- Onkohan niin, että miehille on tyypillistä se, että he voivat keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan? Siihenköhän se perustuu se ajon aikana kännyyn puhumiskieltokin ?
- On hyvä asia, ettet halua päättää päiviäsi. Niin kaunan kun on hengissä, on aina mahdollisuus myös johonkin parempaan.
Eläminen toisten odotusten mukaan ei onnistu. Ennemmin tai myöhemmin palaa loppuun ja uupuu, eikä lopulta enää edes tiedä kuka itse on. Toisaalta myös ne omat odotukset ja tavoitteet voivat olla epärealistisia ja sekään ei johda muuhun kuin uupumiseen ja epäonnistumiseen. Kaikki se sellainen ajattelu, että jos olisin tuollainen niin sitten....on tuhon tie. En tiedä oletko sinä niin ajatellut, itseni sellaiseta löysin ja välillä löydän vieläkin.
Se parisuhde, joka sinulla on ollut, on yksi mahdollisuus oman itsesi perkaamiseen. Mikä siinä onnistui ja mikä ei ja mikä oli sinun osuutesi asioiden tilaan? Misstä ajattelet, että teit oikeita valintoja ja oliko jotain, minkä olisit tehnyt toisin, jos olisi voinut palata ajassa taakse päin?
Tuon aloituksesi pohjalta tulee mieleen, että ehkä se omaan itseen tutustuminen ja itsensä hyväksyminen olisi hyvä kohta aloittaa tai jatkaa, olet varmasti pohtinutkin asioita paljon.
Lopulta meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla oma itsemme ja olen itse kyllä kokenut sen, että ihmiset eivät kuitenkaan kaikkoa ja jos joku kaikkoaakin, hänen tuleekin kaikota, ellei voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen.
Ihmiset saattavat pitää hulluna, jos on jotenkin erilainen kuin muut. Se on kurjaa, mutta sen ei pidä antaa määrittää omaa elämää. Vain itsenään ihminen voi olla onnellinen ja onnellisuuteen sinäkin haluat, jos yhtään ymmärsin ajatustasi.
Kun itse olen ihan diagnoosin kanssa "hullu"...siis masentunut ja sen vuoksi eläkkeellä, alussa kyllä kävin läpi kaikki nuo en kelpaa ja haluan olla tuollainen...ja sen kaltaiset ajatukset ja kiukut, kunnes olin kiukunnut tarpeeksi ja aloin ymmärtää, että näillä palikoilla se elämä on rakennettava. Ja eivät ne palikat sitten lopulta niin huonot olleet kuin ensin näytti.
Kun ihminen on nuori, parisuhde on tietenkin melkein elämää suurempi asia ja sen puuttuminen tietenkin katastrofi. Kuitenkin ajattelen, että itsensä tunteminen, itsensä hyväksyminen on se tärkein asia, koska siitä sitten nousee myös se, että arvostaa itseään ( toivottavasti myös muita) eikä suostu mihin tahansa kohteluun. Osaa puolustaa omia rajojaan, tietää mitä tahtoo, löytää oman tapansa elää yksin tai yhdessä.
Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Heitä ei voi muuttaa, he eivät muutu sellaisiksi kuin haluamme, he eivät muutu ideaalikumppaneiksi, jotka tekevät elämästä helpon. Kun itse on sinut itsensä kanssa ja ymmärtää itseään, voi myös ymmärtää toisia ja osaa paremmin rakentaa omalta osaltaan myös parisuhdetta. Löytämällä ilon ja onnellisuuden itsensä kautta , löytää sen myös suhteessa toiseen ja silloin toisaalta ei putoa pohjattomaan kaivoon, jos ihmissuhde kaatuu kuten joskus käy halusi sitä tai ei .
Elämä on kuin se meri, jolle kaarnalaivasi voit laskea seilaamaan. Ilman peräsintä ja purjeita ja köliä laivasi on kuin lastu laineilla, kuten sanoitkin. Jotta se olisi vakaa, tarvitset peräsimen, kölin ja purjeet ja ne ovat sinä itse. Sinä olet se, joka laivaasi ohjaat. Siitä siis on aloitettava. - OK. Kiitos tiedosta.
- Ahaa...no siinä tapauksessa, jos rukoileminen tarkoittaa sinulle sitä, että lakkaat ajamasta autoa, ei sinun kannatakaan rukoilla ajaessasi. Se on todella vaarallista.
- No jos siltä tuntuu, niin hakemusta sisään vaan.
Kiltti ihminen ei yleensä kutsu toisia idiooteiksi. - Niin että ei olisi ahdistavaa, jos vaikka naapuri koskettelee asiattomasti tai serkun mies koskettelee asiattomasti, tai että työpaikalla kosketellaan ahdistavasti ja kertoillaan tyhmiä vitsejä? Luulen, että se on oikeasti ahdistavampaa kuin se, että se toinen on tuntematon.
PS. Jos se oma rakas koskettaa siten kuin itse ei halua kosketettavan, luulen senkin olevan ahdistavaa. - Monilla ihmisillä kädet liikkuvat puhuessa, myös minulla.
- Miten niin tuntemattomista miehistä...?
- Aika huono kielikuva.
- Hyvää yötä :)
- Linkkisi on varmaankin paennut pakkasia lämpimämpiin maihin.
- Niinpä....puutetta on kärsitty...Pitäisikö vaihtaa nikki johonkin tuon tapaiseen kuin sinulla on?
- Ei se hirveästi kaivamista vaadi, kun minulta kysyy suoraan.
Omistushalu?? Ei toista voi omistaa.
Seksi on osa parisuhdetta, mutta minulle seksi ei sovi ventovieraan kanssa. Minulle seksi liittyy haluun ja tunnesiteeseen. Vaikka haluja olisi, mutta ei tunnesidettä, sellaista, johon liittyy jotain rakkauden ja välittämisen tapaisia asioita, ei kykene haluja tyydyttämään. - Hämmästyin kyllä kovasti sitä, että vainko 8000 päivää...itsestä se on tuntunut ihmisiältä...
- Ihmisillä on varmasti lukuisia tapoja määrittää noita asioita. Mikä toiselle on normaali, on toiselle outo ja päin vastoin.
- Eivät nirsoile kaikki naisetkaan. Jos panokaveruus on itselle ok, siitä vaan sitten panokaveria etsimään, sellainen löytyisi varmasti helpommin.
Minä kuulun siihen koulukuntaan, että panokaveruus voi syntyä vasta kun ollaan hyviä ystäviä, luottamus on syntynyt ja sukat pyörivät jalassa. - Jotkut menevät BB-taloon, jotkut puhumaan YK:hon
- Kumppanin puutehan sen on estänyt.
Vaikka täällä toisin todistetaan, myöskään naisen ei ole helppo löytää mieleistään kumppania. - Onhan se mielenkiintoista, että kun nuori nainen oikeasti tekee jotain yhteiskunnallisesti, eikä vain biletä, ei sekään sitten kaikille sovi. Keksitään kaikenlaisia selityksiä, joilla näyttää olevan tarkoitus mitätöidä tuon nuoren naisen agenda.
Kuinka moni vähän vanhempikaan ihminen, mies tai nainen, on päässyt puhumaan maailman "mahtivaltioiden" päättäjille? Kuinka moni on saanut nuoret innostumaan tuossa määrin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta? Kuinka moni on noin lyhyessä ajassa noussut puhujalavoille, joille harvat pääsevät koskaan?
Ja kaiken lisäksi hänellä on vielä käsittääkseni asbergerin oireyhtymä.
Ymmärrän "setäraivon" - Minulla on haluja paljonkin, tarjontaa on ollut hyvin nihkeästi. Voisi ehkä sanoa , että olen intohimoinen ....varsinkin keväisin....:)