- "Ketjun ongelmahan on vähäverisyys"
Taidat kaivata lisää säpinää. Et vain ole huomannut, että täällä on tehty sanaton päätös olla liikaa säpinöimättä. Ymmärrän kyllä, että ulkopuolelta katsoen parin henkilön välinen "verinen" säpinä voi olla rattoisaakin; meidät itsemme alituinen riitely repii hajalle. Muutenkin rajalliset voimamme valuvat tyhjiin alituisessa varuillaanolossa.
"Jos porukkaa olisi enemmän"
Tuollahan niitä vaanii aidan takana valmiina täyteen räiskeeseen ja jopa usuttamassa siihen.
Et ole huomannut vai? - On toki kiintoisaa, kuinka joillekin on tärkeää mainostaa jälkeläisensä asuvan Lauttasaaressa ja samassa hengenvedossa vihjailla eräiden "huonosti kasvatetuista lapsista". Tarkoitan sillä sitä, että me kaikki emme ole onnistuneet kasvattamaan lapsiamme normaalien pyrkyrinormien mukaisesti, vaan annamme heille vapauden tehdä mitä itse mielivät.
Pari surullista, oikeastaan kauheaa esimerkkiä siitä, kuinka vanhempien ja lasten "kutsumukset", ne salassa pidetyt törmäsivät. Tulos ei ollut enempää tai vähempää kuin kahdet hautajaiset samassa perheessä yhden vuoden aikana.
No tämähän on aivan sopimaton puheenaihe ajanvieteketjulla. Kuitenkin haluan tuota itsetietoista toisten elämän kriitikkoa vähän oikaista: olkoot Tolstoin mukaan perheet erilaisia, mutta jossakin suhteessa samanlaisia; kuitenkin elämme uutta aikaa, jolloin nuorillakin oan vapaus valita elämänsä suunnan ilman vanhempien arvostuksia, jotka saattavat olla ajastaan jäljessä. - Kyllä on läpinäkyvää muutamien käytös näillä ketjupoloisilla. Mitä säälittävimpiä keinoja käytetään huomion herättämiseksi. Jos ketjun nimi on Yhden suunnan tiedonsiirto, se tarkoittaa, että oikeus riidan aloittamiseenkin on ainoastaan sillä samaisella 'yhdellä suunnalla'. Joten älkää tarttuko epätoivoisen haaviin. Älkääkä kaatako vettä sen kehnosti jauhavaan myllyyn. Puhtaiden jauhojen sijaan saatte suut silmät täyteen akanoita.
- Mitä näet kun katsot ympärillesi, kysytään Juhannusmies-ohjelman aluksi.
No, minäpä aloitan. Pitkähkön kesähameen, jonka alla paljaat sääret, mutta hui! Nilkat täynnä punaisia pisteitä. Ne on ne mäkärät, liki äänettömät ja näkymättömät pistäjät.
Vähän kauemmas kun tähyää, näen typotyhjän parkkipaikan. Yksinäinen lokki seuraa lyhyttä vaellustamme kirkumalla. Niitäkään ei tavallisessa liikenteen mörinässä eroita.
Hiostava sää. Tuliko yhdeksältä jotain katsottavaa, muuten turvaudun pariin neljän euron dekkariin, jotka sieppasin marketin laarista.
Ihan onnellinen olo, ei kuitenkaan kuin Leevi and the Leavingsilla, jossa onnellisuuden mitta on tarpeeksi paljon elektroniikkaa. "Lähes liki meillä on." Aika huvittava laulu jostain 80-luvulta. Nythän meillä on vielä enemmän onnea tuomaan. - https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/osallistu/kukkiiko-kotonasi-syreeni-vai-sireeni-vastaa-kyselyyn Sireeni voitti nipin napin syreenin; molemmat ovat oikein.
Luin juuri romaanin, jossa henkilöt lähtivät risteilylle Mediterranean Siren -aluksella. Luulivat ensin että nimi tulee siitä ulvovasta laitteesta, mutta tässä se tarkoittikin seireeniä eli myyttistä merten viettelijätärtä.
Katsoin myös puupuristimen nimeä googlaten 'vinkka', mutta esine onkin 'vinka'.
Kukkivista pensaista vielä: ihana valkokukkainen hurmurikasvi ei enää olekaan lapsena oppimani jasmiini vaan jotain muuta, oliko jasmike? - Huomenta
Minustakin loppu oli oikein palkitseva. Jossain vaiheessa viimeistä jaksoa olisin ollut valmis ku***tamaan sen peevelin kaksinaamaisen bitchin.
Täällä on ihan juhannuksen tunnelmaa. Sireenit puhkesivat kukkaan kaksi päivää sitten. Partsini on niiden latvojen tasalla, ja tuoksu on suloinen kuin vain lilassa sireenissä voi olla. - Huomenta
Vielä Ravulle tuosta suuresta hauesta. Meidän kalanaisen katiskaan kelpaa kyllä kaikki kalat, sillä kevät on sitä aikaa, jolloin suuren osan koiranruokakustannuksista voi kuitata "veden viljalla". Mitä suurempi saalis, sitä parempi; säästöä tulee satasia! Ison hauen kun pakastaa, siitä voi jäätyneenä kirveellä pilkkoa huskyjen suuhun sopivia kimpaleita. Itse katselin sieltä pakastimesta komeaa lahnaa itselleni uunikalaksi. Mietin vain, onko meillä suomustinrautaa. Tekosyy olla lähtemättä perkuuhommiin?
Tuosta puun veistosta edsonille: käden kykyä tärkeämpi on minustakin silmän hahmotuskyky: miten päin ja niin edelleen siitä aihiosta tulee käyttökapine. Suvussamme on muutama tekijämies, yksi veljistäni on rakentanut alkeellisesta mökistä talviasuttavan, mukavan kodin.
Jotenkin kyllä tuntuu että maalla niitä luontaisia taitureita kasvaa, kun isä on pannut jo kaksivuotiaana vuolemaan puukolla. Tuo naapurimmekin on ollut savottatöissä koko ikänsä. Nyt eläkkeellä ja pitkästyneenä sieppaa vihjeen jokaisesta tyttären pikku toivomuksesta. Maksun ottaa pitkin hampain, jos työn arvo menee satasiin.
Eilen juttelin talon naisten kanssa tuntikausia pihapenkillä. Tuntuu, että maailmankatsomuksessa on pientä eroa ikistadilaisen ja pikkukaupunkilaisten välillä. Vaa'an kieleksi tulivat ojassa kasvavat leinikit ja koiranputket. Toiset halusivat nekin pois rikkaruohojen keralla. Minusta taas koiranputket edustavat kesää kauneimmillaan. - Kepeistä puheenollen minullapa on maailman hienoin design-kaide tuvan portaiden vieressä. Naapurin isäntä oli löytänyt majavan kuorimia sopivan ohuita haapoja. Pinta on pienten talttahampaiden jäljiltä kuin sileintä silkkiä.
Meniköhän kaiteen rakentamiseen viittä minuuttia. Miehen ei tarvinnut kuin vilkaista portaita, jo alkoi sähköpora laulaa. Kyllä minä ihailen käsistään käteviä ihmisiä.
Tulin kaupunkiin hellettä pakoon. Thermacelliä en käyttänyt, hyttysiä oli siksi harvakseen, sen sijaan mäkäräisiä, niitä pieni mustia äänettömiä alkoi tulla ulkona suut silmät täyteen.
Tytär näytti pakastimensa sisällön. Se oli täynnä kalaa. Oikein ihmettelin, miten hän oli saanut katiskasta ulos metrisen hauenkin. Kovasti oli tapellut vastaan. Kyseinen naapurin isäntä katselee tyttären saaliita vähän kademielellä. Itsellään on viisi katiskaa ja kaikki meidän lampea suuremmissa järvissä, silti ei ole moisia vonkaleita tullut vastaan.. - Puukkoa selkään - brittisarja jossa ihmistä kiusataan sietämisen äärirajoille.
Musta mies valkoisessa kovan kilpailun liikemaailmassa ei millään pysty säilyttämään viattomuuttaan eri puolilta tulevan vainon - pahimpana kuuron lapsen kiusaaminen - alla. Irtisanomisen uhan ongelmilla leikitellään raadollisesti.
Kaksi osaa katsottu, toivon että kolmannessa jaksossa esiintyy pilkahdus inhimillisyyttä. Upean city-kulttuurin siimeksessä tapahtuva sorto kansainvälisessä miljöössä kuulostaa meistä aika vieraalta, kunnes näkee mitä jatkuva kiusaaminen tekee aikuisellekin ihmiselle.
Minäkin muistan lievästi sanoen "jonkin verran", mitä lamakauden 90-luvun Suomessa tapahtui; mitä perheet joutuivat ennen niin huolettomasti tuhlailevien firmojen irtisanomiskierteessä kokemaan. - Jottet pääse syyttämään, että otus aina riidat aloittaa, luepa uudestaan kirjoituksesi muutaman päivän takaa. Siinä mainitaan lieksalaisuus ja yllätys yllätys, erikoisen ivalliseen tapaan. Sitä ennen en ollut pitkään aikaan ketjulla käynytkään riidanaihetta antamassa. Luulin sinun jo tyyntyneen, mutta ei, vanha viha ei jätä rauhaan.
Näin tämä riidanhaastaja kirjoitti:
"Joillakin, tosin hyvin harvoilla, on oma luonnollinen uteliaisuus ja objektiivisen tiedon selvityshalu. Sellaisia on kuitenkin erittäin harvassa mikä näkyy näillä suomenkin ketjuilla. Jos jonkinlaisia patologiasia eria ideologioiden, joka ihan erikseen oimittujen ja ajatuksesta irrottujen yksittäisten ajatustem muuttamin jahdattavaan muotoon kuten hiljattain esiintyneeseen totaalisen ja perusteetoman persujahtahtaikseen ihan yleeisen kyvyn puuttumisen katkeruuden vuosi toteutettuun syyttömien leimaamiseen ja maalittamiseen perinantamattomasti asti. Puhumattakaan niistä joilla on patologinentarve jahdata ihmisiä joilla ylipäätänsä on ollut elämä ja käyttää siiten oma surkea elämänsä selaisen toteutuneen elämä vääristelyyn ja halpuuttamiseen. Tarkoitan nyt siis suoraan lieksalaista ihmisystävällisyysmenetelmää, mikä on jos mahdollista vieläkin pahempaa kuin kylähullujen kuoroämmien kokoukset >Ruokolahden kirkonmäellä.. Onneksi siinä jirkon vieressä on vahvaseinäinen hirsitupa mihin huikeimmat mummot voitiin äänen noustessa laittaa hetksi ääntään tasaannuttamaan, sahdin avulla."
Turhaan sinä Ali-Baba häädät otuksia pois ketjultasi. Itsepä meitä tänne houkuttelet yksinäisyyteesi kyllstyneenä. - Mitenkähän tuon nimimerkki Ali-Baban saisi ymmärtämään, että kielteisyyden kautta ketään ei saa oppimaan mitään. Tarkoitan sillä sitä, että me nykyaikaiset, fiksut miehet ja naiset emme hyväksy tapaa, jolla tietojasi tuputat haukkumalla kotimaamme oloja kaikissa mahdollisissa yhteyksissä ja sen jälkeen mainostamalla vieraiden käytäntöjä lähes paratiisimaisiksi.
Me olemme lapsina omissa kouluissamme kokeneet ajan, jolloin pedagogiasta ei ollut tietoakaan. "Kakarat" piti saada kuriin, ei nyt ihan karttakepilläkään hakkaamalla mutta kaikin tavoin nolaamalla esim. seisottamalla "niskuroivia" oppilaita, sinun termeilläsi 'otuksia', pulpetin vierellä tai nurkassa. Näin oli tapa jopa maan parhaissa kouluissa, joita esim. minä nykyisten professoriveljieni kera kävin. Koska hyviäkin opettajia oli, huonot eivät täysin pystyneet kitkemään oppimisen haluamme.
Kaiken uhalla vertaan tämän Ali-Baban opetusmenetelmiä Elämässä kirjoittavien - nimiä manitsematta - usein kivan värikkäisiin tarinoihin, koskivatpa ne sitten omakohtaisia kokemuksia tai sitä arvostamaasi "tietoa". Ei epäilystä, kummat saavat enemmän positiivista huomiota ja innostavat jopa vastaamaankin. Mitä helkuttia meistä kukaan välittäisi jonkun kaukomaan maitotaloudesta, tai siitä, miten arabit ovat järjestäneet irtisanomisensa... no tuossa jälkimmäisessä oli sentään, koronan kautta, jonkinmoista kosketuspintaa myös Suomen talouteen.
Eikö netistä tosiaan löydy keskusteluforumeita insinööreille ja muille vain kovia tieteitä ihaileville? Luulisi löytyvän, koska teidänlaisianne miehiä on paljon, toki läheskään kaikki eivät kirjoitustaitoisia.
Taidat kuitenkin olla niin tunteellinen, että halua pysyä lähellä entisiä joukkojasi, vaikka harva meistä enää täyttää keskustelukumppaneille asettamasi huikeat vaatimukset. Astu alas koturneiltasi. Ehkei ole vielä liian myöhäistä olla ihminen ihmisten seurassa.
Nytkin uskallan sanoa, että molemmansorttisia "opettajia" - mikäli semmoisia yleensä ajanvietepalstalle kaipaamme - on täälläkin. Niitä parempia edustaa Puosu, jonka jutuissa on sekä tietopuolta että huumorin pilkahduksia. Otapa sinäkin oppia hänestä ja esitä asiat asioina eikä aina niin, että siellä ja siellä sekin on hoidettu paremmin kuin Suomessa. - Aivan, ymmärsin kyllä.
Tuolla ylempänä Calvados muistutti, että Yrmeä Körmy -nimisenä "ystävämme" oli jotenkin inhimillisempi. Minäkin muistan tuon nimimerkin, joskaan en vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan. Jo silloin jokin varoitti...
Noista vanhoista ajoista en voi olla letkauttamatta, että oliko Hampurin Riitu sitten ylivoimainen älyn jättiläinen nykyisiin Elämän naisiin verrattuna, kun Ali tätä niin kehuu. Vai olisiko Alin kiittämillä naisilla ollut muita "avuja". Oli kai mies itsekin vähän vetreämmässä kunnossa kymmenenkin vuotta sitten.
Nyt sitten kelpaa "kirjetoveriksi" näin vanha, lyhyt ja lihava ja väärässä paikassa asuva nainen. Ihan sääliksi käy miestä. - Yksi kysymys vielä ennen kuin päästän sinut rakkaan rommipullosi huomaan ja huumaan.
Sanot että otuksella ei ole nimeä, nimimerkkiä eikä persoonaa. Mistä tiedät että samainen kiusanhenki on ollut kimpussasi viisitoista vuotta?
Muistatko minä vuonna sairastuit skitsofreniaan? Ehkä sillä on jotain yhteyttä 'otukseen'. - Ja taas käytit monikon ensimmäistä. Montako sinua täällä on? Häädä vaan pois ylimääräiset. Olet kohta vaarana itsellesikin.
- En minä näe täällä mitään keskustelua. Näen vain itseään täynnä olevan ääliön saarnaamassa kohtuuttoman pitkiä, löperöitä litanoitaan, joiden ainoa tarkoitus on estää muita kirjoittamasta tänne. Kuin itsekäs kakara hiekkalaatikollaan, jonka on ominut itselleen.
Että kehtaatkin pilata - ainakin kahta ketjua kerrallaan - pikkumaisella naisvihallasi. Kunniansa saavat kuulla niin hallituksen naisviisikot, ilmastoaktivistit kuin ihan tavalliset yksittäiset naiset. Tunnetko yhtään naista, josta sinulla olisi hyvää sanottavaa?
Turhaan yrität kääntää ketään minua vastaan. Sinulla ei ole yhtään puolustajaa tuossa idioottimaisessa taistelussa vanhempaa naiskirjoittajaa vastaan. Ei tietenkään, koska argumenttisi ovat tuota tasoa, että olen (minua tosin näkemättä) lihava, lyhyt ja asun Lieksassa. Turha paasata kulttuurista, ihmisyydestä, totuudesta. Ne ovat sinulle tyhjiä lainasanoja, joilla koetat briljeerata, kun pääkoppasi on täynnä vain typeriä ennakkoluuloja.
Miten kauan alistat itsesi tuollaiseen ivailun sonnassa ryömimiseen? Usko jo, että ihmiset eivät ole otuksia, vaikka he joskus erehtyvät sinne, jota kuvittelet omaksi tontiksesi. Nämä ketjut eivät ole sinun omaisuuttasi.
Hyvä on. Minä olen saattanut tehdä itsestäni hölmön - jos hölmö on se joka puolustaa itseään kohtuuttomalta ivailulta. - "Ja menköön purjeita pullistelemaan vaikka kosminen tuuli. Sellainen mikä on tasinen ja hajuton jollaisella muunmuassa avaruuden aurinkopurje saataa meitä jonain päivänä kuljettaa pois kaikset lieksalaisuudesta. Siis toivoon paremmasta planeetasta ja lajista jossain kuvitelmien universumin osassa. Kaukana pahojen ihmisten pahoista mielistä. Siis jonkinlaisessa Nirvanassa."
Äijähän on suorastaan runollinen. Millä aineella tuollaisen tilan saavuttaa? Ja mistähän se tuon lieksalaisuuden on keksinyt kaiken pahan symboliksi? Vaatimaton pikkukaupunki, alle kymppituhat asukasta. Elä kuule sie Ruokolahden toivoton Toivonen siinä isottele. - "...esimerkiksi minä en nykyisellään voisi edes kuvitella palaavaani tuohon jäljelle jääneeseen nenä elämäläisten jäännösjoukkoon vaan kirjoittelen mieluummin ihan itseni viihteeksi ja niille joita mahdollisesti laatu kulttuuri, maailma ja kehitys kiinnostavat"
Odotahan vain, pian se kosminen tuuli saattaa sinut sinne aurinkovarjon alle eli "Monosen" mustaanmaijaan ja vie minne kuulut, toivottavasti aidan väärälle puolelle, jonne pahantekijät joutuvat.
Huomasitteko elämäläiset, että äijä puhuu itsestään me-muodossa. Meidän majesteettimme Mätäojan roskiskuningas. - Äijän jutuissa on se epäloogisuus, että vaikka kyseinen nurmeslainen, lieksalainen tai olkoon vaikka kiteeläinen on vaikutusvaltaisin "pahuus" maan päällä, niin tämän outouden ukko kuvittelee pieneksi palloksi mitoiltaan. Ehkä hänen on itse pitkänä hujoppina helpompi sietää ajavansa autolla pienen ja paksun kuin pitkän laiheliinin yli. Vai mitä astaloa haaveileekaan käyttävänsä.
Jotain kumminkin, niin syvä raivo noista mielenkuohun vallassa tehdyistä sepustuksista uhkuu. - Onpa lyhyt pinna saarnaajalla. Virikkeeksi uuteen palopuheeseen riittää yksi tai kaksi riviä, viis siitä mistä suunnasta, kunhan on idästä.
Voi miten helppoa onkaan kutitella Toivosen eukon Mikko-pojan herkkää hipiätä. Siinä rungossa onkin kutittelemista. Kaksi metriä löysää nahkaa ja sisällä letku tekemässä rungon virkaa. Voi vain kuvitella miten helppo se olisi kääräistä kiepille paloletkun tapaan. Hukkaan menneet Ruokolahden eukkoparan rahat tuon muka "merikapteenin" koulutuksessa. Ei tullut pojasta merimiestä, tulipahan viheliäinen matkasaarnaaja.
Hyvä kuitenkin että laupiasta nettineuvojaa leikkiminen jäi lyhyeksi. Ei paholaismaiselle luonteelle sovi edes teeskennellä ihmistä.
Haiskoot Mätäojan vesi oikein imelästi nokkaansa! - Onko ollut ikävä? On sulla ihmeellinen kilpailuasetelma lieksalaisiin nähden. Tottakai olet nähnyt maailmaa enemmän kuin keskiverto pohjoiskarjalainen. Vaikka on täältäkin lähdetty ihan Ruotsiin asti!
Lopeta jo itsesäälissä piehtarointi. Luen solvauksesi niin, että sinä kaipaat puhekumppania. Laita täky välillä jonkin muunkin paikkakunnan kohdalle kuin Lieksaan. Miten olisi Tuusula tai Naantali?
Ruokolahden kylähullut kuoroämmät? Muistelen, että olet kertonut tätisi haudatun samaisen kirkon kupeelle; toivottavasti kuoromääkijät eivät herätä häntä ikiunestaan.