- Kuka mitäkin sielunsa silmillä näkee muista kirjoittajista. Tämä maahinen puolestaan iloitsee nähdessään purkutalon letkumiehen pinnistelevän purkajia vastaan niin että korston pää kauhusta tutisee, kun miesvoimin koetetaan raahata ulos pesästään. Luovu jo sovinnolla, sinulle on paikka varattuna hulluimpien vanhusten lataamossa.
- Huomenna tämä suonilviäinen siirtyy pitkäksi viikonlopuksi aitoon elinympäristöönsä hyppyhäntäisten ja muiden niveljalkaisten seuraan. "Mättähältä mättähälle käyn ja pikku jalka pilkahtaa".
Pitäkää puolenne örkkejä vastaan ja toivokaa etten joudu sammakon suuhun! - Kölin ALI vedetyn naiskatsomuksessa on tiettyä vaihtelua. Itse olen ollut ALInta kastia viisitoista vuotta. Mistähän sen luvun on tempaissut? Calvados kelpaa musiikin tuntijana, joskin hänen menneisyyttään varjostaa salaperäinen collateraalisuus. a-mummu luonnontieteilijänä passaisi muuten hyvin, ellei olisi välillä teräväkielinen. Rapunzel, jolla ällötysnimellä Ali Rapua kutsuu, on ainoa jonka herra varauksetta hyväksyy. Olisiko takana kristillinen ajatus siitä, miten naisen kuuluu käyttäytyä seurakunnassa eli liikoja mölyämättä.
Anteeksi arvon naiskollegat, jos määrittelin meidät liian yksiviivaisesti. Mutta niinhän Alikin tekee. Vaikka ei tiedä tekevänsä. - Sanoisin ALIn viimeisintä tuotosta örkkiketjuksi, ellei se olisi niin ALiarvostavaa kunnon örkkejä kohtaan.
"Hän siellä jossain"
Lie unohtunut muistoissaan Pölynesiään. - ALI-tuisen hyväntahtoinen. Joopa joo. Lukaisepa kiltin sedän viimeöiset madonluvut minulle ja edsonille. Ihan pakko oli nyt aamulla antaa palautetta samalla mitalla, vaikka en toki yhtä aliarvoisen ilkeä ikinä pysty olemaan kuin meripoikamme, hiiohei!
Myös nimimerkillä Punamaa sama puunaama on pannut parastaan meitä ilkkuakseen. - Selitänpä vähän tosiasioita sellaisille jotka ehkä ihmettelevät nimimerkki AB:n vaahtoamistarvetta eivätkä ennestään tunne tuota monumentaalista hahmoa. Kerron mistä sikiää tyyppi, joka avaa yhä uusia ketjuja, mutta kieltää ihmisiä kirjoittamasta niihin, koska hänen mielestään tarpeeksi arvokkaita on vain muutama käsin valittu nimimerkki koko Suomi-katraasta.
No täytyyhän purkutalossa elelevän laitakaupunkilaisen yrittää jotenkin päteä, kun työelämä on kaukana takana, liekö eläkkeeseen vaaditut vuodet edes täyttyneet. Muija jättänyt, lapset eivät pidä yhteyttä. Ihmekös jos muiden elämä tuntuu tarpeeksi kadehdittavalta ja vihaamisen arvoiselta. Erityisesti hänellä vihaksi pistää nainen, joka on onnistunut terveenä elämään häntä paljon kauemmin ja löytänyt sopuisan vanhuuden paikan kaukana ruuhka-Suomen hälinöistä. Sietämätöntä tuon öykkärin mielestä, että vanha nainen uskaltaa vastustaa hänen auktoriteettiaan.
Kapteeni-titteliä käyttävän ukonrähjän antipatia muita kohtaan perustuu usein täysin irrelevanteille seikoille. Hän on tuntevinaan vihollisensa musiikkimaun huonoksi ellei olemattomaksi vain siitä syystä, että tämä ei syötä toisille samanlaista tylsää ja kepeää viihdemieltymystä kuin hän kommenteissaan. Lisäksi ukko on tietävinään naisen toki ulkonäöltään rumaksi ja lihavaksi, vaikkei ole naista ikinä nähnytkään. Loukkausten arsenaali kattaa myös psykiatrian oppikirjojen koko tautiarsenaalin; mitään mielenvikoja ei 'kauheasta akasta' pidä puuttuman.
Onko tuollaisen ahdasmielisen miekkosen paikka yleisillä kirjoitusketjuilla lietsomassa vihaa toisia kirjoittajia kohtaan. Onneksi hän lyö kiihkoissaan niin reippaasti yli, että harva kai häntä tosissaan kuuntelee. Mutta kun tuota jankuttamista joutuu sietämään vuodesta toiseen, tulee joskus mieleen häipyä näiltä palstoilta tuon yhden ilkimyksen takia. En sitä kuitenkaan te, vaan katson tämän naurettavuuden loppuun asti. - Lisäys: Jos minä jotain vihaan niin olla äänessä kokouksissa, jossa käsiteltävät asiat ovat minulle tuiki vieraita. En edes välitä olla tietävinäni jostain enemmän kuin vanhat kokoushait.
- Edson, minä epäilen, että pirulliset kysymykset menisivät hukkaan tämän junttilan yhtiökokouksessa. Ne ottaisivat ne todesta, sillä kuka nyt uskoo tämän ikäisen edes yrittävän satiiria.
Huomasitteko muuten, että muuan alituinen kriitikkomme ennustaa Elämän tukahtuvan omaan tuskaansa ihan lähiaikoina? "Tuskastako" kertoo, jos yksi ja toinen meistä joskus kertoo pikku vastoinkäymisistään, kuten esim. minä näistä metsä- ja puuasioistani. Kun on tarpeeksi puupää, kuten kriitikkomme, kuvittelee muiden olevan aina tosissaan. - A-mummun koivujutun jäljestä puuttui kommentoi-kehoitus (miksihän?), joten jatkan aihetta tänne loppuun.
Kun muutin tänne neljä vuotta sitten, kiinnitin huomiota takapihan omituisen tiheään koivurivistöön. Lienee seissyt siinä roskaa levittämässä ja juurillaan vettä ahmimassa talon rakentamisesta lähtien eli 40 vuotta. Aika pian muutama koivu kaadettiinkin, mutta silloin vain vitsailimme tyttären kanssa, että kaataja sai paljon hyvää polttopuuta omakotitalonsa ja huvilansa uuneihin. Olin liian uusi edes olettamaan, että kaadosta olisi pitänyt ilmoittaa osakkaille. Sittemmin tulin valituksi hallituksen varajäseneksi, joten tämän uuden kaatobuumin tapahtuessa aloin jo ihmetellä, miksi kaikki muutokset talossa tehdään isännöitsijänaisen ja parin miehen nurkantakaisella neuvottelulla.
Otin koivujen kaadon esille jutellessani viereisen rapun pariskunnan kanssa samana päivänä, jolloin se iso tikasauto oli vielä paikalla, mutta he käänsivät selkänsä vaivautuneina. Aihe oli selvästi tabu.
Suurin osa asukkaista on vanhoja mummeleita. Osa vain omistaa vaan ei asu näissä pikku kaksioissa. Talossa ei ole minkäänlaista keskinäistä seurustelua, jollaiseen kotitalossani Hgissä olin tottunut. Kaikki hiipivät sisään ja ulos, minäkään en koskaan tapaa naapureita rapussa, puhumattakaan että takapihalla olisi edes istuinryhmää.
Joten mitä minäkään loppujen lopuksi jonain äänitorvena toimisin. Mielessäni vain rukoilen, että jättäisivät partsini edessä olevan mahtavan, ympärysmitaltaan kaksimetrisen koivun rauhaan. Mietin huvikseni jo, että hankin kettinkiä ja köytän itseni kiinni siihen. Teen koijärvet.
Tai vähintään lisään puuristikoiden määrää partsilla ja peitän koko näköalan tokmannista saatavilla murattivyyhdillä. Keittiön puolella näkyy sentään aika paljon vihreää läheisen omakotialueen puissa, vaikkei omia puita olisikaan kuin se ainoa riuku jonka jättivät pystyyn. - Kiitos neuvoista, puosu. Taloyhtiön kokous on seuraavan kerran ensi keväänä, jolloin takapihan koivuasia lienee jo "hapantunut". Nyt olen huolissani kadunvarren koivuista, etteivät nekin joudu saman tappolinjan uhreiksi. Harvinaisen tuuheilla puilla on tärkeä funktio näkösuojana vastapäistä kerrostaloa vastaan ja myös siltä suunnalta paahtavaa aurinkoa vastaan.
Aloitin vastustuksen kirjoittamalla äsken paikallisuutisten mielipidepalstalle. Seuraavaksi yritän urkkia kaupungin rakennusvirastosta, onko tuollainen monen terveen puun kaataminen sallittuakaan. Jos myrsky kaataa yhden tai pari puuta, onko muiden kaataminen varmuuden vuoksi asiallista. Näen pihalla lojuvasta kasasta, että ainakin osa nyt kaadetuista näyttää terverunkoisilta.
Luulisi ainakin pääkadun varrella olevien puiden kaatamisen ilman edelläkäyviä neuvotteluja olevan luvatonta. Kyseinen urakoitsija kylläkin häärii kaupungin kaikissa elimissä, joten tulos valituksista mihinkään suuntaan on epävarma tällaiselta vasta muutaman vuoden paikkakunnalla asuneelta, tärkeitä tahoja tuntemattomalta naisihmiseltä. Mutta jotain täytyy koettaa ihan oman mielenrauhan vuoksi.
m - https://youtu.be/9YicQtP-xyg
En suinkaan aio ryhtyä tietyn "tuttumme" tapaiseksi tuubiautomaatiksi. Kunhan haluan soittaa oman nuoruuteni, tai edes nuoruuteni, vaan elämäni kulta-ajan kappaleita. Tässä lisää herkkua, ei kuitenkaan pakkosyöttöä, koska meillä jokaisella on omat suosikkimme, joita - kiitos internetin - saamme kuunnella ja välittää. - https://youtu.be/l145cg01O4k
Entisten nuorten sävellahjassa kyseltiin sadeaiheisia kipaleita. Minulle tuli tämä mieleen, muistona eräästä jukeboxin soittelusta 70-luvulla Tammelassa. Taisi olla oikea sadepäivä, jota pakenimme mieheni kanssa suojaan tavalliseen pieneen kahvibaariin pitäjän mahtavan kivikirkon kupeessa. Kun kuuntelin noitten muitten entisten. niin olivat minulle liki vieraita, kas kun minunikäisiäni ei juuri ohjelmaan osallistu. - Oletpa aika ristiriitainen tyyppi. Höpiset kauniista musiikista ja samassa hengenvedossa haukut vieraita ihmisiä. No ei se mitään. Nuo vastakohdat vain todistavat, että kuuntelitpa enkelien sulosointuja sielussasi asuu pikimusta paholainen.
Mikähän miehen on noin pilannut? Siihen on täytynyt kulua enemmän kuin viisitoista vuotta. - Kirjoitit muihin elämäläisiin viitaten:
"Heillä siis on oma hyvyytensä ja viisaat miehet neuvomassa. Miksi ihmeessä edes salakatsella minun itseni kanssa juttuja kun kukaan ei heitä tänne kaipaa paitsi niissä mainituissa hyvissä ominaisuuksissa. Oikeasti en niitäkään odota sillä ymmärrän toki sen kovan paineen minkä ainainen ininän uhka aiheuttaa."
Kuulepas nyt kovanaama. Jos täällä joku jonkun kokee uhkana, se olet sinä. Kukaan muu kuin minä ei uskalla kirjoittaa sinulle siinä pelossa, että suutut.
Ja mitä tuo tuollainen ihmisten "paloittelu" tarkoittaa, siis että tunnustat pitäväsi heidän joistakin ominaisuuksista, joistakin taas et. Varmaan nuo naiset kiittävät nöyrimmästi, että murunen heistä kelpaa suurelle herralle. Hah. - Sähkö on ollut Kuopio-Joensuun linjalla poissa 40 000 taloudelta. Tyttären kanssa pähkäilimme, ehtiikö korjaantua ennen pakastettujen kalansaaliiden sulamista. Muussa tapauksessa koirat syövät lähiviikot fisua urakalla.
m - Huomasin vielä, että ankara kriitikkomme AB jättää varauksen a-mummun musiikkimaun hyväksymiseen. Ensin on toki saatava selville, käykö a-m konserteissa omasta mielihalustaan vaiko statuksen vuoksi.
Siinä onkin ajatustenlukijalla selvittämistä. - Huomenta
Kyllä meillä on hyvät ikkunat, kun en ollenkaan herännyt, kun kaksi koivua kaatui myrskyssä takapihalle. Tai oikeastaan niillä oli yhteinen paksu varsi, josta ohuet puut kasvoivat yhdessä kuin Kaksi puuta -laulussa. Rungot rojahtivat naapurissa olevan lasten liikennepuiston aidan päälle rikkoen sen. Kadun puolelta tuuli oli raastanut parvekeristikostani muutaman muraatin.
Mielenkiintoista kuulla, onko tuolla salolla vahinkoja sattunut paljonkin. Onneksi mökin ympärillä puusto on melko matalaa, mutta jo eilen aamulla lampemme oli tyrskynnyt kuin isompikin "meri". Tällainen sää on karkottanut tehokkaasti hyttyset ja mäkärät että jotain hyvääkin. - Eikö jo ukkoparan korvat ala soida, kun soittaa ketkuttelee tuollaista räimettä illasta aamuun? Luulenpa, että niin a-mummulla kuin Calvadoksella on oma varma musiikkimakunsa, johon eivät kaipaa halpoja "suosituksiasi. Ainakaan he eivät pahemmin aplodeeraa.
Johan luulisi että moinen pakonomainen musiikin soittelu peittäisi alleen omat ajatuksesikin. Etkö siedä hiljaisuutta? Kokeilepa joskus. Ehkä rauhalliset tuokiot ilman hälyääniä voisivat selkeyttää mielentilaasi, josta ilkeä aggressiivisuus ottaa liian herkästi vallan.
Jopa keskellä "tieteellistä" luentoa muistat että täällä on joku jota sinun tehtäväsi on kurittaa kuin Dubain tyhmiä orjia ennen.
Mistä päästiinkin iäisyysaiheeseen: itä inisee niin kauan kuin länsi kiusaa. - Hyvää heinäkuuta vain teille kaikille. Maalla olin ja siellä oli rauhallista. En tarvitse ovelle lukkoa. Katselin ikivanhaa pihapiiriä. Mahtava kivinavetta hallitsee maisemaa. Parikymmentä paksua hirsikerrosta pitää arkaista rakennelmaa pystyssä, on pitänyt kuuleman mukaan 1700-luvusta alkaen.
Siihen verrattuna joltain naapuriketjulta valuva jatkuva pilkanteko on kuin hyttysen pissi.
Silti on kiva vähä takoa vanhalla hirrellä päähän.... - "Oli hiisi vie, ihan vaivautunut hakemaan uuden nimimerkinkin mutta raivoissaan jätti vanhan kielen päälle"
Minkä kielen jätät itse päälle, kun vaihdat nimmariasi pierulieksaan ym ym ym.? Sinut jos kenen käsialan jokainen tuntee. Ellei kirjoitusvirheistä niin tekstin harvinaisesta aggressiivisuudesta, käsitteli se mitä hyvänsä. Erityisesti ihmiviha ja -halveksunta paistaa jokaisesta "jutustaan". Suomi-vihan lisäksi.