- Osuit oikeaan. Aa:n alkuperöinen amerikkalainen yhteistyökumppani MassResistance on kristofasistinen järjestö; oikein malliesimerkki sellaisesta.
Jos haluaa saada hieman erilaisen kuvan näiden järjestöjen ja niiden jäsenten (ryhmä)dynamiikasta, niin kannattaa lukea Norman O. Brownin kirja vuodelta 1959/1985 Life Against Death: Psychoanalytical Meaning of History.
Yksi Brownin teeseistä (monen muun teesin lisäksi) kuuluu lyhyesti: Yhteisöt kärsivät samanlaisista neurooseista kuin yksilötkin.
Vaikka en pidäkään freudilaista psykoanalyysia millään tavoin relevanttina, niin tuo Brownin hahmottelema yhteisöjen neuroottisuus on ajattelemisen arvoinen asia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Life_Against_Death - Näkökulmani on tosiaan yhteiskuntatieteellinen; lähinnä sosiologinen mutta sivuten sosiaalipsykologiaa. Sinä ilmeisesti lähestyt aihetta teologisesta perspektiivistä?
Kristofasismin voi perustellusti katsoa kuuluvan fundamentalismin alakategoriaan. Fundamentalismi ei ole aina poliittista, kristofasismi taas on. Kristofasismissa tehdään (joudutaan tekemään) teologisia kompromisseja, jotta yhteiskuntapoliittista ohjelmaa voidaan puolustaa raamatullisin perustein. Tällä tavoin pystytään legitimoimaan jopa lainvastainen toiminta tai sellaiseen yllyttäminen. Suomalainen esimerkki asiasta (joka sekin on amerikkalaista lainaa) on muutaman vuoden takainen Päivi Räsäsen spekulointi sillä, että Jumalan laki peittoaa Suomen valtion demokraattisesti laaditut lait, joten kristityt voivat jättää noudattamatta Suomen lakeja, jos ne ovat ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Kuka sen määrää, mikä on Jumalan laki? Raamatustakin voi johtaa samasta aiheesta tolkuttoman suuren määrän tulkintoja Jumalan laista, joten kaikki tulkintatavat yhtä oikeita tai yhtä vääriä perustuen väitteen esittäjän subjektiivisiin preferensseihin. Tässä kristofasismin autoratiivisuus tulee apuun: on olemassa joku taho, mikä kulloinkin sanelee oikean opin (dogmin) ja jota alamaisten (ei siis kansalaisten siinä merkityksessä kuin kansalainen määritellään kansalaisyhteiskunnan kriteerien mukaan) tulee noudattaa, vaikka ko. yhteiskuntapoliittinen ohjelma olisi kuinka epäoikeudenmukainen, haitallinen ja jopa lainvastainen. Kristofasismiin kuuluu herra-orja-moraali, jolle sillekin on ihan raamatulliset perusteet. Tästä taas voidaan johtaa vaikka mitä imperialistisia kansainvälistä politiikkaa koskevia tavoitteita ja niin on tehtykin. Ikävää että Amerikan ”jumalalliseen” erikoislaatuun perustuvat imperialistiset menettelytavat hyväksytään Ahvion ja Puolimatkan kirjoituksissa kritiikittä.
Yksi amerikkalaisen kristofasismin tunnusmerkki on Amerikan erikoislaadun korostaminen (American Exceptionalism) jumalallisissa suunnitelmissa. Tähän erikoislaatuun taas perustuu koko amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston agenda. Se vasta kristofasistista onkin. Ilmiö ei ole tuntematon suomalaisten fundamentalistien suhteen, vaikka ilmiö Suomessa ei olisikaan kristofasistinen: tästä tullaan jo aikaisemmin esitettyyn jyrkkään nationalismiin, pahimmillaan väkivaltaiseen ääri-patriotismiin.
<<Kun vielä tiedetään se että kristofasismi on syntynyt vastapooliksi islamfasismille, niin tarkastelet ilmeisesti tätä yhteiskuntatieteen näkövinkkelistä?>>
Kristofasismi on paljon vanhempaa perua. Tällä vuosisadalla islamofasismille vastainen liike on vastajihadistinen, jyrkän militaristinen, mutta ei välttämättä uskonnollinen. Tosin kristofasismi on jo luonteeltaan vastajihadistista. Uskonnonvapaus merkitsee kristofasisteille vain ja ainoastaan vapautta uskoa kristinuskon dogmien mukaan, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Muita uskomusjärjestelmiä suvaitaan huonosti tai ei lainkaan.
<<Nämä ovat hahmotettavissa mm. Ahvion kirjoituksista, joissa hän varoivaisesti maalailee sitä, millainen ihanneyhteiskunnan pitäisi olla.>>
Mielestäni Ahvio ei edes yritä olla varovainen. Kun katsoo millaisia lähteitä Ahvio käyttää ja millainen on lähdeteksti kokonaisuudessaan, niin sieltä selviää kaikkein irvokkain kristofasistinen tausta. En muuten pidä lainkaan todennäköisenä, että Ahvio on lukenut kaikkia käyttämiään lähteitä, ei ainakaan kovin syvällisesti. Ainakin viikoittainen Patmoksen sivuilla julkaistu blogi on sen sortin lainauslouhintaa, että tohtorismiehen ei uskoisi päätyvän niin halpaan huijaukseen. Ehkä Ahvio laskee sen varaan, että kukaan hänen kohdeyleisöstään ei tarkista lähteitä: mitä kukin lähde kokonaisuudessaan sanoo ja minkälaista asiaa ajaa.
Ahvio ja Puolimatka esiintyvät palstoilla Amerikan asioista perillä olevina auktoriteetteina. Ilmeisesti molemmat ajattelevat, ettei kukaan tarkista asioiden todellista tilaa, ei tee lähdekritiikkiä tai analysoi heidän kirjoituksiaan. Tällä palstalla, muutamassa muussa yhteydessä ja jopa Ahvion blogin kommenttiosuudessa olen esittänyt relevanttia ja validia kritiikkiä. Ahvio sietää kritiikkiä paljon paremmin kuin Puolimatka. Tapsa vaan vaikeroi ja uhriutuu, jos hänen vedätyksensä paljastetaan vähän suuremmalle joukolle kuin hänen omalle kuppikunnalleen. Oma lahko tai kultti on paremmin kontrolloitavissa kuin sitä suurempi yleisö. Molempien yleisö taas on todella huono sietämään kritiikkiä tai edes eriäviä mielipiteitä. Kritiikkiä ei osata ottaa vastaan, vaikka todistusaineisto levittäisiin kuinka näkyville tahansa.
Em. syistä olen katsonut tarpeelliseksi aika ajoin julkaista kommentaareja heppujen kirjoituksista.
Puolimatkan presuppositionalistinen apologetiikka taas on enimmäkseen kristofasistista fideismiä. Sillekin on amerikkalaiset esikuvansa. Asiasta ehkä toisella kertaa. - Lähimmäisenrakkaus ei ainakaan ole kristofasistien hyve. Kyykyttäminen ja nöyryyttäminen on noissa ääri-uskonnollisissa piireissä pikemmin sääntö kuin poikkeus.
- Jyräämistä? Kun käytettävissä on 5000 merkkiä, niin asiaa joutuu tiivistämään ja silti suurin osa asiasta jää sanomatta.
Hyvä alku amerikkalaisen kristofasismin ymmärtämiselle on Chris Hedgesin The Christian Right and the War on America (2007).
Hedges tarkastelee 1900-luvun totalitaarisia liikkeitä aina Mussolinin Italiasta Pinochetin Chileen ja niiden yhteyksiä kristillisiin kirkkoihin. Tämän jälkeen verrataan amerikkalaista uskonnollisen oikeiston tavoitteita ja retoriikkaa em. ilmiöihin: Niiden todetaan olevan pitkälti yhteneviä. Tätä retoriikkaa ja tavoitteenasettelua ovat Ahvio ja Puolimatka pyrkineet tuomaan Suomeen; erityisesti Ahvio, jonka kirjoitukset ovat kovin militantteja. Puolimatkan retoriikka on taas hienovaraisempaa kristinuskon dominionistista ylivaltaa palvelevaa pseudo-tieteellistä hömppää.
Ahvion tapauksessa asia ei ole lainkaan yllättävää. Ahviohan on tehnyt väitöskirjan kalvinismista ja amerikkalainen kristofasismi pohjautuu Hedegsin mukaan kalvinismiin ja vielä sen radikaaliin muotoon. Kristofasismi on siten apokalyptista, kiihkeän militaristista, seksististä ja (yllätys, yllätys!) homofobista muutaman muun seikan lisäksi.
Amerikkalaisella kristofasismilla on paljon rahaa käytettävissään, kiitos laajan ja vauraan evankelisen kannattajakunnan. Suomessa näitä ”evankelisia” on vain sen verran pieni joukko, että heidän potentiaalinsa vaikuttaa yhteiskunnallisiin instituutioihin, on aika pieni. Melua he yrittävät pitää ja pyrkivät levittämään ideologiaansa siten, että heillä tulisi tavoitteenasettelun mukaan olla hegemonia-asema, josta käsin he voisivat sanella yhteiskunnan menettelytavat.
Amerikassa kristofasismin juuret voidaan jäljittää 1930-luvun lama-aikaan. Samoihin aikoihin Suomessakin vallinneen laman aikana monet papit aina piispoja myöten olivat fasisteja: He hakivat esikuvansa ensin Italiasta ja sitten Saksasta.
1950-luvulla Amerikassa syntyi John Birch Society, joka on vieläkin toiminnassa. 1980-lvulla olivat vuorossa mm. Moral Majority ja Council for National Policy. 1990-luvulla syntyivät monet ääripatrioottiset kristofasistiset (puolisotilaalliset) liikkeet, jotka pommittivat esim. aborttiklinikoita. Tuolloin alkoi ilmetä pyrkimys erottaa ei-traditionaaliset perhemuodot ns. traditionaalisista ydinperheistä, joko häpäisemällä tai syyllistämällä. Kun pelkästään tämä ei riittänyt, pyrittiin vaikuttamaan lainsäädäntöön siten, että näiden ei-traditionaalisten perheiden oikeudet ja vapaudet saataisiin minimoitua. Samanlaista debattia juuri Ahvio ja Puolimatka ovat pitäneet yllä Suomessa.
Arvelen, että Suomessa kristofasistien suhteellisesti suurin edustus löytyy vapaista suunnista. Mitä pienempi lahko/kultti, sitä paremmat mahdollisuudet ajaa kristofasistisia näkemyksiä. En olisi lainkaan yllättynyt, vaikka Ahvion ja Puolimatkan tavoitteena olisi se, että ainakin jotkut heidän kristofasistista näkemyksistään saisivat kannatusta myös ev.lut. valtavirrassa. Tällöin olisi helpompi legitimoida epäeettisetkin menettelytavat.
Ehkä suomalaiseenkin kristofasismiin soveltuu se mitä Tom Faw Driver sanoi asiasta: ”Kristinusko on jatkuvassa vaarassa ajautua kristofasismiin. Vaara tarkoittaa sitä, että Kristus asetetaan kaiken, myös yhteiskunnallisen elämän, keskipisteeseen riippumatta lainsäädännöstä, joka pyrkii ehkäisemään kristofasistista tyranniaa. Tällöin julistus muuttuu diktatoriseksi valmistellen tietä fasismiin.” Driver mainitsee myös revisionistisen historiankirjoituksen, josta oli puhetta jo eilen.
”Kristofasismi on jyrkkä teologinen hyökkäys sitä vastaan, mitä Jeesus sanoi Raamatussa. Se on ei-normatiivista kristologiaa.” (George Hunsinger)
Kristofasismi on yhteydessä myös kristomonismiin. Oikeastaan tilanne on se, että kristomonismi johtaa helposti kristofasismiin. Kristomonismi on lyhyesti sitä, että Jeesusta pidetään niin jumalallisena, että Jeesuksen inhimillisyys jätetään huomiotta. Jo tuossa eilen mainitussa Söllen artikkelissa mainitaan, että tämä oli siis jo vuonna 1970 amerikkalaisen fundamentalismin piirre.
Viime aikoina on myös Suomessa esitetty näkemyksiä Suomesta kristillisenä valtiona siten, että Suomi on kristittyjen perustama valtio kristityille. Tämä perin amerikkalainen lähestymistapa on tyypillistä mm. Puolimatkalle, joka hieman peitellysti tuo asian esille siten, että jotakuinkin kaikille asioilla tieteestä moraalin ja politiikkaan on länsimaissa kristillinen alkuperä. Tällainen kristillinen narratiivi on juuri revisionistista historiankirjoitusta, josta siitäkin oli puhetta jo eilen. - Siis: Kristinusko...
- Tänään Seurakuntalainen raportoi kristillistä julkaisutoimintaa kohdanneesta kustannuskriisistä.
Viidesläisen Kansanlähetyksen vaikutuspiirissä olevan Kustannusosakeyhtiö Uusi Tien kerrotaan alasajavan kirjojen kustannustomintaa. Ei sitten Päivi ja Niilo Räsäsen Avioliittokirjan myynti tainnut olla mitenkään huimaa.
Eilen Päkä oli kuppaamassa valtiolta lisää rahaa: ei ihme kun Uusi Tien talous on kuralla. Päkä, monen fundiksen kanssa, on ollut ajamassa oikeistolaista markkinaliberalismia, mutta kun itseä lähellä olevan taho on vaikeuksissa, niin kyllä silloin huudetaan valtiota apuun.
Verkkojulkaisu Uusi Tien päätoimittaja Leif Nummela antoi näkyvästi tilaa Aito Avioliitolle (Puolimatka, Ahvio ja Turunen, Päkä jne). Se strategia tuli kalliiksi. Maksavat asiakkaat katosivat niin Uusi Tieltä kuin muutamalta muulta Seurakuntalaisen jutussa mainitulta yritykseltä.
Tuotteista maksavat uskovat eivät olleetkaan niin taantumuksellisia kuin kuviteltiin.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kristilliset-kustantajat-vahentavat-vakea/ - Sokarateen puolustuspuhe kirjoitettiin vuosisatoja ennen kuin kristinusko edes syntyi. Sanoiko Sokrates yhtään mitään tai oliko koko heppua edes olemassa, on vähän kiistanalaista. Platon saattoi kirjoitella omiaan panemalla jutut Sokrateen piikkiin.
Toki kansanopistot saavat itse määritellä opetussisältönsä ihan itse. Siitä ei ole kyse, eikä kukaan sitä ole kieltämässäkään. Kyse on vain julkisesta rahoituksesta tulevasta valtionavusta. Samoilla perusteilla islamilainen kansaopisto saisi rahaa, tai skientologien, mormoonien, tai lentävän spagettihirviön kansanopisto. Lista on loputon.
Uusateismi ei tarvitse puolustuspuhetta. Nollahypoteesi H(0) on: Mitään jumalia ei ole olemassa. Siitä vain falsisioimaan nollahypoteesi. Jos onnistut falsifioinnissa, niin siitä sitten seuraa kysymys: onko tuo jumala kristinuskon jumala...jne...reductio ab absurdum.
Olen tutustunut varsin hyvin apologioihin ja esittänyt niiden kritiikkiä muissa yhteyksissä kuin Suomi24:ssa; no joskus myös täällä.
Apologiat eivät kuulu julkisrahoitteiseen kansansivistystyöhön kuten ei kuulu apologioiden kritiikkikään. - Koska Patmos on säätiö, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että Meller on yksi edunsaajista. Tällöin Mellerin ns. "eläke" koostuu mahdollisesta työeläkkeestä ja säätiön myöntämästä edusta. Jos näin ei ole, niin Mellerillä on ollut aikoinaan todella suuret ansiotulot.
Säätiöiden edunsaajien jäljille on vähän hankala päästä. - <<Kansanopistot ovat tärkeä osa suomalaista sivistyksen historiaa/.../Niiden perusidea on siis juuri se, että niitä on perustettu yksityisin varoin ja valtio antaa tukea opetukseen.>>
Kansanlähetysopistossa annetaan sellaistakin opetusta kuin apologiakoulutus. Tämä tarkoittaa valehtelemisen opetusta: selvästi epätosi ja todentamattomia asioita opetetaan puolustamaan tosina.
Puoskaroinnin tiliin menee myös sielunhoitoterapia-koulutus.
<<Samoin kuin rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea erilaisia tukia myös valtio antaa rekisteröidyille yhdyskunnille tukea, ja näin tukee uskonnonvapauden toteutumista.>>
Selvästi epätosien asioiden propagoijille ei tule antaa mitään tukea. Uskonnonvapaus voi toteutua vain kun julkinen valta on sekulaari. Kristillinen hegemonia on niin mennettä maailmaa. Hegemonia aseman menestys liittyy oleellisesti epätosien väitteiden esittämiseen tosina. Samassa yhteydessä on sorrettu ja syrjitty milloin mitäkin ryhmää. Uskontoon pohjatuvassa "kouutuksessa" suljetaan tyypillisesti tosiasiat opetuksen ulkopuolelle, koska faktat ovat kiusallisia uskonnollisten yhteisöjen kannalta; olivatpa sitten kyseessä kristityt, muslimit, hindut, buddhalaiset jne. - Sinähän se hassu höpöttäjä olet. Uskotko itse noin mielipuolisiin juttuihin?
On hienoa olla synnitön, koska synti ei ole reaalimaailman ilmiö. Tämä syystä, että Aaatami ja Eeva eivät todistetusti olleet historiallisia henkilö. Juuri mikään Raamatun väittämä ei pidä paikkaansa. Tämäkin voidaan todentaa.
Jeesukaan tuskin oli historiallinen henkilö. Näitä myyttisiä taruhahmoja on aivan tolkuton määrä.
Koko Jeesus-saaga on perusteiltaan aika groteski:
Jos sinä olet huijannut minulta huntin, niin onko minun hakattava poikani hengiltä, jotta voin antaa sinulle anteeksi?
Vaikka kristittyjen taivas olisikin olemassa, niin se olisi niin paha paikka, että sitä tulisi välttää kaikin keinoin. Sitä samuutta ja tylsyyttä ei kukaan kestä edes päivää.
P.S. Päkällä on aina ollut mielessä fundamentalisteille tyypilliset konnuudet. - Hyvinhän tuo Puolimatka on saanut asiaansa esille. Hänellä on käytössään monta mediakanavaa. Nytkin Uudesta Suomesta poistettu kirjoitus on esillä Seurakuntalaisessa ja Tapion omilla kotisivuilla. Lisäksi Puolimatkaa on siteerattu ahkerasti erinäisillä kristillisillä verkkosivuilla.
Sananvapaudella ei asian kanssa ole mitään tekemistä. Uusi Suomi vain noudattaa journalistista linjaansa. Aika harvassa kristillisessä julkaisussa julkaistaisiin minun näkemyksiäni. Ei se mitenkään loukkaa minun sananvapauttani. Minäkin saan asiani esille ihan kuin Puolimatkakin. - No niin, tulihan se uhriutuminen sieltä. Tosin Puolimatkan puolesta uhriutui tamperalainen pappi, Juhani Räsänen, joka kotimaa24:ssa nillitti siitä, että Tapsan kirjoitus katosi Uudesta Suomesta bittiavaruuteen. Tosin Tapsan kirjoitus on nyt luettavissa Seurakuntalaisesta.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/puolimatkassa-sananvapauden-rajat/ - Joko Tapsallae pamahti bannit Uuteen Suomeen? Montako varoitusta siihen tarvitaan? Kolme?
Katsotaan vaan, niin uhriutuminen on taas todennäköisin menettelytapa, koska muuten aivan sekopäisiä ja pakkomielteisia kirjoituksia ei voi puolustaa. - <<Ja millä perustelet ICEJ luoneen jonkin uuden opinsuunnan? Onko se jossain kohdin Raamatun vastaista?>>
Eipä ICEJ ole luonut mitään uutta oppisuuntaa: Saman vanhan barbarismin toistoa. Retoriikkakaan ei ole mitään uutta.
Raamatusta nyt ei vain ole yhtään minkään kriteeriksi, joten on aivan yhdentekevää onko jokin toiminta Raamatun vastaista tai ei. Aina kun aavikkobarbaarien opaskirjoista – Raamatusta ja/tai Koraanista – johdetaan kategorisia imperatiiveja ja muita lievempiä menettelytapaohjeita, niin mennään metsään rytisten. Tämä voidaan todentaa.
Aika pähkähulluja, että maanomistussuhteita perustellaan aavikkobarbaarien mytologioilla. Sellainen toiminta aiheuttaa vain inhimillisiä kärsimyksiä puolin ja toisin. Luopumalla aavikkobarbaarien opaskirjojen velvoittavuudesta, osapuolet ehkä oppivat elämään sovussa toistensa kanssa.
Ja aina vaan on perin surkeaa, että suomalainen ”uskontopuolue” Kristillisdemokraatit saavat valtiolta puoluetukea ja samanaikaisesti antavat tukensa ja edesauttavat väkivaltakulttuurin ylläpitämistä Lähi-idässä. Uskonnollinen väkivalta ja sen edistäminen taitaakin tehdä aavikkobarbaareista ja heidän tukijoistaan puolin ja toisin oikein taivaskelpoisia. - Aloituksessa oleva lainaus on Wikipediasta ja se kertoo evankelisten amerikkalaisten suhteesta ICEJ:hin. Tämä porukka onkin ICEJ:n suurin yksittäinen rahoittaja. Tuon porukan taustaoletukset ovat selvät, vaikka ICEJ:n sivuilla ei asiaa mainita suoraan.
Ei siis ole vähäisintäkään syytä muuttaa näkemystäni: trolleja koulutetaan Porissa ja suomalainen puoluetukea nauttiva puolue mahdollistaa väkivaltaisen agendan ajamisen trollaamalla keskustelupalstoja. Voihan sitä mielipiteenmuokkausta niinkin harjoittaa.
Raamattuni olen lukenut oikein hyvin. Fakta on, että Raamattu on muinaisten aavikkobarbaarien mytologiaa. Tämä voidaan verifioida. Reaalimaailman relevanssia Raamatulla ei ole, vaikka Raamatun selvästi epätosista premisseistä yritetäänkin johtaa jos jonkinlaisia erittäin haitallisia menettelytapoja kuten Krisujen kannattama ja ICEJ:n masinoima YAPS-koulutus. - Linkki uudestaan:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jerusalemin_kansainvälinen_kristillinen_suurlähetystö - Fasismi voidaan määritellä esim. seuraavasti:
»Ultranationalismin vallankumouksellinen muoto, joka pyrkii mobilisoimaan kaikki "terveet" yhteiskunnalliset ja poliittiset energiat vastustamaan rappion oletettua uhkaa sekä saavuttamaan uudistuneen kansallisen tai etnisen yhteisön. Tähän hankkeeseen kuuluu sekä poliittisen kulttuurin että sitä tukevan yhteiskunnallisen ja eettisen kulttuurin elvyttäminen. Joissain tapauksissa siihen liittyy myös eugenistinen rotuopillinen uudistumisen käsite.»
(Blamires & Jackson, World Fascism : A Historical Encyclopedia (2006))
Cafe Raamatussa esitetty retoriikka täyttää tuon em. fasismin määritelmän. - Faskisteille olen pioneeri, pioneereille faskisti. Pikku runkkarit ne huutaa lokeroissaan: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan! (Eppu Normaali)
- Aivan mahtavaa! Suorastaan briljanttia! Jään mielenkiinnolla odottamaan josko pääsisi ihan turisemaan lefan kanssa.
- Ketjun aloittaja kirjoitti:
"Raamatusta saamme vastauksia siihen, mistä olemme saannet alkumme, miksi olemme täällä, minne olemme menossa ja mikä olemassaolomme tarkoitus."
Raamatun jutut ovat aika joutavaa jorinaa. Ihminen saa alkunsa hedelmöitetystä munasolusta. Ennen muinoin ihminen oli täällä, koska hänen vanhempansa harrastivat seksiä. Nykyään sekin voidaan hoitaa kliinisen steriilisti koeputkessa tms. Jokainen on menossa kohti kuolemaa, eikä siitä pääse mihinkään. Elämän tarkoitus voi olla mitä milloinkin ja sen jokainen kykenee määrittelemään ihan itse. Sitä paitsi elämän voi surffailla läpi hyvinkin tyydyttävästi vailla mitään tarkoitusta. Asiaa ei liity mitään jumalallista tai edes raamatullista.