- Eiköhän nämä uskonnollisen oikeiston agendan ajajat ole Suomessa ihan kotikutoisia. Päämäärät ja menetelmät näyttävät kopioiduilta amerikkalaisten puulaakien ideologisesti virittyneistä toimintaohjelmista. Ehkä rahoitusta tulee ulkomailta tavalla tai toisella, mutta kaikkki toimijat lienevät suomalaisia.
Seurattuani vuosikymmeniä amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston valtaannousua, en pidä mitenkään mahdottomana ajatusta siitä, että sellainen saisi jalansijaa myös Suomessa. Pääseekö heidän agendallaan valtaan Suomessa? Tuskin, mutta erinäisiä haittoja he kyllä pystyvät aiheuttamaan liberaalille demokratialla. Tai ovat jo saaneetkin ja lisää lienee luvassa. Vastarintaan on syytä ryhtyä hyvissä ajoin, ettei käy kuten Yhdysvalloissa. - Mahtavaa! 2h11min siitä kun postasin oman kommenttini, niin esille otettiin tuo vanha ja kulunut Southern Poverty Law Center & Family Research Council -jupakka.
NImimerkki Vasenlaita.vihaa näyttää postanneen lähes sanasta sanaan rekisteröidyn nimimerkki George L:n muinaisen kommentin omaan kommenttiini. Oikein odotin , kaunko kestää kun puhe kääntyy SPLC:een ja FRC:hen. Alatte vähän hidastua!
Onko sinulle ongelma, että pidän republikaanista puoluetta (GOP) ja siihen liittyviä uskonnollisen oikeiston organsaatioina vaarallisina terroristiorgansaatoina. Yhtenäinen Venäjä pääsee samaan. Nämä em. vallanpitäjät harjoittavat maissaan ja maailmallakin "valtioterrorismia". Israel ja Pohjois-Korea ovat siinä touhussa ihan kintereillä.
MIten se tekee ihmisestä vasemmistolaisen, jos kannattaa varallisuuserien yksityisomistusta?
Nimimerkki, Vasenlaita.vihaa, olen aivan liian laiska vihaamaan ketään, sinuakaan.
Kommenttisi oli oikeastaan aika viihdyttävä, sillä se sai minut hymyilmeään.
Kerro minulle lisää Amerikan vasemmistolaisesta sylttytehtaasta! - Amerikkalaista evankelikaalista fundamentalismia ja sen eri organisaatioita on tutkittu paljonkin. Näyttää siltä, että samaa menetelmää pyritään monistamaan Euroopan oloihin sopivaksi.
Amerikan uskonnollisesta oikeistosta on ollut paljon juttua niissä ketjuissa, joihin minä olen osallistunut, joten ei toisteta koko uskonnollisen oikeiston historiaa.
Soluttautuminen alkoi noin 40 vuotta sitten ihan ruohonjuuritasolta. Silloin perustettiin erilaisia soluja milloin minkin asian ympärille. Solun koko oli tuollainen 10-30 henkeä. Siitä on olemassa ihan relevanttia psykologista tutkimusta, että solun optimaalinen operatiivinen koko on juuri tuo. Pienemmässä ryhmässä kaikki tavoitteiden mukaiset asiat eivät löytäisi tekijöitä, suuremmassa ryhmässä kaikille ei sitten löytyisi sopivaa ja mielekkääksi koettua puuhaa.
Eivät nuo solut olleet pelkkiä ”raamattupiirejä” vaan niillä oli selkeitä poliittisia päämääriä, jotka uskonnollisen oikeiston ideologit olivat muotoilleet jo ennen kyseistä vaihetta. Ensin vallattiin mm. koululautakunnat, sheriffin virat, kaupunginvaltuustot ja siitä sitten siirryttiin osavaltioiden hallintoon ja sitten vallattiin liittovaltion hallinto, kongressi ja jopa oikeuslaitos.
Paikallisilla soluilla oli yhteistoimintaa nimenomaan vaalien ehdokasasettelun suhteen. Toisinaan ryhmityttiin jonkin lakialoitteen puolesta tai sitten sitä vastustettiin.
Soluilla saattoi olla katto-organisaatio tai sitten ei. Baptistit ryhmittyivät tavallisesti Southern Baptist Convetionin ympärille, luterilaiset esimerkiksi Missouri Synodin ympärille. On huomattavaa, että teologista eroista huolimatta eri organisaatiot löysivät toisensa silloin kun kyse oli soluttautumisesta yhteiskunnan rakenteisiin.
Toisinaan nämä katto-organisaatiot perustuivat omia oppilaitoksiaan, joissa koulutettiin ideologiselle agendalle myötämielisiä henkilöitä. Nykyään nämä tällaisten oppilaitosten entiset oppilaat ovat yliedustettuina yhteiskunnan kaikissa organisaatioissa. 40 vuotta siihen meni.
Teoreettista tukea soluille ja niiden katto-organisaatioille tuottivat erilaiset think tankit; esim. Family Research Council, Focus on Family jne. Muutama vuosi sitten oli seitsemän vihajärjestöksi luokiteltua tällaista puulaakia, joiden nimessä oli sana perhe (family). Täytynee tarkistaa nykytilanne.
Näiden think tankien teologiset perustelut kannoilleen ovat tavallisesti ihan täyttä kuraa. Validi ja relevanttia argumentaatio ei olekaan niiden tarkoitus vaan se, että mahdollisimman moni saadaan toistamaan niiden puppugeneraattorien tuottamaa jargonia kreationismista feminismiin ja moneen muuhun aiheeseen. Hyvin he ovat siinä onnistuneet ainakin Amerikassa.
Geroge W. Bushin presidenttikaudella uskonnollinen oikeisto ja alt-right löysivät toisensa kiihdyttäen propagandaansa Obaman kaudella. Nyt vaikka he eivät olekaan lukumääräisesti kuin ehkä kolmasosa amerikkalaisista, niin heillä on melkeinpä hegemonia-asema yhteiskunnassa. Voidaan puhua vähemmistön diktatuurista.
Nuo ”family”-organisaatiot näyttävät rantautuneen nykyään Eurooppaankin. Afrikkaan he pyrkivät ja pääsivät jo parikymmentä vuotta sitten.
Suomi ei vain taida olla kovin suopea alusta amerikkalaistyyliselle uskonnolliselle oikeistolle. Puolassa ja Unkarissa he ovat onnistuneet paljon paremmin. Euroopassa etnonationalistit ovat lyöttäytyneet yhteen uskonnollisen oikeiston kanssa tavoitellen jotakuinkin samaa kuin amerikkalaiset vastineensa.
Kun seuraa suomalaista debattia asian tiimoilta, niin pystyy ihan nimeltä mainitsemaan henkilöt, joilla on selvä uskonnollinen ja poliittinen agenda ihan amerikkalaisten esikuviensa mukaan. - George L. nyt sinä tarvitset lisää tarkuutta väitteesi. Andrew Jacksonin aikana ei edes ollut nykyisen kaltaista kaksipuoluejärjestelmää. Jackson oli urallaan aika monen puolueen jäsen.
Ensin Andrew Jackson oli vuoteen 1825 asti Democratic-Republican puolueen jäsen. Sitten vuosina 1825-1828 puolueen nimi oli Jacksonian ja vasta vuodesta 1828 eteenpäin Democratic.
Se mitä Jackson teki Creek- ja Seminole -intiaaneille Floridan valloituksen yhteydessä täyttää kaikki kansanmurhan kriteerit. Minä kun satuin viettämään lapsuuteni Floridassa, niin minulla oli ilo ja kunnia tuntea pari Seminole-intiaanien jälkeläistä. Heille Jackson oli yhden sortin murhamies ja ihan aiheesta.
Republikaaninen puolue (GOP; Grand Old Party) syntyi vasta sisällissodan kynnyksellä 20.3.1854. Puolueen edeltäjinä pidetään sellaisia puolueita Whig Party ja Free Soil Party. GOP perustamisajatuksena oli klassinen liberalismi ja tavoitteena liberaali tasavalta. Jos luet USA poliittista historiaa, niin tässä asiassa tilanne on kääntynyt päälaelleen. Vielä vuonna 1912 Theodore Roosevelt edusti Progressive ("Bulll Doose") Partya. Joten kyllä noita puolueita riitti
Amerian poliittisen historian tutkimuksessa konsensus on ollut 1800-luvulta lähtien se, että Jackson oli yksi korruptoituneimmista presidenteistä ikinä.
Jackson oli ensimmäinen USA:n presidentti, joka oli osallisena seksiskandaalissa, joka tunnetiin nimellä "petticoat affair": Toinenkin samanlainen episodi oli, mutta sen nimeä en juuri nyt muista.
Edelleen Jackson oli mukana aika monessa selllaisessa jutussa, joka nykyään olisi talousrikos. Lisäksi Jackcon oli ensimmäinen presidentti, jota uhkaisi "impeachment", viralta pano.
Aiankin minun nuoruudessani tallaiset asiat opetettiin historiantunnila.
Yleisesti ottaen Andrew Jackson oli sekopäisimpiä presidenttejä, jonka braavuuri oli vallan väärinkäyttö. Täten ei ole lainkaan yllättävää, että Trump ripusti Oval Officeen Andrew Jacksonin muotikuvan
George L. , sinulla aika mielipuoliset idolit. - Viimeksi kuluneet pari vuotta ovat olleet amerikkalaisten kirjakustantajien kannalta hyvää aikaa ja kiitos kuuluu paljolti Trumpille ja hänen toilailuilleen. Amerikkalaiset ovat innostuneet ostamaan taas kirjoja, ihan sellaisia perinteisiä paperisia.
Entinen tiedustelu-upseeri Malcolm Nance julkaisi muutama viikko ennen vuoden 2016 presidentinvaaleja kirjan The Plot to Hack America. Kirjassa hän dokumentoi puolen vuoden ajalta venäläisten ja vähän muidenkin tahojen vaikutusyrityksiä vaaleihin. Nancelle on 35 vuoden kokemus vakoilusta ja vastavakoilusta. Sittemmin Malcolm Nance on ollut lähes viikoittain (joskus päivittäin) vieraana eri uutiskanavilla kommentoimassa vuoden 2016 vaalien jälkipelejä.
NBC:n uutistoimittaja, Katy Tur, julkaisi syksyllä 2017 kirjan Unbelievable: My Front-Row Seat to the Craziest Campaign in American History. Siinä Tur dokumentoi vuoden ajalta Trumpin vaalitilaisuuksia ja kaikkea hullua mitä hän näki vaalikiertueella ollessaan mukana Trumpin vaalivankkureissa (oikeasti lentokoneessa). Tur on myös se nainen, jonka kimppuun Trump yllytti yleisöään. Useamman paikassa vaalitilaisuudessa Donald viittasi Katy Turiin käyttämällä ilmaisuja ”Little Katy” ja ”Dishonest little Katy”.
Lukemisen arvoinen kirja on myös Luke Hardingin Collusion: Secret Meetings, Dirty Money, and How Russia Helped Donald Trump Win. Harding on The Guardianin entinen Moskovan kirjeenvaihtaja, joka lopulta karkotettiin Venäjältä. Moskovan vuosistaan hän kirjoitti kirjan Mafia State. Se kirja taitaa olla saatavissa suomeksikin.
David Corn ja Micheal Isikoff kirjoittivat yhdessä teoksen: The Russian Roulette: The Inside Story of Putin’s War on America and the Election of Donald Trump. Kirjassa dokumentoidaan Trumpin aika hämäriä busineksia venäläisten ja entisten neuvostoliittolaisten kanssa vuosikymmenten ajalta.
Oma suosikkini David Frumin kirjoittama ja tammikuussa 2018 julkaistu Trumpocracy. David Frum on yksi kovaäänisimmistä Trumpia kritisoivista republikaaneista. Kanadalaissyntyisenä Frum pystyy asettumaan amerikkalaisen poliittisen journalismin ulkopuolelle. Frum on kuitenkin ollut mm. George W. Bushin puheiden kirjoittajana, joten hänellä on ollut myös urallaan sisäpiirin paikka Valkoisen talon toimintaan. Frumin teesi on suunnilleen sellainen, että Yhdysvalloissa demokratia on kuollut ja kuopattu ja sen on korvannut trumpokratia kaikkine haitallisine lieveilmiöineen.
On niitä kai muitakin aiheeseen liittyviä kirjoja julkaistu, mutta vain nämä olen lukenut. - Haamukirjoittajia ovat olleet mm. Tony Schwartz (Trump: Art of the Deal), David Cay Johnston (The Making of Donald Trump) ja Micheal D’Antonio (Never Enough: Donald Trump and The Pursuit of Success).
Näistä Johnston julkaisi tämän vuoden tammikuussa Trumpia kritisoivan teoksen: It’s Even Worse Than You Think: What the Trump Administration Is Doing to America.
Kaikki kolme ovat olleet vakiovieraita puheohjelmissa kertomassa siitä, kuinka hankala ja suorastaan mahdoton yhteistyökumppani Donald Trump on. - Teet aika villejä spekulatiivisia johtopäätöksiä kognitioni tasosta väittämällä:
”Arvasinkin ettet tiedä tilanteesta mitään.”
Tätä epistemologista väitettä voidaan tarkastella siten, että jos löytyy yksikin vastaesimerkki, niin väitteesi falsifioituu. Siis minä väitän, että löytyy yksi henkilö, joka ei pidä Koskenniemen väitettä asian tilasta totena, koska hän tietää asiain olevan toisin. (Tosin saattaa olla niin, että olet keksinyt itse koko väitteen ja pannut sen Koskenniemen tiliin. Tällainen varaus on syytä ottaa huomioon, sillä en pystynyt verifioimaan Koskenniemen sanomisia). Edelleen minä väitän tietäväni, että juuri minä olen se henkilö, joka falsifioi Koskenniemen väitteen. Sitten esitän lisäpremissin: kaiken nykyisen tietoni mukaan. Tämän jälkeen esitän listan tekijöistä, jotka muodostavat nykytietoni: x(1), x(2), x(3),…,X(n). Tästä voidaan vetää johtopäätös, että tiedän olevani nykytietoni valossa se henkilö, joka ei pidä Koskenniemen väitettä totena, koska tiedän Koskenniemen johtopäätöksen Q olevan epätosi. Kun saa uutta tietoa, niin tietoni joka vahvistuu tai heikkenee. Edelleen sinun minun kognitiotani koskeva väite tulee samalla falsifioitua.
Lisäksi tiedän, että en ole tietokoneohjelma, joka on onnistunut läpäisemään Turingin testin. Sinä et voi tätä tietää, kuten en minäkään voi tietää, ettetkö sinä olisi Turingin testin läpäissyt tietokoneohjelma.
Lisäksi minä tiedän, että sinä ja Koskenniemi olette isoja apinoita, jotka esittävät asiain tilasta C todennettavasti epätosia argumentteja. Apina-argumenttini ei edes sisällä mitään arvoasetelmaa, kunhan on vain lähtökohtaa koskeva väite.
Siitä sitten vain falsifioimaan argumenttejani.
Muitakin villejä spekulatiivisia väitteitä heitit.
Minä väitän, että minulla ei ole mitään viitekehystä koskien Koskenniemeä ja/tai USA:n liberaaleja. Postmodernistien jutut viitekehyksistä ja diskursseista ovat niin ”last season”, ettei niitä voi enää pitää relevantteina ja valideina lähestymistapoina.
”…lisäksi taidat olla vain tyypillinen Trump-vihaaja.”
Mahtavaa häröilevää oletusta! Ne jotka seuranneet kirjoitteluani tällä palstalla, niin saattavat muistaa, että viimeksi tunsi vihaa 4.5.1970; siis melkein puolisataa sitten. Trump ei ole sen arvoinen, että häntä kannattaisi vihata. Seniili ukko on seniili ukko, jonka toikkarointia voi seurata jopa hilpeän huvittuneesti. Tunteet ovat tässä(kin) asiassa aivan liian yliarvostettuja.
P.S. Tarinointisi muistuttaa paljon nimimerkki George L:n kirjoittelua tällä palstalla. Viime vuonna sanailin hänen kanssaan pitkät pätkät. Se oli oikein mielenkiintoista.
P.S.2. Tuolla ylempänä esitit, että Koskenniemen pitäisi olla juuri nyt USA:ssa. Jos satut tuntemaan hepun, niin kerro hänelle, että jos hän nyt sattuu liikkumaan Los Angelesin seudulla, niin mielelläni juttelisin hänen kanssaan hänen johtopäätöksistään. Bakersfieldiin tai San Clementeen asti saattaisin jopa ajaa tapaamaan. Tai sitten Anaheimin lähellä olevaan Yorba Lindaan, jossa on Nixon-museo ja kirjasto. Voitaisiin vaikka kuunnella yhdessä Watergate-nauhoja. Watergaten aikoihin Koskenniemi oli 19-vuotias, joten luulisi hänen muistavan sen episodin oikein hyvin. - ”Yhdysvallat on sen verran suuri maa, että mielikuvia saa monelta tasolta.”
Yksi Yhdysvaltoja koskeva mielikuva, jota olen ihmetellyt pitkään, on se, että Suomessa USA:ta koskevassa uutisoinnissa liittovaltion osuus nähdään suurempana kuin se todellisuudessa on. Osavaltioilla on valtavasti perustuslakiin perustavaa valtaa. Toiset valtiot käyttävät sitä enemmän, toiset vähemmän. Periaatteessa osavaltiot voivat muuttaa perustuslakia milloin tahansa jos riittävä kannatus löytyy; harvemmin on löytynyt.
Liittovaltion ja osavaltioiden välillä on ollut kovaakin kädenvääntöä oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Tällainen kädenvääntö päätyy hyvin usein lopulta Korkeimman oikeuden päätettäväksi. Historiallisesti Korkein oikeus on antanut tuomionsa osavaltioiden eduksi. Suurin osa tapauksista tosiaan on ollut osavaltioiden kannalta myönteisiä, mutta liittovaltion voitot Korkeimmassa oikeudessa tavallisesti päätyvät kansainvälisen uutisoinnin aiheeksi.
Tässä havainnollinen kartta eri osavaltion kansantalouksien koosta suhteessa eri maihin. Kalifornian kansantalous on samankokoinen kuin Ranskan. Siellä on Suomikin mukana ja Suomen kansantalous on samankokoinen kuin South Carolinan.
http://www.visualcapitalist.com/map-u-s-states-renamed-countries-similar-gdps/
USA:ta koskevassa kansainvälisessä uutisoinnissa kiinnitetään tavallisesti huomiota liittovaltion velkaan, Onhan se toki iso. Vuonna 2015 liittovaltion velka oli 18 138 miljardia ja kansantuotteen ollessa 17 900 miljardia. Tämä tarkoittaa velka-asteen kohoamista 101,3 prosenttiin.
Yksityisten ihmisten ja kotitalouksien velka on kohonnut 13 triljoonaan. Tästä on esimerkiksi vielä maksamattomien opintolainojen osuus noin 1,5 triljoonaa. Luottokorttivelat eivät vuonna 2017 olleet ihan vielä opintolainojen tasolla, mutta onhan 905 miljardia sekin iso luku. Tämä tarkoittaa, että kotitalouksilla on luottokorttivelkoja 15 654 dollaria per kotitalous. Kokonaisuutena kotitaloudella on velkaa keskimäärin 131 431 dollaria ja tämä luku sisältää myös asuntolainan.
Kalifornia on suomalaisesta perspektiivistä ehkä vähän yllättäen melko velkainen. US Census Bureaun ja Federal Reserven mukaan keskimäärin Kaliforniassa kotitalouden velkasaldo 65 740 dollaria. Samoin yllättävää on se, että keskimäärin Kaliforniassa ihminen ansaitsee vain 28 000 vuodessa. Asuntolainojen osuus tuosta velkasaldosta on yli 51 000 dollaria.
Tässä lista eri osavaltioiden velkaantumisesta. Tässä tilastossa Kalifornia onkin vasta sijalla 33.
http://www.thestatesproject.org/state-debt/ - "Et näköjään tiedä tilannetta."
Ehkä en sitten tiedä, sillä olen asunut Kaliforniassa vain 50 vuotta ja sitä ennen lapsuuteni Floridassa. Tästä on ollut puhetta monessa vanhassa ketjussa. Väittäisin omaavani paremmat ensikäden tiedot kuin Koskenniemi; tai sinä. - ”…liberaalia rappiota vastaan ja muissa on jo merkittäviä, yhä kasvavia populistisia ryhmittymiä.”
Hmmm…Suomi sai paljon julkisuutta kansainvälisen onnellisuustutkimuksen tiimoilta. Jopa konservatiivinen Wall Street Journal huomioi Suomen ykköstilan. Ilmeisesti suomalaiset ovat hyvin tyytyväisiä liberaaliin demokratiaansa.
Tällä mantereella erityistä huomiota kiinnitettiin skandinaaviseen terveydenhuoltoon, koulutukseen, naisten asemaan, mutta myös sekularisoitumiseen. Amerikassa jopa konservatiiviset kommentaattorit myönsivät korrelaation lisääntyneen sekularisoitumisen ja onnellisuuden välillä.
Yhdysvalloissa on hyvin voimakasa nouseva liberaali vasemmistopopulistinen liike. Suomalaisesta perspektiivistä katsottuna asialla ei ole mitään tekemistä perinteisen poliittisen vasemmiston kanssa. Se, mitä liberaalit amerikkalaiset vasemmistopopulistit tavoittelevat, on Pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Yhdessä vanhassa ketjussa viittasin Pew Researchin tutkimukseen, jonka mukaan yli 50 prosenttia amerikkalaisista milleniaaleista kannattaa sosialismia. Tässäkin tapauksessa on syytä muistaa, että amerikkalaisille Pohjoismaat ovat sosialistisia valtioita, vaikka oikeasti eivät sitä olekaan. Tällaiset määritelmälliset erot on syytä pitää mielessä.
Oikeasti Amerikan vasemmistopopulistiset liikkeet ovat ulkoparlamentaarisia liikkeitä. Niitä on vähän joka lähtöön. Jokaiselle tavoitellulle asialle on oma puulaakinsa. Usein nämä liikkeet ovat vielä alueellisesti rajoittuneita. Nämä amerikkalaiset nuorten pyörittämät populistiset liikkeet ovat tarkoituksellisesti asemoineet itsensä perinteisen politiikan ulkopuolelle, koska juuri nyt politiikka liittovaltion ja monen osavaltion tasolla on kovin myrkyllistä.
”Syynä on liberaali länsimainen rappio, mitä Suomessa edustaa vihervasemmistolaiset piirit.”
Ja tätä liberaalia rappiota kaksi kolmasosaa amerikkalaisista kannattaa enemmän tai vähemmän, kolmasosa sitten taas ei. Ajattelusi on hyvin linjassa amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston binaarisen ajattelun kanssa. Polarisoituminen ja ääripäiden pitäminen relevantteina ratkaisuna on kovin kuvaavaa amerikkalaiselle nykypolitikoinnille. Ruohonjuuritasolla, esim. kaupunginvaltuustoissa, asia ei ole ihan noin räikeä. Niissä tosin päätetään useimmista ihmisten jokapäiväiseen elämään välittömästi vaikuttavista tekijöistä ja siinä touhussa räyhähenget eivät pärjää.
”Ja kaikki muut tärkeät asiat saa nyt olla hoitamatta.”
Mitkä? - Vähiin on käynyt Puolimatkan kirjoittelu. Tänä vuonna hänen kotisivujensa mukaan on julkaistu yksi edes etäisesti avauksen aihetta sivuava kirjoitus. Sekin julkaistiin Seurakuntalaisessa, koska Tapsa bannattiin sääntörikkomusten vuoksi Uuden Suomen Puheenvuorosta. Näkyvyyttä Puolimatka ei ole paljon saanut aiheen kiinnostamattomuuden takia.
”… fundiskristilliset piirit nyt johtavatkin Trumpin kautta koko maailmaa.”
Aika huima väite, mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa. Tällaista kristillistä maailmanhallintoa havitteli amerikkalaisten tv-evankelistojen pölvästi, Pat Robertson, jo 30 vuotta sitten julkaistussa kirjassaan, NWO, New World Order. Robertson oli asiansa kanssa pahasti myöhässä, sillä Francis Schaeffer, Jerry Falwell ym. hahmottelivat vastaavan skenaarion jo kymmenen vuotta aiemmin. Tätä asiaa käsiteltiin yhdessä toisessa avauksessani, joka sekin oli vuodelta 2016.
En nyt puhuisi mistään maailmanhallinnasta, koska Kaliforniakaan ei ole fundamentalistien hallinnassa, kuten ei ole yksikään länsirannikon osavaltioista. Aika kaukana fundamentalismista on Uuden Englannin alue, New York Cityn seutu ja moni muukin alue. Kyllähän näitä liberaaleja seutuja riittää USA:ssa. Los Angelesissa Trumpin hallinto ei näy millään tavalla, en ainakaan minä ole huomannut.
”Amerikan liberaalit ovat prof. Koskenniemen mukaan ihan sekaisin ja masentuneita - eli itku pitkästä ilosta.”
En ole perehtynyt kenenkään Koskenniemen kirjoitteluun, mutta oletetaan, että professori Koskenniemi nyt kuitenkin on tuota mieltä. Siinä tapauksessa väite on perätön.
Vaalikierroksen 2016 jälkeen liberaalit aloittivat järjestäytymisen. Tähtäimessä ovat kongressivaalit 2018. Tässä välillä käydyissä täytevaaleissa demokraatit ovat saaneet yllättäviä voittoja vahvoilla uskonnollisen oikeiston tukialueilla. Marraskuussa käydään ehkä oman elinaikani mielenkiintoisimmat kongressivaalit. Republikaanien nykyinen ylivalta kaikkine kyseenalaisine menettelytapoineen on tehnyt politiikasta jälleen mielenkiintoista. Erityisen mielenkiintoista on ollut seurata naisten ja nuorten aktivoitumista. En sanoisi sitä millään tavoin masentuneeksi. Valitettavasti me liberaalit joudumme lähtemään 40 vuoden takamatkalta. Täten olen käsitellyt vuosien mittaan aika monessa avauksessani ja kommenteissani.
Liberaalien flegmaattisuus vuosikymmenien kuluessa on ollut ihan oma vikamme. 60- ja 70-luvun kansalaisaktivismin uuvuttamina otimme liberaalin demokratian itsestään selvyytenä. Republikaanien taakse ryhmittynyt uskonnollinen oikeisto näki tilaisuutensa tulleen. Hyvin he ovat käyttäneet avautuneen mahdollisuuden.
Mitä lie tarkoitat itkulla pitkästä ilosta? Kukaan minun tuntemani liberaali ei ole käynyt ruikuttamaan nykyisen asiaintilan johdosta. Jokainen on valmis panemaan oman pienen panoksensa peliin, jotta republikaanien valta ei päädy vallitsevaksi tilaksi.
”Koskenniemi muuten vielä viittasi tutkimukseen, joka oli tehty näistä ihmisistä jotka äänestivät Trumpin valtaan ja totesi, että ymmärtää heitä ja heidät tulisi ottaa huomioon myös liberaalissa Euroopassa.”
Onhan noita Trumpin äänestäjiä tosiaan tutkittu aika paljon. Mihin tutkimukseen Koskenniemi viittasi? Miten professori tuli tuohon johtopäätökseen?
Paradoksaalisesti eurooppalaisten todellakin tulisi ottaa huomioon USA:n republikaaninen puolue, GOP. Eilen (vai oliko se jo toissapäivänä) Noam Chomskya haastateltiin jossain verkkojulkaisussa. Hän oli tullut siihen tulokseen, että GOP on maailman vaarallisin terroristijärjestö, vaarallisempi kuin mikään muu tähänastinen. Tutustuin Chomskyn kirjoituksiin jo 1960-luvulla. Monesta asian olen samaa mieltä, monesta eri mieltä, mutta tässä asiassa olen täysin samaa mieltä. Luokittelin GOP:n terroristijärjestöksi heti George W. Bushin ensimmäisellä presidenttikaudella ja sen jälkeen GOP on ajautunut äärijärjestöksi, joka ei pelkästään terrorisoi amerikkalaisia vaan koko maailmaa.
”Muuten ei hyvä seuraa jos yhtä isoa kansanryhmää vainotaan loputtomiin.”
Tämä nyt taas on täysin perätön väite. En ole havainnut, että republikaanien uskonnollista oikeistoa vainottaisiin millään tavalla. He taas terrorisoivat ympäristöään aina ja kaikkialla. Onko Suomessa ollut juttua Austinin pommimiehestä, joka oli oikein malliesimerkki konservatiivisesta kotikutoisesta terroristista?
Aika hupaisaa, että oikeiston identiteettipolitiikka perustuu uhriutumiseen tämän päivän Yhdysvalloissa. - Billy Grahamin ja Richard Nixonin anti-semitismi on ollut pitkään tiedossa. Se ei herättänyt evankelikaalisessa liikkeessa suurempia intohimoja vuosikymmeniä sitten, vielä vähemmän nykyään. Näistä kahdesta USA:n historian merkkihenkilöstä on tullut vähitellen alaviitteitä USA:n historiassa.
Evankelikaalisessa liikkeessä on kaksi pääsuuntausta mitä tulee Israeliin: 1) varaukseton Isarelin valtion tukeminen ja 2) anti-semitismi. Kolmas mahdollinen suuntaus on se, että ei ole mitään kantaa kun kyseessä on Israel valtiona ja juutalaisista. Tosin tällä suuntauksella ei ole ollut juuri mitään näkyvyyttä.
Vanhemmalla iällään Billy Graham yritti ottaa etäisyyttä uskonnon politoisimiseen, mutta sillä ei ollut enää juuri mitään vaikutusta. Evankelikaalisten johtohahmoima olivat jo aivan toiset henkilöt ja heille uskonto oli politiikkaa kaikkine lieveilmiöineenkin. - Olipa puutteellisia nuo Jeesuksen eettiset opetukset. Enpä ole yllättynyt.
- Niin minäkin, mutta Jeesuksen eettiset opetukset eivät kai sitten sanoneet mitään, kun et pysty osoittamaan minulle mitään relevanttia Jeesuksen eettisistä opetuksista.
- Mitä se Jeesus sitten sanoi, jos ei sanonut mitään?
- Eihän tässä voi sovittautua, ellet kaikessa ylevässä säkenöivydessäsi sano, miten ja mihin Jeesuksen eettisiin opetuksiin tulisi sovittautua. Ja mitä Jeesuksen eettiset opetukset sanovat milloin mistäkin.
- Sinähän tässä olet Jeesuksen eettisten opetusten asiantuntija, joten kerro sinä. Paneudu varsinkin yskityiskohtiin.
- Toki voin tehdä sen itse, mutta odotin sinulta jotain säkenöivää sanottavaa Jeesuksen eettisestä opetuksesta tässä asiassa.
- Suomessa on aivan eri lait kuin asuinpaikassani. Siirrät taas maalitolppia. Mitä Jeesuksen eettiset opetukset sanovat siitä?
- Kas, ei siis Jeesuksen eettisiä opetuksia tästäkään asiasta. Oikeastaan en edes odottanut. Kerro lisää tavastani keskustella!