- Usein sanotaan, että toinen osapuoli pelästyy, jos toinen osoittaa liian aikaisin kiinnostusta yhteiseen elämään. Ehkä siksi olen jotenkin yrittänyt "toimia niin kuin kuuluisi" (?), vaikka hän tuntui heti alusta alkaen niin oikealta, että olisin oikeastaan vain voinut tarttua häntä kädestä ja jatkaa yhteiseloa koko loppuelämäni ajan. Hän tuntui niin oikealta ihan heti. Ehkä sekin on tässä hämmentänyt asioita, että missään vaiheessa ei ole ollut sellaista "tuo ihminen voisi ehkä vaikuttaa kiinnostavalta" -tyyppistä tilannetta, joka sitten olisi ajan myötä saattanut johtaa johonkin, vaan pikemminkin hänen luonaan tuli sellainen olo, että siinähän hän nyt on, elämäni rakkaus. Kuin tietyllä tavalla olisin tuntenut hänet aina. Ja tämä ei tarkoita ollenkaan sitä, että olisin pitänyt tai pitäisin häntä jotenkin itsestäänselvyytenä, ei ollenkaan. Jos saisin elää hänen kanssaan, olisin ikionnellinen ja kiitollinen jokaisesta hetkestä hänen kanssaan. On vain sellainen olo, kuin hän olisi toinen puolikkaani. Ja on oikeastaan alusta alkaen ollut pikemminkin todella vaikea lähteä hänen luotaan pois. Kuin pitäisi aina silloin vastustaa jotakin, joka muuten vain vetäisi minut hänen luokseen. Olisin alusta alkaen vain halunnut jäädä hänen luokseen ja olen koko tuntemisemme ajan haaveillut yhteisestä elämästä, sisältäen mm. kaikki nuo asiat, joista jo aiemminkin kirjoitin.
- En ole erikseen maininnut siitä, että pidän myös keskusteluista hänen kanssaan ja että olisi ihanaa, jos saisin jutella hänen kanssaan joka päivä. Jotenkin olen pitänyt sitä jollain tavalla niin itsestäänselvyytenä liittyen siihen, millaisesta kokonaisvaltaisesta yhteisestä elämästä hänen kanssaan olen haaveillut, etten ole tajunnut sitä erikseen mainita.
Selvennykseksi muuten, että en ole tuo aloittaja, enkä siis sama kirjoittaja, joka kirjoittaa nimimerkillä "KehtaankoKertoa". - Toivon todella, että hänellä ei ole käynyt mielessäkään, että saattaisin ajatella jotain tuollaista. Ei millään pahalla kenellekään, mutta ei ikinä.
- Kysyit mieheltä, mutta vastaan silti, vaikka olen nainen.
En ikinä haluaisi mitään tuollaista. Enkä voisi kuvitellakaan tuollaista. Kuten edellinen vastaaja jo vastasikin, niin oksettaa jo ajatuskin. - Mietin itse asiassa usein kaupassa käydessäni, että entäs jos hän olisikin siellä kanssani. Ja rakastan keskustella hänen kanssaan. En ole sitä ihan hirveästi saanut tehdä, varsinkaan kahdestaan, mutta rakastan ja kaipaan niitä hetkiä, jolloin olemme edes hetken saaneet keskustella jostakin. Kaipaan niitä hetkiä itse asiassa ihan hirveästi. Olisi uskomatonta, jos ihan oikeasti saisin keskustella ja jutella hänen kanssaan joka päivä. Ei vain jotakin ohikiitäviä hetkiä.
- Olen taas paikassa, jossa en pysty kirjoittamaan ajatuksiani ehkä täydellisesti, mutta vastaan tähän kirjoittamaasi nyt niin hyvin kuin tähän hetkeen pystyn. Kirjoitan sitten myöhemmin lisää tarvittaessa.
Minäkin kaipaan pitkiä keskusteluja hänen kanssaan. Ja arjen asioiden jakamista hänen kanssaan, ilojen ja surujen, onnen ja murheiden hetkien jakamista, jne. kaikkea sitä mahdollista, mitä rakkauteen ja intohimoon kuuluu. Myös tavallisia arjen asioita, kaupassa käymistä yhdessä jne.
Rakkauteni häneen ja se suuri kaipuu, mitä häntä kohtaan tunnen, ei ole mitään kiiltokuvaa tai pinnallista, vaan kaikkea sitä, mitä rakkauteen kuuluu. Se pitää sisällään elämän, kaikki siihen kuuluvat arkisetkin asiat. Rakastan häntä myös silloin, kun/jos hän piereskelee ja röyhtäilee tms., koska silloinkin hän on se rakastamani ihana ihminen. Ja arkisetkin asiat, kuten roskien vieminen kotoa lähtiessä, olisivat ihania hänen kanssaan.
Haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan, ja olla jakamassa hänen elämäänsä niin paljon, kuin hän vain itse haluaisi jakaa sitä kanssani. Rehellisesti sanottuna minusta olisi ihanaa esim. käydä hänen kanssaan katsastamassa auto.
Kaipaan kaikkea sitä, mitä rakkauteen, intohimoon ja elämään kuuluu.
En nyt tiedä, saiko tästä käsitystä, mitä yritin sanoa. Jäi sellainen olo, etten osannut ilmaista nyt ajatuksiani riittävän hyvin, mutta toivottavasti hän ymmärtää, mitä ajoin takaa. - Vastaan tähän vielä myös hieman pidemmin.
Jos tässä haettiin jotain vastausta siihen, mihin asiaan häneen rakastuin, niin vastaus on, että rakastuin hänessä häneen, en mihinkään yksittäiseen asiaan, kuten vaikkapa ulkonäköön tms. Ihmisissä voi tykästyä asioihin ja ihmisiin voi ihastua vaikka juuri nyt ulkonäön tai jonkun muun vastaavan "osa-alueen" perusteella, mutta siihen se sitten saattaa jäädäkin. Juuri tämä erottaa hänet muista. Rakastuin hänessä HÄNEEN. Siihen ihmiseen. Siksi hän, eikä kukaan toinen, koska kukaan toinen ei ole hän. - Sama vastaus minulta.
- Kenelle tämä viesti on?
- Ja jos hän ei vielä tiennyt, niin hän on elämäni rakkaus, se ihminen, jota rakastan niin paljon, ettei millään sanoilla sitä pysty kuvaamaan. Ja jonka jokaista piirrettä ja jokaista senttimetriä hänessä rakastan enemmän kuin mitään, vaikka en kaikkia niitä vielä edes tiedä.
Tässä maailmankaikkeudessa ei ole mitään niin ihanaa ja ihmeellistä kuin hän. - Toivottavasti viestini alku ei kuulostanut vihaiselta tai syyllistävältä! Se ei ollut tarkoitukseni. En vain osannut nyt kirjoittaa ajatuksiani paremmin, kun en pysty juuri nyt keskittymään sataprosenttisesti vain tähän. :'(
- Etkö ole tiennyt, kuinka paljon olen rakastanut sinua kaikki nämä vuodet? Ja rakastan varmaan aina. Mistä ajattelit, että tunteissani sinuun on kyse?
En voi omalla kohdallani edes puhua mistään harmittamisesta, vaan pikemminkin maailmanlopusta. Maailmanlopusta, joka on tullut jo niin monta kertaa vuosien aikana ja joka näyttää silti tulevan aina vain uudestaan. Vaikea kuvitella loppuelämääni ilman sinua, mitenköhän sitä pystyy elämään, kun tietää, että oma sydän on oikeasti aina jossain muualla kuin siellä, missä se milloinkin on? - Tässä vieressäni on paikka, joka kuuluu vain hänelle/sinulle, jos olisit hän. Olisi ihanaa, jos olisit siinä. Olen niin monta kertaa toivonut ja haaveillut, että olisit siinä ja että saisin rakastaa sinua.
- Mikä oli väärinkäsitystä? Millä tavalla siis väärinkäsitystä? Tiedän, että väärinkäsityksiä on ollut matkan varrella paljonkin, mutta mitä sinä tarkoitat tällä?
- En vastannut aloitukseen, vaan täällä olevaan kommenttiin, joka voisi täsmätä minuun.
En kai liene ainoa, joka näin on täällä tehnyt? On minunkin aloituksistani tullut muiden ihmisten keskusteluja, kun joku on kommentoinut jotain, joku on siihen vastannut ja ovat täyttäneet aloituksen keskustelullaan, joka ei suoranaisesti liity siihen varsinaiseen aloitukseen mitenkään. - Näinhän se on.
- No, en tiedä, kenelle se oli tarkoitettu, mutta jos oli minulle, niin myös minulle voi nyt lähettää sähköpostia, samanlainen osoite kuin poistetussa viestissä, ja nimimerkkini siis ilman ä:n pisteitä. Olisi kiva saada selvyys asioihin.
- Kenelle tuo viesti oli, jonka ylläpito on poistanut ja jossa oli sähköposti? Haluaako hän siis, että henkilö, jolle se oli tarkoitettu, kirjoittaa hänelle?
- Vielä sen verran, että en ole käynyt katsomassa kenenkään kuvaa, enkä ajattele, että kukaan olisi käynyt katsomassa omaani. Avasin keskustelun puhelua odotellessani, kun se sattui olemaan etusivulla.
- Olen nainen... Ja kirjoitan miehelle.
Ja kuten jo kirjoitin, en tiennyt, että joku muu kirjoittaa lähes samanlaisella nimimerkillä. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama nimimerkki, joten mistään nimimerkin kaappauksesta ei voi puhua. Ei ollut tarkoitus sotkea kenenkään muun juttuja eikä kirjoittaa kenenkään muun henkilön nimellä, ja juuri siksi kirjoitinkin heti, kun huomasin tuon toisen nimimerkin, että emme ole sama henkilö.