- Elämän arvostuksesta, sen rajallisuuden kunnioituksesta yms. voi löytää upeita kuvauksia myös muusta kirjallisuudesta kuin Raamatusta. Siksi suosittelen kaikille monipuolista lukemistoa. Tässä yksi puhutteleva katkelma:
"Me kuolemme, ja se tekee meistä onnekkaita. Useimmat ihmiset eivät kuole koskaan, koska he eivät synny koskaan. Potentiaaliset ihmiset, jotka olisivat olleet täällä paikallani, mutta jotka eivät todellisuudessa näen päivän valoa, ovat paljon lukuisammat kuin Saharan hiekanjyvät. On selvää, että näiden syntymättömien aaveiden joukossa on suurempia runoilijoita kuin Keats, suurempia luonnontieteilijöitä kuin Newton. Tiedämme tämän, koska DNA:mme sallima mahdollisten ihmisten joukko on valtavasti suurempi kuin todellisten ihmisten joukko. Näiden mykistävien todennäköisyyksien edessä sinä ja minä kaikessa tavallisuudessamme olemme täällä...Me etuoikeutetut harvat, jotka voitimme syntymän arpajaiset kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, miten uskallamme voihkia väistämätöntä paluutamme aikaisempaan tilaan, josta valtava enemmistö ei ole koskaan noussut?" (Richard Dawkins, Jumalharha) - "Kenen kannalta se kannattavuus mitataan ja millä perusteella?
Siinäpä se. Mitä siis sinun mielestäsi Raamatusta kannattaisi ottaa tiivistelmääsi. Ja tarkennetaan nyt vielä ettemme puhu Raamatun tiivistelmästä, vaan tiivistetysti siitä mitä Raamatusta KANNATTAA ottaa esille ja opiksi. Tällainen tarkennus aloitukseni sanamuotoon.
Kenen kannalta millä perusteella? Yksilön ja yhteisö, ihmiskunnan, planeetta maan...Voin tässä vastata vain omasta puolestani. Kyse on elämän kunnioittamisesta. Kyse on ihmisen, ihmisarvon ja laajemmin maan elämän monimuotoisuuden kunnioittamisesta. Koko elämä ylipäätään on äärimmäisen epätodennäköistä. Olkoonkin että pidän todennäköisimpänä että elämä on aineen rutiinitemppu suotuisten olosuhteiden vallitessa, ovat nuo olosuhteet äärimmäisen harvinaisia. Toistaiseksi meillä ei ole tietoa elämästä muualla kuin omalla planeetallamme. Elämän kehittyminen maan elämän monimuotoisuuden tasolle, ihmisen tietoisuuden syntyminen ja kehittyminen...ne vievät epätodennäköisyyden vielä uusiin potensseihin. Koko kehitys vaatii niin käsittämättömän pitkiä suotuisia ajanjaksoja ilman aina muutaman sadan miljoonan vuoden välein toistuvia elämän lähes tyystin hävittäviä luonnonkatastrofeja, että voidaan sanoa että elämme todella harvinaisessa maailmankaikkeuden kolkassa. Tuskin ainoassa kuitenkaan, mutta toistaiseksi emme muusta tiedä.
Ihmisen tietoisuus on kaksiteräinen miekka. Olemme todennäköisesti ainoa laji planeetallamme joka tajuaa elämänsä rajallisuuden. Olemme varmaankin ainoa laji joka osaa huolehtia omasta ja lähipiirinsä ja yhteisönsä elämästä ja mahdollisista kuvitelluista ja todellisista uhkakuvista juuri tätä hetkeä pidemmälle. Usko yliluonnolliseen ja siitä seuraavat uskonnot ovat ihmisen tietoisuuden ja evoluution kehittämien psyykkisten selviämismekanismien sivutuote. Tätä näkemystä pitäisi todennäköisimpänä. Jumalat eri muodoissaan olivat seurausta täsät ihmismieleen pesiytyneestä meemistä, käsityksestä yliluonnollisista agenteista jotka ohjaavat maailmaa ja meitä, oli jotenkin ymmärrettävää aikana ennen luonnontieteitä ja siitä seuraavaa yhä tarkempaa tietoa maailman todellisesta luonteesta. Nykytiedollamme voimme jo sanoa että jumalia ei ole eikä maailmankaikkeus sellaista tarvitse. Omasta kohtalostamme tiedämme varmasti, etttä kuolemme eikö ole kerta kaikkiaan mitään syytä uskoa että kohdallamme olisi tämän jälkeen odotettavissa mitään muuta. Tietoisuutemme kutsutaanpa sitä sitten vaikka hengeksi ja sieluksikin nousee aineen ominaisuuksista. Kuolemassa kehomme ainesosat palaavat aineen kiertokulkuun. Tietoisuus katoaa. Lainaamani Saarnaajan kohta kannattaa nostaa esille koska olisi virhe olla arvostamasta tätä ainoaa elämää joka meillä on. Olisi virhe antaa kuviteltujen jumalien ja uskonnollisten auktoriteettien antaa kontrolloida meidän ainoaa elämäämme. Elämämme on arvokas, ja niin on lähimmäisemmekin, siksi Jeesuksen sitaatti.
Lopulta tietenkin olen tämän "kannattavuuslaskelmani" tehnyt omien arvojeni ja oman maailmankuvani perusteella. Näkemykseni pohjaa myös objektiivisiin tutkimuksiin maailmasta ja sen luonteesta, joten siltä osin katsoisin pystyväni kantani myös perustelemaan. Raamatusta ja muista menneen maailman kirjoituksista kannattaa nostaa esille se mikä meitä ja tuon ajan ihmisiä voisi yhdistää. Aluksi on pudotettava Raamattu sille kuulumattomalta jalustalta. Silloin voimme löytää myös noista teksteistä niiden todellisen luonteen, syvän inhimillisyyden, hyvässä ja pahassa, ja nostaa esiin sen mikä kannattaa säilyttää ja soveltaa. Loppupeleissä kai sitten ihmisen arvot määräävät sen mitä kukin esiin nostaa. Valinnat kertovat siinä mielessä enemmän valitsijastaan kuin lähteestä.
Kerrohan nyt mikä on sinun näkemyksesi asiasta. Mitä sinun mielestäsi Raamatusta kannattaa nostaa esille ja miksi? - Tässä keskustelun sivujuonteessa keskustelu koski Paavalia suhteessa Jeesukseen ja sitä mitä voimme tietää Jeesuksesta.
- Ei taida seksuaalijärjestöjen vinkit ihan riittää siihen että lääkäreiltä saisi haluamansa vastauksen tässä tapauksessa. En tiedä käytäntöä muualla maailmassa, enkä yksityiskohtia suomalaisestakaan käytännöstä, mutta sen verran tiedän, ettei näihin operaatioihin ihan noin vain mennä. Tunnenn henkilökohtaisesti sukupuolensa vaihtaneen henkilön. Kyse ei ole niin läheisdestä tuttavuudesta että olisin keskustellut hänen kanssaan prosessista tarkemmin, mutta aikoinaan sivusta seuranneena joitakin havaintoja olen tehnyt. Kyse on siis pitkästä prosessista, johon sisältyy paljon eri asiantuntijoiden kanssa tehtyjä tutkimuksia, haastatteluja, mitä lie. Homma ei todellakaan etene niin että katsotaan seksuaalijärjestön sivulta vinkit, marssitaan lääkäriin ja tullaan lähete kourassa odottamaan leikkausta.
- Sekavaksihan tämä menee jos tätä näin käy pohtimaan. Nyt menee kyllä jo vähän ohikin aloitukseni tarkoituksesta sikäli, että ajatus Raamatun yhteenvedosta tai tiivistelmästä on jotakin muuta kuin mitä tarkoitin aloituksellani. Tiivistelmäni Raamatusta olisi jotakin muuta kuin mitä halusin tuoda esille. Sanavalintani aloituksessani oli siinä mielessä huono tai vajavainen. Tarkoitukseni oli tuoda tiiviisti esiin se materiaali, mitä Raamatusta KANNATTAA oppia ja soveltaa.
- Puhumme edelleen nimenomaan Jeesuksesta, eikö? Toki kun Jeesusta yritetään ymmärtää käytetään sitä tietoa mitä on saatavissa. Jeesus Nasaretilaista on yritettävä ymmärtää nimenomaan sinä mitä hän oli, juutalaisena kiertelevänä saarnamiehenä ryyditettynä siinä määrin arveluttavalla yhteiskunnallisella ja sosiaalisella sanomalla, että roomalaiset näkivät tarpeelliseksi hoitaa hänet pois tieltä kuljeksimasta.
Kun ajatellaan noin että muutakin kuin evankeliumeja Raamatusta käytetään Jeesus Nasaretilaisen ymmärtämisessä, sanoisin että totta, niin käytetetään ja tuleekin käyttää. On kuitenkin ymmärrettävä miten muuta materiaalia tulee käyttää. Tässä kohtaa kuvaan astuu valitettavan monesti uskonnollinen usko ja sen seurauksena väärä käsitys Raamatun ja siten myös evankeliumien luonteesta. - Miksi nimenomaan uskovien tiivistelmä sisältäisi sen kaiken oleellisen? No, tokihan on niin että Raamattu on kirjakokoelma joka sisältää jokaiselle jotakin / ei kenellekään mittään. Minä löydän ateistina Raamatusta paljonkin "hyvää matskua", ja sitä moraalisesti, eettisesti, inhimillisesti, tieteellisesti, historiallisesti jne. kestämätöntä materiaaliakin voin hyvillä mielin lukea kuten muutakin kirjallisuutta.
Uskovan tiivistelmäkin riippuu lopulta varmaakin tapauksesta. Yhden kysymyksen kuitenkin esittäisin jos täällä uskovat ovat tähän aiheeseen otattautuneet. Miksi minun esittämäni kohdat ja opetukset eivät olisi riittävä yhteenveto Raamatun opetuksesta? Tämä kysymys siis sillä ajatuksella, että Kuusenjuurien kysymyksenasettelusta paistaa käsitys että nimenomaan uskovien tiivistelmä sisältäisi sen oleellisen. - "Ymmärsin kirjoituksestasi, että evankeliumeja ei voisi käyttää"
Eipä meillä muutakaan ole käytettävissämme. - Aihe ei ole missään vaiheessa kuulunut varsinaisiin mielenkiinnon kohteisiini. Sillä vähällä ymmärryksellä ja tähän aiheeseeen paneutumisella jota olen käsitykseni muokkaamiiseen käyttänyt, olen ollut käsityksesä että kyseessä on nimenomaan mielenterveyden sairaudesta, häiriöstä tms. Sukupuolen vaihdoksessa, korjauksessa, tai millä termillä sitä kutsuukaan, on kyse todella radikaalista operaatiosta ja pitkästä prosessista, joten olen ollut käsityksessä ettei siihen todellakaan heoopisin perustein ryhdy niin potilas kuin lääkärikään. Olen myös ollut sitä mieltä, että jos operaatio auttaa ja kohdehenkilö on osoittautunut oikeustoimikelpoiseksi ja muut psykologiset ja lääketieteelliset edellytykset täyttäväksi, antaa mennä.
Jos operaation katuminen on näinkin yleistä ja yleistyvää, olisi asiaa tietysti pidettävä julkisuudessa ja entistä enemmän paneuduttava tämän "väärä" sukupuoli-ilmiön taustalla oleviin todellisiin syihin. Sukupuolen vaihtaminen / korjaaminen on kuitenkin melkoisen lopullinen, kuten artikkkelissakin taisi olla, että täysin siitä ei enää olla palautettavissa. Mutta se mikä oikeastaan sai tämänkään vertaa minut aihetta pohtimaan on muut, enemmän tai vähemmän lopulliset ihmiskehon muokkaukset mistä lie syystä. Mikähän on niissä se alkuperäinen motivaatio ja toisaalta katuvien määrä? Näin lyhyellä pohdinnalla tulisi mieleen nämä tapaukset:
- ketjun aihe eli sukupuoltaan korjaavat
- kosmeettinen amputaatio
- viimeisenä esimerkkinä ilmiö josta väittäisin että vielä iso parku nousee, eli itsensä nuoruuden hölmöilyssä itsensä täyteen tatuoineet ihmiset - Enpä tuota pelastu minäkään, eikä kyllä kukaan muutakaan. Ravintoketju kutsuu meistä jokaista.
- Miten niin ilman evankeliumeja? Ilman evankeliumeja emme tietäisi sitäkään vähää mitä nyt voimme päätellä ja arvailla.
- Olisiko yhtään perusteluja näkemyksillesi?
- Onko sinulla mitään kommentoitavaa aloitukseeni?
- Mitäs muuta Raamattu olisi? En koe olevani millään muotoa äärisitä tahi ääritätä...
- En ole teologi.
- Kuinka niin?
- "Mihin se väite perustuu?"
Erehdykseen. - Ohhoh! Kukas semmoista on sanonut? Onko Paavali jonkun jumala?
- Näinhän se on monessa hyvässä tarinassa. Itse kertomus voi olla hyvinkin karu, jopa vastenmielinen, mutta mukana on se jokin helmi omaa ajattelua ravitsemaan. Raamatun lukemisessa nähdäkseni tulee kompastuskiveksi usko ja uskonto. Uskovat nostavat Raamatun jalustalle jollaiselle se ei missään tapauksessa kuulu, ja uskonnosta vapailla saattaa esteeksi tulla kielteinen suhtautuminen Raamattuun koska sitä uskontojen piirissä pidetään jotenkin pyhänä. Ymmärrän toisaalta tämän uskonnon aiheuttaman vastenmielisyyden Raamattua kohtaan. Jokaiselle Raamattua avoimin mielin lukevalle on selvää ettei siinä ole mitään "pyhää". Toisaalta taas harmittelen jos joku uskontoa kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden vuoksi jää paitsi Raamatun rikkaasta sisällöstä ja niistä helmistä joita sieltä on löydettävissä. Ne ovat sitä samaa ihmiskunnan henkistä pääomaa ja rikkautta kuin muukin maailmankirjallisuus.
- Raamattu on hyvää luettavaa kun sitä lukee ilman uskonnollisia silmälaseja.