- Monenlaista antajaa, kukin voimiensa ja kykynsä mukaan.
Myin taloni, ostin uuden kodin, joka remontoitiin katosta lattiaan. Laskutetun palkan lisäksi, palkaksi hyvin suoritetusta työstä, annoin remonttiryhmän nokkamiehelle palkaksi viikoksi perheensä käyttöön loma-asuntoni Espanjassa, vastikkeetta. Oliko riittävä kiitos?
Alkoholipulloja ei liikuteltu.
Naurettavaa kinastelu siitä, mikä on sopivaa. Jokainen tapaus on omansa.
Jos et muuta keksi, leivo vaikka pellinen karjalanpiirakoita, niin kaikki ovat tyytyväisiä, ainakin tällä palstalla. - Minulla on erittäin vähän kokemusta alkoholisteista, hyvä niin. Minulla on kokemusta vain sellaisista ihmisistä, joilla alkoholinkäyttö on hallinassa, Kaapissa voi olla vaikka kymmenen vuotta vanha konjakkipullo, korkkaamaton. Jos alkoholi on sinulle ongelma, ei sen tarvitse olla kaikille muillekin.
Sinä keksit varmasti lukemattomia muita lahjoja, vaikka ihka uuden akkuporan.
Minusta työmies on palkkansa ansainnut. Jos timpuri tulee onnelliseksi ruusukimpusta, niin siitä vaan. - Hauskinta asiassa, ettei minun koskaan tarvitse selittää hänelle yhtään mitään. Lepo vaan.
Hyvää yötä. - Ikinä, mistään hinnasta, en äänestäisi perussuomalaisia.
Aatemaailmamme on valovuosien päässä toisistaan. - Niitä pitää imuroida, ja pyyhkiä mikrokuituliinalla. Lasiovinen kirjakaappi olisi paras. Edellisessä kodissani oli isot kirjahyllyt neljässä huonessa. Nyt onneksi enää työ/vierashuoneessani, joten helppoa kuin silmän nuoleminen.
- Varasin koriin sekalaisen valikoiman pääsiäismunia, siitä pienet virpojat saivat valita omansa. Enpä siitä paljon köyhtynyt, jäi hyvä mieli.
Vaan täälläpä ei virvota, sensijaan kannetaan tronoja, ja perässä marssii puhallinorkesteri, soittaen suorastaan hypnoottista musiikkia. Maassa maan tavalla. Pitkäperjantaina mennään katsomaan Kärsimysnäytelmää, jossa toista sataa amatöörinäyttelijää.
Pääsiäisperinteet ovat erilaisia. Jumalattomat juokoot keskikaljaansa, ja olkoot elämäänsä tyytyväisiä, onnellisia keskenään. - Riippuu täysin remonttireiskasta ja remontin laajuudesta.
Noin puutteellisilla tiedoilla mahdoton antaa hyviä vinkkejä. Huonoja saa helposti.
Takkamuurarille riitti ennen vanhaan pullo koskenkorvaa, muuten jäi savut sisälle. Nykyisille Villeille ja Nikoille voisi sopia pullo hienoa konjakkia. Jos ei itse käytä, kehtaa tarjota. Tai illalliskortti hyvään ravintolaan. Ovat laatutietoisia nuoria miehiä. - Kun asuimme vielä talossamme, niin se alkoi...................
Olisi ollut surullista tuottaa pettymys pienelle virpojalle.
Onneksi, siitä ei enää ole huolta. - Kun tilasin poliisilaitokselta jonkun hakemaan mieheni aseita hänen kuolemansa jälkeen, hakija kysyi, onko aseenkantolupaa. Sanoin, että on, mutta en sitä nyt tähän hätään löydä. Kertoi, ettei tietokoneelta löydy. Olin varma asiastani, koska puolisoni ei koskaan valehdellut minulle mistään asiasta. Löysin myöhemmin luvat isosisän nahkalompakosta. Olivat paikallisen nimismiehen leimalla varustetut. Haulikko oli hieno perintöase, käytetty metsästyksessä. Tarkkuuspistoolia oli mieheni käyttänyt kuuluessaan ampumaseuraan.
Jos en olisi ollut niin hätäinen aseiden kanssa (poikani kehoitus), olisin saanut niistä rahaa paikallisessa aseliikkeessä. Kun olin pitkiä aikoja poissa talostamme, olisivat aseet olleet vaarallisia väärissä käsissä. Alueellamme tehtiin useita murtoja omakotitaloihin. - Minulla oli sellainen sääntö, että postilaatikkoa pidemmälle ei kukaan kutsumatta tontilleni astu.
No, jotkut tutut naapurit sääntöä rikkoivat, ja Jehovan todistajat, kunnes heidän edustajalleen sanoin: "Kirjoittakaa jonnekin ylös, ettette enää tämän talon ovikelloa soita!" Tehosi, ei tarvittu sen järeämpiä keinoja. - Etkö missään tilanteessa? Minä luulen, että vahingoittaisin, jos pelastaisin sillä sata muuta.
Mutta miten, se on sitten kinkkisempi juttu. Ampua en osaa, voimaakaan ei ole niinpaljon, että rotevalle miehelle pärjäisin. Kai minä jotain keksisin sellaisessa tilanteessa, jos olisi pakko.
Kaikki maailman lapset ottaisin kainalooni suojaan. - Rakas siivoojarouvamme sanoi, että kotiamme on mukava siivota, kun tasot ovat niin selkeitä. Olen aina inhonnut kaikkea "pikkukrääsää", ja halunnut pitää kotimme helposti siivottavana.
Minulle riittivät taulumme, huonekalumme, kauniit matot, kirjastomme.
Olinkin joskus helisemässä kaikkien kauniiden tavaroiden kanssa, joita saimme lahjoiksi rakkailta läheisiltämme. Pakko oli harrastaa kierrätystä, ja vaihdella esillä olevien tavaroiden kokoelmaa. - Ennenvanhaan oli käytössä sana hermafrodiitti, siitä puhuttiin myös biologian tunneilla, nyt se on yhtä loukkaava sana kuin "neekeri", niin se aika muuttuu. Nyt heistä käytetään sanaa "intersukupuolinen".
- Lienee aika pieni prosentti syntyneistä, joiden sukupuolta ei pystytä määrittämään.
Se, mitä myöhemmin tapahtuu, tapahtuu enemmänkin pään sisäpuolella. Toivottavasti lapset saavat ensin kasvaa ihan rauhassa, kunnes sitten on riittävä kypsyys päättää, keitä haluavat olla koko loppu elämänsä ajan.
Sukupuoltahan ei vaihdeta yhtä helposti ja kevyesti, kuin mitä vaihdetaan vaatekertaa. - Joskus aikanaan, kun oikein otti kaikki asiat päähän työpaikalla, uhottiin rouvien kanssa: "Perustetaan haarakonttori assalle."
Onneksi jäi uhoamisen tasolle, sitäkään en tekisi rahasta. Kukaan ei enää maksaisikaan siitä ;-))). - Laskuvarjolla en hyppäisi, paitsi jos joku minut henkeni pitimiksi koneesta sellaisen kanssa tuuppaisi.
Benji- hyppyä en tekisi mistään rahasta.
Aika hiljattain uhosin jostain asiasta, että niin suurta rahaa maailmasta ei löytyisi, että sen tekisin. Mitähän mahtoi olla, olen niin kova uhoamaan tiukan paikan tullen. Onneksi on selektiivinen muisti. - Minäpä ostan, vaikka isäni oli myös Lapin sodassa.
Ajan jopa saksalaisella autolla. - En muuten olisi edes osannut niitä aseita käyttää. En osu myöskään edes tikkatauluun. Paitsi onhan sellainen korsto vähän isompi maali.
- Harmi, kun mieheni kuoleman jälkeen luovutin kaikki hänen aseensa valtiolle.
Nyt pitää vaan pitää pesäpallomailaa sängyn alla, turvalukko kiinni, varmuusketju ovessa. Ja ovisilmän kautta tutkia jokainen sisäänpyrkijä. Lepertelemään en ala. :-)) - Hän siivoaa sitä juuri niin monta tuntia, kuin mistä olet valmis maksamaan.
Ruuhkavuosinani minulla kävi erittäin hyvä siivooja. Hän siivosi kotiamme viisi tuntia. Saunan, pesuhuoneen, ja kylpyhuoneen siivosin itse. Tilat yhdessä tasossa, 150 m2.
Siivoojia on varmaan monenlaisia, ja niin on asukkaitakin. Siivoojani kysyi minulta: "Siivoatko täällä välipäivinä, jolloin en käy täällä?" Vastasin, että enpä juuri, koska yritämme elää siististi.