- En ollenkaan, en olisi halunnut, että mikään tässä meni niin kuin meni. Olisin halunnut, että olisin saanut elää kanssasi jo vuosia.
- No voi harmi. :'(
Sain muuten eilen illalla ilmeisesti aika rajun allergiareaktion. Siksi kai siis menin niin tokkuraiseksi puoli yhdeksän jälkeen tuon yhden viestin kirjoitettuani, että nukahdin tms.. No, ei liittynyt aiheeseen, kunhan kerroin, kun asiasta jo aiemminkin mainitsin. - Ok. Kiitos vastauksestasi! Tosin, kyllä hän täällä käy, tiedän sen.
- Kenen siis ajattelet piilojuopottelevan?
En tiedä, kenelle oli, mutta ainakin minä juon alkoholia todella, todella harvoin ja vähän. - En tiedä yhtään, kenelle kirjoitat. Mutta kyllä ainakin minua kiinnostaa todella paljon, miltä hänestä tuntuu. Tietenkin. Olen ajatellut sitä ehkä jopa liikaakin..?
- Tai ehkä mieluummin kuin mitään estoja, niin asioista voisi jutella ja kumpikin voisi kertoa ihan rehellisesti, mitä haluaa. Ylipäätään se, että toinen kertoisi, jos ei ole kiinnostunut. Ei mitään vihjailevia estoja tai muutakaan vihjailua, että ehkä, mutta siltikään ei. Eikä loukkaantumista (siis siltä toiselta) siitä, jos toinen ei huomioikaan, mutta sitten jos taas huomioi, niin ei kiinnostakaan. On raskasta, jos toinen roikottaa vuosia, koska jotkut ihmiset ihan oikeasti välittävät ja yrittävät ajatella toista, eivätkä vain piittaa omista hyödyistään.
- Selvennykseksi vielä, että en ole aloittaja. Satuin vain avaamaan tämän keskustelun ja nuo kommentit herättivät tällaisia ajatuksia.
- Varmuuden vuoksi vielä: Sitä edellinen viesti, joka tekstiviestiketjussa minulla näkyy, on 26.04.2018 klo 8.39, ja viesti on hänen lähettämä. Ja sitä edellinen viesti 25.04.2018 klo 19.34, minun lähettämä viesti. Onko niin, että nämäkään eivät täsmää?
- Anteeksi viipynyt vastaus! Nukahdin sängylleni edellisen viestin kirjoitettuani, kun olin niil väsynyt, vaikka piti mennä pesemään hiukset, ja heräsin äsken...
Ainakin viimeisin tekstiviesti, joka minulla on, on lähetetty 26.05.2018 klo 18.03. Ja se on siis minun lähettämäni. Täsmääkö? - Vielä se, että olisin vain ja ainoastaan onnellinen lähestymisestäsi.
- Tuo kuulostaa hyvältä ajatukselta ja oikein mahdolliselta. Minulla ei ole suurempia toiveita siitä, millä tavoin lähestyisit. Ehkä pääasia vain, että lähestyisit. Vaikka esim. viestillä? Tai ihan millä vaan tavalla. Ja jollakin sellaisella tavalla, joka ei jättäisi epävarmuutta siitä, haluatko jutella kahden kesken tms. ja joka toisaalta tuntuu myös sinusta itsestäsi hyvältä. En usko, että pystyt mitenkään lähestymisellä satuttamaan minua. Enemmän minua satuttaa kaikki se, miten asiat ovat menneet. :'( Kaikki epätietoisuus ja se, mitä tunnen sinua kohtaan, mutta jota en ole saanut osoittaa. Ei siis tarvitse pelätä, että loukkaantuisin, jos vaikka jokin sanankäänne ei ole ihan täydellisesti muotoiltu.
Haluaisitko muuten keskustella vain siitä, miten asiat ovat menneet, vai onko olemassa vielä jokin mahdollisuus meihin? Joka tapauksessa olisi tietysti hyvä jutella kaikesta.
Mikä voisi olla hyvä tunniste?
Ja olen pahoillani, kun en ole osannut lähestyä sinua parhaalla mahdollisella tavalla aiemmin. On pelottanut näyttää todellisia tunteitani sinuun, kun en ole tiennyt, miten reagoisit, ja kuten aloituksessakin kirjoitin, niin "coolina" tai "muina miehinä" yhteydenotto vie ihan väärille teille, kun todelliset tunteet sinuun ovat oikeasti ihan muuta. - Itse asiassa haaveilin tänään päivällä, että voisimme nähdä eräässä paikassa merenrannalla. Mutta akku loppui pari tuntia sitten kesken päivän, ja näin viestisi vasta nyt. Tietysti pitäisi vielä tietää, oletko hän...
- Tuo alku kuulosti tutulta, olen niin rakastunut häneen, että välillä tuntuu, etten jaksa enää. Mutta kyllä minä eniten haluaisin olla hänen kanssaan. Ehkä enemmänkin minun kohdallani niin, että mieluummin kuolisin kuin eläisin ilman häntä..?
- Olen itkenyt melkein koko aamupäivän, kyyneleet tulevat aina vain uudestaan. Ikävä on niin kova edelleen. Välillä täytyy tsempata, jotta saa asioita tehtyä, mutta tunteiden syrjään työntäminen on kyllä vain itsensä (ja ehkä myös sinun?) huijaamista. On vaan niin kova ikävä sinua edelleen, ikävä vyöryy päälle niin kovasti.
- Olen nainen. Entä sinä? Milloin näimme viimeksi?
- En osaa sanoa tähän muuta kuin sen, että rakastamani ihminen on sekä oikea että sopiva.
- Oletko aloittaja?
- Tiedäthän, että olen tukenasi aina? Kaikissa asioissa.
- Kenelle tämä viesti on?
Kerrothan minulle, jos olet hän? Kaiken? Minäkin olen romahtamaisillani, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, miten tulen selviämään tulevasta tai tulevista päivistä. Tiedän kuitenkin, että yhdessä selviäisimme kaikesta. - Tästä tulee nyt taas kunnon monologi, mutta piti kirjoittaa tuohon vielä tämä. Se, että samalla kaiken keskellä on sellainen olo, että se, että hän haluaisi elää kanssani, tuntuisi niin uskomattomalta onnelta, että sellaista onnea olisi vaikea uskoa omalle kohdalle. Ja samalla ajattelen myös, miten maailman ihanin mies voisi haluta elää minun kanssani tai olla kiinnostunut minusta..?