistä. Siihen on tietenkin ratkaisuna todellisuuden totaalinen kieltäminen kategorisesti ja kaikki mikä ikinä tukee denialismia kelpaa position verifikaatioksi; olipa tuo verifikaatio aiheen kannalta relevantti tai ei.
Gramscin hegemoniaa käsittelevä analyysi pätee myös näihin Puolimatkan tuotoksiin. Se että tietty kuppikunta, tässä tapauksessa Puolimatkan ja Ahvion edustama amerikkalaisperäinen kristofasistinen versio kristinuskosta, on menettänyt hegemonia-asemansa, tekee heidät vihaisiksi. He eivät nyt millään pääse sanelemaan ”oikeata oppiaan” ja kai se vituttaa niin, ettei veri tahdo kiertää.
Tämä suomalaisen uskonnollisen älymystön kauhukaksikko näyttää aina vetoavan anglo-amerikkalaisiin lähteisiin. No eipä tuota kristinuskon muotoa ole juuri muualla yritetty puolustaa ja ne apologiat ovat käyty läpi aika nopeasti. Johtopäätös: niillä ei ole lainkaan reaalimaailman relevanssia, vaikka kauhukaksikko kuinka vakuuttaa lähteidensä olevan uskottavia.
Puolimatkan tuossa Seurakuntalaisen blogissa käyttämistä lähteistä Chesterton oli dekkarikirjailija, runoilija ja muuta sellaista. Kuby oli kyllä ihan oikea sosiologi, mutta kääntynyt katolisuuteen. Mikä saa noissa käännynnäisissä aikaan sen, että aivot heitetään narikkaan? Kuby on sentään Heisenbergin sukulainen ja kai Kubylle tuli tutuksi Heisenbergin epätarkkuusperiaate; sen verran hämärää juttua Kuby itse heittää. Rob Palkovits on hänkin ihan oikea professori, jonka erikoisalaa näyttää olevan isien ja lasten suhteet. Siitä aiheesta saa takuulla kiinnostavaa tutkimusta aikaiseksi. Mutta Palkovits uppoaa siihen, että hän on Barn Vineyard Churchissä ja se kuppikunta on todella hörhöä sakkia. Toisessa yhteydessä olen sanonut, että usko lähes aina diskvalifioi melkein kenet tahansa melkein mistä tahansa ja näin on myös Palkovitsinkin tapauksessa. Käyttäähän Puolimatka lähteenään myös omia sepustuksiaan, joten lähteet ovat pelkkiä mielipiteitä vailla tieteellistä kredibiliteettiä, vaikka Puolimatka mielellään esittää stoorit ”tieteellisinä”.
Johtopäätökseni on: Puolimatkakin aliarvioi lukijansa. - Loistava tiivistys Gramscin ajattelusta! On hienoa, että Suomestakin löytyy kiinnostusta näihin nykyperspektiivistä muinaisiin teoreetikoihin.
Yhteiskuntatieteiden ongelma niin Amerikassa kuin Euroopassakin on ollut tilastollisten menetelmien puoli vuosisataa jatkunut ylivalta. Tästä on seurannut yhteiskuntatieteiden historiattomuus: aika monta sukupolvea on koulutettu siten, että kunkin tieteenalan historiasta opiskelijoilla ei ole kuin pieni aavistus. Samaa näkyy jo professoreidenkin kohdalla. Laaja-alainen historiattomuus tiedeyhteisössä alkaa olla jo kaikenkattavaa. Tämä on aika kaukana sivistysyliopiston ideaalista. Kaikki tuo tietenkin liittyy tiedepolitiikkaan ja aivan erityisesti tieteen rahoitukseen: tieteen oletetaan tuottavan täsmällisesti kvantifioitavissa olevia tuloksia. Näitä tuloksia voidaan sitten oletettavasti käyttää taloudellisten resurssien kohdentamiseen, mutta metsään mennään – aika tyypillisesti.
Käsiteanalyysit jäävät paljon ”yksityisyrittelijöiden” puuhaksi kuten Tapio Linna teki tuossa Gramscia käsittelevässä artikkelissaan. Näitä mielenkiintoisia kannanottoja julkaistaan nykyään erinäisillä nettisivuilla, hyvin harvoin vertaisarviointeja käyttävissä tiedejulkaisuissa. Eihän tuollaiset artikkelit ole oikein mitenkään muutettavissa rahaksi.
”Muutos onkin siis ollut toiseen suuntaan! Puhe jostain ”kulttuurimarxilaisuudesta” käy yhä ohuemmaksi.”
Tätä minä olen yrittänyt sanoa tällä palstalla ja jopa Ahvion blogin kommenttiosuudessa. Kyse ei ole edes Frankfurthin koulukunnasta ja sen kuvitellusta kulttuurimarxilaisuudesta. Teoreettinen viitekehys on vanhempaa perua; eikä pelkästään Gramsciin viittaavana. Niitä teoreetikkoja on monta muutakin. Minusta tuo Gramscin ajattelu on kuin suoraan uskonnollisen oikeiston pelikirjasta. Kun tieteessäkin vallitsee historiattomuus, niin ei kai sitten tuolta uskonnolliselta oikeistoltakaan voi odottaa kovin perusteellista ideologiansa marxilaisen alkuperän tuntemista. Olisi oikein mielenkiintoista haastatella Ahviota siitä, kuinka hyvin hän on perillä sellaisesta seikasta, että lähes kaikki mitä hän sanoo ajamansa ideologian nimissä, on joko varastettu tai lainattu muinaiselta vasemmistolta ja vasemmistolaiselta intelligentsialta.
”Jos miettii fundamentalismin muotoa, joka pyrkii tekemään aivan vastaavaa, joskin uskonnon kautta, yhteneväisyydet ovat ilmiselviä.”
Kun keskustelupalstoilla osoittaa kristofasisteille ja muille uskonnollisen oikeiston edustajille sen, kuinka heidän ideologiansa ja ideologinen retoriikkansa pohjautuu vasemmistolaiseen ajatteluun (ja usein myös totalitaristiseen maailmankuvaan), niin denialismi saavuttaa aivan uudet mittasuhteet. - "Seison korjattuna, mutta eivätkö nykyrepublikaanit jälleen tarkoita vapaudella juuri tuota vanhaa versiota?"
Oikeastaan "holhous" on vähän huono sana kuvaamaan tilannetta. Oikeampi olisi painostus tai alistaminen (oppression, suppression). Se käsitys vapaudesta juontaa ajatukseen: ei verotusta ilman edustusta (no taxation without representation). Ennen USA:n itsenäistymistä tilanne oli pitkään se, että amerikkalaisia verotettiin, mutta heillä ei ole edustusta Englannin parlamentissa. Vähän mutkan kautta nykyiset republikaanit näkevät Washington D.C:n kuten liittovaltion perustajat näkivät Lontoon 250 vuotta sitten. Oikeastaan heillä on historiallinen peruste näkemykseensä, mutta maailma on vaan on kovin erilainen kuin tuolloin.
Amerikkalaiseen hallintomalliin liittyy myös sellainen prinsiippi, että kaikki mikä ei ole erityisesti varattu liittovaltiolle, on osavaltioden asia. Tähän nykyinen Kongressi pyrkii kerta toisensa jälkeen vetoamaan. Taas tullaan siihen, että maailma on muuttunut, eikä ole mitenkään yksiselitteisen selvää, mitkä ovat liittovaltion asioita ja mitkä osavaltioden. Tästä on seurannut jos jonkinlaista kiistaa, joka ratkaistaan usein lopulta Korkeimmassa oikeudessa.
Perustuslakihan on liittovaltion kannalta se asiakirja mihin tavallisesti vedotaan. Siihen on tehty kymmeniä lisäyksiä ja ne ovat samanarvoisia originaalin asiakirjan kanssa.
Vähän anekdoottina voidaan todeta, että liittovaltion alkutaipaleella ilmestyi sellainen lehti kuin Federalist. Siihen kirjoittivat kaikkia alkupään presidentit ja muutama muu (mm. Benjamin Franklin ja Thomas Paine). Siitä lehdestä vielä nykyääänkin pyritään tulkitsemaan, mitä Founding Fathers -joukko oikein tarkoitti perustuslain eri osilla. Samoin muutaman presidentin (erityisesti Thomas Jeffersonin) yksityiskirjeistä on saatu osviittaa perustuslain tulkintaan. Eihän Federalistilla ja kirjeillä mitään juridista asemaa ole, mutta kertovat kuitenkin paljon perustajien tarkoituksista.
"Missäs kohtaa elämäänsä Ronnie haksahti YE-kreationismiin? Löytyisikö tästä selityksentynkää, vai oliko jo vanha juttu hänen aloittaessaan pressana?"
Nuo Ronaldin uskonnolliset jutut ovat oikeastaan aika hauskoja. Ei Ronald kaiketi mikään literalisti ollut, mutta hänen sukupolvelleen kaikki nykyisestä perspektiivistä vanhoillinen uskonnollisuus oli aivan jokapäiväistä. Julkiset uskonnolliset viritykset olivat äänestäjäkunnan mielistelyä vailla sen suurempaa siältöä. Koomisinta oli Reaganin haksahtaminen kaikenlaiseen New Ageen jo kuvernöörinä ollessaan ja se oli täysin Nancyn "vika". Parsikunta uskoi astrologiaan ja tutki tähtikarttoja ja kaikkea muuta hölmöä. Tästä lähti kansan keskuudessa kiertämään jos jonkinlaista urbaanilegendaa. - Reaalipalkat kääntyivvät laskuun tosiaan 1973, ensin hitaammin ja sitten joka vuosikymmenellä kiihtyen. Elintasoa kuvaavat indeksit olivat korkeimmillaan juuri vuonna 1980. (Repe, olit siis ihan oikeilla jäjillä.) Niihin indekseihin sisältyy paljon muutakin kuin reaalipalkat. Viime kuussa julkaistiin mm. tutkimus, että elinikäodote on kääntynyt laskuun ensimmäisen kerran vuosikymmeniin. Ero vauraimman neljänneksen ja köyhimmän neljänneksen välillä oli monta vuotta. Sekin kertoo aika paljon viime aikojen kehityksestä.
Vapaus valtion holhouksesta on aika suppea käsitys amerikkalaisesta vapauskäsityksestä. Noin se oli liitovaltion alkutaipaleella. Vielä 40 vuotta sitten heikompien suojelua lainsäädännölle ja muilla säädöksilla ja asetuksilla kannattivat sekä republikaanit että demokraatit. Jopa sellainen konna kuin Nixon oli aivan uskomattoman liberaali. Hänen aikanaan toteutettiin monta sosiaalista uudistusta. Edelleen kun Reagan oli Kalifornian kuvernöörinä, osavaltio Reaganin johdolla toteutti monia hyviä ja hyvinvointia lisääviä uudistuksia. Tiedä sitten mikä Ronaldilla naksahti, kun valtakunnanpolitiikan tasolla ei sosiaalisista uudistuksista ollut paljon tietoa. Ne muutokset joita tehtiin, niin ne laskivat reaalipalkkoja ja elintasoa. Pudotus on ollut todella huima. En ole koskaan ennen nähnyt niin paljon vittuuntuineita ihmisiä kuin muutaman viime vuoden aikana ja tuo tunne vain kasvaa nykyhallinnon tekemisten johdosta. Ja kyllä Obamakin saa ottaa piikkiinsä aika paljon.
Tässä valossa on aika erikoista, että nykyinen uskonnollinen oikeisto on nostanut Reaganin ja Nixonin idoleikseen. Nykyisessä asenneilmastossa he eivät olisi päässeet edes republikaanien esivaaleihin. - Niinkö?
Kas kun täällä paikan päällä saa vähän toisen kuvan kuin Suomesta käsin. Mitä sinä oikein seuraat? Breitbartia? WoldNetDailya? Näkyykö sinulla Fox so-called News?
Taidat sinä olla tuota "alternative facts" joukkoa, jolle kilahtaa kaalissa kun hänelle esitetään real facts. Omapa on asiasi. - Ei täällä kukaan mitään sisällissotaa ole aloittamassa, ei ainakaan tässä aika isossa kaupungissa. Trumpia aika harva vihaa. Useimmat pitävät häntä pelkästään moukkana, jopa idioottina. Henkilönä Trump on koko skenaarion heikoin lenkki. Trumpin taustavoimina on varakas ja vaikutusvaltainen kristofasistinen oligarkia. Tätä olen tuonut esiin kirjoituksissani.
Perimmäisenä kysymyksenä on taloudellisen eriarvoisuuden kasvaminen sietämättömiin mittasuhteisiin. Tutkimusten mukaan reaalipalkat ovat laskeneet vuodesta 1973(!!!) alkaen. Tämä taas on johtanut keskiluokan kurjistumiseen ja putoamiseen köyhyysrajan alapuolelle. Sodan jälkeen luotu USA:n mahti (niin taloudessa kuin sotilaallisesti) perustui juuri keskiluokan vaurastumiseen ja perustuslaillisiin vapausoikeuksiin. Nyt köyhyysrajalla tai lähellä sitä on jo yli 40 prosenttia väestöstä. Samaan aikaan tuotantovälineet ja pääomat kasaantuneet todella harvalukuisen joukon haltuun.
Yksi esimerkki keskittymisestä on paikallisradioiden omistuksen keskittyminen. Muistan oikein hyvin, kun 40 vuotta sitten radiosasemien omistus jakaantui 1500 pienen paikallisen yrityksen kesken. Nyt omistajia on noin 6 - siis kuusi! Ne kaikki ovat media-alan konglomeraatteja.
Tuo sama ilmiö on toistunut alalla kuin alalla ja siitä saa ottaa jokainen hallinto Reganista alkaen syyt niskoilleen.
Kaikki se sääntely, jolla väestöä pyrittiin suojelemaan korporaatioiden mielivallalta on purettu vähä vähältä. Touhu alkoi Reaganin virkaanastujaisia seuraavana päivänä vuonna 1981. Samaa korporaativista hallintoa ovat jatkaneet myös demokraattien presidentit, Obama siellä muiden mukana. Yhdysvaltain perustajat (Founding Fathers) ottivat perustuslakia laatiessaan huomioon mahdolliset tyranniaan pyrkivät hallitsijat. Tästä syystä maahan laadittiin jyrkkä vallan kolmijako. Kukaan ei kuitenkaan osaanut aavistaa, että tulevina tyranneina olisivat suuryritykset ja niiden intressit.
Osa haitoista on Korkeimman oikeuden (Supreme Court) aikaansaama. Ns. Citizen United -päätös mahdollsiti korporaatioille rajottaman poliitkkojen rahoittamisen. Sitä ennen lahjoituksia saivat antaa vain yksityishenkilöt. Tuosta päätöksestä alkaen suurin osa poliitikoista on ollut ""ostettuja".
Korporaatioden onnistui myös mobilisoida valkoinen evankelikaalinen väestäö (suuret ikäluokat) vuosikymmeniä kestäneessä projektissaan. Nyt ihmisille on vihdoin selvinnyt, että heitä kusetettiin pahan kerran. 99 prosenttia väestöstä on ollut tuossa raakalaismaisessa pelissä häviäjiä ja se panee ihmiset kapinoimaan. Hyvä niin. Samaa aikaan oligarkit pyrkivät paaluttamaan etuoikeutensa ikuisiksi ajoiksi. Mitään muuta ei voi syntyä kuin perustuslaillinen kriisi. Siitä saamme "nauttia" juuri nyt. On myös muistettava, että USA on koko historiansa ajan ollut varsin väkivaltainen maa. Tästä syystä pahoin pelkään, että taas tulee ruumiita. - "Tuskin sopivat. Ps tulee aivan varmaan hajaantumaan. Samoin seuraan KD:n muutoksia, joka ei jostain syystä näitä parmoslaisia kovin kiinnosta."
Persujen tilanne on mielenkiintoinen. Persut ovat tällä hetkellä ehdottomasti kiinnostavin puolue Suomessa, vaikka en ole oikein mistään samaa mieltä heidän kanssaan. He osaavat oikein hyvin julkisuustemput. Lisäksi persujen kannattajat näyttävän olevan kovin aktiivisia erinäisillä keskustelupalstoilla.
Krisut ovat omineet lähes kaikki entisen vasemmiston puheenaiheet (talking points) höystettynä kristillisellä fundamentalismila. Tämä tekee krisuista radikaalipuolueen, mutta sen sortin radikalismi ei taida saada kovin suurta kannatusta
Krisut ovat aivan liian mietoja patmoslaisten mielestä. Tämä patmoshenkinen joukko kaipaa retoriikaltaan mahdollisimman jyrkkiä kannanottoja ja näyttäväää toimintaa. Sitä persut pystyvät tarjoamaan toisin kuin krisut.
"Totta ja siksi maaperää alustetaan kritisoimalla mm. tasa-arvoa,yhdenvertaisuutta, naisten oikeuksia sekä demokratiaa. "
Tuo on kopioitu sanatarkasti amerikkalaiselta uskonnolliselta oikeistolta. Juuri eilen julkaistiin viimeisin tutkimus amerikkalaisten uskonnollisuudesta. Sekularismi on jatkanut voittokulkuaan entistä nopeammalla tahdilla. Valkoisten evankelilkaalisten huippuhetket on nähty, koska suuret ikäluokat kuolevat ja tuon ko. tutkimuksen mukaan nuoremmat sukupolvet kurovat umpeen suhteellista eroa eurooppalaisten ihmisten sekularisoitumiseen. Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä oli se, että "uskonnollinen sukupolvi" on erittäin vihainen siitä, että heidän elämäntapansa ei ole enää hegemonia-asemassa. (vrt. Gramscin käsitykset hegemoniasta). Hegemonian menettäminen on heille eksistentiaalinen uhka ja siitä taas seuraa vähemmän toivottavia ilmiöitä.
"Kertomuksesi oli aika hyvä, saako sitä käyttää tarvittaessa "
Toki saa.
Mielenkiintoista on Suomessa myös se, että intelligentisia on osallistunut aika vaisusti viimeaikaisiin debatteihin. Onhan siellä tietenkin Ahvio ja Puolimatka, mutta eipä sen lisäksi muita kuin muutama taloustieteen professori. Kyllä lasken Ahvion ja Puolimatkan älymystöön täysin riippumatta heidän mielipiteidensä substanssista. Onko yhteiskunnallinen debatti kuollut kokonaan Suomessa? Ainoat aiheet tuntuvat olevan homot, maahanmuutto ja EU-kritiikki. Niillä kun aika vähän tekemistä suurimman väestönosan kanssa. Arkkipiispa on sentään esittänyt humanistisia mielipieteitä, mutta sekulaari intelligentisia on pysynyt kumman hiljaa. - ”Tällä hetkellä näyttää, ettei uskonnollisuuden kytkeminen ole kovin voimakasta.”
Niin, Suomessa herätyskristillisyys taitaa olla politiikassa enemmän painolasti kuin etu. Kuitenkin Persujen ja Krisujen monet kansanedustajat ovat kuuluvat painoarvoltaan marginaalisiin uskonnollisiin yhteisöihin. Siitä positiosta on aika vaikea lähteä tekemään uskottavaa ja laajemmin väestöön vetoavaa politiikkaa. Ilmeisesti tästä syystä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kansanedustajat eivät paljon tuo esiin omaa uskoaan.
Gramsci esitti, että hegemonia-asema saavutetaan silloin kun onnistuneesti saadaan eri kuppikunnat jonkin asian taakse. Tämä vaatii tietenkin kompromisseja ja jopa joistakin ideologisista dogmeista luopumista. Olen seurannut tämän ilmiön toteutumista hyvin läheltä Yhdysvalloissa. Religious Right on juuri tällä hetkellä saanut kliimaksinsa. Gramsci ja kumppanit pohtivat myös sitä, kuinka hegemonia säilytetään. En näe, että nykyinen tilanne tulee jatkumaan kovin kauan. Vastarinta on aivan liian voimakasta. Pahoin pelkään, että tällä(kään) kertaa ei selvitä ilman ruumiita.
Suomessa persut ovat onnistuneesti saaneet erilaiset kuppikunnat oman asiansa taakse. Kun lukee persujen kansanedustajien kannanottoja, niin ”koti, uskonto ja isänmaa” -slogan on varastettu vuosikymmenten takaiselta Kokoomukselta, työväenliikkeeltä on omittu palkansaajien eduista huolehtiminen ja sieltä ihan vasemmalta laidalta yhteisöllisyys yms. Kaikki tämä on ryhmitetty puolueen ohjelmaan. Saa nähdä kuinka selvästi fasistinen porukka ja maltillisemmat piirit enää mahtuvat samaan puolueeseen tulevaisuudessa.
”No, olen useammassa ketjussa yrittänyt tutkailla, miten paljon on ymmärretty näitä asioista, ja tullut lopputulokseen että jo perusasiat näillä Ahvion fanittajilla on täydellisen hukassa. Jotenkin se kun Ahvio ripottelee Raamatun lauseita sekaan, saa monet olettamaan että nyt tässä hyvästä asiasta puhutaan.”
Raamatunlauseilla voitiin huijata Amerikassakin melkoinen joukko ihmisiä uskonnollisen oikeiston kristofasistisen agendan taakse. Ahvio yrittää selvästi toistaa tuon kerran toimineen reseptin Suomessa. Tosiaan Ahvio ajaa enimmäkseen suurpääoman etuja palvelevaa yhteiskuntamallia. Tästä seuraa se, että suurin osa väestöstä on niitä ”toisia”, jotka ovat siinä mallissa häviäjiä. Jotta Ahvion ajama malli olisi menestyksekäs, niin suurin osa vapausoikeuksista tulisi peruuttaa, jolloin ihmiset olisivat ”maaorjan” asemassa. Kun tilanne on jatkunut riittävän kauan, seurauksena on väkivaltainen kapina ja silloin ”ahvioille” käy köpelösti, mutta niin pitkällehän nuo piirit eivät osaa tai halua ajatella.
Jotain 35 vuotta sitten kirjoitin ihan kieli poskessa pitkän esseen puhvelinmetsästyksestä. Jutun juoni oli siinä, että puhvelinmetsästys aiheutti kahden rinnakkaisen talousjärjestelmän romahtamisen. Amerikan alkuperäiskansat metsästivät puhveleita vain sen verran kun verrattain pienen populaation selviytymisen kannalta oli välttämätöntä. Kun tuon populaation koko oli vuosisadasta toiseen melko vakio, niin puhvelikanta ehti aina uusiutua. Kun valkoinen mies rantautui sille mantereelle, niin puhvelinmetsästys oli heille voittoa tuottava elinkeino. Puhvelin liha ja nahka olivat aika arvokkaita. Metsästäjien määrän lisääntyessä puhvelin yksikköhinnat alkoivat laskea. Jotta puhvelinmetsästyksestä saadut voitot olisivat pysyneet samalla tasolla, metsästystä oli koko ajan lisättävä. Puhvelikanta alkoi radikaalisti kutistua. Lopulta metsästäjiä oli enää vain kourallinen, joten elinkeino oli päätynyt oligarkien käsiin. Sitten metsästys loppui kokonaan, kun mitään metsästettävää ei enää ollut.
Tuossa skenaariossa ensin tuhoutui alkuperäiskansojen sosialistinen talousjärjestelmä ja sitten valkoisten metsästäjien riistokapitalismiin perustuva talous. Sekä inhimilliset resurssit että luonnonvarat oli käytetty loppuun ja siitä seurasi koko elinkeinon romahtaminen. Idean tuohon esseeseen sain siitä, kun joku tutkija oli tehnyt oikein analyysin Amerikan mantereen puhveleista.
Suomen nyky-yhteiskunnassa alkuperäiskansoja edustaa pohjoismainen hyvinvointivaltio ja kaikki se mikä siihen liittyy. Valkoisia metsästäjiä puolestaan edustaa rosvokapitalismi (crony capitalism), jota Ahviokin ajaa. Taitaa taas olla tuloksena molempien talousjärjestelmien tuhoutuminen? - "Äärimmäisen tulkinnan mukaan jopa kaikki muut kuin valikoidut uudestisyntyneet oikeistolaiset uskovat ovat kulttuurimarxilaisia ja vihervassareita. Siis Suomessa myös melkein kaikki kokoomuslaiset."
Suomessakin koko poliittinen kenttä on heilahtanut niin paljon oikealle, että Krisut ja Persut ovat joutuneet siirtymään suoraan fasismiin erottuakseen joukosta. Krisuissa Sari Essayah taitaa olla ainoa kansanedustaja, joka ei ole kristofasisti. Persuissakin sama jako näkyy, vaikka persuissa on myös pelkkä fasisitinen joukko, jolla ei ole uskonnollisia ambitioita.
Itse määrittelen vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden sen perusteella, kuinka suhtautuu tuotantovälineiden ja pääoman omistussuhteisiin. Edes Vasemmistoliitto ei ole enää vasemmistopuolue vaan linjaus on kaiketi jotain sellaista, joka muutama vuosikymmen sitten tunnettiin kansankapitalismina. Vihreät ovat tässä kategorisoinnissa anomalia: mitään selvää suuntausta oikeisto-vasemmisto-akselilta ei löydy, en ainakaan minä löydä.
Eiköhän nuo kaikki hallituspuolueet tällä hetkellä ole tiukkoja oikeistopuolueita suhtautumisessaan tuotantovälineiden ja pääoman omistussuhteisiin. Melkoinen fakiiri saa Ahviokin olla, jos onnistuu uskottavasti stigmatisoimaan kokoomuslaiset vihervassareiksi, kun demaritkin ovat nykyään sosiaalisen markkinatalouden puolestapuhujia.
Retoriikalla kyllä saadaan melkein mikä tahansa näyttämään melkein miltä tahansa ja siihenhän nämä "ahviotkin" panostavat. Myös maalitolppia on aina pakko siirrellä koko ajan ja siinä taidossa "ahviot" ovat osoitautuneet oikein hyviksi: harjoitus tekee mestarin.
Yksi hämmäsyttävä piirre näiden kristofasistien kritiikittömissä kannattajissa on se, että jos nuo fasistiset päämäärät toteutetaan, niin nämä "hyväuskoiset" ovat siinä pelissä kärsijöiden etunenässä. Ilmeisesti retoriikka on heidän suhteensa ollut oikein hyvin toimivaa. - "Hämmästyttävää sinänsä, mutta Ahvion kirjoitusten ykköskohderyhmä näyttää olevan ihmiset jotka eivät juurikaan ymmärrä mestarinsa tekstiä."
Luulisi Ahvion olevan aika turhautunut tuon johdosta. Ihmeen kärsivällisesti Juha kierrättää samoja teesejä vuodesta toiseen.
"...varmasti meni vihervassarikulttuurimarksilaisilla jauhot jälleen syvälle suuhun."
Tällaisen piirteen olen huomanut. Kun lukee Ahvion blogin kommentteja, niin juuri kukaan ei sano juuri mitään blogin itse blogin aiheesta. Tosin ne blogit ovat sen verran ympäripyöreitä ja aiheeltaan niin laveita ja epämääräisiä, että niiden relevantti kommentointi vaatii jonkin verran taustatietoja Ahvion retorista keinoista. Minulle ei ole oikein selvinnyt, keitä mahtavat olla nämä vihervassarit ja kulttuurimarxilaiset? Mistä heidät spesifisti tunnistaa? Mitä sisältöjä vihervassareiden ajatteluun Ahvion mielestä liittyy ja miten nuo sisällöt voidaan todennetaan? Ahvio heittelee noissa asioissa täysin hihasta ja hatusta vedettyjä väitteitä, mutta juuri kukaan ei vaivaudu tarkistamaan väitteiden validiutta, no jotkut lukijat toisinaan. - Minusta on oikeastaan aika hupaisaa, kuinka oikeisto (nykyään myös uskonnollinen oikeisto) on omaksunut juuri Gramscin ja hänen hengenheimolaistensa retoriikan aina kun siitä on ollut oikeistolle hyötyä. Onhan tuo ollut toimiva pragmaattinen lähestymistapa. Mitä tulee tuohon Ahvion kirjoitteluun, niin hänen kirjoituksensahan ovat plagiaatteja amerikkalaisen (uskonnollisen) oikeiston julkaisuista. Luuleeko Ahvio, että hänen lukijansa, eivät ole selvillä siitä, mistä nykyinen amerikkalainen oikeisto omaksui oman retoriikkansa?
Lyhyt kertaus amerikkalaisen uusoikeiston retoriikan marxilaisista lähtökohdista.
Sata vuotta sitten Yhdysvalloissa oli todella voimakas työväenliike. Socialist Democratic Party ja Socialist Labor Party olivat merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Vuoden 1912 presidentinvaaleissa sosialistien ehdokas Eugene Dobs sai 6 prosenttia annetuista äänistä. Se on aika iso luku kaksipuoluejärjestelmään perustuvassa hallintomallissa.
Jos käytte Washington D.C:n seudulla, niin kannattaa ehdottomasti vierailla Kongressin kirjastossa ja Kansallisarkistossa. Sieltä löytyy paljon amerikkalaisen työväenlehtien numeroita. Jo pelkkä kirjoitusten otsikoiden analyysi kertoo siitä, että retoriikka oli yhtenevää nykyisten oikeiston kanssa.
Ensimmäisen maailmansotaan asia liittyy siten, että työväenliike vastusti USA:n liittymistä sotaan. Silloisella republikaanisella presidentillä, Woodrow Wilsonilla, oli iso ongelma: Myös hän oli kampanjoinut uudelleen valintansa yhteydessä sodanvastaisella retoriikalla. Tilanne oli Wall Street kannalta kuitenkin sellainen, että esim. Goldman Sachsin yms. sijoitukset olivat uhattuina, jos Yhdysvallat ei liittyisi sotaan. Pakolla työväenliike saatiin mukaan ja tämä tarkoittaa sitä, että heidän julkaisunsa pakotettiin lain voimalla kirjoittamaan mm. pääkirjoituksissaan sotaa myötäileviä kannanottoja.
Sodan jälkeen oikeistolaistumisen ensimmäisessä aallossa koko työväenliike sitten käytännössä tuhottiin. Tuolloin oli vielä muistissa kuinka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli käyty ”luokkasotia”, joissa sai surmansa tuhansia työläisiä. Suurpääomapiirit eivät halunneet tilanteen toistuvan. Wilsonin presidenttikausilla hyödynnettiin ensimmäistä kertaa myös massapropagandan menetelmiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että työväestön argumentit otettiin pääomapiirien käyttöön pienin variaatioin. Mikään ei ole sittemmin muuttunut: Uskonnollinen oikeisto ja Ahvio viljelevät jyrkän radikaalia marxista ”vallankumousretoriikkaa”, jossa tällä kertaa sen vallankumouksen tekevät uskovat oikeistolaiset pääomapiirit.
Lopulta oltiin samassa tilanteessa kuin nyt: Pääomat olivat kasaantuneet hyvin harvoille ja sitten seurasi talousromahdus. Tähän saumaan iski presidenttinä Franklin D. Roosevelt. Hän otti käyttöönsä jokaisen vasemmistolaisen argumentin ja menettelytavan mukaan lukien äärimmilleen viedyn keynesiläisen talouspolitiikan. FDR sanoi suurimman saavutuksensa olleen kapitalismin pelastaminen. FDR oli itsekin vauras oligarkki, joka sanoi toisille oligarkeille: ”Jos ette luovu osasta omaisuuttanne, niin hyvin pian teillä ei ole lainkaan omaisuutta!” Kuulostaa aika paljon Bernie Sandersin retoriikalta demokraattien esivaalien 2016 yhteydessä.
1950-lvun oikeistolaistumisen toisessa aallossa työväestön retoriikka ei ollut suosiossa, mutta nykyään kolmannessa aallossa puheet ja teot ovat kuin suoraan marxilaisten teoreetikkojen hahmottelemista malleista.
Seurattuani vuosikymmeniä amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston nykyistä nousua ja verratessani sitä 100 vuoden takaiseen amerikkalaiseen versioon sosialismista ja 1960- ja 70-lukujen eurokommunismiin, niin eroja on vaikea löytää. Ahvion kirjoittelussa tämä tulee hyvin esille. Pääseekö tuon sortin amerikkalaisuus hegemonia-asemaan (vrt. Gramsci) myös Suomessa? Ainakin yritystä näyttää olevan, mistä kertoo myös se, että vielä varsin pieni suomalainen fasistinen katras etsii liittolaisia uskonnollista piireistä (esim. Patmos) hyödyntäen ”vallankumousretoriikkaa”, joka puolestaan turhan usein sisältää väkivallan elementin.
Ilmeisesti totalitarismia ei voi ajaa kovin monella erilaisella retorisella keinolla. - Julkaisin seuraavan tekstin 10.8.2015 toisella palstalla, mutta se sopii myös tähän yhteyteen.
Amerikkalaisten hörhöjen suomenkielisellä sivustolla on aika häiriintynyttä juttua lasten raamatullisesta kasvatuksesta. Kuinka paljon väkivaltaa uskovien kotien lapset joutuvatkaan kärsimään? Arvelen, että paljon enemmän kuin viralliset tilastot osoittavat. Jokainen väkivaltatapaus on turha, mutta kun Raamatun jumalalle väkivalta on erityisen mieluista, niin kai sitä lapsiakin voi Jumalan nimissä kurittaa väkivaltaisesti.
Em. sivusto kyllä yrittää esittää disclaimerin seuraavasti: ”Mutta älkää ymmärtäkö tätä väärin — me emme missään tapauksessa kannata lasten pahoinpitelyä.”
Mutta jo seuraavassa koko disclaimer nollataan seuraavan tapaan: ”Lasta ei koskaan pidä kurittaa fyysisesti niin paljon, että siitä seuraa fyysisiä vammoja. Raamatun mukaan lasten asianmukainen ja kohtuullinen fyysinen kuritus edesauttaa lapsen hyvinvointia ja oikeaa kehitystä.”
Väkivalta on aina väärin, tehtiinpä se sitten vaikka Raamatun jumalan nimissä. Tekstin kirjoittajan mielestä väkivalta on oikeutettua, jos siitä ei seuraa fyysisiä vammoja. Kaikki väkivaltaiset teot jättävät vammoja, vaikka pienet fyysiset vammat paranevatkin nopeasti. Väkivallan traumatisoiva vaikutus on dokumentoitu hyvin ja kaikki puhuu raamatullista lastenkasvatusmetodia vastaan. Vaikka tekstin kirjoittaja pitää Raamattua väkivaltaisen kurituksen oikeuttaja, sitä se ei ole: Raamattu on muinaisten tietämättömien ihmisten kirjoittamaa mytologiaa, eikä se kelpaa ohjekirjaksi oikein mihinkään. On suorastaan kuvottavaa, että lasten väkivaltaista kurittamista puolustetaan kirjalla, joka on kaikissa suhteissa vihamielinen teos.
”Vanhempien on tunnettava raamatulliset kurinpidon ohjeet, jotta he voisivat kurittaa oikein ja Raamatun periaatteiden mukaisesti.”
Niistä ohjeista on selvästi haittaa, mutta silti tekstin kirjoittajalla on otsaa väittää: ”Tietysti kurin päämääränä täytyy olla lapsen etu, eikä sitä saa koskaan käyttää syynä lasten väärään kohteluun.”
Lapsen etu kyllä, mutta raamatullinen lastenkasvatus edellyttää sekä aktuaalista väkivaltaa että väkivallan uhkaa, joten Raamatun kasvatusohjeet eivät ole koskaan lapsen edun mukaisia.
”Fyysinen kuritus ei koskaan saa aiheuttaa pysyvää fyysistä vahinkoa tai kipua. Fyysisen kurituksen jälkeen lasta pitäisi aina välittömästi lohduttaa ja tehdä hänelle selväksi, että hänestä välitetään ja häntä rakastetaan. Nämä tilanteet ovat hyviä hetkiä opettaa lapselle, kuinka Jumala kurittaa meitä, koska hän rakastaa meitä ja kuinka me vanhempina toimimme samoin lapsiamme kohtaan.”
Tuo oli jo pöyristyttävää. Ei kai tarvitse sanoa enempää? Väkivalta on aina väkivaltaa, eikä kauniit puheet muuta asiaa.
Kirjoituksen loppupuolella alkaa vastenmielinen ruikutus väkivallan puolesta: ”Tästä seikasta on tullut vieläkin kiperämpi sen vuoksi, että hallitukset ovat alkaneet luokitella kaikenlaisen fyysisen kurituksen lasten pahoinpitelyksi. Monet vanhemmat eivät piiskaa lapsiaan, koska he pelkäävät ilmiantoa viranomaisille ja lastensa pois ottamista.
Jotta uskovien oma pesä näyttäisi puhtaalta, vastuu siirretään näppärästi valtiovallalle: ”Kuinka vanhempien tulisi toimia, jos hallitus on tehnyt lasten fyysisen kurituksen laittomaksi? Room. 13:1-7 mukaan vanhempien tulee alistua valtiovallalle. Valtiovalta ei saisi koskaan olla ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa ja fyysinen kuritus, raamatullisesti ajatellen, on lasten edun mukaista. On kuitenkin parempi, että lapset pysyvät perheen yhteydessä, jossa he saavat ainakin jonkinasteista kurinpitoa, kuin että lapset menetetään valtiovallan huostaan.”
Sekulaarit lait ovat juuri sitä varten, ettei kukaan lapsi joutuisi kohtaamaan minkäänlaista väkivaltaa. On täysin perusteltua, että väkivaltaa ei hyväksytä edes raamatullisin perustein.
Väkivaltaan yllyttävän vastenmielisen kirjoituksen voi lukea tuolta:
http://www.gotquestions.org/Suomi/lasten-kurittaminen.html - ”…reaalimaailmassa me kaikki olemme jonkun kulttuurin sekä vanhempienne mahdollisen uskonnollisen tai muun aatelisen olosuhteiden sekä kasvatuksen alaisia.”
Kovin on kapean deterministinen ja suorastaan fatalistinen maailma/maailmankuva. Tuossa maailmassa ei ihminen kovinkaan helposti irtaudu jopa tappavan haitallisista menettelytavoista, jos hänet on ensin ehdollistettu tuollaisen maailmankuvaan. Ihminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole Pavlovin koira tai B.F. Skinnerin rotta.
Lapsi ja nuori voi kasvaa todella monessa kulttuurissa ja omaksua niistä erilaisia vaikutteita omien mieltymystensä ja pohdintojensa tuloksena. Siinä ei kasvatus hetkauta mihinkään suuntaan. Suljetut yhteisöt ovat ihan oma lukunsa. Sellaisia ovat kaiketi lähinnä pienet agraarit yhteisöt, jossa väestö ja ihmisten ajattelu ovat aika homogeenisia. Variaatioita ei juuri suvaita. Silloin kun liikkuvuus ja (kulttuuri)vaikutteet ovat minimoituja, mitään edistystä tai muutosta ei tapahdu ja jos tapahtuu niin se on tuskallisen hidasta.
En ole koskaan tavannut yhtään henkilö missään päin maailmaa, jonka ajattelu olisi täsmälleen samanlaista kuin hänen vanhempiensa.
En ihan antaisi kasvatukselle noin suurta arvoa. Minä väitän, että sotien jälkeen Euroopassa syntyneet suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka ei sopeutunut vanhempiensa suppeaan yhtenäiskulttuuria tavoittelevaan maailmankuvaan. Tuo sukupolvi oli ensimmäinen sukupolvi, jonka yhteydessä voidaan puhua omaehtoisesta nuorisokulttuurista. Tässä mielessä kasvatus oli turhaa ja se ilmeisesti harmitti aika monia vanhempia sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia. Oma ajattelu on näet aina vaarallista vallitseville dogmeille ja vallanpitäjille. Milleniaaleille kulttuurivaikutusten omaksuminen sieltä sun täältä on aivan jokapäiväistä. On loppujen lopuksi aivan yhdentekevää, mitä nämä ”kasvattajat” sanovat tai tekevät, sillä nuoria ei pysty kontrolloimaan. Miksi edes pitäisi?
Tämä sivuaa kasvatusta aika etäisesti. Sinua saattaa kiinnostaa sellainen afro-amerikkalainen filosofi kuin Cornel West. En tiedä on häneltä saatavissa mitään suomeksi. Lapsena West kulki vanhempiensa mukana mustien kansalaisoikeusmarsseilla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän osoitti sympatiaa Mustille Panttereille. Sitten Westillä oli merkittävä akateeminen ura. Hän toimi filosofian ja uskonnonfilosofian professorina sekä Harvardissa että Princetonissa.
Nykyään West on käy aika monessa paikassa vierailevana puhujana. Youtubesta löytyy jonkin verran Westin haastatteluja. Yksi katsomisen arvoinen on Chris Hedgesin ja Cornel Westin keskustelu.
Myös Hedgesin kohdalla kasvatus oli aika erikoista. Hedgesin isä oli pastori (en muista minkä suuntauksen), joka osallistui mustien kansalaisoikeusmarsseihin, vaikka naama olikin kovin kalpea. Tuo pastori ajoi myös homojen ja naisten oikeuksia tuolloin vielä kovin vanhoillisessa maassa. Lieneekö tuo vaikuttanut Chris Hedgesin sosiaalisen omantunnon heräämiseen? - Kiitos linkkivinkeistä. Täytyy perehtyä niihin oikein ajan kanssa.
”Oikeastaan toit esille erään vapauden perusongelman – onko vapaus vain vapautta jostakin tai vapautta johonkin.”
”…paradoksaalisesti asemoit itsesi samaan asemaan kuin nuo fundamentalistit.”
Positioni taitaa vaatia vähän täsmennystä. Siis: Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti vapaa uskonnoista. Vastasyntyneellä ei ole uskonnollista vakaumusta, eikä sellaista ole vielä vähän kehittyneemmälläkään lapsella. Uskonnolliset vakaumukset ovat havaintojeni mukaan manipulaation, painostuksen, uhkailun, suostuttelun yms. tuloksia. Harvoin usko johonkin transsendenttiin olioon perustuu rationaaliseen harkintaan ja verifioituun evidenssiin. Täten vapaus uskonnosta on oletusarvo.
Jokainen toki voi uskoa vaikka mihin, mutta silloin kun uskonnollisista vakaumuksista johdetaan yhteiskunnallisia velvoitteita – esim. lainsäädäntöä – ollaan jo hyvin lähellä manipulaatiota ja painostusta. Jopa uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat ovat usein vaatimassa äänekkäästi oman vakaumuksensa legitimointia. Valitettavan usein he siinä onnistuvatkin, joten tämä toimintapa on epädemokraattinen, erityisesti silloin kun demokratia perustuu enemmistöpäätöksiin, joka puolestaan johtaa helposti enemmistön mielivaltaan.
Jollain tavoin vähemmistön uskonnollisen vakaumuksen suojaus lainsäädännössä olisi perusteltua, jos tuo vähemmistä olisi sorretussa asemassa (kuten tietyissä maissa ovat). Silloin kun enemmistöön uskonnolliset yhteisöt ovat onnistuneet saamaan lainsäädäntöön omien uskonnollisten dogmiensa mukaisia pykäliä, on kyse enemmistön tyranniasta, joka ei suojele vähemmistöön kuuluvia. Demokratian ideaaliinhan ei kuulu vähemmistöjen sorto; ei ainakaan tulisi kuulua, vaikka jotkut piirit sellaisesta haaveilevatkin.
Edellä olevasta seuraa se, että kaiken lainsäädännön ja lain tulkintojen tulee olla sekulaareja. Jokainen yhteisö voi sitten omassa piirissään noudattaa uskonnosta johdettuja dogmeja niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa lain kanssa.
Kysymykseen negatiivisesta uskonnonvapaudesta (vapaus uskonnoista) voidaan johtaa mm. seuraavia aihetta sivuavia lisäkysymyksiä: Onko ihminen vapaa uskonnollista sorrosta vai onko ihminen vapaa sortamaan muita uskonnollisesti? Onko ihminen vapaa uskonnollista manipulaatiosta vai vapaa manipuloimaan muita? Listaa voi jatkaa. Se miten kysymyksiin vastaa, kertoo aika paljon ihmisen suhteesta dilemmaan negatiivinen uskonnonvapaus vs. positiivinen uskonnonvapaus.
Nyt jo yli neljäkymmentä vuotta kestäneen ”maailmankiertueeni” aikana olen päässyt perehtymään aika ajoin hyvinkin köyhien kehitysmaiden olosuhteisiin. Pääsääntöisesti olen havainnut seuraavan ilmiön: Kaikkialla missä lainsäädäntö on muuttunut sekulaarimpaan suuntaan, siellä on myös elintaso noussut. Tällä tavoin on saatu miljardi aasialaista ja afrikkalaista ihmistä nostettua absoluuttisesta köyhyydestä. Tosin absoluuttinen köyhyys on lisääntynyt länsimaissa (erityisesti Yhdysvalloissa), mutta sillä taas enemmän tekemistä korporaatioiden tyrannian kuin uskonnon kanssa.
Eräässä elämäni vaiheessa pääsin mukaan arvioimaan kehitysyhteistyön vaikutuksia. Heikommassa asemassa olivat ne alueet, joissa em. yhteistyö oli jäänyt pelkästään uskonnollisten lähetysjärjestöjen harteille. Parhaiten menestyivät ne alueet, joissa oli panostettu koulutukseen ilman uskonnollisia virityksiä. Jo pelkkä peruskoulutus parantaa noiden seutujen ihmisten elinmahdollisuuksia: he oppivat auttamaan itseään relevanteilla tavoilla. Onhan se liikuttavaa, että uskonnolliset lähetysjärjestöt perustuvat kouluja, mutta silloin pitäisi opettaa niitä tietoja ja taitoja, jotka välittömästi parantavat kehitysmaiden ihmisten jokapäiväistä selviytymistä. Siellä missä annetaan faktoihin ja evidenssiin pohjautuvaa seksuaalivalistusta, siellä olosuhteiden voi odottaa parantuvan. Ja tällä on taas paljonkin tekemistä negatiivisen uskonnonvapauden kanssa! - "Totta on, että kirkossa oli oikeistolainen enemmistö. Osa jopa yltiönationalisteja. Muistaen että joukkoon on aina mahtunut muitakin."
Onko nykyinen arkkipiispa "huutava ääni erämaassa"? Moniin hänen lausunnoistaan voin yhtyä. Kun lukee Suomi24:n uskontoaiheisia palstoja, niin Mäkinen on suorastaan demonisoitu. Monelle näillä palstoilla kirjoittavalle humanismi on suoraan "saatanasta". Mahtaako heillä olla probelemaattinen suhde kanssaihmisiinsä? - ”Yleistämisessä on aina vaara, että kaivaa samalla itselleen kuoppaa.”
Minä tosiaan yleistän kaikki uskonnot ja niiden kaikki suuntaukset samaan kategoriaan. Näin varsinkin silloin kun premissinä on jonkin transsendentin olion olemassaolo. Täten Raamatun Jumala ja skientologien Xenu, tuo hassu intergalaktinen sotapäällikkö, kuuluvat samaan kategoriaan. Vielä kun tuosta parhaimmillaan todentamattomasta premissistä johdetaan joitakin kaikkia velvoittavia kategorisia imperatiiveja, niin pahimmillaan sellainen on tappavan haitallista, tyypillisesti vain naurettavan hölmöä.
”Yhteisöillä on aina omat norminsa, oli kyse vaikka vegaaneista tai autourheilusta.”
Vegaanien porkkanat ja autourheilun menopelit ovat sentään reaalimaailmaan liittyviä entiteettejä. Vegaanit eivät ole pyrkineet vaikuttamaan lainsäädäntöön siten, että minun tulisi omaksua heidän ruokailutottumuksensa ja sen seurannaisvaikutukset. Eivätkä nuo autourheilijatkaan ole vaatineet sellaista, että lain mukaan kaikkien olisi harrastettava ”romuralleja”.
"Mutta jokainen ns. etupiiri haluaa jollain tavalla olla vaikuttamassa päättäjiin."
Noinhan se on, mutta samalla nämä uskonnolliset ”karvalakkilähetystöt” ovat vaatimassa sellaista, että heidän todentamaton jumalolentonsa tulisi ottaa todesta ja tuosta todentamattomasta premissistä tulisi tehdä sellaisia johtopäätöksiä, jotka velvoittavat muita toimimaan jonkin fiktiivisen olion fiktiivisen tahdon mukaan.
Myönnän, että suomalaisten herätysliikkeiden tuntemukseni perustuu suurimmalta osaltaan verkkomateriaaliin. Siitä taitaa olla jo kaksikymmentä vuotta, kun viimeksi tapasin suomalaisen herätyskristityn; voi olla jo kolmekymmentäkin vuotta. Kun lukee noita herätysliikkeiden julkaisuja, niin jos en tietäisi kenen julkaisusta kulloinkin on kyse, niin en pystyisi tekemään eroa eri herätysliikkeiden välillä. Kuten tuossa yllä sanoin, niputan kaikki transsendenttia koskevat väitteet samaan kategoriaan. Nykyisessä olinpaikassani todennäköisyys törmätä suomalaiseen herätyskristittyyn on jotakuinkin nolla, nollaa lähenee suomalaisten esiintyminen tällä seudulla muutenkin.
”Väkisinkin he enemmistönä tekevät päätöksiä, joihin usko on vaikuttanut.”
Ja tekevät ”ulkopuolisten” elämästä hankalaa! Negatiivinen uskonnonvapaus peittoaa aina positiivisen uskonnonvapauden. Vapaus uskonnosta (ihan mistä tahansa niistä) on mielestäni yksi humanismin perusprinsiippi.
”Mutta se, mihin tulee myös puuttua, on lakien ja humaanisuuden vastaisuus.”
Tätä minäkin kannatan! Valitettavasti usein uskonnoista johdetut väitteet ovat lain muodossa humaanisuuden kannalta aivan päinvastaisia. Humanismi on perin harvoin herätysliikkeiden asialistalla kärkipäässä. Jos on kärkipäässä, niin siihenkin on liitetty taas todentamaton transsendentti olio.