- Se on hyvä, että tuo kitkerä naapuriketjun äijä osaa lukea ajatuksemme. Minäkin luen hänen kommenteistaan paitsi rivit myös rivien välit ja totean, että hänessä velloo jatkuva kateus lähes kaikkia ja kaikkea kohtaan. Mutta kun naamioi kateutensa jonkinlaisen maailmanparannuksen kuosiin, niin voi katsoa peiliinsä tyytyväinen hymy huulillaan.
Huomasin herran omistaneen kokonaisen kommentin koronan kynsiin joutuneen pienen kotikaupunkini pilkkaamiseen. Kyllä ne Odin-soturit riehuivat enimmäkseen Mätäojan varsilla. Täällä on myös maahanmuuttajiin, oli ne sitten koripalloilijoita tai muita, ihan suvaitsevainen asenne.
Maailma avartuu ja tuo mukanaan uusia vaikutteita ja asenteita, mutta valitettavasti myös koronoita. Täällä ryöpsähtäneen ryöpyn juuret on jäljitetty Keski-Eurooppaan.12 tartuntaa ei sittenkään ole kovin suuri määrä. - Läpändeeros? hehheh miten hauskasti sanottu. On se sittenkin humoristi.
- Miten ootkin opettanut kakarasi ulkoilijoiksi, vaikka itse löhöät kuin naulittuna asuntosi sohvaan. No, huono esimerkki.
- Inehmo tietää yhden vielä halvemman asumismuodon eli oman mökkinsä.
"Hehkuvasta katseesta". Sinun autonrämäsi suuntaan, HIHHIH. - En tiedä noista hinnoista. Juuri tuli valokuitukokouksen peruutus postiluukusta.
Lieksa on tehnyt ennätyksen: Binderholz on ensimmäinen tuotantolaitos joka Suomessa ajettu alas koronan takia. Pienellä paikkakunnalla se on katastrofi. - Lieksa vaiennee monessa mielessä. Tänne on tullut ensimmäiset isot koronaryppäät, sahalla on kahdeksan tartuntaa. Tyttären naapuri tiesi lisäksi että hänen poikansa huoltoyhtiö, jonka asiakkaita meidänkin talo on, on ollut kosketuksissa sairastuneeseen. Jätänpä valokuitukokouksen väliin. Kokoushuoneet ovat pieniä ja osallistujia monta.
Mitähän keksisi kietoa naamansa ympärille, että voi lähteä ostamaan niitä naamasuojuksia? Suositus on jo tullut. Mutta mahtuuko sen tyykin alla edes hymyilemään?
Edsonilla on varmasti hauskaa. Yritti äsken lyödä meikäläistä navan alle ehdottaessaan puheenaiheeksi lapsenlapsia. Sieltä se tulikin, oikea sovinnaisen ajattelun riemukukkanen! - Noloudesta ei tule loppua, huomaan. Joten Lieksa vaikenee.
- "Sori" vastaanotettu ja palautan anteeksipyynnöin. Pitihän minun piruiluuni (anteeksi siitäkin jokikiselle) jokin teema keksiä myös itselleni, kun löhöän täällä kaiket päivät kirja kädessä. Koirat laitoin a-mummun tilille, koska hänellä niitä on kaksittain, minulla vain yksi, eikä siitäkään ole juuri kerrottavaa, mitä nyt liki kolmetoistavuotiaasta. Tyttärellä koiria taas on inhimillisesti katsoen liikaa, ei niillä viitsi jyrätä pientä keskustelupalstaa.
Epäonnistuneen ironiayritykseni jälkeen vetäydyn häntä koipien välissä. Valmistaudun vieläkin nolompaan koitokseen: taloyhtiön kokouksessa puhutaan valokuidusta, joka on vedetty tänne haaroittutuakseen sitten eri asuntoihin. Kenelle ja miksi, siitä keskustellaan. Viisaus siinäkin punnitaan.
sentään kymppitonnia kuten Lpin elämysyrittäjillä.
Koira on tabu, mitäs nyt yhdestä viisikiloisesta piskistä olisi kerrottavaa, kun se kolmetoistavuotiaana ei enää tee kivoja temppujakaan. Niinpä tempaisin ilmasta "kirjat", en siksi että olisin erityisen valveutunut lukija, vaan ehkä siksi että nautin eläkettä kirja-alalla tekemästäni työstä. - Vastaan itselleni: älä muijaparka edes yritä ironiaa täällä. Jokaikinen sana luetaan niin kuin se kirjoitetaan.
Elämä-ketjun nimeksi sopisi "Tahallisen väärinymmärryksen syöveri". - Olisiko siis kunniallisempi se joka kiusaa kuin se jota kiusataan? Varmaan hihkut ilosta kun luet vantaalaisesta jätkäporukasta joka neljin "miehin" hakkasi yhden koulutoverinsa.
Sinun vittuilusi tyttären harrastuksesta on kuin pieru Saharaan.
Oletko tosissasi noin kateellinen ulkomaalaisille, jotka tulevat väkirikkaiden maidensa tungoksesta kokemaan Suomen väljää luontoa? Tuliko sulle kuset housuun, kun kävit Puolassa tai vastaavassa "kaukomaassa" etsimässä elämyksiä? - Paraskin moralisti, sinä joka vielä taannoin manasit tappotuomioita muille kirjoittajille. Luuletko että pari mielistelyn kuukautta pesevät veriruskeat syntisi puhtaiksi?
Olen mieluummin hyvinkin kapean sektorin ihminen kuin tappaja. - Mitähän tarkoitit tuolla piiloon menemisellä? Itse et uskalla sanoa sanaakaan omasta perhepiiristäsi. Joku "kumppani" joskus tuolla kurkistaa, mikä leipäsusi mahtaa olla, kun niin häntä salailet.
- Mistä vi**n piireistä puhut minun yhteydessäni? Itse olet arvostettu kaksissakin piireissä.
- Sori Rapu, en huomannut että olet tullut takaisin, siksi "omin" kirjat itselleni.
Edson, sama sulle, en huomannut Ravun palanneen, joten en ehtinyt innostua hänestä.
Edson tulikin mainineeksi yhden aiheen, mistä en saa kirjoittaa, "tyttäresi touhut".
Pitäkää hyvänänne kaikki aiheet ja kutsukaa hyvät ihmiset se Alikin joukkoonne, se kumminkin kyttää kuin rakkikoira tuolla nurkan takana, ketä pääsisi repimään housunlahkeesta. Tai kurkusta. - Vielä omavaltaisesti omin itselleni roolin läntisten suurvaltojen päämiesten puolisoiden garderoopin käsittelijänä.
Eikö W:n isosta kaupungista tosiaan löydy muuta kuin crimplenestä tehtyjä jäykkiä takkimekkoja? - Vai minäkö se paska olen?
- Miksi merikanto on paska? Miten joku voi vihata iät kaiket haudassa ollutta säveltäjää?
- Minuin tekstieni yli saa vapaasi hypätä. Kenenkään ei siis tarvitse ärsyyntyä minun "kultaisista muistoistani".
Nykyhetki se vasta kultainen on. Pitkään on puhuttu siitä, kuinka analogiset tv-lähetykset loppuvat. Nyt se sitten tapahtui eli meidän huushollissa ei enää ohjelmia katsota. Vain noin 6-vuotias Finlux sanoi kanavansa irti.
Erityisesti harmittaa, että ostaessani tuon Finluxin oli takuulla kodinkoneliikkeiden myyjien tiedossa, että kohta analogisilla telkkareilla ei näy ohjelmia, mutta olipa loistava sauma kusettaa tyhmiä mummoja myymällä varastot tyhjäksi apäkurantista tavarasta. - Minkähän pituinen lista niille elämäni biisiläisille on annettu, josta valita? Luulisin että vieraiden todelliset lempparit olisivat vallan muuta kuin nämä neljän suht rajoittuneen artistin esittämät. Huumorintajua täytyy olla jos tuollaiseen leikkiin menee mukaan jollain Rautavaaralla.
- Jäi vähän paha maku suuhun, kun luin arvostelun edesmenneen Kikka-laulajan elämäkerrasta, jonka oli tehnyt Kikan hyvänä ystävänä itseään mainostava Raija Pelli. Onnistumiset jäävät epäonnistumisten varjoon ja henkilön ulkomuotoon käydään käsiksi aika rumasti: "Hän oli edelleen hyvin kaunis nainen, mutta kärsi liikakiloista ja turvotuksesta." Onko tällainen hyvän ystävän tekstiä? Kriitikko Arttu Seppänen kirjoittaa: "Kun keikat sujuvat, kirjoitetaan keikkojen menneen hyvin. Mutta jos laulaja on sammunut laivan kylpyhuoneeseen alasti viskipullon kanssa eikä kykene vetämään keikkaa, se kaikki kirjoitetaan auki hyvin yksityiskohtaisesti."
Pellin kirja on nimeltään Kikka - mä haluun viihdyttää. Pelli muistetaan jonkun takavuosien rikosohjelman juontajana.