JeroP
Olen 70 luvun henkilö keskisestä Hämeestä, tosin en juuriltani Hämäläinen. Erityisesti kiinnostuksen kohteena on koulutus, työ ja yhteiskunnalliset asiat laajemminkin. Että saisimme Suomen lopulta nousuun ja ihmisille paremman elämän. Asiaan liittyen olen paljon kuvannut sekä videota että valokuvia sekä pari näyttelyä on pidetty. Lisää asiasta löytyy seuraamalla nimimerkkiäni Jero Puro.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia105 aloitusta · 9585 kommenttia
- Mäkin oon ihmetelly tota rakuten nappia telkkarissa, mutten oo koskaan painanu. Taidan kuiteskii pysyä tuola ruotsin kanavilla. Ikävä kyllä sielläkään ei oo kaikki ruotsia.
- Juu, ruotsin kuninkaalliset tekee tota hilloo Drottningholmin linnassa, mutta se on kyllä aika kallista.
Mä suosin tota herkkumaata, se tekee tosi hyvää hilloo. Ei sentäs ämpäreillä hilloo, niin ku juice. - Jaa että, kolme yötä jouluun on.
Ja vielä laskit ihan itse.
Tää tuli sillon lapsuudessa telkkarin joulukalenterissa.
Muuten hyvä, mutta esittivät vääränä päivänä.
Karpohan siitä usein puhu, että ylellä kaikki oli kännissä, niin siitä se varmaan johtu. Meni väärän päivän kalenteri esitykseen, eikä kukaan huomannu. Vasta lopussa kuuluttaja pahoitteli, että tais tulla väärä kalenteri. - Manskoita on omia, mutta mistä niitä keltasia vadelmia siis lakkoja saa? Oikeita vadelmia mulla on kans, siis punasii!
- No tupakan haju poltettuna on kyllä mielyttävä. Mutta ihmisessä ja vaatteissa ihan kamala. Ja sellanen tupakan hajunen hengityskin vastemielinen.
- En mä sillon ees aattele, jos ollaan kaverisuhteessa, että onks se mies vai nainen, kun ei sillä oo siinä mitää merkitystä.
En sitten tiedä miten täällä ikävissä? Mä oon vaan käymässä sinkut puolelta. - No nykyää ne työt on toisenlaisia. Ennen mentiin vaan Sotkalle töihin ja oltiin eläkkeelle asti. Mutta Sotka on lopetettu, eikä oo enää siitä alkunsa saanutta huonekaluketjuakaan. Mulla on tähän liittyen kirja tulossa tai oikeestaa triangeli. Kertoo tätä lapsi juttua myös, koulua sun muuta ja pariutumistakin jos pääsen siitä mitenkä selvyyteen. En vaan ymmärrä miten se voi toimia, kun siinä loppujen lopuks on kuitenki aina kaks ihmistä ja kaks mieltä.
- Juu naama. Olihan uunon naamassakin sänky.
Se oli siis kymppitonnissa. Yks nainen vaan heitti sen sanan siihen ja anto vihjeen. No eipä sitä kukaa arvannu. Ei ollutkaan lapulla sänki vaan sänky. - Mä kävin Raxissa, onkohan se sama. Siinä ei oo kyllä ollu enää pariin kymmeneen vuoteen mitään ruokapaikkaa.
- Meillähän oli täällä naisvankila, mutta se purettiin. Sinne tai sieltä ei kirjeitä enää lähetellä. Se vankisairaala siellä takana saattaa vielä olla, mutta sekin tullaan purkamaan. Piti käydä kattomassa mutta käännyin takas, kun siinä uhattiin 50 päiväsakolla, jos sinne menee. Paitsi kaveri ei saanu, kun härskisti vaan sano, että etsii sitä vankilamuseoo. Ihmeesti meni läpi vaikkei museo oo siellä päinkään. Mutta on toi hurja sakko suhtautettuna siihen, että vaikka joku rattijuoppo vaarantaa satojen ihmisten hengen, mutta tossa kunkaan henki tuskin vaarantuu. Eipä ihmishenki oo enää minkään arvonen.
- Toi raha on jännä juttu. Vaikka kovasti puhutaan, että se on lopussa, niin kyllä sitä riittää. Mä ite pyysin aikoinaan lyhempää työviikkoo, niin sain palkankorotuksen. Että samoilla mennään kun kehitysmaissa, jossa sanottiin: kaikesta muusta on puutetta paitsi aseista, niin täällä se on: kaikesta muusta on puutetta paitsi rahasta.
- Aamorin kuva oli siinä bussissa, siinä bussissa joka meni Aulangolle. Sitä sanottiinki Aamorin bussiksi, vaikka olihan siinä muitakin kuvia. Sitten kerran yks kaunis päivä oli kaikki kuvat revitty pois, liimajälkiä vain jälellä.
- Mutta mikä sen pettymyksen, epätoivon tai onnettomuuden aiheuttaa? Puhuit, että kaikki lähtee terveydestä? Sekö huono?
Pystytkö välttään näitä ikäviä tilanteita, onnettomuuksia? Ennakoimaan? Onko ne pikkujuttuja vai isoja onnettomuuksia? Ainakin omasta kokemuksesta oon huomannu, että huono terveys aiheuttaa vahinkoja. Sillon täytyy välttää kaikkee. Paitsi tietenkin töihin on pakko mennä.
Mä ite oon aatellu, että tää vois olla elämän kokooma vaihe. No itellä tietysti helppoo, kun oon kuvannu paljon, niin se on konkreettista. Ihmiset jotka kerää abstrakteja asioita, niin tietenki haastavampaa. Tietenkin kuvaan koko ajan lisää, mutta kaikkee ei voi jättää vaikka eläkkeelle. Jos liikuntakyky menee, niin sitten voi kirjottaa kirjaa, mutta jos taas tulee näköongelmaa, niin ei voi taas kirjottaa. Että kaikkee pitää tehdä koko ajan ja jatkuvasti. - Noista pennuista tuli mieleen. Kun ajelin jokunen päivä sitte kirstulassa. Niin tien yli meni joku lintu vesilintu. Tuli kiire väistää kun en ylikään halunnu ajaa. Niin emo ja vain yksi poikanen perässä. Kun yleensä niitä menee jono. Että mihin muut poikaset joutuneet, kettuko vieny?
- No usein ne on itsenäisiä yrittäjiä, niin ei niillä oo mitään kollektiivista vastuuta. Voi mennä sellaselle yhden lääkärin vastaanotolle. Meilläkin oli täällä kymmeniä vuosia sitten. Mutta viran omaset laitto kiinni.
- Pääsymaksu?
Ja sitten joku virtuaalinen portsari sielä? - Mutta mä en tiedä, mutta mulla tulee sinkusta, niin mieleen vähän sellanen yksinkertanen.
- En, mutta tossa mun paidassa on lintu. Just niinku lentoo lähdössä. Tää on se lintunike, just tarkotus herättää naisen huomio. Ei se tänää mulla ollu päällä.
- Juu ymmärrän. Nää suuret urheilumerkit on aika epäeettisiä.
- Jaa sullakin on soma paita. Niistähän täällä olikin keskustelua.
Se oli tosiaan ihme aikaa, ei mun vanhempia mutta isovanhempia rangaistiin. Niin ne laitettiin kaappiin. Siinä ei armoo annettu ja sormet jäi usein oven väliin. Muistan mä noi muovisetkin, missä oli se painonappi. Me muksuna joskus laitettiin toisiamme kaappiin, mutta oltiin jo lähes kouluikäsiä, että saatiin ne potkittua auki. Ne ei mitää kovin vahvoja ollu.