- Tästä pitäisi nyt näkyä koko elokuva:
https://www.youtube.com/watch?v=nH2r0J5VbL4&feature=youtu.be - Eiköhän sitä torontolaisuutta tule nykyisinkin monesta eri tuutista. Healing Roomsin kanssa ainakin täällä päin Vapaaseurakunnat ovat tiiviissä yhteyksissä, he pitävät vähintään joka toinen kuukausi keskiviikkoillan tilaisuuden Vapaaseurakunnassa ja Vapislaisia on myös HR:llä kurssin käyneinä rukoilijoina.
https://ajankohtainen.wordpress.com/tag/healing-room/ - Pelastus on yksin Jeesuksessa ja vain uudestisyntymisen kautta tulemme Jumalan lapsiksi. Kuuliaisuus Sanalle on luonnollinen seuraus siitä, että olemme jo pelastuneet. Sillä ei siis hankita pelastusta, kuten arvon kriitikkomme monesti valheellisesti väittävät. Itse en ole koskaan uskonut ns. armotalouskausi oppiin, joka on erittäin suosittu, etenkin karismaatikkojen keskuudessa, jossa taitaa olla peräti 7 erilaista "liittoa" parhaimmillaan. Ja sitä oppitaustaa vasten ymmärrän erittäin hyvin, että Jumalan 10 käskyä "maistuvat puulta" suurimmalle osalle kristillistä maailmaa. Mutta tarkennukseksi laitan näkyville aiheeseen liittyvät opinkohtiemme tiivistelmät, miten näistä asioista opetamme oikeasti:
10. Pelastuskokemus
Äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja.
Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla. (2.Kor. 5:17-21; Joh. 3:16; Gal.:4; 4:4-7; Tit. 3:3-7; Joh. 16:8; Gal. 3:13,14; 1.Piet. 2:21,22; Room. 10:17; Luuk. 17:5; Mark. 9:23,24; Ef. 2:5-10; Room. 3:21-26; Kol. 1:13,14; Room. 8:14-17; Gal. 3:26; Joh. 3:3-8; 1.Piet. 1:23; Room. 12:2; Hepr. 8:7-12; Hes. 36:25-27; 2.Piet. 1:3,4; Room. 8:1-4; 5:6-10.)
19. Jumalan laki
Jumalan lain suuret periaatteet on ilmaistu kymmenessä käskyssä, ja niiden noudattamisesta Kristus antoi elämässään esimerkin. Niissä ilmenee Jumalan rakkaus sekä se, mikä ihmisen käyttäytymisessä ja ihmissuhteissa on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista, ja ne velvoittavat kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Nämä käskyt muodostavat perustan liitolle, jonka Jumala on tehnyt kansansa kanssa, ja mittapuun Jumalan tuomiolla. Pyhän Hengen vaikutuksen kautta ne osoittavat synnin ja herättävät ihmisen tajuamaan Vapahtajan tarpeensa.
Pelastus on kokonaan armosta eikä teoista, mutta sen hedelmänä on kuuliaisuus Jumalan käskyille. Tämä kuuliaisuus kehittää kristillistä luonnetta ja edistää hyvinvointiamme. Se on osoituksena rakkaudestamme Herraan ja huolenpidostamme lähimmäisiämme kohtaan. Uskon kuuliaisuus osoittaa Kristuksen voiman muuttaa ihmiselämää, ja siten se vahvistaa kristillistä todistusta. (2.Moos. 20:1-17; Ps. 40:8,9; Matt. 22: 36-40; 5.Moos. 28:1-14; Matt. 5:17-20; Hepr. 8:8-10; Joh. 15:7-10; Ef. 2:8-10; 1.Joh. 5:3; Room. 8:3,4; Ps. 19:8-15.)
20. Sapatti
Hyvää tekevä Luoja lepäsi seitsemäntenä päivänä kuuden luomispäivän jälkeen ja asetti sapatin kaikille ihmisille luomisen muistomerkiksi. Jumalan muuttumattoman lain neljäs käsky velvoittaa viettämään tätä seitsemännen päivän sapattia lepo- ja jumalanpalveluspäivänä sekä kristillisen palvelun päivänä Jeesuksen, sapatin Herran, opetuksen ja esimerkin mukaisesti. Sapatti on päivä, jolloin iloitsemme yhteydestämme Jumalaan ja toisiimme.
Se on vertauskuva lunastuksestamme Kristuksessa, merkki pyhittämisestämme, tunnus uskollisuudestamme ja esimakua ikuisesta tulevaisuudestamme Jumalan valtakunnassa. Sapatti on Jumalan iäti pysyvä merkki hänen ikuisesta liitostaan itsensä ja kansansa välillä. Kun tätä pyhää aikaa vietetään iloiten illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun, juhlitaan Jumalan luomis- ja lunastustekoja. (1. Moos. 2:1-3; 2.Moos. 20:8-11; Luuk. 4:16; Jes. 56:5-7; 58:13,14; Matt. 12:1-12; 2.Moos. 31:13-17; Hes. 20:12,20; 5.Moos. 5:12-15; Hepr. 4:1-11; 3.Moos. 23:32; Mark. 1:32.) - Kiitos Saku, että pidät asiaa esillä eri palstoilla! Vapaissa suunnissa taitaa jyllätä enimmäkseen ns. dispensationalistinen ajattelumalli. Mutta Pyhä Henki pystyy kyllä murtamaan nämäkin ihmisoppirakennelmat. Itsekin tiedän joitakin karismaatikkoja, jotka eivät usko Jeesuksen kumonneen lakia ja eivätkä "juokse" maallista Israelia palvovissa tilaisuuksissa. Mutta esirukousta nämä valtavirtaan kulkevat ystävät tarvitsevat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dispensationalismi - Täällä on tutut evoluutio-opin kannattajat vauhdissa, kuten jo ennalta arvelinkin. Nykyaika Online on taas tauon jälkeen herännyt henkiin ja siellä on yksi aiheeseen liittyvä artikkeli, joka on syyskuun lähetyslehdessä.
http://www.nykyaika.fi/2016/09/13/uudet-todisteet-vievat-pohjaa-makroevoluutiolta/ - Vaikka Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, olen vieläkin naispuolinen....
Itseäni kiinnostaa lähinnä, miten me tänä päivänä uskomme ja opetamme adventtikirkossa, joten ei ainakaan minun takia tarvitse noita Jameksen tekstejä etsiä. Katsoin vielä Kotkan adventtiseurakunnan nettisivut, jossa vaikutat vanhimman virassa, ja saman uskontunnustus ja kastelupaus listan löysin sieltäkin ja kyllä kymmenykset ja Ellen White (profetian henki) on listasta mukana, vaikkei niiden uskomatta jättäminen ehkä kaikissa paikallisseurakunnissa johtaisikaan seurakuntakuriin:
http://kotka.adventist.fi/uskontunnustus-ja-kastelupaus
Uskomme....
kohta 13. että Jumalan työtä ylläpidetään pyhillä kymmenyksillä ja uhrilahjoilla. (2. Kor. 9:6,7; Matt. 23:23; Hebr. 7:6,8; Mal. 3:8-12)
kohta 16. että seitsemännen päivän adventtiseurakunta opettaa Kristuksen evankeliumia, julistaa maailmalle viimeistä herätys- ja pelastussanomaa, johon sisältyy Jeesuksen usko, Jumalan käskyt ja profetian henki. (Ilm. 14:12; 12:17; 19:10; Ap. t. 1:8)
Tässä pari kuukautta vanhasta aloituksesta seurakuntakäsikirjan kohta kymmenyksistä ja virkailijavalinnoista, jota asiaa en täysin kyllä ymmärrä, miksi ne pitää "sekoittaa" keskenään ja Timon vastaus, johon jo viitattiinkin:
Tässä s. 79 "Kymmenysten palauttamisen edistämisen": Uskollisena kymmenysten palauttajana seurakunnan vanhin voi tehdä paljon rohkaistakseen seurakunnan jäseniä palauttamaan uskollisesti kymmenykset. Henkilöä, joka ei anna oikeata esimerkkiä tässä tärkeässä asiassa, ei tulisi valita seurakunnan vanhimman virkaan eikä mihinkään muuhunkaan seurakunnalliseen tehtävään. Kymmenysten palauttamista voidaan tehostaa esittämällä yleisissä seurakunnallisissa tilaisuuksissa raamatullisen kristillisen taloudenhoidon etuoikeutta ja vastuuta sekä vetoamalla jäseniin henkilökohtaisesti. Tässä on meneteltävä tahdikkaasti ja ymmärtäväisesti. Vanhimman on pidettävä kaikkia seurakunnanjäseniä koskevia taloudellisia tietoja luottamuksellisena. Hän ei saa antaa niistä tietoja asiaankuulumattomille."
TimoFlink
23.6.2016 8:51
Pyhä Henki todellakin jakaa armolahjat ja meidän tulee niitä käyttää. Vanhimman tehtävä ei kuitenkaan ole armolahja, vaikka luonnollisesti sen suorittamiseen tarvitaan armolahjoja. Se on tehtävä, jonka seurakunta antaa valitsemalleen henkilölle.
Itse olen toiminut niin, että edellytän vanhimmaksi valittavalta uskollisuutta kymmenyksissäkin. Kuten muissakin asioissa. Tämä ei ole ollut ongelma kuin yhden ainoan kerran (alla).
Eräässä seurakunnassa eräs henkilö haluttiin vanhimmaksi, mutta hän ei koskaan palauttanut kymmenyksiä. Ilmaisin seurakuntakäsikirjan kannan asiaan, eikä häntä tehtävään valittu. Katsoin, että uskollisuus tässäkin asiassa on oleellista, koska se kertoo jotain henkilön suhtautumisesta kirkon tehtävään evankelioida maailma valmiiksi Jeesuksen tulolle (missiomme).
Nimimerkille exap totean vain, että minä en häpeä seurakuntakäsikirjan kantaa, koska se perustuu kristillisen taloudenhoidon periaatteeseen, joka löytyy Uudesta testamentista.
Kymmenykset ovat sikäli vapaaehtoinen asia, että kukaan ei niitä vaadi palauttamaan. Se jää ihmisen ja Jumalan väliseksi asiaksi, mutta seurakunnan luottamustehtäviin tulee valita vain sellaisia jäseniä, jotka osoittavat tälläkin tavalla olevansa uskollisia Jumalalle ja hänen seurakuntansa missiolle.
Enkä ole koskaan kysynyt, kuka palauttaa ja kuka ei, lukuun ottamatta ehdollepanovaliokunnan toimintaa, jossa pastorina vastaan seurakuntakäsikirjaan kirjattujen päätösten noudattamisesta.
KommentoiIlmiannaJaa
"Me olemme Jumalan taloudenhoitajia, joille hän on uskonut aikaa ja tilaisuuksia, kykyjä ja omaisuutta, maan antimia ja voimavaroja. Olemme vastuussa Jumalalle niiden oikeasta käytöstä. Me tunnustamme Jumalan omistusoikeuden palvelemalla häntä ja lähimmäisiämme uskollisesti, palauttamalla kymmenykset ja antamalla uhrilahjoja hänen evankeliuminsa julistustyöhön ja hänen seurakuntansa tukemiseen. Kristillinen taloudenhoito on Jumalan meille antama etuoikeus kasvaaksemme rakkaudessa ja voittaaksemme itsekkyyden ja ahneuden. Kristilliset taloudenhoitajat iloitsevat niistä siunauksista, jotka heidän uskollisuutensa seurauksena tulevat muiden osaksi. (1. Moos. 1:26-28; 2:15; 1. Aikak. 29:14; Hagg. 1:3-11; Mal. 3:8-12; Matt. 23:23; Room. 15:26-27; 1. Kor. 9:9-14; 2. Kor. 8:1-15; 9:7.)" - "Opinkohtien joukossa on selkeästi opetuksia, joiden seuraamatta jättäminen ei kirkon perinteen tai seurakunnalle annettujen ohjeiden mukaan ole jäsenyyden ehto, esimerkiksi EGWn hyväksyminen tai kymmenysten maksu."
Tuo ajatus toisi omanlaista väljyyttä seurakuntaan, mutta onko esim. seurakuntakäsikirjamme samoilla linjoilla asiasta?
Seurakuntakäsikirjassa on yksi luku seurakunnan jäsenyydestä ja siinä kyllä painotetaan opinkohtien opettamista:
"Niille, jotka haluavat liittyä jäseniksi seitsemännen päivän adventistiseurakuntaan, tulee opettaa huolellisesti seurakunnan omaksumat Raamatun perusopit, jotka esitetään Seurakuntakäsikirjan 3. luvussa (eli 28 opinkohtaa)."
Tässä tosin puhutaan, että "tulee opettaa huolellisesti", mutta onko se eri asia, kuin opetusten hyväksyminen ja pitäminen niitä Raamatun mukaisina?
Luvusta 3 johdanto opinkohtiimme liittyen:
"Seitsemännen päivän adventistit hyväksyvät ainoaksi tunnustuskirjakseen Raamatun ja pitävät seuraavia perusluonteisia opinkohtia pyhien kirjoitusten opetuksen mukaisina. Nämä opinkohdat, sellaisina kuin ne tässä esitetään, osoittavat, miten kirkko ymmärtää ja ilmaisee Raamatun opetuksen. Tätä esitystä voidaan tarkistaa ja muuttaa pääkonferenssin yleiskokouksessa, milloin Pyhä Henki johtaa seurakuntaa ymmärtämään paremmin Raamatun totuutta tai kun se oppii paremmin kielellisesti ilmaisemaan Jumalan pyhän sanan totuuksia." - Videoista puuttuu tosin Raamattutunnit, jotka yleensä ovat tilaisuuden alussa. Tässä neljänneksessä (heinä-syyskuu) tutkimme "Seurakunta yhteiskunnassa" nimistä aihealuetta, eilisen tunnin otsikkona oli "Jeesus palveli ja auttoi". Ja loppuvuodesta (loka-joulukuu) tutkimme Jobin kirjaa. Nämä samat aiheet ovat kaikissa adventtiseurakunnissa ympäri maailman.
- Hmm.... Opinkohtia on tosiaan aika runsaasti ja niistä selviää, mitä kirkkokuntana uskomme. Itse ainakin ajattelen, että olisi vaikeaa olla sellaisessa seurakunnassa, jos ei usko oikeasti heidän Raamatuntulkintaansa. Googlettamalla löysin Oulun adventtiseurakunnan ensimmäiseksi, jossa on kastelupauskohdat näkyvillä, joten se on vielä tiivistetympi "paketti", joka käydään läpi ennen kastetta. Kastehetkellä itseltäni taidettiin kysyä 4 kohtaa tuosta kastekortista, mutta papin kanssa käytiin aiemmin läpi, että uskonko kaikki kastekortin kohdat. Minulta ei ainakaan udeltu, että uskonko kaikkiin 28, tai silloin pari vuosikymmentä sitten taisi olla 27 opinkohtiin vai en.
https://oulu.adventist.fi/uskontunnustus-ja-kastelupaus - Heippa! En tiedä, kyseleekö kukaan heti aluksi kaiken mahdollisen taivaan ja maan väliltä. Itse yleensä kättelen vierailijatkin ja kerron nimeni. Ja jos jotain jutellaan, niin yleensä aiheet ovat omalla kohdallani liittyneet ihan normaaliin arjen harmauteen, ennemmin kuin opinkohtien pyörittelyyn. En tiedä mitä veljet keskenään juttelee.... Mikä on oikein toimimista kirkossa? Ei kai tuollaisia kannata miettiä... Adventtikirkon jumalanpalveluksiin pystyy onneksi tutustumaan myös netin välityksellä, niin saa vähän osviittaa, minkälaiset tilaisuutemme ovat. Omassa pienehkössä paikallisseurakunnassani on kesän aikana käynyt 4 toisten kirkkojen sisaria tutustumassa jumalanpalvelukseemme, pari henkilöä käynyt useammankin kerran, joten kokeilemallahan se selviää.
Tuossa eiliset jumalanpalvelukset Tampereelta ja Helsingistä:
https://youtu.be/7j07sR904Dw
https://youtu.be/l_bPpceC1pY - Mitä Paavali siis tarkoittaa sanoessaan, että Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua? Jumalan kutsu tai valinta ei tarkoita pelastusta. Vanhan testamentin aikana Israel oli Jumalan valittu kansa, mutta missään ei sanota, että tämä valinta takaisi kaikille pelastuksen. Suurin osa profeettojen sanomista korosti päinvastaista. Profeetat saarnasivat valituille israelilaisille katumuksen ja käyttäytymisen muutoksen tarpeesta juuri sen vuoksi, että Jumalan kutsu ei taannut pelastusta. Jumalan kutsu viittaa siihen, että Jumala tarjoaa armoaan yksilölle tai ihmisryhmälle. Se on etuoikeus. Ne, joille armoa tarjotaan, voivat joko hyväksyä tai hylätä sen. Meidän vastauksemme Jumalan kutsuun ratkaisee, otammeko vastaan hänen tarjoamansa pelastuksen.
Kun Paavali sanoo, että Jumala ei peruuta antamaansa kutsua, hän tarkoittaa, että Jumala ei vedä pois israelilaisille ojentamaansa kättä, vaan odottaa kärsivällisesti, että he katuvat tottelemattomuuttaan. Paavali ei käytä kieltä, joka edellyttäisi kaikkien luonnollisten israelilaisten pelastumista, vaikka hän jättääkin avoimeksi pelastumisen mahdollisuuden katuville. Israelin silloisesta kapinamielestä huolimatta Paavali kykenee löytämään myönteisen näkökulman Israelin tottelemattomuudesta. Israelilaisten tottelemattomuuden vuoksi Jumalalla on nyt tilaisuus osoittaa heille samanlaista armoa kuin pakanoille (Room.11:31). Jakeessa 32 Paavali väittää, että Jumala on "tehnyt kaikki" tottelemattomuuden "vangeiksi" (kreikaksi synekleisen), jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen. Jakeella ei tarkoiteta, että Jumala olisi johtanut ihmiset tottelemattomuuteen, vaan että kaikille armahduksen antava Jumala on havainnut sekä juutalaisten että pakanoiden olevan samassa ahdingossa.
Kaikki ihmiset, sekä juutalaiset, että pakanat, ovat samalla tavalla tottelemattomuuden vankeja ja Jumalan armon tarpeessa. Tämä Jumalan ihmeellinen suunnitelma kannustaa Paavalia ylistykseen. Lopulta sekä luonnollinen Israel että pakanat pelastuvat samalla tavalla, Jumalan armosta. Jos Paavali kuvitteli mielessään tulevaisuuden, jolloin kaikki syntyperäiset israelilaiset kokisivat voimakkaan katumuksen (millä muulla tavalla kokonainen kansakunta voisi katua?) silloin Paavali ei voisi sanoa Jumalan kohtelevan juutalaisia ja pakanoita samalla tavalla.
Paavalin argumentointia voi olla vaikea seurata, mutta se ei ole epäloogista. Hänen mukaansa Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee lopulta julki (Room.2:5). Pahantekijät niittävät tuskaa ja ahdistusta. Paavali sanoo selkeästi, että tässä kategoriassa on pakanoiden lisäksi ensin juutalaisia ja sitten myös kreikkalaisia (Room.2:9). Toisaalta hyväntekijät saavat osakseen kirkkauden, kunnian ja rauhan; ensin juutalaiset, sitten myös kreikkalaiset (Room.2:10). Paavali ei jaa juutalaisia ja kreikkalaisia kahteen eri kategoriaan, joilla on erilainen vaatimustaso pelastukseen nähden. Hän pyrkii päinvastoin osoittamaan, että niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin pelastetaan saman mittapuun mukaan. Juutalaisilla on etusija ainoastaan sen vuoksi, että heillä on enemmän tietoa ja että heillä on laki. Paavalin näkemyksen mukaan tämä on kuitenkin pyhä velvollisuus, ei pelastuksen tae. Todellisuudessa ne, jotka eivät noudata tunnustamaansa lakia, pilkkaavat teoillaan Jumalan arvostettua nimeä (Room.2:24). Lopuksi Paavali määrittelee todellisen juutalaisen: "Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä".(Room.2:28,29) On mahdoton ajatella, että tämän jakeen kirjoittanut henkilö olisi räikeässä ristiriidassa itsensä kanssa muutamaa lukua myöhemmin väittämällä, että kaikki ulkonaisesti juutalaiset, kaikki syntyperäiset juutalaiset pelastuisivat. Paavalin järkeilyn laajempi asiayhteys, hänen puheensa jäännöksestä ja hänen teologiansa sekä hänen sananvalintansa Roomalaiskirjeen 11. luvun jakeissa 25 ja 26 osoittavat kaikki yhdessä, että Jumala pelastaa armosta kaikki katuvat sukupuoleen tai kansalaisuuteen katsomatta. - Paavali katsoi todellisen Israelin olevan kaikista uskovista koostuva kokonaisuus, ei syntyperäisistä israelilaisista muodostuva kansa (vaikka he voivatkin olla osa tuota kokonaisuutta, jos he ovat uskovia). Paavali yhtyi Vanhan testamentin ajatukseen jäännöksestä, joka pelastuu. Se merkitsee, ettei koko luonnollinen Israel pelastu. Kun Paavali puhui pyrkimyksistään pelastaa maanmiehensä, hänen päämääränään ei ollut kaikkien vaan joidenkin pelastaminen.
Puhuessaan maanmiestensä tulevaisuudesta Paavali käyttää hypoteettista ilmausta osoittaen, että hän ei tiedä, tulevatko he katumaan vai eivät. Mainitut havainnot osoittavat, että Paavali ei ole luonut pohjaa sille erikoiselle oletukselle, että koko luonnollinen Israel pelastuisi. Sen sijaan suurin osa hänen varhaisesta pohjatyöstään olisi ristiriidassa sellaisen tulkinnan kanssa.
Mitä Room.11:25, 26 sitten tarkoittaa? Jae 25 alkaa sillä, että Paavali sanoo osan Israelista paatuvan sen vuoksi, että muista kansoista koottava määrä tulisi täyteen. Tämä ajatus ei ole uusi. Paavali on todellakin puhunut tästä aikaisemmin jakeissa 11 ja 12. Israel epäonnistui, jotta pakanat voisivat tulla. Mielenkiintoista kyllä, vain harvat raamatunselittäjät kysyvät, mihin pakanat tulevat? Jae 25 voi tarkoittaa ainoastaan kaikkia Jumalan todellista seurakuntaa, hengellistä Israelia. Näin ollen jae merkitsee sitä, että osa Israelista on paatunut, jotta pakanat pääsisivät osaksi Jumalan suurempaa perhettä (jonka Paavali sanoo olevan todellinen Israel, kts. Room.9:6,7). Sitten tulemme jakeeseen 26, joka aiheuttaa paljon väittelyä ja hämmennystä. Siinä Paavali sanoo kirjaimellisesti: "Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva".
Kuten totesimme, osa ihmisistä ymmärtää tämän jakeen tarkoittavan, että joskus tulevaisuudessa, ehkä lähellä maailmanhistorian loppua, Israel kansakuntana katuu, vastaanottaa Jeesuksen ja pelastuu. Kannattaa kuitenkin panna merkille, että jakeessa ei sanota "Sen tapahduttua koko Israel on katuva ja pelastuva" tai "sitten koko Israel on pelastuva". Kreikankielinen sana, jota Paavali käyttää, on hutos, joka tarkoittaa "näin ollen" tai "tällä tavalla".
Suomenkielisessä Raamatussa se on käännetty sanoilla "sen tapahduttua" tai "ja niin" (VKR). Tämä merkitsee sitä, että jae 26 ei kerro jaetta 25 seuraavaa tapahtumaa vaan selittää jaetta 25. Kun tämä ymmärretään, on selvää, että jakeessa 26 ei puhuta koko Israelin hypoteettisesta kääntymyksestä, koska jakeen 25 lopussa puhutaan pakanoiden ottamisesta mukaan Jumalan perheeseen. Tämän huomioon ottaen jakeessa 26 viitataan pakanoihin, jotka on liitetty Jumalan kansaan ja jotka yhdessä aiempien juutalaisten uskovien kanssa muodostavat todellisen Israelin.
Sana Israel jakeessa 26 ei siis viittaa syntyperäisiin israelilaisiin vaan kaikkien Jumalaan uskovien ihmisten muodostamaan kokonaisuuteen. Paavalin sanavalintakin todistaa tämän. Jakeessa 25 Paavali puhui paatumuksesta, joka on kohdannut "osaa" Israelin kansasta. Tämä paatumus teki mahdolliseksi pakanoista koottavan määrän tulemisen "täyteen". Kreikan kielen vastine tälle sanalle on pleroma. Tuo sana viittaa johonkin sellaiseen, joka täyttää tyhjän tilan. Sana on melko yleinen klassisessa kreikassa Herodotoksesta alkaen, ja sillä viitataan erityisesti tavaroihin, joilla laivat lastattiin. Johtopäätös on selkeä. Kun osa Israelista on paatunut, Jumalan kansan riveihin on syntynyt aukko. Juuri pakanat täyttävät tuon aukon, ja siksi heistä käytetään termiä pleroma. Kun aukko on täytetty, todellinen Israel on täysilukuinen. Tämä merkitsee sitä, että sana "koko" (kreikaksi pas) jakeessa 26 ei viittaa kaikkiin syntyperäisiin israelilaisiin vaan kaikkiin Jumalan omiin. Se viittaa juutalaisiin (jotka eivät paatuneet) ja pakanoihin, jotka pääsivät osaksi Jumalan kansaa Israelin kansan osittaisen paatumuksen seurauksena (Room.11:25). Tarkoittaako tämä tulkinta, että pakanat syrjäyttävät Israelin, eikä sillä ole mitään mahdollisuutta pelastua? Ei tietenkään, koska luonnollinen Israel, joka vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajanaan, on osa hengellistä Israelia.
Paavalin lainaus Jesajan kirjasta (59:20) vahvistaa edelleen tätä tulkintaa. Tekstissä puhutaan siitä, että ihmiset lännestä itään pelkäävät ja kunnioittavat Herraa (Jes. 59:19), ja jakeessa 20 sanotaan nimenomaan, että "Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra"." Katkelma paljastaa kaksi asiaa. Ensinnäkin Paavalin siteeraamassa tekstissä ei puhuta ainoastaan israelin pelastuksesta, koska ihmiset lännestä itään pelkäävät Herraa. Toiseksi Paavalin siteeraamassa tekstissä ei sanota, että kaikki Jaakobin jälkeläiset (viittaus Israeliin) katuvat, vaan että vapauttaja tulee niiden luo, jotka katuvat syntejään (Jes.59:20). Tässäkään ei ole kysymys siitä, että koko luonnollinen Israel pelastuisi, vaan siitä, että pelastus tulee katuvien osaksi. - Tämä seikka on hyvin mielenkiintoinen, koska se on vastakkainen sille tulkinnalle, että jotenkin koko Israel kansakuntana pelastuu. Jos verisukulaisuus on toisarvoista Jumalan tehdessä valintaansa, kuinka sitten jotkut tulkitsevat Room. 11:26 tarkoittavan, että lopussa verisukulaisuus tai kansalaisuus takaisi pelastuksen? Paavalilla ei ole mitään syytä sanoa, että todellinen Israel ei voi olla fyysinen Israel ("lihan mukaan"), jos lopulta nimenomaan fyysinen Israel pelastetaan. Kun Paavali käyttää sanaa Israel, hän ei viittaakaan ihmisiin, jotka tulevat tarkoin määrätystä sukulinjasta, vaan Jumalan valittuihin lapsiin. Tämä hengellinen Israel koostuu kaikista Jumalan valituista, olivatpa he sitten uskovia, syntyperäisiä israelilaisia tai katumuksen ja kääntymyksen kokeneita uskovia pakanoita (vrt. Joos.8:33 -toim. huom). Nämä ihmiset muodostavat todellisen Israelin, he ovat Jumalan todellisia valittuja ja heistä kaikki pelastuvat, koska he ovat valinneet seurata Jumalaa.
Ajatus siitä, että todellinen Israel ei ole syntyperäisten israelilaisten muodostama kansa vaan kaikkien uskovien muodostama Jumalan kansa, on peräisin Vanhan testamentin jäännöskäsitteestä. Profeetat puhuivat toistuvasti uskollisesta jäännöksestä, joka jää jäljelle kun muut tuhoutuvat. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Paavali Room. 9:27 (RK 2012) puhuu tuosta ajatuksesta lainatessaan Jesajaa: "Mutta Jesaja huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lasten luku olisi kuin meren hiekka, siitä pelastuu vain jäännös". On erittäin epätodennäköistä, että Paavali uskoisi koko fyysisen Israelin pelastuvan ja samaan aikaan siteeraisi jakeita, jotka nimenomaan osoittavat, että ainoastaan jäännös pelastuu.
Room.11:1-5 sisältää saman ajatuksen. Paavali puhuu siitä, kuinka jäljellä oli seitsemäntuhatta ihmistä, jotka eivät olleet polvistuneet Baalin edessä Elian aikana. Samalla tavalla Paavali uskoo, että hänen omana aikanaan Jumalan kansa on jäännös (kreikaksi leimma), joka perustuu Jumalan valintaan (Room.11:5). Paavalin seuraavan argumentin tarkoitus on ymmärtää Israelin epäuskoa. Hän päättelee, että Israelin heikkoudet toivat pakanoille rikkautta (jae 12), toisin sanoen avaisivat tietä pakanoiden evankelioinnille.
Paavali, joka itse oli juutalainen, tunsi erityistä rakkautta omaa kansaansa kohtaan. Sen vuoksi hän toivoi, että voisi johdattamalla pakanat taivaan valtakuntaan tehdä oman kansansa (jota hän ei nimittänyt Israeliksi vaan omiksi heimolaisikseen) kateelliseksi ja "pelastaa joitakuita heistä" (jae 14). Tässä on taas yksi mielenkiintoinen huomautus Paavalilta. Jos Paavali ajatteli koko Israelin pelastuvan, miksi hänen päämääränään oli "pelastaa joitakuita heistä" (kreikaksi tinas)? Miksi asettaa niin vaatimaton tavoite omalle elinajalleen ja niin saavuttamaton tavoite lopun ajalle? Tuossa tapauksessa kohtaamme oikeudenmukaisuusongelman, jossa Paavalin aikana jotkut juutalaiset voisivat pelastua ja maailmanhistorian lopussa koko Israel pelastuisi. Olisiko sellainen oikeudenmukaista niille pakanoille ja israelilaisille, jotka elivät apostolisena aikana? Epäjohdonmukaisuus korostuu entisestään sen tosiasian myötä, että Paavali ilmeisesti ajatteli elävänsä lähellä lopunaikaa ja odotti ainakin joidenkin Uuden testamentin kirjeiden kirjoittajista kuuluvan siihen elossa olevien sukupolveen, joka näkee Herran takaisintulon (katso 1 Tess.4:17). Seuraavaksi Paavali todistaa, että luonnollisen Israelin on todella mahdollista pelastua. Hänen päättelynsä on yksinkertaista. Jumalan omat muodostavat jalon oliivipuun, jonka alkuperäisiä oksia israelilaiset olivat. Epäuskoiset oksat katkaistiin pois ja villin oliivipuun oksia oksastettiin jaloon puuhun. Oksastetut oksat kuvaavat pakanoita. Paavalin esimerkissä juuri pyhittää villit oksat ja tekee niistä juuren antaman ravinnon saajia. Sitten Paavali varoittaa pakanoita ylvästelemästä, sillä jos Jumala katkaisi pois alkuperäiset oksat epäuskon takia, miksi hän ei katkaisisi myös villejä oksia, jos nämä osoittaisivat epäuskoa (Room. 11:21). Esimerkki päättyy erittäin paljonpuhuvaan toteamukseen: Jos Israel ei jää epäuskonsa valtaan, sekin voidaan liittää uudelleen jaloon puuhun (jae 23).
Paavalin tekstin kieliopillinen rakenne on hyvin paljonpuhuva, koska jos Israelin katuminen olisi väistämätöntä, silloin Paavali ei käyttäisi ehdollista muotoa. Hän olisi voinut yksinkertaisesti sanoa, että kun Israel katuu, silloin se oksastetaan jälleen. Paavali ei tiedä, tulevatko israelilaiset katumaan, vaikka hän toivookin niin tapahtuvan. Hänellä ei ole varmaa tietoa siitä, että niin tulee tapahtumaan. Sen vuoksi katkelma, joka edeltää ratkaisevan tärkeitä jakeita 25 ja 26, päättyy Paavalin vakuutukseen siitä, että "luonnollisella" Israelilla on paikka Jumalan valtakunnassa, mikäli se valitsee katumuksen. - Tässä linkki Radiojumalanpalveluksesta.
http://areena.yle.fi/1-3510804?autoplay=true - Hei! En ole itse kiinnittänyt huomiota, että puhun yksikön kolmannessa muodossa, kai se tulee väkisin, kun olen nimimerkin takana. Omassa paikallissrk:ssa olen tiedoitussihteerinä, joka nyt lähinnä tarkoittaa ilmoitusten tekoa ja lähettämistä paikalliseen ilmaisjakelulehteen ja toki Nykyaikaan, joten osittain on "virka" päällä tälläkin palstalla ehkä alitajuisesti, vaikkei sitä itse huomaa. Meidän perheessä mies on ollut vanhimpana, mutta onko se heijastunut aikanaan minuun millään tavalla, sen kai huomaa paremmin toiset ihmiset.
- Ei taida ainakaan suomen adventtikirkon sivuilta löytyä jäsenmäärää valtioittain. Raamatun Sanomat vihkonen on nyt paksumpi, puolen vuoden vihko tai ehkäpä jo kirja ja lähetyskertomukset ovat tässä neljänneksessä Itäisen Keski-Afrikan osastolta. Alueeseen kuuluu 11 unionia ja adventtikirkon jäseniä alueella on 3 046 313. Loka-joulukuun lähetysterveiset tulevat Inter-Euroopan osastolta, jossa on myös 11 unionia ja tällä alueella jäsenmäärä on 178 380. Joten kyllähän eri maanosissa jäsenmäärä näkyy vaihtelevan aika voimakkaasti.
- Näkyy olevan yksi Storkin lempilaulu tulossa radiojp:ssä, Pekka Simojoen "Kertokaa". Tässä sama laulu youtubena:
https://www.youtube.com/watch?v=1A38e5juKfk - Nykyajassa on jokunen vuosi sitten pikkuinen ilmoitus / mainos, että Alfa ja Omega kirjasarjasta olisi tehty elokuva (minkä niminen?) ja sitä on Jenkeissä näytetty jollakin tv-kanavalla sarjamuodossa. Yritin silloin netistä sitä etsiä eri hakusanoilla, mutta en löytänyt. Onkohan tuosta elokuvasta kuulunut yhtään mitään sen jälkeen ja olisiko mahdollista, että se tulisi joskus jakoon myös muihin maihin, niin kuin Dwight Nelsonin sateliittimissiot 90-luvun lopulla?
- Nyhtökaura on hyvä juttu, itse olen saanut sitä maistaa pari paketellista, tosin toisten ostamana, kun nämä "hittijutut" eivät ehdi hyllyllä vanheta. Adventistien lisäksi terveellisestä ruuasta ovat kiinnostuneet lähinnä ei-uskovat, jotka seuraa ennemmin netistä asioita, kuin jämähtäisivät Apostolien tekojen lukuun 15 monien kirkkokuntien tavoin. Itsellänikin lähinnä ateistiystäväni ovat joko vegaaneja /kasvissyöjiä tai sitten syövät vain kalaa /kanaa. Karismaatikkokaverit ovat yleensä kaikkiruokaisia, eivätkä niin välitä omasta terveydestään. Valitetettava tosiasia, mutta minkäs teet. Ja tosin kyllähän advaritkin jonkin verran lipsuvat terveysasioissa, ettei aina pystytä olemaan esimerkkeinä muille.
- Näistä opinkohdista pitäisi selvitä kirkkomme tulkinta asiasta ja miten katolinen kirkko on tehnyt muutoksia lepopäivän suhteen. Toki tiedämme, että suurin osa kristityistä viettää sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen takia/muistoksi, mutta antaako Raamattu sille muutokselle tukea on sitten jo toinen asia:
http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-jaannos
http://kirjasto.adventist.fi/28-opinkohtaa-sapatti
Vajaa kolme viikkoa sitten Hesarissa oli katolilaisia vähemmän imarteleva artikkeli Intiasta, jossa he ovat valmiit tappamaan ainakin tämän toisinajattelijan, joten onko katolilaisten ajatusmaailma muuttunut keskiajan jälkeen kaikista anteeksipyytelyistä huolimatta, vaikka "kuolinhaava" ei ole täysin parantunutkaan? Vaikka ehkä olisikin "yksittäistapaus", he ovat kuitenkin kolmiyhteiseen Jumalaan uskovia ja kuuluuko siihen muiden tappaminen? Tässä yksi hyvä lainaus artikkelista heidän ajatusmaailmaansa liittyen:
”Mumbain katolisen kirkon edustajat sanoivat julkisesti televisiossa, että en tule koskaan enää näkemään päivänvaloa. Että saan maksaa tästä, joko laillista tai laitonta kautta”, sanoo Edamaruku, 61."
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1467952102543
On etuoikeus omistaa edes jonkinlainen mielikuvitus, se tuo elämään oman rikkautensa. Isis ei kyllä muuksi muutu, tulipa mitä lakeja tahansa. Ja nähtävästi ei katolisen kirkon ajatusmaailmakaan kovin suopea ole heille, jotka eivät heidän kanssaan ole yksimielisiä. Aika näyttää, mitä pitää maailmassa tapahtua, että Raamatun lopunajan profetiat toteutuvat ja Jeesus pääsee saapumaan noutamaan omansa. Siunausta!