- Otin molemmat viime vuonna.
Sitten sairastuin koronaan maaliskuussa.
5päivä menin kiirevastaanotolle, kuvitellen saavani jotain troppia ja kotio.
Minut lähetettiin ambulanssilla yliopistolliseen sairaalaan ensiavun kautta.
Alkuun CRP vain nousi hoidosta huolimatta ollen 390.
En tässä olisi, jos ei rokotus olisi ollut alla. - Tervehdys. Pieniä pistäytymisiä olen palstalle tehnyt. Energian käyttö ollut muualla.
Monenmoista duunia toimitellut. Päivällä kävin kerrostalokotona, ruokakaupassa ja apteekissa.
Hain katiskan veneellä pikkulaiturilta kalamajalle, siellä isolaituri ja uimapaikka.
Jatkoin alatalon saunan pesua. Valmista tuli.
Saunoin pitkästä aikaa täällä ylämökillä.
Kuuntelin radio Suomesta luonto-ohjelmaa. Etupäässä punkeista, muustakin kyllä. Mielenkiintoista.
Ihan sellaisiakin juttuja, joista en ole koskaan kuullutkaan.
Tässä kävi sellainen juttu, että sain verottajalta kirjeen, missä kerrottiin, että olen velkaa 0,04 euroa.
Että mitä?
Aloin tarkistaa asiaa.
Kyse oli kiinteistöverosta. Tilotteeni kertoi, että olin maksanut sentteja 60 ja niitä olisi pitänyt maksaa 61.
Epähuomiossa näin oli käynyt.
Nyt siis sain laskun, että olin jättänyt maksamatta 0.01 e joka oli kasvanut korkoa 0,03 euroa.
No byrokratia on byrokratiaa.
Tuli varmaan kalliimmaksi kirjeen lähetys, kun velkani. - Jos ennen sitä, kun suomi.fi otettiin viralliseksi kanavaksi, oli käynyt jossain viranomaissivuilla, esim. omakannassa,
et päässyt mihinkään, ellet hyväksynyt suomi.fi:tä.
Sen jälkeen voit asetuksista perua suomi.fi käytön.
Tämä on ihan oma henkilökohtainen kokemukseni. - Miten suhtautua kuolemaa?
-Kuolemaa ei ole.
Mitä tehdä omalla vapaudella?
-Nauttia siitä.
Kuinka kestää erillisyys toisista ihmisistä?
-Tajutaanko tuota noin yleisesti. Tiedostammeko me erillisyyden.
Jos, niin sitten etsimme ykseyttä.
Maailman tapahtumia, kun katsoo, siitä olemme kaukana.
Mistä löytää merkitystä elämälle?
- Ensin kannattaa tehdä matka itseen.
Joku viisas sanoi joskus; ´´on niin paljon sellaista, mitä minä en tarvitse.´´ - Mustikkaa ja puolukkaa on tullut noukittua ja puolukanpoiminta jatkuu edelleen. Mehua ja hilloo tullut väännettyä.
Miniä lähettää omenoita pojan mukana. Teen hilloa.
Kurpitsoja soseutin ja vein kotio pakkaseen jo. Kalaa myös vein.
Kyllä nämä illat pimenee. Täällä ei naapurin valoja näy.
Sukua tuli nähtyä 5-vuotispäivillä. Seuraavat synttärit ovat marraskuussa.
Vielä viime keskiviikkona saunastapäin pulahdin järveen, mutta taisi se olla viimeinen kerta tänä vuonna.
Mainitsit Hilla tuosta torkahtelusta.
Tuon keväisen sairausryppään jälkeen rupesin minäkin päivätorkahteleen.
Ajattelin kanssa, että kai ne voimat vaan pikkuhiljaa hiipuvat ja enemmän voimien keräystä tarvitsee.
Tuosta pisa-tuloksesta nyt on jatkuvasti puhuttu.
Kyllä olen sitä mieltä, että iso syy on se, kun nuo älypuhelimet ylipäätään luokkiin päästettiin.
Toinen syy on se, kun opettajien auktoriteetti on kadonnut.
Rauhaisaa viikonloppua väelle. - Demeter Hattelmalassa ei ollut tuberkuloosisairaalaa.
Mdk tarkoitti varmaan Ahvenistoa, josta myöhemmin kertoi.
Hattelmalassa oli piirimielisairaala, joka sekin lopetetiin joskun 1990-luvulla muistaakseni, niinkuin monta muutakin.
No, kun asioista on vuosikymmeniä, ei mikään ihme, että asiat joskus muistaa väärin.
Promesa alkoi aikanaan hyvin. Nykyään olen pettynyt siihen jaaritteluun.
Enää en niin edes katso kovin tarkkaan. Teen välillä ristikkoa.
Muuten äitini sairastui tubiin aikoinaan, oli jotain 27v. Sisareni oli 4vuotias. Minua ja veljeäni ei ollut olemassakaan.
Oli parantolassa.
Kertoi: ´´Olin viety sinne kuolemankoppiin´´ (hänen omat sanat). Sitten tuli lääkäri ja antoi hänelle ruiskeen. Kyse oli ilmeisesti vuodesta1948, silloinhan streptomysiini tuli kuvaan mukaan.
Äitini alkoi toipumaan siitä.
Oli kysynyt lääkäriltä, mitä te mulle annoitte.
Lääkäri vastasi vain: Niin, mutta kun meillä ei sitäkään tahdo olla.
Äitini eli 85-vuotiaaksi.
Myös äidin äiti kuoli 28-vuotiaana ns, lentävään keuhkotautiin.
Tällaista se on, kun yksi tauti saadaan jotenkin kuriin, uusi on jo nurkan takana, kuten esim. korona . - Kyllähän lapset meidän nuoruudessamme töitä tekivät kotitilalla.
Heinäpellolla ja pikkusisäaskareita.
Itse olin 13-vuotias, kun minut laitettiin muutamaksi viikoksi jäätelöä myymään. Matkaa oli 10 km, jonka menin polkupyörällä.
Se oli ihan luonnollista silloin maalla.
Sitten olin kotikyläni kaupassa ja kaupungissa baarissa.
Siihen mailmanaikaan oli yksi pääasioista, että työtä piti oppia tekemään.
Se oli kaikilla sama. Ei silloin mitään lapsityövoimasta puhuttu.
Kouluistakin sai perunannostolomia.
Maailma muuttuu. Onko tuo hyvä vai paha, että lapset kulkee kaupungilla kännykkä korvalla, eivätkä nosta perunoita. - La Promesa-sarja vaikutti hyvältä, silloin, kun se alkoi.
Yle ilmoitti, että on sata osaa. Niin luulin minäkin.
Kunnes tuli lisää osia ja yhtäkkiä oli jo tuotantokausia.
Ihmiset huijattiin katsomaan.
Nyt on nähty jo vissiin viitisensataa osaa. Osia on kuulemma tehty yli 800 ja lisää tehdään.
Nykyään sarja on mennyt jaaritteluksi.
Mitään edes ihan alkumetreillä tapahtuneita tapahtumia ei ole selvitetty.
Välillä jo jää katsomatta, kun olen täällä kesämaalla.
Voi olla, että kun muutan talvikotiin kerrostaloon, siellä tulee katsottua useimminkin, muttei sarja enää kiinnosta, niinkuin alussa.
Hyvätkin ideat pilataan turhalla venyttämisellä.
Aikanaan katsoin kauniita ja rohkeita ja salkkareita.
Vuosia sitten olen lopettanut molenpien katsomisen.
Pitkät sarjat toistavat liikaa itseään ja mukaan tulee ihan älyttömiä juttua, kuten promesassakin, jos Cataliina olisi ihan itse päättänyt hävitä maisemista, niin miksi hän olisi vienyt lapset vajaan. Sitäkään ei kukaan ihmetellyt. - Hyvin kuvasit asiaa, miten se käsitettiin ennen.
Myös jos puhutaan hygieniasta, niin paljon sen ymmärtämisellä on hyvää saatu aikaan, mutta kun mennään toiseen laitaan, myös se voi olla pahaksi.
Kunpa ihmiskunta oppisi sen, että mikään äärilaidallinen ei ole hyväksi millään osa-alueella. - Olen lukenut paljon historiallisia romaaneja.
Olen mielestäni aika hyvin oppinut erottamaan fiktion ja faktan.
Tosin se vaatii historiallista tietoa jonkin verran.
Usein myös kirjailija kertoo lopussa, mikä on ollut ´´taiteellista vapautta´´ ja mikä perustuu tositapahtumiin .
Asiasta toiseen.
Katselin hiljattain Eeva Joenpellon haastattelun.
Häneltä kysyttiin millaista itse mieluiten lukee.
Siinä hän mainitsi, ettei tykkää siitä, että jotain asiaa kuvaillaan runsaasti, joka ei vaikuta kertomuksen kulkuun.
Kaiksi kirjaasi lukeneena, pidin erityisesti siitä, että ´´turhia´´ sanoja ei ole.
Kertomisesi viidakostakin on hengästyttävän hieno.
Siitä tuli mieleeni, kun Jari Tervo yhdessä dokumentissa kertoi, että jonkun kanssa ´´perkasivat´´ jotain kirjaa turhista sanoista, niin kirja lyheni 7,5 sivua. - Ilta ehtii.
Lämmintä on ollut. 20 astetta mittarit näytteli.
Tänään sitten taas mäki hiljeni. Kaksin Väinön kanssa ollaan.
Tulin puolituntia sitten alhaalta.
Ensin siivoilin täällä ylhäällä ja sitten alhaalla ja siellä lämmitin saunan ja pyörähdin järvessä.
Maailman menoa jonkin verran tulee uutisista seurailtua. Surullista on.
Niin sitä sitten täältä lähdetään, nyt lähti Dolly Parton ja Norjan Harald.
Kaikki vuorollaan, ei tänne kukaan ole jäänyt.
Elämälläkin on kaarensa. Edes oman kaaremme mitasta emme tiedä.
Ja hyvä niin.
Kuulemma on ´´venetsialaiset´´ joilla kesä lopetetaan.
Minä en lopeta vielä. Jotain paukutusta kuulin klo18 aikaan järven takaa, liekö liittynyt siihen. - Oli joskus vihreä.
- Uuden kielen opiskelu on noteerattu aika korkealle myös muistisairauksien torjunnassa.
Yllättävää kyllä, myös kuorolaulu on hyväksi aivoille. - Joskus, kun mietin, että, jos kaikki paatit nostettaisiin maalle, kuinkahan paljon vesien pinnat laskisivat, tulin googlanneeksi paljonko laivoja ja veneitä maailman merillä ja järvillä seilaa.
Sen verran muistan, että kaupallisiin tarkoituksiin käytettyjä alauksia on noin 110000.
Kalastusaluksia noin 4 miljoonaa.
Siihen päälle sitten vielä kaikki muussa käytössä olevat alukset.
Eli kyllä niitäkin on paljon. Polttoainetta kuluu.
Maastopaloista vielä, ei se ole yksin se, että tulee kuumuutta ja savua, pienhiukkasia.
Kaikki kasvit ja puut, jotka tuhoutuvat, ovat myös hiilen sitojia ja nieluja. Hiiltä on sitoutuneena myös puurakennuksiin.
Monet ovat menettäneet kotinsa ja omaisuutensa.
Inhimillinen kärsimys on mittaamaton. - Pensaspalot???
Missäs pensaassa pääsi nyt on? - Illanpuolta. No mitäpä tässä.
Väinön kanssa kaksin rauhaisaa elämää vietetty.
No kohta tule taas joitakin.
Tänään kävin tiekokouksessa.
Muutakin kun siinä juteltiin, kun varsinaista asiaa, kertoivat, että karhu majailee ihan lähellä meidän tilaa. Jätöksiäkin löytynyt läheltä tieltä.
No tuumasin, että joka päivä olen marjametsässä ravannut, mutten ole kaveria nähnyt en kuullut.
Tosin laulaahoilotan kyllä koko ajan.
Yksi mies oli nähnyt mehiläishaukan ja pari kaveria haikaran.
Luontojutut täällä maalla kiinnostavat.
Itse, kun puuplassia järjestelin alatalolla. Pidin melua tiiliä siirrellessä ja suojapeltejä.
Ajattelin, ettei voi olla käärmeitä, mutta, kun suojapeltikasan nostin ylös, niin sieltähän se kyy lähti livohkaan.
Kävin lenkin veneellä ja noista käsistä puheenollen, niin aina kun soutamassa käyn, niin aamulla on kädet puuduksissa, että kauan saa heilutella, että normalisoituu.
Oikea olkapää on kanssa kivulias, vaan ajattelen, että niin kauan on hyvä, kun ei jatkuvaa särkyä ole. - Niinpä.
Jokainen sukupolvi nuoruudessaan on innoissaan uuaista asioista (niinkuin tietysti hyvä onkin) mutta kun se aika menee äkkiä ohi.
Muistan aikanaan, kuinka vanhemmat kauhistelivat kelamankkaa ja kasettinauhuria.
Hirveitä vehkeitä, monet eivät halunneet koskeakaan.
Me nuoret olimme innoissamme.
Nyt kun tekniikan kehitys on vain kiihtynyt, me entiset nuoret olemme kiukuissamme kaikenmaailman suomi .fi kanssa.
Niin se voi käydä näille nykyajan nuorillekin, että yhtäkkiä huomaa, ettei vanhat (meille uudet) konstit enää toimikaan.
Hyvin sanottu, tuo ajatuksen voimalla.
Mistäpä tiedämme vaikka jotin tuollaista joskus olisi niin sanottua ´´tätä päivää.`` - Niinhän sitä sanotaan ja paljon ne vaikuttaakin.
Olen silti aina ihmetellyt sitä, kun sotien aiheuttamista tulipaloista kukaan ei puhu mitään, ikäänkuin ne eivät vaikuttaisi mitään.
Lukuisista metsäpaloista, jotka ovat pientä prosenttia lukuunottamatta ihmisen aikaansaannoksia ei puhuta mitään ilmaston kannalta.
Tulee vaan eittämättä tunne, että asioista ei puhuta niinkuin ne oikeasti ovat.
Kaiken tämän keskellä tuntui naurettavalta vouhotus mummujen ja vaarien puusaunanlämmityksistä noussut polemiikki.
Entä kun maalla asuva vanha ihminen käy ruokakaupassa vanhalla autollaan kerran pari viikossa, ajaen korkeintaan 5000km vuodessa joka on valmistettu 15-20 vuotta sitten. Tuhoaako se ilmastoa enemmän, kun ökyautoilija, joka ostaa uuden auton joka kolmas vuosi ja ajaa silla 100 000 vuodessa. - Näillä main missä minä oleskelen, on hellepäivät jääneet vähälle tänä kesänä.
Oikein mukavia lämpötiloja ollut vanhalle.
Mustikkametsässä on tullut oltua, niitä kun nyt noita on. Noin 12 litraa olen noukkinut. Ovat ihan tuossa vieressä, puolukat samoin. Alkavat kypsyä nekin.
Kyllähän tuota tietoa on ympäri maailmaa kerrottu, miten helle on niittänyt satoa.
Ihmekö tuo, kun 40 astetta ja ylikin on lukemat.
Joskus mietityttää, että koskahan noita ilmastopakolaisia alkaa rynnimään tännekin, jos lämpö nousee ja meret peittävät rannikkokaupungit.
Eikös se silloin, kun me olimme nuoria vielä ollut tasapainossa tämä hiilidioksiidihomma.
Luopuisiko se nykyihminen elämäntavastaan.
Vaateteollisuuskin kuluttaa ylen paljon maan resursseja. Temut ja Sheinit vaan ´´kertakäyttövaatteitaan´´ myyvät tännekin isosti.
Ei se sähköautokaan mikään ihmeratkaisu ole missään muualla, kun siellä, missä lopputulosta käytetään. Jos sielläkään. - Illankorvaa.
Telkun aukaisin. Puhuvat siitä etälamautusjutusta.
Voiko se sinällään tappaa, no ehkäpä asia selviää.
Sähköstä puheenollen, ei se energia kovin kallista ole. Siirtomaksu usein on se suurempi ja sen lisäksi sähkövero ja ALV.
Alamökillä kävin saunomassa ja järvessäkin pyörähdin.
Naapurin mies poikansa kanssa meillä siellä puunkaatotöissä.
Aina kun jotain apua tarvitsemme, käytämme paikallisia toimijoita. Ihan periaatteesta.
Kannatamme maaseudun elinvoimaisena pysymistä.
Aamupäivällä kävin asioilla. Apteekki viestitti, että kissan lääkkeet ovat tulleet.
Kyselin samalla apua tuohon hiusongelmaani.
Suositteli erästä shampoota, pesin sillä äsken, tuntui ihan hyvältä.
Ilman hoitoainettakin tukka aukeni harjatessa, ilman että juurikaan hiuksia irtosi nyt.
Poikkesin syömässä siinä äidin ja pojan uudessa lounaskahvilassa. Hyvää kotiruokaa.
Tänään nuorin lapsenlapseni täyttää 17 vuotta. Vanhin on jo 34 vuotta. Hänellä on jo 4 lasta.
Niin ne vuodet vierii, joskus sitä pysähtyy miettimään, montako vuotta tässä vielä elämäntietä itsellä on. Loppupuolella se joka tapauksessa on.