- Onko luvassa joku muukin palkinto kuin hyvä mieli ja osallistumisen ilo?
- Enpä tiedä, onko voimakastahtoisuus ja itsenäisyys välttämättä sidoksissa toisiinsa. itsenäisyys voi olla seurausta jostain muustakin piirteestä ihmisessä kuin voimakastahtoisuudesta.. En esim pidä itseäni ollenkaan voimakastahtoisena, ennemminkin hyvinkin joustavana, mutta en ole silti ikinä tuntenut tarvetta kulkea, tai kulkenut, lauman mukana.
- Eikö sitten olisi vain parempi luonnehtia naista selkeästi sanalla itsenäinen? Sillä on minun korvissani paljon parempi kaiku, itsenäinen on itseohjautuva, aloitteellinen/riippumaton ja kykenevä huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan.
- "Voimakastahtoinen" kalskahtaa minun korvaani kaunisteltuna synonyyminä termeille "jyräävä" tai "justiina" eli jos henkilöä, naista, kuvataan voimakastahtoiseksi oletan kyseessä olevan hieman vaikean henkilön, joka tottunut sanelemaan miten asiat hoidetaan. Jotkut miehet tosiaan tuntuvat kovasti pitävän justiina -tyyppisistä naisista ja nauttivat elämästään tohvelisankarina.
Positiivista itsevarmuutta on hyvä itseluottamus ja usko omiin kykyihin ja taitoihin, liika itseluottamus voi kääntyä ylimielisyydeksi ja piittaamattomuudeksi. - Punaiset kengät, lenkkarit tai tennarit, on ihan ok mutta punaiset housut menee jo liian pitkälle.. tulee mieleen 90-luku tai Dressman jos puhutaan jostain ikävästä ja kulahtaneesta viininpunaisen sävystä. Vaikka ehkä tyylitajusta uupuiskin punaisten housujen kohdalla, arvostan kyllä periaatteessa sitä, että mies uskaltaa erottua massasta ja on ylipäätään jollain omalla omituisella tavallaan kiinnostunut siitä mitä päälleen laittaa. Sanon nyt omituinen koska punaisista housuista tulee väistämättä mieleen eräs muinainen opiskelukaveri jolla oli kirkkaan punaiset nahkahousut.
- En ajattele, että kyse olisi varsinaisesti passiivisena olosuhteiden uhrina olemisesta, maailma nyt vaan tällä hetkellä on tämmöinen ja tällaiseen (arvo)maailmaan ja olosuhteisiin kasvamme. Ei kaikki ihmiset välttämättä pysähdy miettimään omia valintojaan kovinkaan syvällisesti, koska virran mukana on helpompi kulkea. Esimerkiksi some-kuvioiden ulkopuolelle jättäytyminen vaatii varsinkin nuorelta ihmiseltä kovia päätöksiä ja harvasta lopulta on siihen.. Ja miksi olisikaan, kun positiivista palautetta, huomiota ja välitöntä mielihyvää on ostettavissa parilla napin painalluksella. Tässä kohtaa voisi pohtia, jos jaksaisi, syvemminkin, kuinka paljon ihmisellä on lopulta todellista valinnan vapautta, ilman että hän maalaa itsensä nurkkaan.
Asioiden muuttaminen/muuttuminen alkaa ongelman tiedostamisesta ja mitä laajemmasta asennemuutoksesta on kyse, sitä hitaammin muutos tapahtuu. Siksi tätä esineellistämis-asiaakin on jankattu vuosikausia, jonain päivänä jankkaamisella ehkä saavutetaan jotain ja kamera onnistuu lopulta ikuistamaan naisen sielun. Some-villitys ei ole vielä jatkunut kovinkaan pitkään, mutta uskon, että muutoksen aika tulee vielä tässäkin asiassa. Sata vuotta sitten kuljettiin pitkissä hameissa kaulaan saakka napitettuina ja nyt kuljetaan persposket paljaina, mutta uskon, että tässäkin tulee vielä raja vastaan ja tilanne rauhoittuu, asioilla kun on tapana mennä heiluriliikkeellä laidasta toiseen. - Eikös tuo nyt vaan kerro siitä, että esineellistäminen ja naisen (kuvallisen) esittämisen konventiot on niin läpikotaisin piintyneitä, että naiset itsekin esineellistävät itsensä, koska ei muunlaista mallia ja tapaa olla varteenotettavasti nainen ole tarjolla?
- Eiköhän ne kaikki hyvät neuvot jo tullut mainittua kuten totesin, en keksi mitään lisättävää.
Kuntoile, opettele hyväksymään itsesi ja iän tuomat muutokset ja muista pitää myös hauskaa. - Niin, miehillä tuntuu usein olevan jyrkempi suhtautuminen tähän asiaan ja olen yrittänyt miettiä mistä se mahtaa johtua. Harvemmin naisille on ongelma esim halata toista naista tai nukkua samassa sängyssä, mutta monelle miehelle ne on jo ihan mahdottomia asioita. On toisaalta kummallista, että miehillä on toisinaan tapana (kännissä) leikkiä omituisia hiukan homostelevia leikkejä, vaikkapa painia tms. En ole ikinä törmännyt sellaiseen, että naisten kesken olisi katsottu porukalla pornoa tai painittu alasti nurmikolla.
- Jes, kerrankin ketju jossa oli pelkästään hyviä neuvoja, ilahduttavaa.
- Olikohan tämä nyt osoitettu mulle vai HC-ätmelille? Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen täysin minut oman seksuaalisuuteni kanssa, eikä homous ole minulle minkäänlainen ongelma. Kyllä nämä tämmöiset peruskysymykset on sentään tähän ikään jo mennessä selvitetty. Joskus nuorena olen pari kertaa ollut jollain tapaa ihastunut naiseen ja jonkun aikaa mietinkin onkohan minulla mahdollisesti biseksuaalisia taipumuksia, mutta päädyin kuitenkin mietinnän jälkeen siihen lopputulokseen, että olen täysin hetero. Vaikka jotkut naiset ovat minun mielestäni edelleenkin ihastuttavia, en osaisi kuvitella romanttista suhdetta naisen kanssa, eikä minua myöskään kiinnosta harrastaa seksiä naisen kanssa. Ajatus seksistä toisen naisen kanssa ei tunnu mitenkään kammottavan vastenmieliseltä tms, mutta se ei vaan tunnu luontevalta ajatukselta, eikä saa aikaan minkäänlaisia värähdyksiä, enkä ole ikinä tuntenut halua lähestyä kenenkään naisen haaroväliä millään tavalla, kun taas joidenkin mieshenkilöiden kohdalla olen tuntenut erittäinkin suurta halua sellaiseen. Luulen, että tuollaisessa ihastumisessa on enemmänkin kyse ihailusta ja siitä, että osaa nähdä oman sukupuolen edustajan jollain tapaa viehättävänä.
Olen minä sitäkin miettinyt, että voisko olla niin, että naisen ruumiin jatkuva esineellistäminen ja sen esittäminen miehisin silmin halun kohteena visuaalisessa kulttuurissa ja pornossa, opettaa tahattomasti naisetkin näkemään naisruumiin seksuaalisena objektina. Olisko mahdollista, että tällä on vääristävää vaikutusta naisten seksuaalisuuteen, jos ei suhteessa muihin naisiin, niin ainakin omaan ruumiiseensa.
No niin, jään mielenkiinnolla odottelemaan millainen suohirviö edellä kirjoittamastani väännellään. - Voin toki, mutta en aio tehdä niin.
- Ihanaa.. mä kanssa uskon, että sä uskot niin.
- Olen aikalailla samaa mieltä.
Uskon, että ulkonäkösyrjintä on noissa nettireffikuvioissa todellinen ongelma, miten päästä tutustumaan, jos ulkonäön perusteella jo raakataan aina pois.. Livenä on helpompi tehdä vaikutus muullakin kuin ulkonäöllä eli jotain muita tutustumisen keinoja/paikkoja olisi hyvä löytää. - Samaa mieltä.. ja vastaavia miehiä löytyy suomesta pilvin pimein.. toreille ja kauppakeskuksiin tsiigailemaan vaan.. ja suurella osalla heistä on todellakin vaimo ja lapsia. Sosiaalisten taitojen ja persoonan merkitystä ei siis pidä aliarvioida.
- On selvää, että ulkonällä on suuri merkitys pariutumisessa ja että kauniille/komeille ihmisille on enemmän kysyntää kuin vähemmän edustaville yksilöille. Varsinkin nykyään visuaalisen kulttuurin ylitarjonnan, populaariviihteen fiktioiden ja helpon elämän seurauksena ulkonäön merkitys on (yli)korostunut. Ennen aikalailla riitti, että kumppani on hyväluontoinen, terve ja ahkera työihminen. Fakta kuitenkin on, että vielä tämäkin päivänä ulkonäöltään lähes friikkimäiset yksilöt onnistuvat myös pariutumaan, tämä on nähtävissä kun vähän katselee ympärilleen. Muillakin seikoilla on siis merkitystä kuin ulkonäöllä. Ihmisen sukupuolivietti on niin voimakas, että suurimmalla osalla se johtaa pariutumiseen jonkun kanssa ( ainakin hetkellisesti ) usein jonkun, joka ei ole välttämättä just se täydellisin ihanne, mutta tarpeeksi sopiva kuitenkin. Yksilökohtaista on, mitä elämältään ja parisuhteiltaan hakee ja mitä painottaa, kumpi painaa vaakakupissa enemmän, luonne ja "se jokin" ihmisessä, vai vaikkapa nenän tai tissien koko.
Ihmisen ulkonäkö muuten tuntuu muuttuvan, kun hänet oppii tuntemaan, kauneuteen/komeuteen tai rumuuteen tottuu ajan myötä, eikä ulkonäöllä ole niin suurta merkitystä pidemmän päälle. Toisinaan voi käydä myös, niin että kaunis ihminen vaikuttaa rumentuvan, jos luonteensa on tympeä ja hyvä luonne taas auttaa hiomaan pahimmat särmät. - Tämä toimii sitten ilmeisesti tehokkaasti toiseen suuntaan myös, kun mies kokee, että ei pärjää argumentoinnissa alkaa haukkuminen? vai miksi jotkut palstamiehet sitten homottelevat ja lutkittelevat naisia?
- En ärsyyntynyt homoksi kutsumisesta, vaan mieheksi väittämisestä ja perusteettomien syytösten esittämisestä. Viittasin täysin viattomasti ja hyvin tarkoitusperin joidenkin palstamiesten oletettuun seksuaalisuuteen, koska tulkitsen paikalla olevan homoja. Homoseksuaalisuuteen nimittäin viitataan palstalla jatkuvasti, enkä ymmärrä miksi aikuisia (?) heteromiehiä kiinnostaisi homot edes puheen tasolla.
Homottelu taitaa olla enemmänkin amisjätkien kuin naisten heiniä, en äkkiseltään muista kuulleeni kenenkään naisen sanoneen miestä homoksi, paitsi itseni.. pois lukien tietty, jos mies todella on ollut homo. Olen kaksi kertaa elämässäni käyttänyt termiä "vitun homo" , hyvästä syystä, joskin aika epäloogisesti, vieraan mieshenkilön käyttäydyttyä kadulla uhkaavasti minua kohtaan. - Tuohan oli todella hauska, nauroin ääneen.
- Vähän molempia, luulisin.. tosinaan tehokas oppiminen vaatii kertausta.
Ei se minusta kyyninen ole, korkeintaan hiukan kaukaa haettu.