- Heissan. Oon lukion kohta 2. vuotta alotteleva tyttö. Ja voin sanoa että ilman konetta et kyllä lukiosta läpi pääse. Kaikki materiaali on pääosin jo sähköisessä muodossa. Enään ei juurikaan ole paperisia monisteita ja vihkoja, saatika sitten nidottuja kirjoja. Opiskelu on helpompaa kun ei tarvitse raahata kirjoja, vain läppäri riittää jossa on kaikki. Oppimateriaalit, muistiinpanot, tehtävät jne kaikki löytyy yhdestä ja samasta paikasta. Mutta sivujen selaaminen on rasittavaa ja ruudun kokopäiväinen tuijottelu raskasta. Kaikki kokeet ja testitkin tehdään nykyisin sähköisenä
- Kiitos että jaoit tän tekstin tänne. Ja hyvä sulle että sulla menee ilmeisteti paremmin kuin silloin vuosi sitten <3
- Tie päättyykin aikanaan, mutta sitä ennen on monta haaraa. En mä kiellä suo sitä tekemästä, enkä mä sano että sun se pitäis tehdä. Se on sun päätös lopulta. Munkin sanat on sulle vaan sanoja muitten joukossa. Mutta ennen ku teet mitään, puhuisitko asiasta äitis kanssa?
- Hei. Mitä aattelit tulavaisuudelta? Mimmonen ihminen oot? :)
- Itse menen nyt lukion 2 . vuosikurssille ja lukiossa eri opettajat opettavat eri tavoilla kieliä. Osa opettaa sana tarkasti kirjoista, toiset soveltavat ja tekevät itse kurssi materiaalit.
Itse opiskeln kertailemalla ja mm Duolingo on hyvä apuväline - En tiiä. Hiljainen in real life ja ehkä se tyhmän rohkee netin puolella ;)
- Hei. Ikävä kuulla että oot tommosesta kaikesta paskasta joutunut kärsiään. Osa valitettavasti vain joutuu siitä enemmän sillointällöin kärsimään kuin muut, ja se jos mikä on syvältä.
Itselleni ei masennusta ole todettu koska en matalan fiiliksen takia apua ole hankkinut. Se on itselläkin kääntynyt esittämisen puolelle, tai oli kääntynyt. Koska pystyn viettämään aikaa enimmäksen yksin, ei oo ketään jolle tarvis esittää ja toivon että siitäkin pääsis joku kaunis päivä eroon. Mun oloa ylä-asteella pahensi mun silloinen pieni (vähän erikoinenkin) ystäväpiirini, joka alko hyvin pian muo kiusaamaan. Lukioon siirryttyäni mieliala koheni hiukan ja olen vähän itsevarmempikin kuin toissa vuoteen verrattuna. Mutta vain vähän.
En ehkä tänne rupee avautumaan siitä mitä oon ite käyny läpi. En nyt ehkä ihan kumminkaan sitä masennusta, mutta aikalailla kaikkea muuta paskaa. Usko muo, mä tiedän miltä susta tuntuu.
Sä voit päästä tuosta yli, ajallansa. Sun pitää vaan löytää se pieni liekki sun sisältäs jota ruokkia. Niitä on monia, ja esimerkiks just Musiikki, Piirtäminen, Urheilu, Kirjoittaminen jne. on semmosia asioita jotka voi vähän piristää ja sitä pitää sillon ns jalostaa. Jos se on vaikka piirtäminen, niin aloita iso tunteita kuohuva työ, tai jos se on musiikki niin pura tunteita musiikkin tai laulun kautta. Se on mikä tahansa asia mikä saa sun olon hetkekskää hyväks.
Moni jää suo kaipaamaan. Mieti tarkkaan mitä teet. Itsari kuulostaa helpolta tavalta lopettaa kaikki vain hetkissä, ja se onkin sitä tavallaan. Mutta se ei ole oikein. Jos viiltelee pahaan oloonsa, siitä voi päästä eroon. Jos käyttää aineita pahaan oloon, siitä voi päästä eroon. Jos on agressiivisia taipumuksia vaikkapa väkivaltaan, niistäkin voi päästä eroon. Mutta kun tekee itsarin, ei voi koskaan perääntyä.
Kirjekavereista sen verran että netistä löydät kyllä paikkoja joissa voit joillekulle kirjoitella ns kirjekaverina ja se voisi myös hiaman kohentaa sun mieltä jos kiinnostaaki. - Se muru riippuu miten koviksen määrittelee. Tyhmän rohkeita taliaivoja riitää ja kännipäisiä uhkailijoita. mm. lukiolaiset kuuluu näihin ja amiksen porukka turhiin isottelijoihin
- Mietin välillä samaa. Oman ikänen juttuseura passais mullekki
- Mitä ja missä? Mimmosen ammatin, perheen ja tulevaisuuden haluisit?
- Lukiossa kaikki uskaltaa näyttää enemmän omaa tyyliään. Itekki kerääsin nyt ekan vuoden rohkeutta olla oma itteni ja tuoda tyylini esiin ja nyt ku kakkonen alkaa niin tavote ois uskaltaa toteuttaa tää oman tyylin ylös tuominen. En häpee sitä vaikka se oiskin "epäsuomalaine". Nykyään lukio/amis ikästen pukeutuminen on rennompaa ja urheilullisempaa. Siitä kevyt tyyli. Älä anna sen vaivata.
Joo, myönnän että oletin itekki vähä asiallisempaa porukkaa lukiosta löytyvän. Just tommosta sun kuvailemaa. Se ajatus vähän pelottikin, koska henkisesti tuntuu että oisin vasta 7 luokalla. En koskaan oo sopini porukkaan nii se ahisti. Mut vaikka kaikki on abaut toistensa kopioita, niin ainakin saan olla rauhassa kun ketään ei juurikaan kiinnosta - Ei mun mielestä. Oon nyt isosena tokaa vuotta ja kyllä mä ajattelen ihan entiseen tapaan :D
Se on aikalailla kiinni siitä mihin ite uskot. En oo koskaan uskonu jumalaan, mutta mun "usko" onki vähä jännää määriteltävää, mut eihän se ketää kiinnostakkaa :)
Eli ei uskonto saastuta aivotoimintaa vaikka muut mitä väittäis. Uudet näkökulmat voi avartaa sun maailmankuvaa ja voit oppii uutta, mut ei. - Se tarkottaa sitä että kun riparilta pääsee ja on käyny konfirmaation niin saa luvan mennä kirkossa naimisiin. Tosin osa olettaa että se on tosiaanki lupa harrastaa seksiä, mutta ei oo. En ymmärrä mitä porukat jatkuvasti aattelee nykysin
- Moi. Juttukaverit kelpaa aina. Tiiän ton tunteen, tosin itse laitan sen epäsosiaalisuuden piikkiin XD Itestä tuntuu että ei oikeen kuulu mihinkään porukkaan ku ei oo mitään yhteistä kenenkään kanssa. Mut etköhän sieki löydä itelles sopivaa porukkaa :)
- Mitä oot aatellu tekeväs tulevaisuudessa?
- Varmasti on. Et vaan ite tiedä sitä, niinku ei moni muukaan. Asiat itsessämme joista ei pietä, voivat vetää muiden ihmisten mielenkiinnon meitä kohti
- Komppaan. Ei sillä oo hitto väliä miltä näyttää. Se mimmonen on sisältä kertoo enemmän ku neliöetrin verran vahaa hiuksissa tai meikkiä naamassa, En kiellä etteikö ulkonäkö ois plussaa, mut itse välitän enemmän siitä mitä kuoren alla piilee.
- Kiitos kun vastasit. Mä vaan oon sillai ujo kun oon oppinut pelkäämään eräällä tapaa ihmisiä, niin pelkään sanovani jotain mikä pilais meidän suht okei välit. Ois se aika ikävä jos välit hiertäis ja pelkään niin käyvän. Kehuin viimeviikolla ohimennen hänen hiuksiaan kun on kasvattanut niitä niin että sai ne poninhännälle muttei vastannut mitään
- Moi. Ehkä voisit pyytää apua jonkin laskun suhteen tai kysyä saiko hän hankalamman laskun vastaukseksi saman tuloksen kuin sinä. Sitten voisit vaikka kysellä kuulumisia, tai miten meni viikonloppu. Koitat löytää pienenkin aiheen josta hän ois kiinnostunu ja tartut siihen ja "ruokit" sitä puheenaihetta
- chica
amor
No muita i äkkiseltään tuu mieleen