JeroP
Olen 70 luvun henkilö keskisestä Hämeestä, tosin en juuriltani Hämäläinen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on koulutus, työ ja yhteiskunnalliset asiat laajemminkin. Että saisimme Suomen lopulta nousuun ja ihmisille paremman elämän. Asiaan liittyen olen paljon kuvannut sekä videota että valokuvia sekä pari näyttelyä on pidetty. Lisää asiasta löytyy seuraamalla nimimerkkiäni Jero Puro.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia105 aloitusta · 9585 kommenttia
- Juu mullakin oli naapurilla vähä aika sitte joku naine siellä. Ja yks ilta olivat pihalla syömässä. Mutta ei kai siitä mitää syvempää sitte tullu, eikä oo enää naista näkyny.
Nyt on ukko laittanu koko talon myyntiin. Onhan se vähä raskasta yksin taloo ylläpitää - En mä oo aatellu sun sukupuolta, enkä yleensäkä toisen osapuolen sukupuolta. Koska parhaat keskustelut syntyy sillon kun ei aattele sitä sukupuolta.
Väkisinkin se aina välillä pulpahtaa mieleen. Just kun olin kansanterveystieteen opintojen verkkoesittelyssä, niin meinas tulla paniikki, kun taas kaikki muut osallistujat oli naisia. Mutta sitten rauhotin mielen ja asia unohtu. - Ihan sama tunne. Keväällä kun oöi suuret odotukset ja toiveekkasna lähti torille syömää jäätelöö. Että josko sieltä joku nainen löytys. Mutta heti tuli kylmä puhuri ja joutu tunkee jätskin kurkkuun ja juosta kotiin.
Mutta toisaalta. Onhan se kiva tietää, ettei mussa mitään vikaa ollukaan, vaan vika on säässä. - Joo mä ihmettelinki, kun ruotsin tv kanavia oon kattellu. Ja ne kun on aina vähän edellä suomalaisia. Niin siellä naisilla on pitempää jo näkyny noita öljysiä naamoja. Jotenki vastemielisen näköstä. Tekis mieli putsata kunnon naamasaippualla noi heidän naamansa. Mä ite käytän kosteusgeeliä, eikä se todellaka kiillä vaikka sitä erehtys laittaa liikaakin, päin vastoin tuo semmosen mattamaisen pinnan.
- Nää on just kamalia kesiä nää tämmöset. Kun sitä odottaa, että koska se kesä alkas ja sitten lopulta se menikin jo. Ei yhtään kiva. Samanlainen painajainen oli 2017 ja 1998. Muutenkin kun vertaa 2000 luvun alun kesiin, niin olihan ne lämpimämpiä. 2010 ja siitä eteen päin melko viileetä pitäny, paitsi se 2018. Se oli upee kesä, mutta meterologit sano, että semmonen on vaan kerran sadassa vuodessa.
- Mun mielestä tässä ei oo merkitystä onko alottaja nainen vai mies. Ite en ainakaa aatellu sitä. Vastasin vaan. Parsuhteen pitäs olla normaalitila, ei mikää erityistapaus.
- No meillä putkimiehellä kävi niin. Ja se oli jo kynmene vuotta sitte. Eikä ne puhelimet sillon vielä nii tiiviitä ollu. Eikä siihe muuta vikaa tullu, kun särö soittoääneen.
- Mun mielestä on hölmöö ajatella noin, että mitä puoliso tuo lisäarvoo ja miten siitä mahdollisesti hyötyy. Mä jättäsin noi hyötynäkökulmat ja suorittamiset sinne työelämän puolelle. Siellä kun tahti on kiristyny ja kiristyy edelleen. Niin tietenki sillon kotihommat haluaa pitää rauhallisina ja kiireettöminä.
Jos nyt oisin pariutimis iässä. Niin tärkeitä ois sellaset kiireettömät hetket, rauhallista kodinhoitoo ja sitten mahdollisuuksien mukaan tehdä se vauva. Ja sellasta rentoo elämää kotiaskareiden, käsitöiden ja lähimatkailun merkeissä.
Jokainen sas vaatia mitä haluaa, mutta sellanen "menestyny" elämä aiheuttaa ihan järkyttävän ympäristökuormituksen. Ja se ei sillon oo enää yksityisasia. Omaa elämäänsä saa parantaa, mutta sitä ei saa tehdä muiden ihmisten tai luonnon kustannuksella. - Sitä mä oikeestaan oon ihmetelly, miten niin monissa euroopan maissa naiset on saanu äänioikeuden niin myöhään. Ja esim ruotsissakin se on myönnetty vasta suomen jälkeen. Neuvostoliitossa taas on myönnetty aika varhain. Että sen suhteen en aina ymmärrä näkemyksiä suomalaisen naisen huonosta asemasta.
- Näin sivusta, kaukaa vieraista pöydistä huudellen teidän keskusteluun sekaantuen. Niin tietenki sinkuista ja varatuista löytyy erilaisia persoonia. Mutta ainaki ite oon huomannu, että perhellisten kanssa jotenki löytyy sellasta luontevaa keskustelun aihetta. Että monesti tuntuu toisen sinkun kanssa, että ollaan jotenki eri maailmoista.
- Surullista.
Ne lapset kun elämässä on ne tärkeimmät. - Mutta voihan se olla että ennen äitiä on ollu isä hoidettavana. Miehet ku usein kuolee aiemmin ja nyt enää äiti hoidettava. Ja mitä omaa elämää aattelen, niin ehkä veliki ois vielä elossa, jos ois ollu enempi läsnä, eikä ois vaan epätoivosesti ettiny sitä tyttöystävää.
Äiti tulee muuten muinaissaksasta sanasta eide. Ja sietä tullu viroon eit. Ja siitä kääntyny äiti. Tosin virossa nykyään puhutaan ema ja eit tarkottaa lähinnä eukkoa. - On todella. Ennen ei varmaan ois tällästä ees huomannu. Täällä kun oon nyt useemman vuoden kirjotellu, niin näkee asioita uudella tavalla.
- Mun mielestä ihan ok, jos ei puolisoo onnistu saamaan, niin sitte auttaa vaikka vanhempiaan tai jotakuta muuta avun tarvitsijaa. Ihmisillä kun on vähä kuin sisänen tarve auttaa muitaki kun itteensä.
- No joo, näillä korvin kyllä mahdollista.
- Ai niin tää oliki sitä kokkola juttua. Ymmärrän kyllä, samaa mieltä
- Se on hieno juttu, mutta pistäpä jakoon, etteivät unohdu.
- Onhan siittä. Ja ikään ku ei vanhempien sairastumisessa ois tarpeeks, niin siihen vielä keljuilut päälle. Mutta eipä siinä mitää, yhteiskunnallinen ongelma. Liikaa painotettu tota sossua. Ensinnäki tulee kalliiks, eikä moni vanha ees halua ulkopuolisia kodinhoitajia. Eri asia sitten kun tarvii jo terveydenhoidollista apua.
- No niin kauan kuin muistan, eli ihan pikkulapsesta. Niin kuitenki melko hyvin koulutetut vanhemmat, niin oli aika paljon käytännön ongelmia. Ja ne nyt näytti lapsen silmiin jotenki avuttomilta. Esim kasas suurta kirjahyllyä niin että tuki oli pistorasian päällä. Niin joutu jo nelivuotiaana neuvoo, että mites tonne nyt töpseli saadaan. Tietenkin arvostin heitä saamastani ylläpidosta, mutta joutu sitä aina miettiin pienen päänsä sisällä. Että miten menettelis vaikka tulipalon sattuessa. Kun ainaki omissa kuvitelmissa he olisivat joutuneet heti paaniikkiin ja menettäneet siten toimintakykynsä.
Oikeestaan koskaan en oo ketään pitäny kaikkitietävinä. Jo lapsena ymmärsin, että eri aloille oli omat tietäjänsä. Eikä mullakaan se tieto oo lisääntyny. Uutta oon oppinu, mutta vanhaa unohdettu. Ajatuksen kulkukin on hidastunu. - Missä päin tänää kuuma ollu. Meillä ainaki pilvistä ja tuulista. Ja vaikka mittari näytti +23 niin kylmä siellä tuli. Ihme kesä ollu, syksy alkoi jo heinäkuun alusta.