- Joo, Taylor on. Oppimiskäyrä on jyrkkä: joko polttaa veneensä tai uskoo, että laitteen esilämmitys täytyy tehdä kunnolla. Lattian alle saan helposti mahtumaan vaikka 100 litraa valopetroolia, jolla keittelisikin safkat jo varmaan pari kertaa maapallon ympäri. Onhan se varmaan katoavaa kansanperinnettä. Ei varmaan tule paljon uusia asennuksia, kuin joissain spesiaalitarpeissa.
- En muuta keksi, kuin että sillä tuetaan takamastoa. Takamastosta puuttuu etustaagi, koska se tulisi isonpurjeen puomin tielle, vaikka olisi staagi olisi jaettu kahtia. Mastojen väliin voidaan virittää melkein spinaakkerin kokoinen väliharuspurje, jonka falli tulee mesaanimaston huippuun, eli kuormaa voi tulla enemmän kuin vain mesaanipurjeen verran.
http://www.zerotocruising.com/wp-content/uploads/2016/11/staysail.jpg
http://www.zerotocruising.com/thoughts-ketch-rig - Ei purjehtiessa, mutta suunniteltaessa. Kirjoitin, että "riki ja köli suunnitellaan yhdessä". Nostoköliveneessä ja painolastitankkiveneissä voi purjehtiessakin muuttaa oikaisevaa momenttia ja märkäpinta-alaa. Myötäisessä köli ylös, niin vauhti kai paranee. Luovilla kun täytetään yläpuolen vesitankki, oikaiseva momentti kasvaa ilman suurta märkäpinta-alan kasvua.
- Se on yksi hyvä puoli, olettan, ettei ole yhdysvaijereita mastojen välillä.
- Olet varmaan oikeassa, teoreettisesti. Tosielämässä riki ja köli suunnitellaan yhdessä, joten käytännössä oikaisuvoimaa täytyy lisätä, kun purjealaa halutaan nopeuden takia lisätä.
- Nykytekniikalla ei kannata jakaa, kun on hyvät vinssit jne. Sitten vasta kannattaa jakaa, kun vene ei muuten mahdu Panaman kanavasta, mutta siitä on tärkeää päästä.
- Se on eittämättä parannus. Genua on luovilla huono. Tietysti isokokoinen isopurje on hankalampi reivata ja nostaa kuin pieni, mutta sitä ei tarvitse tehdä niin usein.
- Tää on kyllä oma kokemuskin. Minulla on ollut vain toppirikejä, ja niissä genua on selkeästi tärkeämpi kuin isopurje, paitsi luovilla se on hankala. Toppirikissä spinnu ja genaakkeri on myös isompia eli tehokkaampia.
- Se on totta, mutta yleensä ei ole ylivoimaista estää vettä valumasta sisään. Jos tex-asun sisään valutetaan vettä, niin luultavasti sellaisen puvun käyttäjä kastuu myös. Tex-asut hengittää, muttei mitenkään täydellisesti. Käytän usein Haltin kalvotakkia ulkona, ja kyllä sekin hiostuu, jos kävelee reippaasti. Siinä on siis ennemminkin aste-ero perinteiseen sadetakkiin kuin periaatteellinen muutos. Puhun nyt 150 euron takeista. Ehkä joku superkallis asu toimii merkittävästi paremmin, mutta ne on yli mun budjetin.
- Walker Bay
https://venelehti.fi/walker-bay/ - Höpötexin kanssa tuskallisimpia mulle on ollut kalastusreissut, joissa ollaan koko päivä kylmässä sateessa ja tuulessa. Ainakin mun vaatteiden pinnat kuitenkin kerää jonkun verran painoa vedestä, ja tuulessa se sitten osin haihtuu. Tästä tulee kylmä fiilis. Paremmin olen pärjännyt sellaisella vaatetuksella, että alla on useampi ilmava kerros ja päällä kova hengittämätön vaate. Tällöin kehon kosteutta mahtuu vähän vaatteiden alle, ja kova kerros, esim. Rukka ei ime vettä yhtään. Liikkumisessa täytyy olla tarkkana, jos kävelee enemmän pitää vaatteita avata. Sinänsä nuo 'texit on toimivimpia monissa muissa olosuhteissa.
- Noissahan on pitkät pukspröötit eikä ole pystykeulaa. Omassa pitkäkölisessäni vesilinja alkaa jotain 2,5 metriä pukspröötin uloimman kohdan takana. Eli vene voi olla sen verran ulkona rannasta.
- Kun itse olen keulassa, istun kannella tai olen polvillani ja nousen ylös vasta juuri ennen actionia.
- Voi, koska teräs on tuossa koossa jo paino-lujuusominaisuuksiensa kautta kilpailukykyinen materiaali. Iso vene saavuttaa 7 solmun nopeuden ilman erityistä panostusta nopeuteen, jolloin veneen rakenteet voivat myös olla tukevammat.
- No, tuo korjaus tehtiin vesillä ollessa, joten vaihtoehtoja oli huonosti.
- Minkä ihmeen takia kukaan tekisi tuollaista korjausta polyesterihartsilla? Tuohon ehdotettuun hommaan on paljon paljon parempi epoksihartsi esim. siksi, että se tarttuu vanhaan kuituun paremmin ja se on itsessään vedenpitävää. Biltemassa 3 desin epoksisetti maksaa pari kymppiä, ja se riittänee tuohon hommaan. Minä en ehdottanut styroksilaatikoita, mutta sekin kyllä toimii. Jos lämpötila on muutaman asteen plussalla ja on tyyntä, joku puhaltava lämppäri tai lämmittävä lamppu, kuten ehdotettiin riittänee. Jos on esim. 0 C, voi joku pressuteltta olla tarpeen, jotta lämppärin puhaltama lämpö pysyy riittävästi. Jos olosuhteet on huonot ja kovetinta on liian vähän, tippuu paikka maahan ja joutuu tekemään uudestaan. Tänä talvena olisi Etelä-Suomessa keskellä tammikuuta saanut kuidutushommat tehtyä ilman mitään suojauksia.
https://www.biltema.fi/veneily/veneen-huoltotuotteet/epoksitaytteet/laminointiepoksi-2000020523 - Solmun-kahden nopeudella tulevat kolhut ei vielä hajota mitään. Purjevenettä on vaikea saada rantautuessa rikki muuten kuin jonkun naarmun voi saada, koska vauhdit on hyvin hiljaisia. Moottoriveneellä olen pariin otteeseen hajoittanut potkurin. Itse katson kartasta sopivan näköiset rannat. Joskus voi vielä etukäteen tarkistaa Google Earthista, siinä näkyy vedenalaiset kivet. Sitten vain lähestytään hiljaa kaikua tarkkaillen. Kun vene on saatu rantaan, voi tarkistaa veneen ympäristön, ettei veneen vierellä ole yllättäviä kiviä uhkaamassa.
- Kerran tulppasin reiän vuototilanteessa siten, että sukelsin veneen alle ja työnsin n. 22-millisen pultin, jossa oli iso prikka reiästä läpi. Vaimo istui veneessä sisällä ja irrotti vuotavan väliaikaisentulpan, jotta pultti pääsi reiästä läpi. Vaimo pyöritti mutterin ja ison prikan pulttiin. Sukelsin vielä pari kertaa uudestaan sikafleksiä sormissa ja tein sen avulla lopputiivistyksen prikkaan. Siitä tuli myös vahva väliaikainen korjaus.
- Osaatko keskustella asiallisesti, vai vittuiletko vaan? Bilteman epoksin ohjeissa sanotaan kovettumisajaksi 7 päivää.
- Olen käynyt rannoissa 1,5-syväyksisellä purjeveneellä ja 0,6-syväyksisellä moottoriveneellä, isolla ja pienellä. Loppujen lopuksi minusta suurin rajoitus rantautumiseen on veneen paino. Painavaa venettä on aina ikävämpi kolisuttaa rantakivikkoon. Sinänsä syviä rantoja aina löytyy, ja jos ei löydy, hyvä ankkuri ja jolla hoitavat tilanteen. On rennompaakin olla ankkurissa kuin odotella kölin kolinaa.