- Minä ostin sen Bollan, koska olin pitänyt kovasti tekijän edellisestä romaanista Kissani Jugoslavia. Siitä on nyt yli vuosi kun luin sen, mutta mieleeni on jäänyt vaikutelma, että homoeroottista rakkautta voi kuvailla toisinkin kuin eräiden kotimaisten prosaistien inhorealistisella kertomatyylillä, jonka tarkoitus on lähinnä hätkähdyttää 'heteroja'.
Pimeää en ole koskaan pelännyt, liekö syynä se, että olen lapsesta saakka viettänyt kesiä ja muitakin aikoja alkeellisissa asumuksissa metsän keskellä. Suomalainen havumetsä, mitä sankempi sitä parempi, on kuin turvallinen syli. Melkein huvittaa katsoa monissa trillereissä tavanomaisia takaa-ajoja harvapuisessa lehtimetsässä. No eihän niissä mihinkään pääsisi edes piiloon. - Tunnetulle anonyymille
Sen siitä saa kun ärsyttää ja ärsyttää toista saadakseen tämän suuttumaan. Sitten kun toinen todella hermostuu ja sanoo pahasti, ärsyttäjä heittäytyy viattomaksi ja kaivaa esiin moraalikorttinsa. Onko sekään kovin kaunista käytöstä?
Ja mitä tarkoitat tuolla iänikuisella höpötyksellä mummoista, jotka eivät kestä totuutta? Sano nyt lopultakin, mitä hienoja oppejasi emme kestä. - Muistaakseni varoitin Kepleristä noin yleisesti. Tiesinhän minä, ettei a-mummu mikään pehmo ole. Sittenhän uskallan suositella myös salanimi Erik Axl Sundin Varistyttö-sarjaa, hypnoottisen vangitsevaa psykoanalyysia rikoskirjallisuuden muodossa. Siinä vasta hulluutta on kerrakseen, mutta tyylillä, onhan se saanut Ruotsin akatemian dekkaripalkinnonkin.
- Ai "ei se niin paha ollutkaan".
Jospa itse luet sen niin saat ensikäden vaikutelman. - Kukaan muu kuin sinä ei asukaan Kannelmäessä/Lassilassa. Siellä se mätis kiemurtelee. Kysy vaikka joltain vanhalta stadilaiselta. Ennen oli kesäisin Mätäoja-festaritkin.
Jos sinusta Lieksa on vitsi niin asuinpaikkasi on sitä kahta pahempi tsoukki. - Hyvällä tavalla naurattavista ohjelmista puheen ollen, kahtokeepa Areenasta reality "Topi - nuoren miehen elämää". Sama automies tavattiin jo sarjassa Tehtaan sankarit. Jokunen vuosi on vierähtänyt ja Topi muuttanut Raisioon. Kotiseudulla Mikkelissä alkanut ihmissuhde on katkennut, mutta Topipa keksii Tinderin.
Jos välimerkkimäiset rumat sanat karsii pois, jutun suolto on hyvinkin asiallista. Juhlan tunnelmaa tuo Topin käynti Venla-gaalassa, jossa Tehtaan sankarit on reality-sarjojen ehdokkaana. Toisen kerran elämässään Topi joutuu sitomaan solmion kaulaansa.
Juuri tänään Hesarissa kehuttiin, kuinka tavalliset ihmiset ovat saaneet sijaa tv-ohjelmissa. Tässä yksi aidoimmin tavallinen, ei pienintäkään teeskentelyä. Mies harrastaa mitä mies harrastaa, autoja ja autopelejä. Kumppanilta hän ei vaadi muuta kuin myötäelämistä harrastuksissa. Tinder voi tosin tuottaa yllätyksiäkin, ja romantiikka sellaisena kuin nykyajan sinkkupoika sen kokee, tulee mukaan muuten niin bensanhajuisiin kuvioihin. - Kyllä Lieksasta löytyy kaikkea mitä Mätäojaltakin, samat isot marketit ne täällä jyllää pakastealtaineen.
Kesällä ei tarvitse katsoa kuin nenänsä eteen varpaisiin, niin siellä niitä saksiniekkoja mönkii rantavesissä. Onkos kolera-altaassa näkynyt?
Näkeminen on eri asia ja käyttäminen toinen. En enää vuosiin ole syönyt mitään elävältä keitettyä. - Siitä valkoisesta seinästä. Olihan se aika kummallista, että mikä se liki 100- prosenttisesta hiilestä koostuva, yllättäen syvältä paljastunut seinä oli. Joku tietävä voisi täällä piruuttaan arvailla!
Joskus muistan Grönlannista kertovan sarjan, missä tutkimusasemalla tapahtui murhia ja muita selittämättömiä tapauksia. Syy oli jossain ikiroudan alla. - Tämä la viis yli viisi Kellomäki on hyvä. Äsken puhuttiin iiilareista eli ystävistä, josta tulevat apuun milloin tahansa. Haastateltu oli Leenu, jonka naapuri yöllä klo kolme suostui viemään kouristelevan yhteisen ystävämme vanhan koiran eläinklinikalle nukutukseen. En tiedä, onko iilimato kovinkaan hauska nimitys.
- On se sen verran edullinen harrastus, että siihen ja - auton pitoon - riittää köyhyysrajalla elävänkin tulot, kun asuminen on ilmaista, samoin lämmitys.
Alkukantaisen rodun koirat pysyvät terveinä. Sillä rahalla jolla vaikkapa minä hoidatin entisen lemmikkikoirani sairauksia ja kasvaimia, syöttää näitä maalaisvillikoita monta kuukautta. Lisäksi noilla reki-ihmisillä on omat edulliset ruokaketjunsa, jotka tekevät yhteishankintoja teurastamoista ja kalatehtaista. - Ainakin yhden hyvän ohjelman olen viime päivinä katsonut. White Wall on ruotsalais-suomalaista yhteistyötä oleva alkuperäissarja. Jopa tällainen kaivostekniikkaa tuntematonkin seurasi sen kaikki jaksot Areenasta kynsiään jännityksestä pureskellen. Pohjolan talvista eksotiikkaa uhkuva Suomessa kuvattu sarja saattaisi menestyä maailmallakin.
- Kiitos Hämettä koskevasta lisätiedosta.
Ja siihen ketjussa oloon niin eihän tämän mitään pakkopullaa saa olla. Eikä ilmoitusvelvollisuutta syistä, miksei ole näyttäytynyt täällä, ei tietenkään ole. Jokaisella on vähän muutakin elämää.
Kuten muistat, minäkin olen ollut monta kertaa jättämässä koko ketjun, mutta aina kuitenkin palannut. Se että olen pyörtänyt "lupaukseni" ei ole minulle mikään kunniakysymys. Toivottavasti ei sinullekaan. - Täällä on maa mustana ja märkänä, ei lumesta tietoakaan. Kerran näinkin päin.
Minä en aamulla katsele nettiä ollenkaan paitsi tarkistan, onko tyttäreltä tullut kuvia tai videoita faceen. Hesarissa, siinä paperisessa, olisi vaikka mitä kommentoitavaa, mutta ei viitsi näin aamulla rasittaa aivojaan.
Aikaisemmin tänään kirjoitin pitkän tekstin runouden harrastamisestani, mutta koska en päässyt kirjautumaan, niin pelkällä "ämmällä" robo huiskaisi taivaan tuuliin.
Voisi se edsonkin taas kirjoitella tänne. Useinhan hän ehti ekana kirjata kuulumisiaan. Oikein kaipaan hänen rosoista ääntään.
Minä taas puolestani reagoin aina, jos joku mainitsee nimimerkkini, tapahtuipa se hyvässä tai pahassa. - Minua melkein hävettää nuorten radiotoimittajien tietämättömyys esim, juuri vanhanajan sanonnoista. Kai heidän piireissään niitä ei käytetä. Viisikymppisten faijan ja mutsin käyttäminä niille vain hörähdellään. Meidän ikäiset ne on haudanneet aikoja sitten, me ollaan kaikesta 'out'. Siksi minua huvittaakin iänikuinen höpötys siitä, että koronan takia ei päästä halailemaan isovanhempiaan. Halalkoot puita.
- Ovidius ei ole millään muotoa mennyttä aikaa. Hänet on Italiassa rehabilioitu eli kunnia palautettiin vuonna 2000. Hyvä niinkin. https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3043729-puhu-ja-pussaa
Minä en noista pussaamisista enää välitä. Muistan vain Koskenniemen säkeet:
"Poissa on Rooma mun onneni Rooma, jossa mun nuoruutein lauloi ja leikkiä löi.
Ystävät päiväni mun sulostuttivat, yöni Corinna, nardustuoksuinen kuin yö etelän."
Mutta sopiiko tuo tyttökoululaisen kainoon elämään, se on eri juttu. Hexametri on se mikä siinä viehättää. - Kiitos Liisanpäivän onnitteluista! Eipä olekaan monia muita suoraan ihmisen nimiä täällä.
Ystävätär Hgistä soitti ja kertoi minun koirani ikäisen lemmikkinsä poistuneen tästä maailmasta. Tuntuu oudolta, kun hänelläkin on ollut koiria, vieläpä keskenään samanrotuisia neljäkymmentä vuotta.
Päivittelimme taas, kuinka monimutkaiselta olisi meidän vierailla toistemme luona. Laski niin tai näin, alle seitsemän tunnin ei matkasta selviä ja ne vähät julkisten vuorot vaihtoineen pitäisi tarkkaa sovittaa toisiinsa. Olen kai tuomittu tänne kuin muuan runoilija Ovidius Roomasta karkoitettuna Tomin karuille rannoille. yhdessä Koskenniemen kauneimmista elegioista. Liekö sillä O:lla ollut lisäksi polvivaivoja, kuten meillä molemmilla?
Liisan liukkaista oli enteitä pari päivää sitten, kun saimme ohuen kerroksen räntää. Nyt enää tuulee ja sataa. - Miten määrittelemme Kanta-Hämeen? Ainakin ennen se kiertyi Hämeenlinnan ja Forssan ympärille. Mökkimme Jokioisissa oli siinä ja siinä, olimmeko Vars. Suomessa vai Hämeessä.
Oikeastaan Häme ulottuu vanhan rajankäynnin mukaan pääkaupunkiseudulle asti. Sitä kuvailee A. Kivikin mainitessaan, että "jossain tuolla Etelä-Hämeessä sijaitsee torppa".
Ja kappas vaan, stadin slangissakin on yhtä paljon yhtymiä iittalaan kuin ruotsiin, ja venäjään. "Mä haluun skulaa". Juuri tuollainen verbin muunnos, jota landetkin matkivat, on ehtaa sisäsuomalaista kansanpartta. - Kitee voi olla oikea arvaus. Täällä päin kun ei ole kaavoittajat kyttäämässä mitä rakennetaan ja minne. Ainakin nuo paikalle tuotavat "valmistalot" lienevät sallittuja. Oma metsämökkerömmekin seisoo betonisilla jaloilla ihan tukevasti. Huussi ja liiteri on sentään paikalle rakennettu. Samoin laavu; niitä tuskin on edes valmiina.
Katsoin eilen Huvila ja huussi -ohjelmia asuntomessuista. Olihan siellä ihania yhden hengen talojakin, neliöitä vain alle sata. Kelpais mullekin, jos siivouspäivänä olisi joku toinenkin luutaa heiluttamassa.
Tyttären iso talo, jota enimmäkseen yksi aarteenetsijä H. koiralaumoineen lainaa, on takuulla paikalle rakennettu. Ennen sotia ei muita "kevytrakennuksia" ollut keksittykään paitsi teltta. - Eihän L:ssa mikään ole kaukana meistä. Olisiko 400 m valtavaan Cittariin, joka pitää sisällään myös apteekin ja Alkon. Näillähän me vanhat pärjätään. Apteekkeja on valittavana peräti kolme, jos yhdestä buranat loppuu. Esson baari lienee häipynyt unholaan Esson huoltamon myötä, mutta tuolla ABC:llä ukot tuntuvat turisevan. Nähtävyydet rajoittuvat yhteen kallionnyppylään, jolle on järveä kiertäen matkaa noin 150 kilometriä, mutta suoraan linnuntietä 70 km. Entisinä talvina oli myös jäätie. Sataman laivastoon kuuluu enää yksi pika-alus, kun se autolautta myytiin Norjaan. Ravintolamaailma on iso ja kirjava. Syttyy, sammuu, syttyy, sammuu. Keväällä kaikki muut olivat kiinni, mutta muuan venäläismatami keksi omintakeisen take away - tyylin työväentalon juuressa sijaitsevalle ravintolalleen: ruoat kannettiin ulos kadun varteen tyrkylle. Huono puoli oli vain se, että sinne juuttui juttelemaan tämän puheliaan rouvan kanssa, toiselta puolen katuakin tämä huhuili luokseen tarjouksillaan. Suutari tietääkseni kaupungista puuttuu, samoin kirjakauppa lopetettiin, mutta sen korvaa hyvinvarustettu kirjasto. Mitäpä sitä muuta köyhä tarvitsee: halvat lenkkarit marketista edellisten hajottua ja ilmaisia hengen anteja metsästämään. Voisi mielestäni tuo edsonkin antaa vastaavan, kattavan kuvauksen omasta kotikylästään.
- Musiikista tuli mieleen, että kadulla täällä pikkukaupungissakin tapaa ihmisiä, jotka kuulokkeet korvillaan polkevat, juoksevat, hölkkäävät tai jopa kävelevät marketeissa kuin muissa maailmoissa. Onko heillä valmiit soittolistat kojeissaan, eivät kai he radiota kuuntele? Ihmettelen vain, miten kenenkään korvat kestävät jatkuvaa sävel- tai mökävirtaa.
Vai onko tuo itsensä muihin sfääreihin ulkoistaminen paitsi muoti niin jonkinlainen suojelukeino pahaa maailmaa vastaan? Vai onko ympäristö esim. metsäpoluilla niin ruman ankeaa, että sitä ei siedä ilman äänitehosteita. nyt kun linnut ovat vaienneet. Susipelotteina vain omiin aivoihin kuuluva ääni ei tehoa.