- Olettepa sinä ja edson varakkaita, kun on noin hienoja koneita pölyttymässä.
- Sinulla taitaa kusi pysyä tiiviisti päässä.
- Edson se noudattaa gangsterien elämänohjetta: älä koskaan tunnusta.
- Mulla on kaupustelijoille jatkuva kielto, mutta eilen joku terveyskauppias pääsi livahtamaan sulun ohi. Vikisi jotain hiljaa kuin hiiri ja lopetti puhelun etten ehtinyt eitä sanoa.
- No jos sinä et sitä aloittanut enkä minä, niin olisiko sitten Wholla ollut ketunhäntä kainalossa. Tai bestikselläsi isolla A:lla. Oletko jo muuten selvinnyt krapulasta?
- Meillä on kiinteä vesimaksu 16 e/hlö/kk, joka peritään hoitovastikkeen yhteydessä. Ei tullut edes kysyttyä neljä vuotta sitten tänne muuttaessa, mikä käytäntö talossa on. Pienihän se vesimaksu on pienessä asunnossa yksin asuvalle joka tapauksessa.
Siitä hesarin jutusta: eiköhän sillä yli sataneliöisessä kämpässä yksin asuvalla naisella ole varaa maksaakin hulppeiden neliöidensä mukaan.
Kyllä minullakin vedet valuu silmistä ja korvista, kunhan käyttövesijohtojen uusinta tulee lähivuosina ajankohtaiseksi. - En ole aloittanut. Minulla on runoketjuni, ihan hyvin vielä voimissaan, kiitos runon ystäville. Edson on tunnustanut olevansa tuo anonyymi. Lue tarkemmin .
- Nyt kun Rapu on lähtenyt, tässä pari sanaa hänen motiiveistaan. Rapu on periaatteellinen ihminen toisin kuin minä tai edson, jotka nautimme vähän puolivillaisestakin sanailusta. Minä en vertaisi Rapua kiukuttelevaan lapseen. Hän on vastuuntuntoinen aikuinen, joka ei "synfaa" ketään aiheetta. Minä saatan välillä olla muka lähdössä, mutta temperamenttini vetää minut takaisin koneen ääreen, varsinkin kun teistä miehistä on hauska nokkia vanhaa naista.
Äläpä sinäkään jää herjaamaan lähtenyttä ja muka älylliseti pohtimaan lähdön syitä, ne tietää vain Rapu itse. Kukaan ei voi kieltää, etteikö Elämä-ketjuilu ole ikään kuin omanlaisensa pandemian kourissa. Ääntä pidämme lähinnä vain edson ja minä.
Luen juuri Elena Ferranten Napoli-sarjaan kuuluvaa romaania, jolla on tilannettamme hyvin symboloiva nimi: Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. - Jos kaikki puhuisivat ja ajattelisivat vain omasta puolestaan, politiikkakin olisi turhaa. Samoin puolustuslaitos; karkuun kai ne pinkoisivat, nuo sisäisesti heikot toksiset maskuliinit.
- Jotain antiikkista se on... ei ihan tätä päivää. Joku on keksinyt sellaisenkin sanaparin kuin 'toksinen maskuliinisuus'.
Kiellätkö sinäkin minua kirjoittamasta? Olen juuri kahlannut läpi sunnuntain Hesarin, joten nyt teki mieli keskustella. Koiralle höpiseminen ei aivan korvaa ketjun "älyllistä" seuraa. - Kyllästyttää tuo sinun yksitoikkoinen piikittelysi. Jos haluat tekstillesi lukijoita, yhteen kirjoittajaan kohdistuva syytöstulva ei varmastikaan kiinnosta muita kuin syytöksen kohdetta. Ja häntäkin (siis minua) vain siinä mielessä, oletko keksinyt uusia ivatermejä vai jauhatko aina samaa. Ali, tuon toisen uuden Elämän todennäköisin avaaja, oli sentään mestari haukkumasanojensa värikkäässä variaatiossa.
Älyllistä näkökulmaa? Onko ihan älyllistä sekään, että kuittaat hienon retkesi sanomalla että oli kivaa tms. Olisit nyt kuvaillut edes vähän sen Mathildedalin antamia vaikutelmia. - Yrität näköjään rikkoa toisten rouvien välit minuun. Onneksi ovat arvostelukykyisiä naisia.
Minusta sinun on asiatonta tulla tänne kerran kuussa piikittelemään, kun muuten olet hiljaa kuin kusi sukassa. Sinun antipatiasi kyllä tunnetaan. Luet tiettyjen kirjoittajien tekstejä kuin piru raamattua. - Ei tyttäreni tontilla ole lisäosia, sitä on tarpeeksi muutenkin. Metsäkauppaa tein kyllä mutta omalla tontillani. Tästä näkee, ettet lue mitä toiset kirjoittavat.
Haukkua mätäojaa? Äläpä maalaa pirua seinälle. Se on kohta täällä, eikä pelkästään minun niskassani. Vai aiotko tehdä sovinnon sen kanssa, jotta olet vahvempi minua vastaan. - En toki kiellä teitä keskustelemasta mistään. Kirjoitin että en itse ole kiinnostunut juuri tuosta aiheesta. Voisit sinäkin ohittaa tuollaiset asiattomuudet kuin et huomaisikaan niitä. En minäkään reagoi jokaiseen pilkalliseen kommenttiisi esim. mökkiläisistä.
Sinä jos kuka pelkäät olla näkymätön. Siinä määrin kerjäät huomiota täälläkin.
Meillä naisilla taitaa olla enemmän kokemusta siitä, mitä on olla näkymätön ja ohitettu. - Pyydänkö nyt viidennen kerran anteeksi sitä paskan kaskoa? Siihen minulla olisi kyllä varaa, koska tunnen arvoni. Vaikken täällä ole kummoinen keskustelija, minulla on samanlainen ihmisoikeus kuin paremmillakin.
Me pari naista olemme katsoneet turvallisimmaksi kertoa vain omista pikku asioistamme. Se ei tee meistä idiootteja.
Enkä usko että kovin analyyttista keskustelua syntyisi, jos alkaisin puolustella makkosia ja kakkosia tai sataa muuta vihasi kohdetta. - Pitäkää te miehet hauskaa omassa ketjussanne. Meille naisille, ainakin minulle kelpaa nimettömienkin ketju. Olenhan näkymätön paitsi silloin, kun onnistun sanomaan jotain loukkaukseksi tulkittavaa. Esimerkiksi sen, että en ole kiinnostunut kaskoista ja koskoista. Sehän oli kuin paskarätti päin automiehen naamaa.
- Nyt riitti noista paskan kaskoista vinoileminen. Samoin ravulle letkautteli. Tämä myös Wholle, joka ensi töikseen palattuaan yhtyi edsonin Rapu-vainoon.
Pitäkää jätkät tunkkinne. Kyllä me naiset ymmärretään vähemmälläkin, että teitä(kään) ei kiinnosta mikään mistä puhumme. Adieu! Turha toivoa asiallista keskustelua meidänkään taholta, kummassakaan ketjussanne. - No päivää vaan. Saa nähdä, onko "jäännösyleisöstä" kirjoittamaan anonyymille.
- Nettiyhteydet on nykyään joka paikassa. Maalle en vain viitsi ottaa läppäriä mukaan. Täällä kotona tulee liikaakin netin kanssa pelattua. Suihku nyt puuttuu, mutta onhan järvi, josta saa vettä. En muutenkaan viitsi hinkata itseäni alvariinsa. Peseydyn vain jos tunnen oloni likaiseksi. Muistelen taas sitä yhtä "terveysprofessoria", jonka mielestä suihkussa on syytä käydä vähintään päivittäin ja joka kerralla pitää ottaa puhdas pyyhe. No, saahan tuossa pyykkirumbassa aikansa kulumaan...
Bombassa oli aika hyvä noutopöytä. Hinnassakin oli melkoinen nähtävyyslisä eli maksoi 25 euroa per nuppi. - Ihan vain kerron, että kävimme Nurmeksen Bombasssa syömässä. Ikäväksemme oltiin liki ainoat tyhjässä salissa.
Olen viettänyt aikaa tyttären vanhassa talossa. Siellä on sähköt muttei juuri muuta. Olen nauttinut Elena Ferranten upean Napoli-sarjan toisen osan kirjasta, jossa Elenalle ja varsinkin hänen lapsuudenystävälleen Lilalle tapahtuu yhtä ja tois ta. Lisäksi olen tehnyt pari ristikkolehteä. Vanha koira ei niinkään vaeltele. Aika tylsää. huomaan olevani kaupunkilainen sittenkin.