- Kertaan vielä, mikä kohta Ceen kirjoituksessa sai minut vähän kuohahtamaan ja teki minusta jälleen kerran yhteisön vihollisen.
Huono omatuntohan minua painaa, koska juuri minä olen viis veisannut ihmisten katseesta. Olisihan minun pitänyt ottaa säästöistäni sen verran, että olisin päässyt matkustamaan 600 km Helsinkiin viemään kynttilät omaisteni haudoille. Nyt olen pettänyt sekä "tuonilmaiset" kuin tämän ketjun ilmaisetkin.
Whoo on siis samaa mieltä, kuin Cee tässäkin lauseessaan:
"Pääasia, että siellä haudalla jotain loimottaa, kun ihmiset siellä kiertävät katselemassa. Eivät pääse sanomaan, että tuokin vainaja on täysin unohdettu."
Ei tuo ollut enää mielipide, se oli käsky. - Sen kyllä arvaa, ettei Turun seudulla moista sivistymättömyyttä kauan katseltaisi. Jos ei haudalle ilmesty kynttilää edes pyhäinpäivänä, ei muuta kuin Kaarina Maununtyttären mahtikäskyllä samaan kuoppaan vain!
- Onpas hauskaa hulabaloota! Puuttuu vain teltta, jossa aikuisisistakin tehdään enkeleitä moralla tai marttiinilla. Kohteina olisivat pimeiden hautojen haltijat. Koska terä kuitenkin tylsyy ajan mittaan, lopuille hoitovelvollisuutensa laistajille annettaisiin roima sakko, vouteina E ja W ja ylimpänä valvojana rouva C. Siinä kilahtelisi seurakuntien kassaan mukavasti, ja sielujen vilahtelun taivaaseen näkisi, ainakin kuulisi soittokunnan läpi.
- "Alia ei nykyisellään varmaan ymmärrä kukaan."
Mikä sinä olet sellaisia päättelemään? Mikä se sinun duunisi oikein on? Ei ainakaan psykologi.
Itse tulet tänne kerran viikossa lajittelemaan meitä vakikirjoittajia vuohiin ja lampaisiin.
Ai anteeksi, et tietenkään ymmärrä, mitä tuo sanonta tarkoittaa. - Miten sinä raukka lasket sen 50 x 50? Se on pinta-ala eikä syvyys.
- Lukekaas jätkät mitä älyn jättiläisenne kirjoitti eilen:
"Sehän se on tietyllä tavalla tärkeätä, että vie sinne haudalle jotain, vaikka vain muutaman tunnin halpiskynttilän, se ei tärkeätä, miten kallista vie, vaan se että on yleensä muistanut. Anopin ja apen haudalle tietysti näyttävimmät, kaukaisemmille sukulaisille vaatimattomammat. Pääasia, että siellä haudalla jotain loimottaa, kun ihmiset siellä kiertävät katselemassa. Eivät pääse sanomaan, että tuokin vainaja on täysin unohdettu. Itsestäni en halua tuollaista jälkeä edes jättää. Ihmettelen, ketkä vielä tänä päivänä haluavat haudan kivineen, jota jonkun pitäisi hoitaa. Näitä kuuluisienkin vainajien haudanhoitamattomuuksista on välillä juttuja lehdissä kuvien kera".
Kiinnittäkaa huomiota vaikka tuohon anoppi ja appi -lauseeseen. Siis rakkautenne ihmisiin mitataan sillä miten suuret koristeet viette haudalle. Tuota olenkin aina epäillyt. Silmänpalvojia olette kaikki kolme, edson, whoo ja cee.
"Ihmiset kiertelevät katsomassa." Sirkuselämyksiäkö pitäisi 'hautsikoillakin' tarjota? Jo se että käyttää tuollaista halpissanaa, todistaa tunteen 'aitouden'. - Tässä keitellessäni kangasmaskeja katson a-mummun kehumaa Elämä-ohjelmaa. Ainakin alku on lupaava. Kiva nähdä tuo Paavilaisen Heikkikin aikuisena, ihastuin häneen henkilönä Mikko Niskasen Ajolähtö-leffassa.
Kipaleet ovat toki tuttuja, mutta sovituksissa ei mitään vikaa. Tulee mieleen muuan Toivo Kärki - levy, jossa osa kappaleista oli sovitettu liki tuntemattomiksi.
Diandra on aina ollut suosikkini, kaunis kaunis ja hyvä hyvä. Pepe oli joskus Mestarit lavalla -kaudella masentuneen oloinen, mutta hienosti vanha stara on päässyt tolpilleen. - Kyllä ainakin Maunulan uurnalehdossa oli siellä päin asuessani, ei kivetyksiä vaan omatekoisia pikkukivistä tehtyjä piirejä. Nehän ovat 50 x 50 senttisiä ne uurnahaudat, joten ei siihen paljon mahdu.
Tarkoitin vain, että jos joku jotain omistaa, jopa kuolleiden asuinsijan, se halutaan merkata omaksi, oli miten tyhmän näköistä tahansa.
En minä "pahoita" mieltäni mitä sinä sanot, olen vain eri mieltä. Jospa ei nyt kuitenkaan heittäydytä liian naisellisiksi. Ei silti, kyllä täällä mieltänsä saa pahoittaa ihan tarpeeksi "muilta tahoilta". - Ei ole myöskään keneltäkään pois, jos pyhäinpäivän, joulun tms. pakkojuhlan iltoina loisteliaasti valaistussa hautarivistössä onkin yksi pimeä hauta. Silloinhan "kunnon ihmiset" voivat osoittaa paremmuutensa ja osoittaa sormella: tuo ei ainakaan osaa surra kuolleitaan säädetyllä tavalla.
Miten muistelen, että monena edellisenä syksynä olisi käyty sama keskustelu, kynttilänviejät vastaan hulttiot.
Keskustelua voisi käydä siitäkin, miksi jotkut aitaavat pikkukivillä hautansa. No, samasta syystä kuin porteille laitetaan pääsy kielletty -kyltti. Tää on muh! - Minä taas tuppaan unohtamaan koko itsenäisyyspäivän. Asunnossani ei ole ikkunalautoja, mihin ne kynttilät laittaisi.
- Minä en tarkoituksella viitsi tänne viikonloppuisin kirjoitella, kun täällä "siivotaan". Muistan hyvin viikon takaiset minua koskevat "hauskat" vitsisi.
Kiinnostavaa sanailua? Ai se että sinä saat nimmarisi pysymään viikkokausia, kun meillä muilla on niin huonot vehkeet. - Se on varmasti totta. Kun ajattelen esim. Lounais-Hämeen murretta, jonka johtuen kymmenistä kesistä siellä tunnen lähes murteista parhaiten, niin ei siellä lienee-verbiä juuri käytetty.
Itsekin käytän sitä puhekielessä rajoitetusti. Saatan sanoa korkeintaan että missähän jokin lienee. Hämäläinen luultavasti sanoisi, että misä se mahtaa olla - olkoon puhe vaikka hukatusta haravasta. Tuo misä johtuu jo varsinaissuomalaisten murteiden läheisyydestä. - https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95405/GRADU-1401265144.pdf?sequence=1
Tässä gradussa puhutaan juuri tuosta lienee käyttävän -muodosta, jota ei pidetä lainkaan pahana, - Minulla on yksi tuttu, syntyjään pohjoiskarjalainen. Olen kiinnittänyt huomiota että hän sanoo usein "jokin lienee on." Eli kai se on vähän murrekysymyskin.
- Potentiaalikerhomme tunnuslaulu voisi olla Hopeinen kuu. Siinähän lauletaan, että
"Toinen nyt kuuta kanssas katsoo, toinen vienyt sinut lienyt"... - Vauvoista puheen ollen puoliseiskassa esiintyi hyvin sympaattinen voimamies Vertti. Hän kertoi palomiesvuosistaan hurjan tapauksen: kuinka kaksi nuorta kokematonta miestä joutui hoitamaan vaativaa kotisynnytystä. Kumpikaan ei ollut edes nähnyt vastasyntynyttä, mutta nyt niitä oli kaksi ja todellisia hätätapauksia. Vauvat halusivat punnertaa ulos kolme kuukautta ennen aikojaan.
Ensitoimien kuten lämpimänä pitämisen jälkeen lapset pääsivät sairaalaan. Ja sen jälkeen - hiljaisuus.
Nuoria ensihoitajia toki askarrutti, miten vauvoille kävi mutta sairaalassa kukaan ei tuntunut tietävän näistä mitään. Sitten Vertti sattui kahvilla käydessään näkemään kaupunkilehden, jossa komeili uutinen keskoskaksosten ihmeselviytymisestä.
Olisi niille auttajille minusta voinut kertoa, kuinka tärkeän työn tekivät. Ehkä ihan kädestä kiittää. Mutta ei kai se ole tapana. - Samaisesta passiivista puheen ollen osui korvaan äskeisissä uutisissa, että oliko se nyt Ranskassa vai Tsekissä koronatilanne on pahentunut niin, että ravintolat SULJETTANEEN.
Toivotaan kuitenkin, ettei tilanne ajaudu noin pahaksi. Kurjempaa, jos tilanne ajautuisi siihen, että ravintolat todellakin SULJETAAN.
Potentiaalissa on juuri tuo a-mummun mainitsema "epävarmuuden henki" ja edsonin ehkä-elementti.
Noista ulvojista totean taas kerran, kuinka hyvä on, ettei naapureita ole siitä kärsimässä mailla halmeilla. Muussa tapauksessa niistä VALITETTANEEN poliisille. - Piti taas uudestaan kirjautua, kun innostuin tuosta potentiaalin passiivista. Se onkin aika vaikea, mutta kyllä sitä käytetään.
Keksin esimerkin ravintola-alalta:
Tuosta ovesta kuljettaneen ravintolasaliin, mutta tuosta toisesta kuljetettaneen ruokatavarat. - Tässä photoshopattu, äänitehostein varustettu kuva eräältä kuuluisalta lammelta.https://youtu.be/VobTEIOWDw8
Minä taas katselin Amerikan rajavartioita. Kyllä on tylyä sakkia. Yksikin pikku poika lähetettiin takaisin Japaniin, kun ei ollut kuin 2400 dollaria cashia. Yksi nainen taas oli tuomassa näytteille mallikappaleita ompelemistaan vaatteista, niin eikös nuo tunnottomat käskeneet naisen leikata vaatteisiin isot reiät, etteivät ne vain menisi myyntiin.
Kiitos aloituksesta, Cee - On se kumma, että toisia robo kurittaa nimettömyydestä, toisia ei.
Kirjoitin äsken a-mummulle, mutta kaipa siinä oli sopimattomia sanoja, joten tuuli vei.
Juu kyllä, en huomannut tuota rekikoirauutista mutta toteanpa vain, että kun hätä on pahin, apukin voi olla lähellä. Se todettiin jo kymmenisen vuotta sitten, kun ahdinkoon joutunut Lapin yrittäjä meni junan alle. Silloin valjakkopiirit panivat pystyyn kampanjan, jonka ansiosta ainakin suuri osa koirista sai uuden kodin.
No, ne sopimattomat sanat saattoivat liittyä mainintaani yhdestä lempiohjelmastani. Takavuosina hirmumyrsky Katrina pyyhki yli New Orleansin jazzikaupungin, ja sen jäljiltä vaeltelee yhä kodittomia koiria, joita tarmokkaan naisen johtama kennel sitten haravoi tienvarsilta harhailemasta ja talojen alla loukkaantuneina makoilemasta.
Koirat ovat enimmäkseen lajinsa hylkiöitä muutenkin eli vaarallisina pidettyjä pitbullterriereitä. Avukseen etsimistyössä nainen palkkaa vankilasta ehdonalaisessa olevia pikkurikollisia, joille koirien kanssa puuhailu antaa elämälle sisältöä.
Ohjelmassa "Ehdonalaiset koirankouluttajina" on hyvä, myönteinen tunnelma juuri osallistujien Ystävyyden talo -hengen vuoksi. "Harva meistä välittää, mutta me välitetään toisistamme" lukisi koirien ajatuskuplassa jos sellainen olisi.